Noam Chomsky

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Noam Chomsky on tunnetuimpia yhdysvaltalaisia intellektuelleja.

Avram Noam Chomsky [tšomski][1] (s. 7. joulukuuta 1928 Philadelphia, Yhdysvallat)[2] on kielitieteen emeritusprofessori Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT). Eräät Chomskyn kielitieteelliset tutkimustulokset, jotka alun perin oli tarkoitettu koskemaan lähinnä luonnollisia kieliä, ovat olleet merkittävässä asemassa tietojenkäsittelyteoriassa (kielioppien hierarkia). Chomskyn työllä on ollut vaikutuksia myös muun muassa psykologian, mielenfilosofian ja kielifilosofian kehitykseen 1900-luvulla.

Chomsky tunnetaan lisäksi yhtenä Yhdysvaltojen merkittävimmistä poliittisista toisinajattelijoista sekä maan ulkopolitiikan arvostelijoista. Hän luonnehtii itseään libertaariksi sosialistiksi ja anarkosyndikalismin sympatisoijaksi. Chomsky oli vuosina 1980–1992 maailman siteeratuin elävä ihmistieteiden edustaja (Arts and Humanities Citation Index).[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chomsky syntyi Philadelphiassa, Pennsylvaniassa juutalaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli heprean kielen tutkija. Vuodesta 1945 Chomsky opiskeli filosofiaa ja kielitieteitä Pennsylvanian yliopistossa. Hänen opettajanaan toimi muun muassa kielitieteen professori Zellig Harris, jonka poliittisia näkemyksiä kohtaan Chomsky tunsi jonkin verran kiinnostusta. Hän väitteli tohtoriksi 1955 tehtyään suurimman osan tähän liittyvästä tutkimuksesta edeltävinä vuosina Harvardin yliopistossa. Väitöskirjassaan Logical Structure of Linguistic Theory Chomsky alkoi hahmotella kielitieteellisiä ideoita, joita hän kehitteli myöhemmissä tutkimuksissaan.

Tohtoriksi väiteltyään Chomsky opetti MIT:ssä 19 vuotta. Tuolloin hän alkoi saada julkisuutta poliittisten mielipiteidensä takia; hän vastusti esimerkiksi amerikkalaisten osallistumista Vietnamin sotaan. Vuonna 1969 julkaistu American Power and the New Mandarins sisälsi esseitä aiheesta. Myöhemmin hän on kirjoittanut useita muita poliittisia kirjoja ja luennoinut ympäri maailmaa ja on tämän myötä tullut enenevässä määrin tunnetuksi "radikaaleista" poliittisista näkemyksistään. Chomsky on myös jatkanut kielitieteeseen liittyvää opetusta ja kirjoittamista.

Kielitieteellinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chomskyn maine kielitieteilijänä perustuu teoksiin Syntactic Structures (1957) ja ennen kaikkea Aspects in the Theory of Syntax (1965), joka lienee maailman siteeratuin kielitieteellinen teos. Näissä teoksissaan Chomsky kehitteli strukturaaliseen lauseopin teoriaa. Hänen työnsä pohjalta syntyi vaikutusvaltainen transformationaalis-generatiivisen lauseopin tutkimuksen paradigma (TG-teoria), jota Chomsky myöhemmin kehitti niin sanotuiksi Principles and Parameters (P&P) ja Government and Binding -teorioiksi (GB) sekä viimeksi niin sanotuksi minimalistiseksi ohjelmaksi (1995). Kaikkia näitä teorioita ja niiden johdannaisia nimitetään usein generativismiksi tai generatiiviseksi kielitieteeksi.

