Andy McCoy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andy McCoy
Andy McCoy of Hanoi Rocks playing guitar September 05.jpg
Andy McCoy esiintymässä vuonna 2005.
Syntynyt 11. lokakuuta 1962 (ikä 51)
Kotipaikka Pelkosenniemi, Suomi
Aktiivisena 1977–
Tyylilajit rock
hard rock
glam rock
rock and roll
punk
blues
Ammatit muusikko
Soittimet kitara, piano
Kitarat Gibson Les Paul
Gibson Firebird
Gibson X-plorer
Fender Stratocaster
Fender Telecaster
Gibson SG
Gibson Flying V
Zemaitis S-22 BP 3S
Gibson Non-reverse Firebird
Gretsch Bo-Diddley
Yhtyeet Hanoi Rocks
Pelle Miljoona Oy
The Real McCoy
Briard
Cherry Bombz
The Suicide Twins
Shooting Gallery
Grease Helmet
Levy-yhtiöt

soolo:
BMG

Hanoi Rocks:
Lick Records
CBS

Andy McCoy (oikealta nimeltään Antti Hulkko, s. 11. lokakuuta 1962 Pelkosenniemi) on suomalainen rock-muusikko. Hän oli Hanoi Rocks -yhtyeen kitaristi, taustalaulaja ja pääasiallinen lauluntekijä. Lisäksi McCoy tunnetaan muun muassa ensimmäisen suomalaisen levyttäneen punkyhtyeen Briardin ja Pelle Miljoona Oy:n ensimmäisen kokoonpanon kitaristina. McCoy on myös tunnettu värikkäänä ”elämäntaparokkarina”.[1][2]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Andy McCoy -sitaatteja.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Hulkko syntyi Pelkosenniemen kirkonkylällä vanhaan lappilaiseen sukuun. Perheeseen kuului isän ja äidin ja Antin lisäksi Ilkka-isoveli ja vuonna 1967 syntynyt sisko. He asuivat Pelkosenniemellä, Kemijärven Tohmossa ja Oulussa. Myöhemmin perhe muutti Tukholmaan isän työn vuoksi.[3] Andy McCoyn synnyinkunta Pelkosenniemi paljasti patsaan pojalleen heinäkuussa 2009. Mäntypuisen patsaan veisti McCoyn setä Matti Hulkko.[4]

Musiikkiuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulkko oli kiinnostunut etenkin piirtämisestä, mutta Tukholmassa musiikki sai yhä suuremman merkityksen. Hulkon perheen naapurissa asui ruotsalainen naisjuristi, jonka mies oli jamaikalainen. Näiden pojalta Hulkko oppi englannin kielen. Hulkko oppi pian myös ruotsin kielen ja kitaran soiton. Hulkko alkoi Tukholmassa käyttää etunimenään ”Andy”.[5] Näitä nimiä jaettiin sittemmin Hanoi Rocksin jäsenten kesken.

Vuonna 1976 Risto Hulkko sai työpaikan Helsingissä ja perhe muutti takaisin Suomeen. Syksyllä Hulkko aloitti opintonsa Helsingissä Botby Högstadieskolanissa (ent. Östra Svenska Läroverket), jossa hän pian tutustui 13-vuotiaaseen kitaristiin Jan Stenforsiin.[3]

Hulkko on itse väittänyt, että hänelle paluumuutto Suomeen oli kulttuurishokki, eikä hän enää kunnolla osannut suomen kieltä. Ongelma oli sekin, että koulussa hän puhui riikinruotsia, kun taas muut puhuivat suomenruotsia. Hulkko harrasti jalkapalloa, jonka harrastuksen hän oli aloittanut jo Tukholmassa. Hulkko ei menestynyt koulussa kovin hyvin. Hän oli suomen kielen tukiopetuksessa, eikä häntä kiinnostanut kuin taideaineet ja englanti. Koulu jäi yhä enemmän sivulle, kun Hulkko ja Stenfors olivat muodostaneet kitaraduon ja soittelivat koulun juhlissa ja tapahtumissa. Samoihin aikoihin Matti Fagerholm, Hulkko ja Jesu Hämäläinen ja joku muu muodostivat yhtyeen nimeltä Bolin.

