Siionin viisaiden pöytäkirjat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siionin viisaiden pöytäkirjat
Протоколы Сионских мудрецов
Serge Niluksen vuoden 1905 venäjänkielinen laitos.
Serge Niluksen vuoden 1905 venäjänkielinen laitos.
Alkuperäisteos
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Siionin viisaiden pöytäkirjat (ven. Протоколы Сионских мудрецов, Protokoly Sionskih mudretsov tai ven. Сионские Протоколы, Sionskie Protokoly, tunnetaan myös nimellä Siionin vanhinten pöytäkirjat) on joukko väärennettyjä asiakirjoja, joissa kuvataan juutalaisten suunnitelmia maailman valloittamiseksi. Pöytäkirjat ovat yksi maailman uskotuimmista väärennöksistä. Niitä käytettiin 1900-luvun alussa oikeuttamaan juutalaisiin kohdistunut vaino.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöytäkirjat, joita on väitetty vuonna 1897 Baselissa järjestetyssä, ensimmäisessä sionistikongressissa kirjoitetuiksi, kuvaavat kokouksia, joissa juutalaiset suunnittelivat länsimaisen kristityn yhteiskunnan alistamista. Suunnitelmiin kuului maailmantalouden romahduttaminen ja poliittisen järjestyksen horjuttaminen sosialismin ja anarkismin avulla.[1] Pöytäkirjat koostuvat 24 erillisestä merkinnästä ja ne selittävät erilaisia tapoja, joilla maailmanvalloitus voidaan toteuttaa. Tärkeimpänä keinona oli ottaa haltuun lehdistö, rahalaitos ja poliittiset instituutiot kullan ja rahan avulla. Eurooppalaisia valtioita lietsottaisiin sotimaan keskenään ja uskonto korvattaisiin ”aritmeettisesti lasketuilla materiaalisilla tarpeilla”.[2] Moraalin turmelijoina toimisivat alkoholi ja pornografia.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöytäkirjat julkaisi ensimmäisenä ortodoksipappi Sergei Nilus vuonna 1905. Hän väitti saaneensa ne aatelismarski Suhotinilta, joka taas olisi saanut ne eräältä ulkomaalaiselta naiselta.[3] Niiden todelliseksi laatijaksi on kuitenkin arveltu Venäjän salaisen poliisin eli Ohranan ulkomaanosaston päällikköä Pjotr Ratškovskia.[3] Keisari Nikolai II sai pian tietää, että kyseessä oli väärennös, ja hän itse kieltäytyi tukemasta niiden käyttöä propagandatarkoituksiin, mutta siitä huolimatta sekä Ohrana että monet antisemitistiset ryhmät käyttivät niitä todisteina siitä, että juutalaiset suunnittelisivat vallankaappausta.[3]

Pöytäkirjat käännettiin pian monille muille kielille, ja niistä muodostui osa antisemitistista kirjallisuutta. Yhdysvalloissa esimerkiksi Henry Ford tuki satojentuhansien kirjojen painattamista nimellä International Jew.[2] Ford piti tekstiä pitkään aitona, ja vaikka hän myöhemmin itse myönsikin ne väärennöksiksi, hän kuitenkin katsoi niiden hyvin kuvaavan länsimaisen kulttuurin rappiota ja katsoi, että niiden laatija oli hyvin osannut ennustaa 1900-luvun tapahtumia kuten maailmansodat ja Venäjän vallankumouksen.[3] Myös Adolf Hitler piti tärkeänä, että pöytäkirjat oli tehtävä mahdollisimman yleisesti tunnetuiksi, ja vuoteen 1940 mennessä niitä painettiin natsi-Saksassa yli 6 miljoonaa kappaletta.[3]

Ensimmäinen suomalainen pöytäkirjojen painos julkaistiin ruotsiksi vuonna 1919[2] ja vuonna 1920 pöytäkirjat julkaistiin suomeksi nimellä Juutalaisten salainen ohjelma.[4] Ruotsinkielisestä painoksesta otettiin nopeasti neljä lisäpainosta ja vuonna 1933 julkaistiin suomenkielinen laitos uudelleen nimellä Kansojen ruoska. Suomessa julkaistuja käännöksiä pyrittiin muokkaamaan oloihin sopivammiksi alkuperäistä teosta muokkaamalla.[2] Viimeisin suomenkielinen julkaisu Siionin viisaiden pöytäkirjasta tehtiin vuonna 1943, jolloin sen julkaisi Siniristi-järjestö.[5]

Väärennöksen paljastuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Times -lehden artikkeli elokuussa 1921.

