Ruumisarkku
.JPG)
Ruumisarkku on arkku, jossa vainaja haudataan tai tuhkataan.[1][2][3]
Yleensä ruumisarkut tehdään puusta, mutta kuljetettaessa ruumiita esimerkiksi maasta toiseen käytetään yleisesti sinkkiarkkuja, koska ne kestävät sään ja lämmön vaihteluita puuarkkuja paremmin. Lisäksi on olemassa lyijystä valmistettuja ruumisarkkuja.
Hautaamiseen käytetään lähes poikkeuksetta puuarkkuja, jotka maatuvat muutamassa vuodessa. Puuarkku on tavallisesti päällystetty maatuvalla kankaalla, paperilla, tapetilla, lakattu tai maalattu. Ruumisarkun vakiopituus Suomessa on 200 cm, mutta niitä valmistetaan eri kokoisina, jotta lapset, vauvat, ylipainoiset, lyhytkasvuiset ja erityisen pitkät ihmiset voitaisiin haudata heidän ruumiinkokoaan vastaavassa arkussa.
Tuhkauksessa ruumis poltetaan arkkuineen ja tuhka laitetaan uurnaan.
Hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruumisarkun hinta määräytyy sen koosta, rungon puulajista ja käytetystä pintamateriaalista. Arkun sisälle tuleva peite ja tyyny voivat olla hinnoiteltu erikseen. Hintaan vaikuttaa myös valmistusmaa. Ruumisarkun voi ostaa hautaustoimistojenliiton alaisesta hautaustoimistosta, itsenäisestä hautaustoimistosta tai verkkokaupasta. Hautaustoimistoissa on esillä edustavia arkkuja, joiden myyntikate on korkea, jos asiakas haluaa ostaa edullisemman esimerkiksi tapettipäällysteisen arkun hänen on osattava pyytää sitä oma-aloitteisesti. Vainajan kuljetus on yleensä sidottu samaan liikkeeseen arkunhankinnan kanssa. Ruumisarkun voi ostamisen sijaan rakentaa myös itse höylätystä puutavarasta tai koota valmiista levyistä.lähde?
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruumisarkkuja on käytetty todistettavasti lähes yhtä kauan kuin ihmiskunnan kehittyneemmät kulttuurit ovat olleet olemassa, joskin aluksi niitä käytettiin vain ylhäisön hautaamiseen. Ehkä tunnetuin ruumisarkku on Tutankhamonin kultaisella kuolinnaamiolla varustettu sisempi arkku, jonka sisässä faaraon balsamoitu ruumis lepäsi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Korpela, Salla: Hän on poissa: Opas hautajaisten järjestäjälle. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-167-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Hautajaiset: Valmistamme surujuhlan, s. 244. 4. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-127-9.
- ↑ Korpela 2005, s. 44.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ruumisarkut Wikimedia Commonsissa
- Free Coffin Plans - How to Build A Coffin. Vanerisen tee-se-itse-arkun teko-ohje (englanniksi)