Chomskyn ajattelussa keskeinen on niin sanottu universaalikieliopin käsite (Universal Grammar). Tämä on Chomskyn mukaan ihmisen lajityypillinen ominaisuus, jonka ansiosta kielen oppiminen on mahdollista. Kielitieteen tehtävä on kuvata kaikille kielille yhteistä universaalikielioppia formalisoimalla universaalikieliopin sisältämät säännöt sekä kielikohtaisesti vaihtelevat parametrit, jotka ovat vastuussa maailman kielten eroista. Oleellista on sen selvittäminen, miksi toiset ilmaisut ovat kieliopillisia ja toiset kieliopin vastaisia. Chomsky ja hänen kannattajansa ovatkin käyttäneet kieliopillisen tutkimuksen aineistona äidinkielisten kielenpuhujien (muun muassa tutkijan itsensä) käsitystä siitä, mitkä lauseet ovat kieliopillisia, mitkä eivät. Chomskyn teoriat ovat läheisessä yhteydessä B. F. Skinnerin ja behavioristien käsityksiin siten, että Chomskyn teoria kielestä alkoi murtaa behavioristista käsitystä oppimisesta. Viimeiset naulat behaviorismin arkkuun löi Noam Chomsky, B. Skinnerin "Verbal Behavior" -kirjaan kohdistamallaan kritiikillä. Chomskyn mukaan klassinen ehdollistamisteoria ei riitä selittämään kielenoppimista.

Chomskyn vaikutus kielitieteeseen on ollut erityisen suuri englantilaisella kielialueilla sekä eräissä Euroopan maissa, kuten Italiassa, Skandinavian maissa ja Unkarissa. Yleisen kielitieteen valtavirrassa Chomskyn merkitys on kuitenkin 1980-luvulta alkaen nopeasti vähentynyt kielitypologian nousun myötä. Chomskya ja generativismia on kritisoitu empiirisen kielentutkimuksen laiminlyömisestä. On huomautettu, että kiinnittäessään huomion äidinkielisten kielenpuhujien kieli-intuitioon generativistit ovat lyöneet laimin todellisuudessa esiintyvien kieliopillisten ilmausten tutkimisen. Lisäksi generativistit ovat tutkineet lähinnä syntaksia ja jättäneet muut kielen osa-alueet vähemmälle huomiolle. Osa kritiikistä on kohdistunut Chomskyn käsitykseen, jonka mukaan kielitiede on luonnontiede (science), kun perinteinen lingvistiikka pitää kielitiedettä humanistisena tieteenä (art). Kansainvälisesti huomattavimpiin Chomskyn ja generativismin kriitikoihin ovat kuuluneet suomalaiset Raimo Aulis Anttila ja Esa Itkonen.lähde?

Vaikka Chomskyn asema kielitieteessä ei tällä hetkellä ole yhtä keskeinen kuin parikymmentä vuotta sitten, hänen ansioinaan voidaan pitää huomion kiinnittämistä kieliopillisten intuitioiden olemassaoloon sekä lauseiden kieliopillisen ja semanttisen mielekkyyden erottamiseen. Tärkeäksi on osoittautunut myös formalisoinnin vaatimuksen tuominen kieliopin tutkimukseen. Generativismin paradigmaan kuuluvat lausetta pääsanan projektiona pitävät kielioppimallit, erityisesti niin sanottu HPSG-teoria, ovat olleet myös tärkeitä virikkeitä tietokoneella tapahtuvan lauserakenteen analyysin kehittämisessä.

Poliittiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noam Chomsky on tunnetuimpia amerikkalaisia vasemmiston edustajia. Hän pitää itseään anarkismin, tarkemmin sanottuna libertaarin sosialismin kannattajana. Tämän hän käsittää erityisesti valtahierarkiat, kuten kapitalistiset yritykset, kaikissa muodoissaan haastavana filosofiana pyrkien eliminoimaan ne epäoikeutettuina.

Ylipäänsä Chomsky ei halua tulla kategorisoiduksi perinteisten poliittisten suuntausten mukaan ja toivoo näkemystensä puhuvan puolestaan. Hänen tärkeimmät poliittiset toimintatapansa ovat olleet kirjoittaminen lehtiin ja kirjoihin sekä esiintyminen puhujana.

Chomsky on todennut kansainvälisestä politiikasta ja poliittisesta historiasta, että sosialistiset valtiot surmaavat omia kansalaisiaan, kapitalistiset muiden maiden kansalaisia[4].

