Venäjän kerrostalopommeja koskevat salaliittoteoriat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Venäjän kerrostalopommeja koskevat salaliittoteoriat ovat salaliittoteorioita syyskuussa 1999 Moskovassa ja kahdessa muussa kaupungissa räjähtäneistä kerrostalopommeista, jotka surmasivat 300 ihmistä. Virallisen näkemyksen mukaan syylliset olivat tšetšeenit. Elokuun alussa hyökkäsi tšetšeenijoukko Dagestaniin, mihin Venäjä vastasi omilla toimillaan. Viranomaisille tulleen puhelinsoiton mukaan iskut olivat vastaus Venäjän toimiin Dagestanissa.

Mutta Venäjän opposition piirissä ja lännessä on esitelty teoria, jonka mukaan Venäjän turvallisuusviranomaiset räjäyttivät itse pommit ja panivat iskut tšetšeenien syyksi. Näin saatiin riittävät perusteet jo keväällä valmistellun sodan aloittamiselle. Toisen Tšetšenian sodan tarkoituksena oli estää uhkaava Venäjän hajoaminen.

FSB-taustaisesta pääministeri Vladimir Putinista tehtiin kansan silmissä sankari, joka käytti kovia otteita tšetšeeniterroristeja vastaan. Näin suosittu Putin voitti presidentinvaalit helposti. Lisäksi korruptiosyytteisiin joutunut presidentti Boris Jeltsin saatiin pelastettua. Hän erosi jo vuoden 1999 viimeisenä päivänä ja Putinista tuli jo ennen vaaleja virkaa tekevä presidentti. Näin Venäjä siirtyi FSB:n hallintaan. Mutta tätäkin "totuutta" on arvosteltu puolueelliseksi. Tunnetun salaliittoteoriaa käsittelevän kirjan Venäjä kuilun partaalla on alkujaan kustantanut Venäjän hallintoa vastustavan oligarkki Boris Berezovski.

Kerrostalopommit - salaliiton tuote?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melko laajalti väitetään, että Venäjän turvallisuusviranomaiset olisivat itse tehneet terrori-iskut. Silloin niiden tarkoituksena olisi ollut kääntää kansan mieliala tšetšeenejä vastaan, aloittaa voittoisa sota ja siten estää Venäjän hajoaminen. Toinen tarkoitus olisi ollut nostaa turvallisuuspalvelun mies Vladimir Putin valtaan. Terroristeja vastaan taisteleva Putin oli kansan suosikki presidentin vaaleissa. Iskut olisi tehnyt FSB, GRU, ehkä jonkin näiden alaosastoista itsenäisesti ja/tai näitä avustava rikollistaho. Tiedetään ainakin joillain FSB:n agenteilla olleen kytkentöjä rikollisjoukkoihin. On myös väitetty, että FSB olisi itse edesauttanut muidenkin Venäjällä tapahtuneiden tšetšeenien tekemien terroritekojen tapahtumista. Sen enempää islamilaisia kuin Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:tä syyttävää "salaliittoteoriaa" ei voi kumpaakaan pitävästi todistaa. Venäjän nykyhallinnon vastustajat pyrkivät mustamaalaamaan Venäjän nykyjohtoa. Väitteitä FSB:n osallisuudesta on Venäjän viranomaisten taholta verrattu teorioihin, jonka mukaan USA tai Israel olisivat tuhonneet World Trade Centerin syyskuussa 2001. Vastustajien mielestä myös oli tiedossa Putinin käynnistämä paljon ihmishenkiä vievä Tšetšenian sota söisi Putinin kannatusta, ei lisäisi sitä. Jotkut salaliittoteoriaa tukevat todisteet ovat peräisin tunnetusti epäluotettavasta Venäjän yksityisestä lehdistöstä.