Vuonna 1976 Andy Hulkon veli Ilkka Hulkko perusti Pete ”Räkä” Malmin kanssa punk-yhtyeen Briard. Malmi sai järjestettyä Briardin Linnanmäen vuoden 1977 kesäkauden päättäjäisjuhlien esiintyjäksi 14 00:lle ihmiselle. Konsertin jälkeen Finnlevyn Robbie Lindberg tuli tarjoamaan leyvytyssopimusta. Hulkko oli tällöin vasta 15-vuotias.[6]

Briardista tuli Suomen ensimmäisen levyttänyt punk-yhtye singlellään I Really Hate Ya / I Want You Back. Briardin alkuaikoina Hulkko käytti taiteilijanimeä Andy von Hulkko.[7] Kun Hulkko oli Tukholmassa ensimmäisen Briard-singlen julkaisun aikaan, levy-yhtiön edustajat Helsingissä kysyivät Pete Malmilta soolokitaristin nimeä. Pete Malmi vastasi tällöin: ”Real McCoy, se on se mitä se on, se on ehtaa kamaa se jäbä.” Kun Hulkko tuli takaisin Tukholmasta Helsinkiin, Briardin ensimmäiseen singleen oli jo painettu nimi Andy McCoy. Pete Malmin keksimää ja painattamaa nimeä ei enää lähdetty muuttamaan.[7]

Hulkko sai suoritettua peruskoulunsa, mutta ei jatkanut lukioon. Hän meni koulun jälkeen töihin erääseen siivousyhtiöön ja kävi pari kuukautta Vapaata Taidekoulua.

Vuonna 1980 McCoyta pyydettiin kahteen yhtyeeseen, Pave Maijasen Mistakesiin ja Pelle Miljoonan juuri kokoamaan Pelle Miljoona Oy:hyn. McCoy päätyi jälkimmäiseen Johannan johtajan Atte Blomin vihjattua Pelle Miljoonan tekevän pian läpimurron. Blom oli oikeassa ja McCoy sai jo 17-vuotiaana ensimmäisen kultalevynsä Pelle Miljoona Oy:n suomirockin menestysalbumista Moottoritie on kuuma.[8]

Vuonna1979 McCoyn lähdettyä Briardista Pelle Miljoona Oy:hyn hänen tilalleen kitaristiksi tuli Jan Stenfors. Vuosina 1978–1980 Fagerholm ja McCoy tekivät yhteistyötä Maukka Perusjätkän ja Ralf Örnin hankkeissa. Tältä ajalta on jäänyt todisteiksi ainakin musiikkivideot kappaleista ”Säpinää” ja ”Vaatteet (on mun aatteet)”, joissa näkyy Fagerholmin soittavan saksofonia ja McCoyn kitaraa. Fagerholm, Stenfors ja McCoy viettivät vuosina 1977–1980 aikaa punkkareiden ja rokkareiden suosimassa Kill Cityssä.