Chomsky näkee neljä vallitsevaa valtiokäsitystä, joille antaa nimet klassinen liberalismi, hänen itsensä kannattama libertaarinen sosialismi, valtiososialismi sekä valtiokapitalismi.[5]

Terrorismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chomskyn mukaan kansainvälisen terrorismin taustalla ovat terroristeiksi kutsuttujen tahojen lisäksi merkittävällä tavalla suurvallat Yhdysvaltojen johdolla. Terroristien merkittävimmät teot on tehty reaktiona länsimaiden harjoittamaan politiikkaan Lähi-idässä ja muualla. Samoin länsimaat itse tukevat terroristeiksi luokiteltavia tahoja ja tekevät terrorismiksi luokiteltavia asioita. Sinänsä terrorismi - kuten väkivalta yleensäkin - on Chomskyn mukaan tuomittavaa - ja oikeutettua vain suuremman väkivallan estämiseksi.

Kirjassaan "Maailmanvalta vai maailmanloppu" Chomsky huomauttaa että "sotaa terrorismia vastaan" käyvät maat jotka itse harjoittavat terrorismia eri muodoissa; Yhdysvallat, Israel, Venäjä ja Kiina. Lisäksi Chomsky ihmettelee, miksi kukaan ei ole huomauttanut moisesta paradoksista.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chomsky kritisoi voimakkaasti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Suurvallat yleensä pyrkivät hallitsemaan maailmaa ympärillään niin sotilaallisesti kuin taloudellisestikin. Niin myös Yhdysvallat. Yhdysvaltojen ulkopolitiikan eräs peruskivi on pyrkimys kumota onnistuneet demokratiakokeilut, so. "hyvän esimerkin" valtiokokeilut, pyrkimys estää itsenäinen ja myönteinen kehitys sellaisillakin alueilla, joissa Yhdysvalloilla ei ole varsinaisia taloudellisia intressejä. Näin Chomsky selittää interventiot Guatemalaan, Laosiin, Nicaraguaan ja Grenadaan.

Globalisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset instituutiot kuten IMF, WTO, GATT ja NAFTA ovat Chomskyn mukaan uusliberaalilla politiikallaan palvelleet ensisijaisesti omistavaa eliittiä takaamalla halpaa työvoimaa, raaka-aineita ja sijoitusmahdollisuuksia teollisuusmaille. Oleellista olisi sallia myös kehitysmaiden käyttää näitä samoja talouspoliittisia välineitä omaan talouskehitykseensä. Investoijien oikeuksien sijaan kansainvälisissä taloussopimuksissa pitäisi keskittyä ihmisten sosiaalisiin oikeuksiin.

Sosialismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chomsky kannattaa libertaarin sosialismin näkemyksiä, jotka edellyttävät paitsi taloudellista vapautta, myös sitä, että omistajien ja johtajien sijasta tuotantoa hallitsevat kuluttajat ja työläiset yhdessä. Neuvostotyylistä valtiososialismia hän on pitänyt totalitaarisena ja ilmiselvän tuhoisana järjestelmänä.

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chomskyn mukaan etenkin Yhdysvalloissa mutta myös muualla tiedotusvälineet rajoittavat ja ohjaavat keskustelua edistääkseen suuryritysten ja hallituksen etua. Demokratia ei voi toteutua epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa tiedotusvälineet ovat taloudellisten valtahierarkioiden omistuksessa. Totalitaaristen maiden sensuuri on varsin tehotonta verrattuna "vapaiden maiden" tiedotusvälineiden harjoittamaan itsesensuuriin.

Chomsky mainitsee toistuvasti laskelmia siitä, kuinka vähän jotain merkittävää tapahtumaa on käsitelty Yhdysvaltojen tiedotusvälineissä, koska kyseinen aihe on ollut poliittisesti epämiellyttävä Yhdysvaltojen valtaeliitin kannalta. Chomsky myös toteaa, että suuret mediatalot omistavat suuria osia aseteollisuutta harjoittavista yrityksistä eikä olisi median omien etujen mukaista kertoa mitään negatiivista aseteollisuudesta. (Yhtenä esimerkkinä Chomsky mainitsee vuoden 2000 intifadan, jonka aikana Israelin armeija surmasi useita siviilejä amerikkalaisvalmisteisia helikoptereita käyttäen. Samaan aikaan Bill Clinton vahvisti uusimman helikopterikaupan Israelin kanssa. Valtamedia vaikeni tapahtumasta.)