Räjähdykset sattuivat melko pian sen jälkeen kun Nikolai Patrušev oli nimitetty Vladimir Putinin FSB:n johtoon, ja Putinista tullut Venäjän pääministeri.[1] Näiden arvostelijoiden mukaan Putinia tukevan salaliiton tekemien iskujen tarkoituksena olisi ollut kääntää kansan yleinen mielipide tšetšeenejä vastaan, ja näin auttaa pääministeri Vladimir Putin Venäjän johtoon. Putinista olisi väärien terrori-iskujen avulla tehty Venäjän vihollisia tšetšeenejä vastaan taisteleva sankari. Putin olisi tämän mukaan noussut valtaan häikäilemättömän juonen avulla. Tšetšeeneille ei olisi ollut kaiken järjen mukaan hyötyä näin raaoista iskuista. Väitettä turvallisuuspalvelun osuudesta tuntuisi tukevan se, että iskut loppuivat, kun Rjazanista löytyi räjähtämätön pommi. Eräänä iltana silminnäkijä näki venäläisten näköisten nuorten kantavan sokerisäkkejä kellariin. Kun poliisin pommiryhmä saapui paikalle, se näki säkki-kello-asetelman, joka näytti aidolta pommilta. Säkeissä oli jauhemaista, heksogeenin näköistä ainetta. Ensin viranomaiset julistivat tapauksen terroristien tekemäksi epäonnistuneeksi terrori-iskuksi. Sitten FSB:n johtaja Nikolai Patrušev sanoi sitä FSB:n harjoitukseksi.

Toisten mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu olisi auttanut joissain toisissa yhteyksissä islamilaisterroristeja.[2] Virallisen kannan mukaan tällaiset syytökset ovat valtaa haluavan opposition viranomaisiin kohdistamaa loanheittoa. Käytettävissä olevan varman todistusaineiston perusteella ei voi sataprosenttisen varmasti sanoa, ketkä olivat Venäjän vuoden 1999 kerrostaloräjäytysten takana[3].

Moskovskaja Pravdassa oli 2. heinäkuutaselvennä artikkeli, jossa kerrottiin "Moskovan myrskystä". Suunnitelman mukaan Moskovassa oli tarkoitus järjestää muka tšetšeenien tekemiä terrori-iskuja. Iskujen tarkoituksena oli estää Primakovin tai Lužkovin valinta presidentiksi[4].

Iskujen tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iskujen tarkoitus olisi ollut kääntää kansan yleinen mielipide Tšetšeniaa vastaan ja kukistaa tšetšeenien käytännössä Venäjästä riippumaton hallitus. Venäjän hallitus on aina vastustanut voimakkaasti tšetšeeniseparatistien halua erota Venäjästä. Jeltsin oli 1990-luvulla hajauttanut valtaa alueille, ja näiden pelättiin itsenäistyvän Venäjästä yksi toisensa jälkeen, kunnes Putin alkoi keskittää maata 2000-luvun alussa. Venäjän johdon mielestä Tšetšenian itsenäistyminen avaisi ovet muille Venäjän alueille itsenäistyä. Toinen iskujen päämäärä olisi ollut saada kansa turvallisuuspalvelusta lähtöisin olevan presidenttiehdokkaan Vladimir Putinin kannalle. David Satterin kirjoittaman kirjan mukaan erittäin epäsuosittu, rikossyytteitä pakoileva presidentti Boris Jeltsin oli tarkoitus pelastaa nostamalla hänen seuraajakseen vahva mies, joka takaisi väistyvän Jeltsinin koskemattomuuden oikeustoimia vastaan. Toisaalta kyse saattoi olla Putinin halusta varmistaa valta itselleen, kun Jeltsinillä oli tapana erottaa pääministereitä mielensä mukaan. Vuonna 2000 Jeltsin erosi presidentin virasta ennen aikojaan. Tämäkin saattoi olla osa petaamista muutaman kuukauden päästä järjestettäviä presidentinvaaleja varten.

Iskujen toteuttajista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Neuvostoliitto hajosi, entinen KGB joutui alennustilaan. Monet erosivat turvapalvelusta esimerkiksi liikemiehiksi tai poliitikoiksi. Toiset perustivat yksityisiä turvapalveluja. Joillain yksityisillä turvapalveluilla näyttää olleen yhteyksiä järjestyneeseen rikollisuuteen, samoin kuin joillain jäljelle jääneiden turvapalvelujen osilla. Esimerkiksi entisten KGB-miesten perustama muun muassa Stels-nimellä kulkenut turvayhtiö oli todellisuudessa salaisen FSB:n rikollisjärjestöjä tutkivan osaston alainen yksikkö. Tämä turvapalvelun osasto oli vuodesta 1996 alkaen UPP. Sen tarkoitus oli käyttää valtion asiamiehiä, rikollisjärjestöjä ja ääriliikeitä rikollisjärjestöjen hajottamiseen ja rikollisten murhaamiseenkin[5]. Mutta 1990-luvun edetessä Stels joutui lopulta rikollisten soluttamaksi, kun sen isännöimä izmailovilainen rikollisliiga nielaisi sen. Muun muassa Korzakov, Barsukov ja Trofimov suojelivat Selsiä[6]. Stels murhautti rikollisten avulla muutamia mafiajohtajia, pankkiireja ja liikemiehiä murhaten murhat tehneet rikolliset todisteiden peittämiseksi. FSB:ssä työskennellyt yksityisen Lanoko-yhtiön edustaja, rikoksista syytetty virkailija oli Maksim Lazovski. Hän oli luultavasti isänmaallisten, korkeampien entisten KGB-miehien työrukkanen.