Vuonna 1979 Matti Fagerholm oli koonnut McCoyn vaikutuksella yhtyeen Hanoi Rocks. Yhtyeessä soitti jo McCoyn ystävä Stenfors. Alkuvuonna 1980 Andy McCoy muutti taiteilijanimekseen Andy Suicide ja antoi Hanoi Rocksissa soittavalle Jan Stenforsille taiteilijanimen Nasty McCoy. Ensimmäisen Hanoi Rocksin kokoonpano ei ollut pitkäikäinen ja Hulkko eli Suicide oli vain sen taustavaikuttaja. Hulkko oli keksinyt yhtyeen nimen Monroen kanssa 14-vuotiaana yhdistäen Johnny Thundersin kappaleen "Chinese Rocks" heroiinia tarkoittavan nimen ja pinkkiä Vietnamissa jalostettua heroiinia tarkoittavan ilmaisun Hanoi rocks.[5] Hulkko ja Fagerholm päättivät elokuun tienoilla 1980 koota kesällä hajonneen Hanoi Rocksin uudella kokoonpanolla. Andy McCoy erosi juuri ennen syksyn kiertuetta erittäin suositusta Pelle Miljoona Oy:stä ja muutti Stenforsin ja Fagerholmin kanssa Tukholmaan. Hulkko otti uudelleen nimekseen Andy McCoy ja Stenfors sai nimen Nasty Suicide. Samoihin aikoihin Makke Fagerholm otti nimekseen Michael Monroe, jonka sukunimi oli aiemmin ollut Hulkon käytössä. Kun McCoy kadotti basistiksi kaavaillun ruotsalaisen Björne Fröbergin puhelinnumeron, McCoy pyysi Pelle Miljoona Oy:n Sami Takamäkeä yhtyeeseen. McCoy nimesi Sami Takamäen Sam Yaffaksi, koska tämä näytti hänen mielestään appelsiinilta. Rumpaliksi löydettiin Michael Monroen ja McCoyn vanha tukholmalainen ystävä Jesper Sporre, joka sai taiteilijanimekseen Gyp Casino.

Hanoi Rocks[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hanoi Rocks

Hanoi Rocksin ensimmäinen single vuodelta 1980 I Want You / Kill City Kills oli alun perin suunniteltu McCoyn ensimmäiseksi soololevyksi. Suuren osan Hanoi Rocksin alkuaikojen kappaleista McCoy oli säveltänyt ja sanoittanut jo ennen kyseistä yhtyettä. McCoysta tulikin yhtyeen pääasiallinen sanoittaja ja laulujen tekijä. Tosin McCoylla oli tapana laittaa kaikki Hanoi Rocksin kappaleet omiin nimiinsä, vaikka ne olisivatkin olleet bändin yhdessä hiomia tai pääasiassa esimerkiksi Michael Monroen tekemiä.

Andy McCoy asui vuodet 1981–82 yhdessä muun yhtyeen kanssa Tukholmassa, josta muutti kesäkuussa 1982 Lontooseen. Vuosina 1981–85 McCoy kiersi yhä suurempaa suosiota saavuttaneen Hanoi Rocksin kanssa kolmella mantereella.

Hanoi Rocksin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet 1985–1989[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1985 Hanoi Rocksin viimeinen kokoonpano (Andy McCoy, Nasty Suicide, Timo Kaltio, Terry Chimes) perusti McCoyn ja Suiciden johdolla Cherry Bombzin, jonka laulajaksi otettiin Toto Coelo -yhtyeessä vaikuttanut Anita Chellemah. Glam rock ja glam punk -linjalla jatkanut Cherry Bombz sai paljon huomiota maailman musiikki- ja viihdelehdistössä Hanoi Rocksin perijänä. Cherry Bombz esitti monia Hanoi Rocksin kappaleita, joita ei oltu ehditty levyttää Hanoi Rocks -albumeille. Ensimmäinen kokoonpano ehti levyttää Britanniassa alun perin julkaistun 7" singlen Hot Girls In Love / Feline Feeling ja Japanissa sekä Yhdysvalloissa julkaistun EP:n Hot Girls In Love / 100 Degrees In The Shade / Feline Feeling / Oil & Gasoline. Lisäksi yhtyeen piti levyttää kokonainen LP, mutta rahat eivät riittäneet kuin ”mini-LP:hen” eli käytännössä EP:hen The Cherry Bombz, joka sisälsi samat kappaleet kuin aiemmin julkaistu EP, lisättynä vain kappale ”Pin-Up Boy”. Loppuvuoden 1985 yhtyeessä jäsenenä ehtinyt olla Timo Kaltio korvattiin vuoden 1986 alusta lähtien Dave Tregunnalla (Lords of the New Church, Sham 69). Tämä kokoonpano ehti julkaista 7" singlen House Of Ecstasy / Declaration, EP:n House of Ecstasy / Declaration / Countryfield Inner City Blues /Running (Back To Your Lover) ja live-LP:n Coming Down Slow, joka julkaistiin vuonna 1987 yhtyeen jo hajottua. Lisäksi syntyivät vielä keikkavideot ”Hot Girls In Love” ja ”Live At The Marquee” ja kokoelmakasetti ”100 Degrees In The Shade” 1986. Yhtye ehti kiertää Yhdysvalloissakin, mutta syksyllä 1986 yhtye hajosi, kun McCoy antoi Chellemahille potkut. Yhtye oli jo kauan ollut tyytymätön laulajattareensa.

Andy McCoy ja Nasty Suicide julkaisivat kesällä 1986 The Suicide Twins -nimisenä duona akustisen albumin Silver Missiles And Nightingales jo ennen Cherry Bombzin ”House of Ecstasy” -singlejä. Syksyllä 1986 Cherry Bombzin hajottua The Suicide Twins teki muutamia kiertueita Suomessa, kunnes duo hajosi vuoden 1986 lopussa. Nasty Suicide ilmoitti antaneensa potkut Andy McCoylle ja miesten musiikillisen yhteistyö loppui lopullisesti tähän duoon. The Suicide Twinsin albumia ja musiikkia alettiin arvostaa vasta myöhemmin, koska akustinen musiikki tuli muotiin vasta 1990-luvun alussa. Albumia on pidetty hyvänä osoituksena McCoyn sävellystaidoista ja osoituksena kahden taitavan kitaristin kyvyistä. Duon suurin hitti oli ”Sweet Pretending”, josta tehtiin myös musiikkivideo. Duon aikana ja albumilla Suicide käytti taiteilijanimenään Nasty Superstar.

Andy McCoy oli The Suicide Twinsin hajoamisen jälkeen aivan kadoksissa. Vuonna 1987 oli ilmestynyt McCoyn muistelmat Andy McCoy – Hanoista ikuisuuteen, mutta ei mitään muuta. Vuonna 1988 McCoy asui Suomessa, jossa hän nauhoitti ensimmäisen sooloalbuminsa Too Much Ain’t Enough muun muassa Keimo Hirvosen ja Jone Takamäen avulla. Levy ei ollut kovin suuri menestys, koska siltä löytyi vain muutama kelvollinen kappale, joista tunnetuin ja melodisin lienee ”I Will Follow”. Tähän syynä oli se, että McCoyn heroiinin käyttö oli riistäytynyt Hanoi Rocksin jälkeen täysin käsistä. McCoy teki yksin myös muutamia akustisia keikkoja ja flamencokeikan Jukka Tolosen kanssa. Myöhemmin vuonna 1988 McCoy muutti perheineen Lontooseen ja sieltä Los Angelesiin, jossa McCoy solmi BMG-Virginin kanssa levytyssopimuksen. Samana vuonna McCoy sai ensimmäisenä suomalaisena kultalevyn Yhdysvalloista, kun Samantha Fox levytti cover-version McCoyn alun perin Silver Missiles And Nightingales -albumille säveltämästä kappaleesta ”The Best Is Yet to Come”.

Los Angelesissa Sex Pistolsin Steve Jones esitteli McCoyn Iggy Popille Instinct-kiertuekitaristiksi, koska ei itse päässyt kiertueelle. Aiemmin jonkin aikaa pimennos ollut McCoy sai jälleen maailmalla paljon huomiota. McCoyn puuhailut pääsivät kiertuebasisti Alvin Gibbsin kirjaan Neighbourhood Thread – On Tour With Iggy Pop. Useat kappaleet, joissa McCoy soitti, pääsivät myöhemmin eri live-albumeille. Vuonna 1989 McCoy vieraili vielä UK Subsin Killing Time-albumilla. 9 kuukautta kestäneen kiertueen jälkeen Maisoneuve ja McCoy erosivat. Maisoneuve menehtyi pian muutamien kuukausien kuluttua.

