Henry Ford

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henry Ford
Henry Fordin allekirjoitus

Henry Ford (30. heinäkuuta 1863 Dearborn, Michigan, Yhdysvallat – 7. huhtikuuta 1947 Dearborn) oli yhdysvaltalainen yrittäjä ja suurliikemies, Ford Motor Companyn perustaja ja ensimmäisiä, joka otti käyttöön kokoonpanolinjat ("liukuhihnan") autojen massatuotannossa. Kyse ei kuitenkaan ollut vain vallankumouksellisesta teollisuustuotannosta, vaan valtavasta vaikutuksesta moderniin kulttuuriin, jota ekonomistit ja sosialihistoroitsijat kutsuvat nimellä fordismi. Hänen valmistamansa Fordin T-mallin auto sai aikaan vallankumouksen kuljetustoiminnassa ja Yhdysvaltain teollisuudessa. Henry Ford oli tuottelias keksijä ja hänelle myönnettiin 161 yhdysvaltalaista patenttia. Ford Companyn omistajana hänestä tuli yksi maailman rikkaimmista ja kuuluisimmista ihmisistä. Henry Fordille "fordismi" oli edullisten autojen joukkotuotantoa liukuhihnalla yhdistettynä hänen työntekijöilleen maksettuihin korkeisiin palkkoihin. Fordilla oli maailmanlaajuinen visio, jonka mukaan konsumerismi oli avain rauhaan. Ford ei uskonut kirjanpitäjiin; hän hankki itselleen yhden maailman suurimmista omaisuuksista ilman että hänen johdollaan toimineessa yrityksessä olisi koskaan tehty tilintarkastusta. Henry Fordin kiihkeästä omistautumisesta kulujen karsimiseen aiheutui lukuisia teknisiä ja liiketaloudellisia innovaatioita, kuten franchise-järjestelmä, jonka johdosta jokaiseen Pohjois-Amerikan kaupunkiin ja maailman suurimpiin kaupunkeihin saatiin jälleenmyyjät.

Ford meni naimisiin Clara Ala Bryantin (n. 1865–1950) kanssa vuonna 1888. Heillä oli yksi lapsi, Edsel Ford (1893–1943). Vuodesta 1891 Ford työskenteli insinöörinä Thomas Edisonin sähköyhtiössä Edison Illuminating Company. Hänet ylennettiin pääinsinööriksi 1893, jolloin hänellä oli aikaa ja rahaa työskennellä häntä kiinnostavien polttomoottoreiden kanssa. Vuonna 1896 Ford rakensi ensimmäisen autonsa, Ford Quadricyclen.[1]

Vaikka Ford kannatti rauhanliikettä niin hänen yhtiönsä osallistui sotaponnistuksiin kummassakin maailmansodassa. Franklin D. Roosevelt kutsui Detroitia demokratian asevarastoksi ("Arsenal of Democracy") osoituksensa siitä miten nopeasti Detroitin autoteollisuus siirsi tuotantonsa sotavarustelun tarpeisiin. 1930-luvun loppupuolen halvauskohtauksien vuoksi Fordista tuli lisääntyvästi dementoitunut ja yhtiön nimellinen johtaja, keulakuva.

Ford jätti suurimman osan valtavasta omaisuudestaan Ford-säätiölle, mutta huolehti siitä, että määräysvalta yhtiössä säilyi perheellä äänivallan takaavien B-osakkeiden avulla.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Fordin antisemitismi

Henry Ford istuu ensimmäisessä suunnittelemassaan ja rakentamassaan autossa Ford Quadricyclessä vuonna 1896.

Ford oli yksi näkyvimmistä ja vaikutusvaltaisimmista yhdysvaltalaisista antisemitisteista.[3] Huolimatta useista yrityksistään Ford-elämäkertojen kirjoittajat eivät toistaiseksi ole löytäneet vedenpitävää syytä hänen juutalaisia kohtaan tuntemalle vihalle. Pian ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen Ford perusti lehden Dearborn Independent, joka julkaisi ensimmäisenä maassaan asiakirjat, jotka tunnetaan nimellä Siionin viisaiden pöytäkirjat. Asiakirjat paljastuivat Venäjän salaisen poliisin sepittämiksi 1921, mutta tästä Ford ei koskaan maininnut. Itse hän kirjoitti kirjasen Kansainvälinen juutalainen, joka perustui pitkälle Siionin viisaiden pöytäkirjojen tekstiin.[4] Jättämällä tekijänoikeudet hankkimatta kirjaansa Ford onnistui luomaan vapaan ja kansainvälisen propagandalevityksen omalla nimellään, joka toi tekstille lisää painoarvoa. [3] Fordin kirjanen käännettiin 16 kielelle ja sitä painettiin miljoonia kappaleita.[5] Tammikuuhun 1933 mennessä, kun Hitler nousi valtaan olivat natsit ottaneet kirjasesta jo 29 painosta. [6]