Felstinski ja Litvinenko syyttävät Lazovskia tai häntä lähellä olevia tahoja terrori-iskuista. Moskovassa oli sattunut aiemminkin outoja räjäytyksiä, esimerkiksi vuosina 1994 ja 1996. Näiden räjäytysten tarkoitus olisi ollut kääntää kansan mielipide tšetšeenejä vastaan. Silti vuoden 1996 räjäytysten aikaan Lazovski oli pidätettynä, mutta iskujen tekijänä saattoi olla joku Lazovskiin kytköksissä ollut mies. Lavovskin tekemiä rikoksia tutki 1990-luvulla Moskovan rikosmiliisi MUR ja myös FSB:n terrorisminvastaisen osaston 1. jaos UBT[7]. UBT:n Lazovskin asioita tutkinut Jevgeni Makejev erotettiin Jevgeni Kolesnikovin noustua hänen esimiehekseen vuonna 1995. Mutta miliisi pidätti silti Lazovskin 1996, ja tämä joutui vankilaan vuonna 1997. Selvisi, että kuusi Moskovan FSB-virkailijaa kuului Lazovskin rikollisryhmään. Moskovan rikosmiliisin puolella Lazovskin rikoksia tutkinut Vladimir Iljitš Tšai[8] murhattiin vuonna 1997, ja muillekin Lazovskin asioista perillä oleville sattui outoja asioita. Näin Lazovski vapautettiin todisteiden puutteessa vuonna 1998. Lazovski kuoli vuonna 2000 tuntemattomien ampumana. Kuolinaika huhtikuussa oli melko pian Putinin valtaan nousun jälkeen.


Iskujen aikaisia tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun alussa tunkeutui Dagestaniin sekalainen ryhmä muslimitaistelijoita muun muassa Šamil Basajevin johdolla julistaen valtaamaansa alueet itsenäisiksi muslimivaltion osiksi. Mutta jopa dagestanilaiset joukot taistelivat muslimisissejä vastaan. Moskova määräsi 4. elokuuta 1999 sisäministeriön joukkoja Tšumadinin ja Bothlinin piireihin. Juuri pääministeriksi nimitetty Putin sanoi 10. elokuuta Venäjän palauttavan Dagestaniin kurin. Venäjä aloitti massiivisen ilmaiskujen ja tykistön tukeman hyökkäyksensä Dagestanissa 13. elokuuta Bothlinin piirissä. Ihmisiä pakeni hyökkäyksen takia kodeistaan, mutta sissit pitivät pintansa. Lopulta kuitenkin Venäjän armeijat nujersivat tšetšeenien vastarinnan samaan aikaan kuin Moskovassa räjähteli pommeja[9]. 25. elokuuta venäläiset lentokoneet pommittivat niitä Tšetšenian puolella olevia kyliä, jonne kapinalliset olivat paenneet. Sissit hyökkäilivät tämän jälkeenkin Dagestanissa. Venäjä ajoi massiivisella operaatiolla syyskuun puoleen väliin mennessä tšetšeenisissit pois Dagestanista. Putin vaati Tšetšenian presidentti Aslan Mashadovia pidättämään sissipäällikkö ja terroristi Basajevin tai Venäjä jatkaisi ilmaiskujaan. Tšetšenian presidentti sanoi, ettei ole Basajavin toimien takana, muttei myöskään suostunut pidättämään Dagestanin sodasta vastuussa olevaa sissipäällikkö Basajevia[10]. Tšetšeniassa kyllä kannatettiin yleisesti maan itsenäisyystaistelua, mutta ei Basajevin johdolla. Syyskuun lopussa Putin vaati Mashadovilta muun muassa rikollisten luovuttamista, ja sanoi että vastustaa armeijalle mieshukkaa aiheuttavaa sotaa, mutta silti kannattaa maahyökkäystä bandiitteja vastaan. 1. lokakuuta Putin sanoi, ettei Mashadov ole maan laillinen hallitsija, julisti sodan Tšetšenialle ja aloitutti Tšetšenian pommitukset.

