Montesquieu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paroni Montesquieu.

Charles-Louis de Secondat, La Brèden ja Montesquieun paroni (18. tammikuuta 1689 Château La Brède10. helmikuuta 1755 Pariisi) oli kuuluisa filosofi ja valistuksen ajan kirjailija. Hän oli koulutukseltaan juristi, mutta varallisuutensa ansiosta pystyi keskittymään kirjoittamiseen.

Montesquieun tunnetuimmat teokset ovat Persialaisia kirjeitä (1721) ja De l'Esprit des Lois (1748, Lakien henki, ei suom.), jota pidetään hänen pääteoksenaan. De l'Esprit des Lois on laaja teos, jossa käsitellään monia lainsäädännön aloja ja vertaillaan eri maissa eri aikakausina voimassa olleita lain säännöksiä. Teos tunnetaan kuitenkin parhaiten siitä, että siinä Montesquieu esittelee vallan kolmijako-oppinsa, jolla on ollut hyvin suuri merkitys länsimaisten demokratioiden hallitusmuotojen kehitykselle.

Lakien henki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääteoksensa Lakien henki Montesquieu julkaisi anonyymisti vuonna 1748. Kirjasta tuli äärimmäisen vaikutusvaltainen Ranskassa ja Britannian Amerikan-siirtokunnissa. Kirkko kielsi Montesquieun kirjat mutta muualla Euroopassa, etenkin Britanniassa, niitä arvostettiin suuresti.

Montesquen mukaan "hallitusvalta pitää rakentaa siten, että yhdenkään ihmisen ei tarvitse pelätä toista", ja tämä ja hänen esittämänsä tarkka vallan ositus ja osien tasapainotus ("checks and balances") vaikutti myöhemmin ratkaisevasti USA:n perustuslakiin ja sen isään, James Madisoniin.

Kirja omistaa neljä kappaletta Englannin ja sen vapauden turvaavan vallanjaon käsittelemiseen. Montesquieu oli myös huolissaan siitä, että Ranskassa monarkin valtaa rajoittava aatelin voima oli katoamassa.

Poliittiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Montesquieu ei ollut puhdasverinen liberaali, hänen vallan kolmijako-opistaan tuli osa liberalismin ydintä ja hän sanoi, että kaupankäynnillä oli "taipumus parantaa ihmiset uskonnollisesta, etnisestä ja valtiollisesta kiihkoilusta. Se opetti heidät vihaamaan sotia ja nauttimaan kansallisuuksien ja yksilöiden eroavuuksista."[1]

Lakien hengessä Montesquieu puoltaa perustuslaillisuutta, vallanjakoa, orjuuden lakkauttamista, ihmisoikeuksia ja laillisuusperiaatetta.

Konservatiivisia kantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisaalta Montesquieulla oli monia myöhempien valistusajattelijoiden näkemyksiä konservatiivisempia kantoja, esimerkiksi hän hyväksyi perinnöllisen vallan ja ensiksi syntyneen etuoikeudet. Hänestä nainen saattoi johtaa hallitusta muttei perhettä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Montesquieu: Persialaisia kirjeitä. (Lettres persanes, 1721.) Suomentanut ja johdannolla sekä selityksillä varustanut J. V. Lehtonen. 3. painos (1. painos: Kariston klassillinen kirjasto 10. Karisto, 1919). Hämeenlinna: Karisto, 1988. ISBN 951-23-2593-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Montesquieu.
Kardinaal de Richelieu.jpg Edeltäjä:
Louis de Sacy
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 2
1728–1755
Seuraaja:
Jean-Baptiste Vivien de Châteaubrun
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.