Pöytäkirjoja epäiltiin yleisesti väärennetyiksi niiden julkaisemisesta lähtien. Vuonna 1921 ne lopullisesti osoitettiin venäläisten sepitelmiksi.[1] Tuolloin The Timesin Istanbulin-kirjeenvaihtaja Philip Graves sai käsiinsä Maurice Jolyn vuonna 1864 julkaiseman satiirin Dialogue aux Enfers entre Machiavel et Montesquieu (Machiavellin ja Montesquieun vuoropuhelu helvetissä). Siinä Macchiavelli edusti häikäilemätöntä voimapolitiikkaa, Montesqieu sen sijaan siveellisille periaatteille uskollista oikeuspolitiikkaa. Satiiri oli suunnattu Napoleon III:ta vastaan, joka Jolyn mukaan sovelsi Machiavellin oppien mukaista häikäilemätöntä voimapolitiikkaa, jonka keinot olivat teoksen mukaan samankaltaiset kuin millä juutalaiset myöhemmin Siionin viisaiden pöytäkirjojen mukaan olisivat soveltaneet.[3] Graves ja muut tutkijat ovat todenneet, että suuri osa pöytäkirjojen sisällöstä on lähes suoraan kopioitu Jolyn dialogista[3], mutta sen ohella ne ovat ilmeisesti saaneet vaikutteita myös E. Drumontin teoksesta La France Juive sekä eräistä muista lähteistä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d 10 suurinta huijausta. Tieteen kuvalehti historia, 3/2008. Oslo: Bonnier Publications International. ISSN 0806-5209.
  2. a b c d Taylor, Andrew: Kirjat jotka muuttivat maailmaa, s. 250–251. (Books that changed the world: The 50 most influential books in human history, 2008.) Suomentanut Simo Liikanen. Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-8144-8.
  3. a b c d e f g h Sarsila, Juhani: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa, s. 85-97. 2., korjattu ja laajennettu laitos. Helsingissä: Otava, 1988. ISBN 951-1-09981-7.
  4. Nilus, S.: Juutalaisten salainen ohjelma: Nykyisten sivistysmaailman hävittämiseksi perustettava itsevaltainen juutalaisten maailmanvalta ”Siionin viisaitten” salaisten pöytäkirjain mukaan. Hämeenlinna: Hämeen kustannustoimisto, 1920.
    Nilus, S.: Salaisuus paljastuu... Tulevainen maailmankeisarikunta, Sionin viisaitten salaisten pöytäkirjojen mukaan. Kuopio: Kuopion uusi kp., 1920.
  5. Hanski, Jari: Juutalaisviha Suomessa 1918-1944. Helsingissä: Ajatus kirjat, 2006. ISBN 978-951-207-041-1.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuparinen, Eero: Antisemitismin musta kirja: Juutalaisvainojen pitkä historia. Jyväskylä: Atena, 2008. ISBN 978-951-796-494-4.
  • Sarsila, Juhani: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa. 2., korjattu ja laajennettu laitos. Helsingissä: Otava, 1988. ISBN 951-1-09981-7.
  • Taylor, Andrew: Kirjat jotka muuttivat maailmaa, s. 250–251. (Books that changed the world: The 50 most influential books in human history, 2008.) Suomentanut Simo Liikanen. Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-8144-8.
  • Hanski, Jari: Juutalaisviha Suomessa 1918-1944. Helsingissä: Ajatus kirjat, 2006. ISBN 978-951-207-041-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]