Rjazanin tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paras todiste turvallisuuspalvelua vastaan lienee Rjazanin tapaus, joka julistettiin ensin epäonnistuneeksi terroriteoksi, sitten turvallisuuspalvelun harjoitukseksi.

Julkisuuteen vuosi erään pakoon päässeen, nyt piilossa ulkomailla asuvan tiedustelupalvelun virkailijan tunnustukseksi väitetty kirje, jossa hän kertoi olleensa suunnittelemassa Venäjään kohdistuneita pommi-iskuja ylempien tahojen määräyksestä ja kuoleman uhalla[11]. Kyse olisi sen mukaan FSB:n salaisen osaston K-20:n Operaatio Hirošimasta. Kun mies oli käynyt räjähdyspaikalla, hän oli kieltäytynyt seuraavan iskun suunnittelusta, ja hänen ollessaan autoajelulla auton jarrut olivat pettäneet. Mies oli pelastunut ajamalla sattumalta lähellä olevaan järveen. Kirjeen aitoutta ei osata sanoa.[12]

22. syyskuuta 1999 Rjazanissa noin kello 21 kotiin palaava insinööri huomasi erään kerrostalon lähelle pysäköineen valkoisen auton. Osoite oli Novosyolovon katu 14/16[13]. Auron rekisterilaatasta osa oli peitetty paperilla, johon oli merkitty Rjazanin tunnus "62", mutta paperin alta näkyi Moskovan tunnus[14]. Insinööri näki kahden oudon venäläisen näköisen nuoren miehen ja yhden naisen häärivän auton lähellä. Naisella oli vaaleat, lyhyeksi leikatut hiukset, urheiluasu ja nahkatakki. Auto oli pysäköity aivan ovea vasten. Nuoret siirsivät sokerisäkkejä autosta talon kellariin. Kun säkit oli siirretty kellariin, auto poistui.

Auton ja siinä olevan muutetun rekisterilaatan näki myös linja-autonkuljettaja Kartofelnikov,[15] joka soitti poliisin, joka saapui vasta kello 22. Syvään kellariin laskeutunut poliisi näki, että yksi säkki oli osin auki, ja siinä oli kellokoneiston ja sytyttimen näköinen sähkölaite[11].

Kerrostalo evakuoitiin lukuun ottamatta vanhuksia, jotka eivät kyenneet nousemaan vuoteesta. Evakuoidut joutuivat seisomaan kylmässä yössä, josta muutaman tunnin päästä eräs paikallinen teatterinjohtaja päästi heidät sisään. Pian kellariin saapui seudun pommiryhmän jäsen, joka oli sitä mieltä että kyse on oikeasta pommista.[16]

Säkkien kyljessä oli olemattoman, eteläiseen Venäjään viittaavan sokeritehtaan nimi. Silminnäkijöiden mukaan säkeissä oleva aine ei ollut valkoista, vaan makaroninkeltaista ja rakeista niin kuin heksogeeni[11]. Mutta myöhemmin aineen ilmoitettiin olevan valkoista, kiteistä ainetta. Ensimmäisten testien mukaan säkkien sisällä oli heksogeeni[11]- eli RDX-nimistä voimakasta räjähdettä. Tämä tulos saatiin analysaattorilla, mutta pinnasta otettu räjähdenäyte ei silti räjähtänyt pikaisessa testissä. Ajastin oli säädetty räjäyttämään talo kello 5.30. Kaikille kaupungista ulos vieville teille pistettiin raskas vartiointi, mutta mitään ei löydetty. FSB vei räjähdesäkit pois kello 1.30, mutta jätti sytyttimen paikalliselle pommiryhmälle. Pian paikallinen poliisi otti kiinni kolme FSB:n agenttia, joita pidettiin räjäytysten tekijöinä, koska he ajoivat sillä autolla, jonka rekisterinumero oli tiedossa.[17] Miehet joutuivat myöhemmin turvallisuuspalvelun huostaan, eikä heistä sen koommin kuultu mitään.

Ensimmäisen tietotoimistouutisen mukaan Rjazanissa estettiin terrori-isku[18]. 23. syyskuuta RTR-kanavan Vesti-ohjelman mukaan räjähde oli heksogeenia[19]. Putin kiitti väestöä valppaudesta[20].