Vuodet 1990–1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alussa McCoy asui Los Angelesin hienostoalueella yhdessä poikansa Sebastianin ja uuden naisystävänsä amerikanitalialaisen perijättären ja Johnny Thundersin serkun Angela Nicolettin kanssa. Andy ja Angela viettivät jet set -elämää hyvien ystäviensä, muun muassa Guns N’ Rosesin jäsenten kanssa. McCoy alkoi keskittyä jälleen työhönsä päästyään irti pahasta heroiiniriippuvuudestaan 1991. Selvittyään McCoy kokosi yhtyeen Shooting Gallery ja meni naimisiin Angela Nicolettin kanssa syksyllä 1991. Lokakuussa McCoy kiersi Suomessa klubeja yhdessä Nicky Hopkinsin ja Dave Lindholmin kanssa samaan aikaan kuin Shooting Galleryn ensimmäinen albumi julkaistiin. Shooting Gallery veti kiertueen Kissin lämmittelijänä, kunnes hajosi ei-musikaalisiin ongelmiin.

Vuosina 1993–1994 McCoy teki yhteistyötä useiden eri muusikoiden kanssa, muun muassa Skid Row’n Sebastian Bachin kanssa nimellä Bach/McCoy. Tämä yhteistyö poiki neljä koskaan julkaisematonta kappaletta. Keväällä 1994 Andy ja Angela McCoy muuttivat Helsinkiin. Kesällä 1994 McCoy kokosi Shooting Galleryn uudelleen muun muassa Hanoi Rocksin alkuperäisen rumpalin Gyp Casinon kanssa. Kokoonpano teki muutamia kesäkeikkoja Suomessa. Samoihin aikoihin McCoy keikkaili muutamia kertoja Remu Aaltosen kanssa.

Andy McCoyta pidettiin suomalaisen Shooting Gallery -versionsa jälkeen menetettynä tapauksena, mutta alennustilassa ollut McCoy ryhdistäytyi ja vuonna 1995 syntyi toinen sooloalbumi Building On Tradition, joka on McCoyn menestynein julkaisu Hanoi Rocksin jälkeen. Albumi nauhoitettiin Tukholmassa McCoyn tuottamana. Albumin suurin hitti oli ”Strung Out”, joka sai paljon soittoaikaa Suomen radioissa. ”Strung Out” oli alun perin Shooting Gallery -kappale, mutta oli jäänyt pois itse yhtyeen albumilta. Levyllä kuultiin myös ensimmäistä kertaa McCoyn vaimon Angela Nicolettin ääntä. Albumin jälkeisille kiertueille McCoy kasasi yhtyeen Live Ammo, johon kuuluivat McCoyn (kitara, laulu) lisäksi Angela Nicoletti (laulu), Dan Lagerstedt (kitara, laulu) Andy Christell (basso), Gyp Casino (rummut) ja Christian Andrè (kosketinsoittimet). Yhtye piti osittain kotipaikkanaan Tukholmaa. Christellin kotipuolessa tapahtuneen onnettomuuden takia Lagerstedt siirtyi bassoon. Myöhemmin myös André jätettiin pois yhtyeestä. Live Ammon kehitys ja suosio oli noususuhdanteista, mutta lopulta kahden Suomen kiertueen jälkeen yhtye hajosi.

Vuonna 1995 McCoy soitti The 69 Eyesin kanssa kappaleessa ”Vietnamese Baby” ja albumilla Savage Garden kappaleessa ”Wild Talk”, jonka demon McCoy oli säveltänyt pari vuotta aiemmin. McCoy keskittyi tämän jälkeen nuoruuden harrastukseensa, maalaamiseen.