Lähi-itä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaissyntyinen Chomsky kritisoi voimakkaasti Israelin politiikkaa. Kuuluisa israelilainen toisinajattelija Tanya Reinhardt on Chomskyn oppilaana ollut kielitieteilijä. Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin Chomsky kannattaa yhden valtion ratkaisua, jossa etnisillä yhteisöillä olisi kieli-, opetus- sekä kulttuuriautonomia. Chomskyn mukaan tähän päästäisiin kuitenkin välivaiheiden kautta, joista ensimmäinen on kahden valtion ratkaisu.[6]

Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chomsky ei vastusta vaaleihin osallistumista, vaan hänen mukaansa on pikemmin äänestettävä demokraatteja kuin republikaaneja silloin kun se auttaa estämään republikaanien valtaanpääsyn. Muutoin Chomskyn mukaan on äänestettävä radikaalimpia vaihtoehtoja, kuten vihreitä (alueilla, joilla ei ole vaaraa siitä että republikaanit voittavat vaalit). Chomsky luottaa vahvasti kansalaisaktivismin voimaan ja on ollut 1960-luvulta Yhdysvaltojen johtavia kansalaisaktivisteja. Chomskyn mukaan muutos parempaan voi tapahtua vain, kun ruohonjuuritasolla olevat ihmiset tarttuvat tuumasta toimeen. Vuoden 2008 esivaaleissa Chomsky kirjoitti Ken Hildebrandtille kirjeen, jossa tämä kehui demokraattien presidenttiehdokas Mike Gravelin saavutuksia Vietnamin sodan lopettamisessa ja hallituksen salailun lopettamisessa, kun tämä julkaisi Pentagonin asiakirjoja. Chomsky kehui myös Gravellia tämän kielteistä asenteesta aggressiivisen ulkopolitiikan harjoittamista kohtaan.[7] Itse vuoden 2008 presidentinvaaleissa Chomsky kehotti ihmisiä vaa’ankieliosavaltioissa äänestämään Obamaa, mutta "ilman illuusioita".[8] Vuonna 2012 Chomsky toisti näkemyksensä, ja kehotti äänestämään vaa'ankieliosavaltioissa Obamaa. Hän kuitenkin lisäsi, ettei itse asu vaa'ankieliosavaltiossa ja äänestää todennäköisesti vihreiden ehdokasta, Jill Steinia.[9]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chomsky puhuu harvoin suhteestaan uskontoon, mutta kysyttäessä Chomsky on vastannut tieteilijälle tyypilliseen tapaan: tiede ei anna syytä uskoa yliluonnolliseen, mutta Chomsky muistuttaa verkkolehti Science & Theologyn haastattelussa,[10] että monet asiat, joihin ihmiset uskovat, ovat irrationaalisia, mutta silti tosia. Kysyttäessä uskooko Chomsky Jumalaan, on Chomsky vastannut, että ei ymmärrä kysymystä. Chomsky ei omien sanojensa mukaan ole saanut selvyyttä, mitä jumaluudella tarkoitetaan, joten hän ei voi antaa vastausta. Ateistiksi Chomsky ei itseään laske, sillä termiin kohdistuu sama ongelma kuin jumaluuteen; Chomsky ei tiedä, mitä hän ateistina kieltäisi. Chomsky onkin sanonut, että hänellä ei juuri ole uskonnollisia näkemyksiä. Chomskyn elämänkatsomus onkin melko lähinnä agnostikkojen ajatuksia. Chomsky kertoo isoisänsä olleen ortodoksijuutalainen, mutta itse hän katsoo olevansa “valistuksen lapsia”, jotka lähestyvät ja tarkkailevat maailmaa rationaalisesta näkökulmasta. Hän toteaa uskontojen olevan teorioita, mutta muistuttaa samalla parhaimpien tieteellisten teorioidenkin olevan vain ja ainoastaan teorioita.

Chomsky on työskennellyt monien kristillisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa ja puhunut kirkoissa. Etenkin katolisen kirkon pappien vapautuksen teologian työn Latinalaisen Amerikan köyhien ja vähäosaisten hyväksi Chomsky arvostaa korkealle, jopa sankarilliseksi, kuten Chomsky eräissä kirjoissaan toteaa.

Ihmisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisen aktivisminsa ohella Chomsky on tehnyt töitä eri ihmisoikeusjärjestöille mm. Amnesty Internationalille esimerkiksi Itä-Timorissa ja Kolumbiassa. Chomsky on myös kirjoittanut paljon Turkin harjoittamasta kurdien sorrosta. Tämä johti vuonna 2002 Chomskyn julkaisijan oikeudenkäyntiin Turkissa, mutta Chomskyn saapuminen paikalle veti median huomion oikeudenkäyntiin ja syytteet kumottiin. Chomsky on myös puhunut useissa ihmisoikeuskonferensseissa.

Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ideologia ja valta. 1, Ideologiakritiikkiä ja vapauden näkökulmia. Toimittaneet ja suomentaneet Juhani Yli-Vakkuri, Marko Ampuja, Erkka Öörni. Pystykorvakirja. Helsinki: Like, Suomen rauhanpuolustajat, 2002. ISBN 951-578-951-6.
  • Maailmanvalta vai maailmanloppu? : Yhdysvaltain globaali valtapolitiikka. Suom. Markku Päkkilä. Helsinki: Otava, 2004.
  • Merirosvoja ja keisareita: Kansainvälisen terrorismin kuvioita. (Pirates and emperors, old and new: International terrorism in the real world, 2002.) Suomentanut Sami Heino. Sammakko, 2004. ISBN 952-5194-72-8.
  • New York 11.9.. Turku: Sammakko, 2004. ISBN 952-5194-40-X.
  • Tiedon ja vapauden ongelmia. Suom. Jukka Tuominen ja Markku Mäkelä. Helsinki: Otava (Delfiinikirjat), 1976.
  • Hinnalla millä hyvänsä: Uusliberalismi ja globaalikuri. (Profit over people: Neoliberalism & global order, 1999.). Suom. Juha Ahokas. Helsinki: Like, Suomen rauhanpuolustajat, 2000. ISBN 951-578-724-6.
  • Uusi sotilaallinen humanismi : Kosovon opetukset. Suom. Marko Ampuja, Tomi Toivio, Juhani Yli-Vakkuri ja Erkka Öörni. Helsinki: Like, Suomen rauhanpuolustajat, 2000.
  • Valta ja terrori. Toim. John Junkerman, Takei Masakazu. Suom. Sami Heino. Turku: Sammakko, 2003.
  • Mediakontrolli: Propagandan mahtavat saavutukset. (Media control: The spectacular achievements of propaganda, 1997.) Suomentanut Sami Heino. Turku: Sammakko, 2003. ISBN 952-5194-52-3.
  • Tulevaisuuden valtio. Sammakko, 2006. ISBN 952-483-028-0.
  • Keisarilliset kunnianhimot: Amerikan Imperiumiprojekti. Sammakko, 2006. ISBN 952-483-038-8.
  • Vahvemman oikeudella. Pystykorvakirja, 2008.
  • Savijalkainen jättiläinen. Sammakko, 2008. ISBN 978-952-483-081-2.
  • Anarkismista. Suom. Ville-Juhani Sutinen. Sammakko, 2010. ISBN 978-952-483-123-9.

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "B. F. Skinnerin teos Verbal Behavior", teoksessa Raatikainen, Panu (toim.): Ajattelu, kieli, merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, s. 279-310. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1.
  • "Viimeaikaisia edistysaskeleita synnynnäisten ideoiden teoriassa", teoksessa Raatikainen, Panu (toim.): Ajattelu, kieli, merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, s. 311-319. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?
  2. Noam Chomsky. MIT Linguistics Program, 2002
  3. MIT News
  4. Hemánus, Pertti: Väärä vakaumus, s. 163. Jyväskylä: Atena, 2002. ISBN 951-796-272-X.
  5. Riku Eskelinen: Libertaarisen sosialistin valtiokäsitykset (Nuori Keskusta 1/2007, s. 23)
  6. Counterpunch.org - An Interview with Ilan Pappé and Noam Chomsky Viitattu 31.12.2009
  7. http://www.youtube.com/watch?v=1g1K-zh1ZYI
  8. The Real News.com - Chomsky: In swing states vote Obama Viitattu 22.1.2010
  9. YouTube.com - Noam Chomsky: Vote for the Lesser of Two Evils in a Swing State Viitattu 6.11.2012
  10. Chomsky verkkolehti Science & Theologyn haastattelussa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Noam Chomsky.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Author:Noam Chomsky (englanniksi)
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Noam Chomsky -sitaatteja.