Eräs puhelunvälittäjä kuuli kaukopuhelun, jossa kehotettiin olemaan valppaina ja varomaan partioita. Puhelun soittajan numero kuului Moskovan FSB:n toimistolle. 23. syyskuuta NTV julkaisi tiedon, jonka mukaan säkeissä ei ollut räjähdettä. FSB:n johtaja Nikolai Patrušev selitti 24. syyskuuta 1999, että kyse oli sen harjoituksesta[21]. Säkkien aine oli tiedotuksen mukaan sokeria, ei heksogeenia. Paikallinen FSB ja muutkaan turvaviranomaiset eivät tienneet käynnissä mahdollisesti olevasta FSB:n harjoituksesta mitään, ja tästä asiasta kertova NTV:n lähetys suljettiin[22]. FSB:n mukaan räjähteitä testaava laite kaasuanalysaattori MO-2 toimi väärin aikaisempien räjähdetestien takia, ja sen mukaan aine oli sokeria. Rjazanin lähellä olevassa sotilastukikohdassa huomattiin olevan samanlaista sokerisäkkeihin pakattua heksogeenia kuin löytyi kerrostalon kellarista. Heksogeeni on tyypillinen sotilasräjähde, jota voi valmistaa vaikkapa viranomaisten hallusta olevasta rakettipolttoaineesta.

Outoa oli myös se, että viranomaiset etsivät joidenkin pidätettyjen tšetšeenien käsistä ensin heksogeenia ja sitten julistivat, että Moskovan pommeihin oli käytetty ammoniumnitraattia, johon oli sekoitettu pieniä määriä heksogeenia ja trotyyliä. Myöhemmin viranomaiset sanoivat, että Rjazanin säkeissä oli sokeria, johon oli imeytetty pieni määrä heksogeenia, että saadaan realistinen kuva[23]. Joidenkin tietojen mukaan armeija olisi räjäyttänyt "sokerin" harjoitusalueella.[24] Omituinen yhteensattuma oli se, että tšetšeenien tekemiksi väitetyt pommi-iskut loppuivat Rjazanin tapaukseen kestettyään 10 päivää.kenen mukaan? Toinen Tšetšenian sota alkoi 29. syyskuuta 1999, seuraavana päivänä säkkien löytymisen jälkeen. Mutta myöhemmin syksyllä FSB teki monia muita pommiharjoituksia[25].

Rjazanin tapaus antoi pontta huhuille, että FSB olisi itse räjäyttänyt pommit saadakseen tekosyyn Tšetšenian sodan aloittamiselle. Vladimir Putin saikin kansan suussa nimen "Herra Heksogeeni"[26]. Mutta toisaalta elokuussa pääministeriksi nimitetyn kasvottoman FSB-byrokraatti Putinin kannatusluvut nousivat pian nollasta 70 prosenttiin, koska Putin lupasi taistella tšetšeeniterroristeja vastaan.

Yleinen syyttäjä lopetti tapauksen tutkimukset huhtikuussa 2000. Duuma, jossa Kremliä puoltava puolue oli enemmistönä, määräsi Rjazanin tutkimuksiin liittyvän materiaalin salaiseksi 75 vuodeksi[27]. Duuman jäsen Sergei Kovalev ei myöskään edennyt tutkimuksissaan. Kovalevin tutkimuskomission avainjäsenet, duuman jäsenet Sergei Jušenkov ja Juri Štšekotšihin kuolivat molemmat murhiin huhtikuussa 2003 ja heinäkuussa 2003. Tämän komission lakimies Mihail Trepaškin pidätettiin 2003, ja eräs komission jäsen Otto Latsis pahoinpideltiin marraskuussa 2003, ja hän kuoli auto-onnettomuudessa 2005.

Muita yhteensattumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13. syyskuuta parlementin puhemies Gennadi Seleznjov sanoi saaneensa edellisenä iltana raportin, jonka mukaan Volgodonskissa oli räjähtänyt kerrostalopommi. Mutta räjähdys tapahtui siellä vasta 16. syyskuuta. Kun räjähdys sitten tapahtui, Žirinovski kysyi Selenzjovilta asiasta, mutta tämä pisti mikrofonin kiinni. Mutta vuonna 2002 Selenzjov kertoi maininneensa pienestä käsikranaatin räjähdyksestä, joka todella tapahtui, muttei tappanut ketään.