Vuonna 1996 McCoy ja Pete Malmi päättivät perustaa Briardin uudelleen 20 vuoden jälkeen. Kokoonpanoon tuli The 69 Eyesin jäseniä ja Angela McCoy. Kokoonpano esitti vanhoja ja uusia Briard-kappaleita. Uusi Briard teki albumin Briards ja sen kappale ”River of Dreams” menestyi. Samana vuonna McCoy soitti XL5:n singlellä Taas Mennään. Samana vuonna Pekka Lehto alkoi kuvata elokuvaa The Real McCoy, jossa yhdistettiin fiktiota ja Andy McCoyn elämää. 2.–13. joulukuuta 1997 Dave Lindholm, Andy McCoy ja Pelle Miljoona tekivät akustisen kiertueen. Vuonna 1998 The Real McCoy valmistui ja McCoy voitti 27. marraskuuta Jyrkin parhaan elokuvaan liittyvän musiikkivideon palkinnon elokuvansa kappaleella ”Mind Over Matter”. The Real McCoy ensiesitettiin 29. tammikuuta 1999 Göteborgin elokuvafestivaaleilla. Samoihin aikoihin ilmestyi elokuvan soundtrack. Elokuvan Suomen ensi-ilta oli elokuussa 1999. Kuvausten aikana McCoy loukkaantui ja katkaisi jalkansa vaarallisessa putoamisessa kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Onnettomuus muutti elokuvan juonen oleellisesti. Tapaturman jälkeen McCoy on alkanut kontrolloida niin sanottua rock ’n’ roll-elämäntapaansa enemmän.lähde?

10. heinäkuuta 1999 Tampereen Tammerfestissä McCoy esiintyi ensi kerran pitkään aikaan. Samoin hän teki kiertueen vaimonsa Angelan ja Dan Lagerstedtin kanssa. McCoy vieraili myös 22 Pistepirkon levyllä.

Hanoi Rocksin uudelleen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Monroen ja Andy McCoyn välit paranivat uuden Hanoi Rocks CD-boksin promootiotilaisuuksien myötä. Lopulta vuonna 2001 Monroe ja McCoy ilmoittivat perustavansa Hanoi Rocksin uudelleen nimellä Hanoi Revisited. Samana vuonna ilmestyi McCoyn elämäkerta Sheriffi McCoy. Kirja on menestynyt uusintapainosten myötä hyvin. Hanoi Revisited esiintyi 2001 Ruisrockissa suomalaisten muusikoiden avulla.

Vuonna 2001 Hanoi Rocks esiintyi nimellä Hanoi Revisited Ruisrockissa ja pian sen jälkeen yhtye esiintyikin Ranskassa Cannesin Midem-musiikkimessuilla. Tällöin taustalla oli lontoolainen kustannusyhtiö Rock Hard Publishing sekä suomalainen RLF Music, joiden taustavaikuttajina toimivat muun muassa Herman Rarebell (Scorpionsin entinen rumpali), Tatu Huhanantti, Ilkka Hulkko ja Marco Tikkanen. Hanoi Rocksin toinen tuleminen oli alkanut.

27. maaliskuuta 2002 Hanoi Rocksin paluu virallistettiin, kun yhtyeen kokoonpano (Andy McCoy, Michael Monroe, Costello Hautamäki, Lacu ja Timpa) julkistettiin. Pian ilmestyi hyvin menestynyt single People Like Me ja ensimmäinen albumi 17 vuoteen, Twelve Shots on the Rocks. Yhtye julkaisi vuonna 2005 albumin Another Hostile Takeover. Uudelleenperustamisestaan lähtien Hanoi Rocks keikkaili menestyksellisesti yhtyeen vanhoilla tukialueilla, kuten Isossa-Britanniassa ja Japanissa, kunnes yhtye taas lopetti toimintansa keväällä 2009.

Music Televisionin tositelevisiosarjan The Osbournes menestyksen jälkeen MTV3 tuotti Suomessa samantapaisen sarjan Andy McCoysta ja hänen vaimostaan Angelasta. Vuonna 2003 esitetyn ohjelman nimi oli The McCoys Show.

