Persoonallisuushäiriöt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Persoonallisuushäiriöt ovat nykykäsityksen mukaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuvat aikuisiässä[1]. Persoonallisuushäiriöt voivat aiheuttaa vakavia ongelmia ja toimintakyvyn heikkenemistä niistä kärsiville henkilöille.

American Psychiatric Associationin mukaan persoonallisuushäiriöt ovat henkisen kokemuksen ja käytöksen kestäviä malleja, jotka poikkeavat huomattavasti kyseessä olevan henkilön oman kulttuurin odotuksista. Nämä mallit ovat monissa tapauksissa joustamattomia ja hellittämättömiä. Mallin alkaminen voidaan jäljittää ainakin aikuisuuden alkuun. Tullakseen diagnosoiduksi persoonallisuushäiriöksi käyttäytymismallin täytyy aiheuttaa huomattavaa ahdistusta tai selkeää heikkenemistä henkilökohtaisissa, sosiaalisissa tai työtilanteissa. Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Persoonallisuushäiriöille ominaiset käytöstavat ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita [2].

Luokituksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuushäiriöksi käyttäytymistä on aikojen kuluessa luokiteltu eri kulttuureissa eri tavoin. Kulttuurista riippuu myös, milloin jokin piirre ylittää ympäristöä häiritsevän rajan. Suomessa käytössä oleva Maailman Terveysjärjestön ICD-10 -tautiluokitus sisältää aikuisten persoonallisuushäiriöt luokituksessa F60-F69. Amerikan Yhdysvalloista peräisin oleva DSM-luokitus sisältää pääosin vastaavat persoonallisuushäiriöt kuin ICD-10, pienin eroavaisuuksin.

DSM-kriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DSM (=The Diagnostic and Statististical Manual of Mental Disorders)

Persoonallisuushäiriöiden yleiset diagnostiset kriteerit perustuen DSM-IV - luokitukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuushäiriö-diagnoosin tekeminen vaatii näiden kriteereiden tyydyttävää täyttymistä eri persoonallisuushäiriöiden ominaisten oireiden lisäksi.

  • Kokemukset ja käyttäytyminen, jotka eroavat selvästi kyseessä olevan henkilön kulttuurin odotuksista. Tämä kaava esiintyy kahdessa tai useammassa alla olevasta alueesta.
    • kognitio (itsensä, muiden ihmisten ja tapahtuminen havainnointi ja tulkinta.)
    • tunnetila (emotionaalisen reaktion vaihtelu, intensiteetti epävakaus ja sopivuus.)
    • ihmisten välinen toimintakyky
    • impulssien hallinta
  • Käyttäytymisen jatkuva malli on joustamaton ja turmiollinen laajasti vaihtelevissa henkilökohtaisissa ja sosiaalisissa tilanteissa.
  • Käyttäytymisen jatkuva malli johtaa kliinisesti merkittävään ahdistukseen tai toimintakyvyn heikkenemiseen sosiaalisissa, ammatillisissa tai muissa tärkeissä alueissa.
  • Malli on vakaa ja pitkäaikainen ja sen alku voidaan jäljittää vähintään nuoruuteen tai aikuisuuden alkuun.
  • Malli ei ole paremmin luokiteltavissa muiden mielisairauksien oireena tai ilmenemismuotona.
  • Käyttäytymisen jatkuva malli ei johdu jonkin aineen suorasta psykologisesta vaikutuksesta tai yleensä lääketieteellisestä tilasta, kuten päävammasta.

Diagnoosin ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alun tietämystä edustavat ICD-10 ja DSM-IV ovat korjauksen tarpeessa. Tutkijoiden mukaan korjaus tehdäänkin seuraavan kymmenvuotiskauden aikana [3]. 2000-luvun alkupuolella Robert D. Haren tutkimusryhmä kehitti esimerkiksi psykopatiaan nuorille (12-18 vuotiaat) sopivan diagnosointityökalun, PCL-YV:n. [4] Tämä mahdollistaa psykopaatin diagnoosin tekemisen myös lapsille ja nuorille. Muille persoonallisuushäiriölle vastaavaa työkalua ei vielä ole.

Luettelo DSM:n määrittämistä persoonallisuushäiriöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DSM-IV listaa kymmenen persoonallisuushäiriötä, jotka jaetaan kolmeen ryhmään:[5]

Ryhmä A (oudon tai epätavallisen käyttäytymisen häiriöitä)

Ryhmä B (käytöksen dramaattisuutta, emotionaalista tai epävakautta)

Ryhmä C (ahdistuneisuuden ja pelokkuuden oireita)

DSM-IV sisältää myös käyttäytymismalleja, joihin mikään näistä kymmenestä kategoriasta ei sovi, mutta ovat kuitenkin persoonallisuushäiriöiden muotoja. Aiempi versio DSM-IV:stä sisälsi myös muun muassa passiivis-aggressiivisen persoonallisuushäiriön. Passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö on negatiivisten asenteiden ja passiivisen vastustuksen malli sosiaalisissa tilanteissa. Passiivis-aggressiivinen ja depressiivinen persoonallisuushäiriö siirrettiin DSM-IV:n liitteeseen tutkimuksia varten.

Etiologian tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes 600 miespuolista yliopisto-opiskelijaa kattanut selvitys tutki lapsuuden seksuaalisen ja fyysisen hyväksikäytön sekä tämänhetkisten persoonallisuushäiriöiden oireiden suhdetta. Lapsuuden hyväksikäytön huomattiin selvästi liittyvän suureen osaan symptomatologiassa. Hyväksikäytön vakavuus huomattiin erittäin huomattavaksi, mutta kliinisesti merkityksettömäksi, ryhmissä A, B ja C.

Lapsuuden pahoinpitely ja heitteillejättö osoittautuivat riskeiksi aikuisiän persoonallisuushäiriöiden synnyssä. Seksuaalisesti pahoinpideltyjen ryhmä demonstroi kaikkein pitävimmin psykopatologian malleja.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cohen, Patricia, Brown, Jocelyn, Smailes, Elizabeth: Child Abuse and Neglect and the Development of Mental Disorders in the General Population Development and Psychopathology. 2001. Vol 13, No 4. ISSN 0954-5794.
  • Lönnqvist, Jouko ym. (toim.): Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 2001. ISBN 951-656-065-2.
  • Von Wendt, Lennart & Avellan, Anne: Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi no. 4. 2007, Helsinki.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. PSYKIATRIAN LUOKITUSKÄSIKIRJA. Suomalainen toinen uudistettu painos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 1/2012. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90815/URN_ISBN_978-952-245-549-9.pdf?sequence=1
  2. Huttunen (2007) Persoonallisuushäiriöt Lääkärikirja Duodecim http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407&p_haku=Persoonallisuush%E4iri%F6t
  3. Von Wendt & Avellan: 2007.
  4. http://www.hare.org/scales/pclyv.html
  5. Lönnqvist 2001: s. 369.
  6. Cohen–Brown–Smailes 2001: s. 981–999.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]