Litvinenkon kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 poloniumilla myrkytetty FSB:n Anna Politkovskajan murhaa tutkinut agentti Aleksandr Litvinenko julkaisi ennen kuolemaansa Venäjältä maanpakoon lähteneen suurliikemies Boris Berezovskin tuella kirjan Blowing up Russia: Terror from Within (suomennettu nimellä Venäjä kuilun partaalla - turvallisuuspalvelut demokratian uhkana). FSB takavarikoi viisi tuhatta Latviasta Moskovaan matkalla olutta kirjaa. Litvinenko väitti FSB:n tukeneen joitain islaminuskoisia. Virallisen version mukaanhan islaminuskoiset olivat terrori-iskujen takana.

Kirjassa syy terrori-iskuista vieritetään Vladimir Putinin, Nikolai Patruševin, erikoisjoukkoja komentavan FSB-kenraali German Ugryumovin, FSB-virkailija Maksim Lazovskin niskoille. Kirjan mukaan iskuja ja niiden valmisteluja toteuttivat eri vaiheissa Jusuf Krimšamhalov, Adam Dekkušev, Vladimir Romanovitš, Ramazan Dyšenkov ja Atšemez Gotijajev ja monet muut enimmäkseen ei-islamilaiset.

Kun Berezovski julkaisi 2002 elokuvan FSB blows up Russia, (suomeksi 'FSB räjäyttää Venäjän'), noin 40 prosenttia kansasta uskoi siihen, vaikka tiedettiin, että Berezovskilla oli liiketoimia tšetšeenien kanssa. Selvisi myös että FSB:n agentti Vladimir Romanovitšin näköinen mies vuokrasi silminnäkijöiden mukaan erään kellareista, joihin asennettiin pommi. Romanovitš kuoli pian autokolarissa Kyproksella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Felštinski, Juri & Litvinenko, Aleksander: Venäjä kuilun partaalla: Turvallisuuspalvelut demokratian uhkana. (FSB vzryvajet Rossiju, 2007.) Suomentanut Helena Tigonen. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3982-7.
  • Matthew Evangelista, Tšetšenian sota - hajoaanko Venäjä, Like 2004, ISBN 952-471-425-6

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Felštinski, Litvinenko, Venäjä kuilun partaalla
  2. David Satter. Darkness at Dawn: The Rise of the Russian Criminal State. Yale University Press. 2003. ISBN 0-300-09892-8
  3. Felshtinski, Litvineko: Venäjä kuilun partaalla, s. 91.
  4. Arto Luukkanen: Projekti Purin, s. 64.
  5. Kuilu, s. 36-37
  6. Kuilu, s. 37
  7. Kuilu, s. 45
  8. Kuilu, s. 41
  9. Evangelista, s. 101
  10. Evangelista, s. 106
  11. a b c d Venäjä kuilun partaalla, s. 58
  12. Litvinenko, Felstinski: Venäjä kuilun partaalla
  13. Venäjä kuilun partaalla, luku Rjazanin pommifarssi, s. 57-
  14. Kadri Liik: Harjoituksen uhrit vai hiuksenhienosti pelastuneet? Postimees. 11.3.2000. Rjazan-Moskova.
  15. Toinen Tshetshenian sota
  16. John Sweeney: Viides pommi: räjäyttikö Putinin salainen poliisi Moskovan kerrostalot 1999 (John Sweeneyn artikkeli todisteista, jotka viittaavat KGB:n (FSB) asettaneen Moskovan pommit ja vierittäneen syyn tšetšeenien niskaan) 24.11.2000. Suomi-Tshetshenia-seura.
  17. Putin tarjoaa pelastuksen, Hs.fi
  18. Venäjä kuilun partaalla, s. 60
  19. Venäjä kuilun partaalla, s. 61
  20. Venäjä kuilun partaalla, s. 62
  21. Venäjä kuilun partaalla, s. 69
  22. Saunalahti.fi
  23. Suomi-Tshetshenia-seura
  24. Heli Parkkinen: Venäjä tapatti jälleen Tšetšenian presidentin (Helsingin Sanomat 24.12.2003) Vapaasana.net vaihtoehto Ylen.
  25. Venäjä kuilun partaalla, s. 80
  26. Dr. Alexandr Nemets and Dr. Thomas Torda: 'Gospodin Geksogen' ('Mr. Hexogen') 19.7.2002. newsmax.com. (englanniksi)
  27. The Moscow Times 4.4.2000: Duma Rejects Move to Probe Ryazan Apartment Bomb