Fordin väitetään myös tukeneen Adolf Hitleriä jo ennen tämän valtaannousua Saksassa. Esimerkiksi 20. joulukuuta 1922 New York Times väitti Fordin rahoittaneen Hitlerin toimintaa. Väitettä ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan muutamia aihetodisteiden antamia viittauksia lukuun ottamatta. Joka tapauksessa haastattelussa vuonna 1923 Hitler sanoi odottavansa, että näkisi "Fordin kasvavan Yhdysvaltojen fasistisen liikkeen johtajana". Hitlerillä oli toimistonsa seinällä myös Fordia esittävä muotokuvamaalaus.[5] Vuotta ennen toisen maailmansodan syttymistä Ford palkittiin 75-vuotispäivänään natsi-Saksan korkeimmalla ulkomaalaiselle myönnettävällä ansioristillä ("Großkreuz des Deutschen Adlerordens") vuonna 1938.[7][8] Ford otti kunniamerkin vastaan, vaikka häntä arvosteltiin asiasta kotimaassaan. Ennen toista maailmansotaa Ford ystävystyi toisen yhdysvaltalaisen natsisympatioistaan tunnetun antisemitistin ja myös saksalaisten mitalilla palkitseman kuuluisuuden Charles Lindberghin kanssa. Ford sanoikin: "Aina kun Charles tulee käymään, me puhumme vain juutalaisista." [8]

Useiden oikeusjuttujen ja valkoisen talon painostuksen vuoksi Ford lakkautti lehtensä ja esitti julkisen anteeksipyynnön juutalaisyhteisölle 1927. Hän ei kuitenkaan salaillut asennettaan, vaan vielä vuonna 1940 Manchester Guardian-lehden haastattelussa hän syytti juutalaisia toisen maailmansodan alkamisesta.[9]

Lehtensä kautta Ford tuki joitakin yhteiskunnallisia muutoksia, kuten naisten oikeuksia ja Kansainliittoa, mutta vastusti myös useita asioita. Näihin kuuluivat juutalaisten lisäksi useat sosiaaliset ja kulttuurilliset muutokset, Hollywoodin elokuvat, lasten päivähoito, valtion liiketalouden säätely, ammattiliitot ja Itä-Euroopasta tulevat maahanmuuttajat. Hän myös hyökkäsi jazz-musiikkia ja naisten hameiden lyhyyttä vastaan.[5][6]

Thomas Edison, John Burroughs ja Henry Ford poseeraavat Edisonin kotona Ft. Myersissa, Floridassa
Henry Fordin valmistama kuuluisa Fordin T-malli (1913) – tässä käytetty kalastukseen

[muokkaa] Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ http://www.hfmgv.org/exhibits/showroom/1896/quad.html
  2. ↑ Joann Muller: Henry Ford's Will 2006. Forbes.com.
  3. ↑ a b Richard S. Levy: Antisemitism, s. 233-236. ABC-Clio, 2005. ISBN 1851094393.
  4. ↑ Pieni Tietosanakirja (1925-1928): Ford, Henry s.915-196, englanniksi "The International Jew, the World's Foremost Problem"
  5. ↑ a b c Jerome A. Chanes: Antisemitism: a reference handbook, s. 139-140. ABC-Clio, 2004. ISBN 1576072096.
  6. ↑ a b Cyprian Blamires, Paul Jackson: World fascism: a historical encyclopedia, s. 242-243. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1576079406.
  7. ↑ Henry Ford II.- Der Autofabrikant förderte großzügig das Hauptgebäude der FU 2004. FU Berlin. (saksaksi)
  8. ↑ a b Timothy Parrish: The Cambridge companion to Philip Roth, s. 170. Cambridge University Press, 2007. ISBN 0521864305.
  9. ↑ Spencer Blakeslee: The death of American antisemitism, s. 33-34. Greenwood Publishing Group, 2000. ISBN 0275965082.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Henry_Ford&oldid=11228365
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä