Krematorio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Krematorio Ontariossa, savupiippu näkyvissä.

Krematorio on laitos, jossa suoritetaan tuhkauksia.[1] Vainajien ohella kotieläimiä tuhkataan eläinkrematorioissa.[2]

Krematorio on yleensä varustettu yhdellä tai useammalla uunilla, ja tavallisesti siihen on myös yhdistetty tila, jossa voidaan pitää muistotilaisuus. Krematorion yhteydessä on tavallisesti myös ruumishuone ja jäähdytyskammio. Ennen tuhkausta uuni esilämmitetään noin 700–800 asteeseen, minkä jälkeen arkku vainajineen työnnetään uuniin erityisellä sisäänvientivaunulla, joka heti vedetään pois, minkä jälkeen uuni suljetaan. Kun arkku on polttokammiossa, se syttyy välittömästi.

Krematoriot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen lain mukaan krematoriota ei saa pitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi, ja krematorion ylläpitäjän on pidettävä luetteloa krematoriossa poltetuista henkilöistä henkilötunnuksineen. Krematoriota on lupa ylläpitää julkisyhteisöillä, uskonnollisilla yhteisöillä tai muulla rekisteröidyllä yhteisöllä, mikäli ne ovat hakeneet lupaa aluehallintovirastolta.[3]

Suomen krematoriot ovat Evankelis-luterilaisten seurakuntien omistuksessa, lukuun ottamatta Krematoriosäätiön ylläpitämää Hietaniemen krematoriota Helsingin Hietaniemessä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Polttohautaus eläinkrematoriossa Yhteishyvä. Viitattu 25.6.2008.
  3. Hautaustoimilaki. 7 luku, 17 § Finlex. Viitattu 31.5.2011.
  4. Krematoriosäätiö Viitattu 24.4.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahtinen, Tuomo: Polttohautaus Suomessa: Aatehistoria ja kehitys. Religionsvetenskapliga skrifter 18. Turku: Åbo akademi, 1989. ISBN 951-649-571-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]