Uuden Hanoi Rocksin hajoamisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andy McCoy astui jälleen julkisuuteen ja kertoi perustavansa uuden yhtyeen. Nimeksi tuli The Real McCoy Band, Andy McCoy laulaja-kitaristina, Foo Fightersin kitaristi Chris Shiflett, Hanoi Rocksin entinen rumpali George Atlagic, basistina Dan Lagerstead ja kosketinsoittaja-laulajana Andyn vaimo Angela McCoy. Yhtyeen kappalelistaksi suunniteltiin Hanoi Rocksin ja Foo Fightersin hittejä sekä McCoyn uusia sävellyksiä. Yhtye aloitti Suomen kiertueella, mutta ehti soittaa kuitenkin vain kolme keikkaa ennen kuin hajosi.[9].

Andy meni helmikuussa 2011 mukaan Pelle Miljoonan yhtyeeseen, jossa hän soitti kesän 1980 ja Moottoritie on kuuma -albumin levytyssessiossa. Esiintymiset kuuluvat Albumiklassikot-konserttisarjaan.[10]

Andy McCoy soitti myös loppuvuodesta 2012 ensimmäisen levynsä julkaisseessa Grease Helmet -yhtyeessä[11].

Syyskuussa 2013 Andy osallistui Julkkis Big Brother -ohjelmaan.[12] Jo 11. syyskuuta 2013, yhdeksäntenä päivänä talossa hän ilmoitti luovuttavansa kilpailun vedoten tulevaan taidenäyttelyynsä.[13] Andyn piti poistua talosta seuraavan päivän iltana, mutta hänet kuitenkin poistettiin talosta sääntörikkomuksen vuoksi jo edeltävänä yönä. [14]

Avioliitot ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCoylla on poika nimeltä Sebastian (s. 1986)[15] avioliitostaan 1986–89 Anastasia ”Stacy” Maisoneuven kanssa. Maisoneuve kuoli pian eron jälkeen.[16] McCoy meni uusiin naimisiin Angela Nicolettin kanssa vuonna 1991.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andy McCoy

Hanoi Rocks

Pelle Miljoona Oy

Briard

Katso myös: Briard

Cherry Bombz

Katso myös: Cherry Bombz

The Suicide Twins

Shooting Gallery

Grease Helmet

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli Ohjaaja
1999 The Real McCoy Hän itse Pekka Lehto
2001 Tango Kabaree Hän itse Pekka Lehto
2003 The McCoys Show (TV-sarja) Hän itse Tuukka Temonen
2008 Where the #$&% Is Santa? Hän itse Bam Margera

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Andy McCoy Julkkisarkisto. Iltalehti. Viitattu 5.3.2014.
  2. Hanoi Rocks 29.1.2003 2003. Keskisuomalainen. Viitattu 5.3.2014.
  3. a b Parikka, Raija: "Iltalehti – "Ei pisaraakaan mustalaisverta.", 25.9.1999
  4. YLE uutiset: Andy McCoyn patsas julkistettiin (25.7.2009), haettu 25.7.2009
  5. a b The first Hanoi Rocks Website
  6. Toimittajan tieto Scandal-lehdessä maaliskuussa 1985
  7. a b McCoy, Andy: "Sheriffi McCoy.", sivu 154. WSOY, 2001
  8. McCoy, Andy: "Sherriffi McCoy.", sivu 30. WSOY, 2001
  9. YLE uutiset: "Andy McCoyn huono keikkakunto kaatoi bändin", haettu 26.11.2009
  10. SuomiTV: Andy McCoy palaa Pelle Miljoonan bändiin Yle.fi/uutiset. Viitattu 16.11.2010.
  11. Grease Helmet on uusi kotimainen rockin superkokoonpano Inferno.fi. Viitattu 20.11.2012.
  12. Uutisarkisto: Andy Big Brother 2013. Sub. Viitattu 5.3.2014.
  13. http://www.bigbrother.fi/uutiset.shtml/andy-ilmoitti-big-brotherille-luovuttavansa/1803411
  14. http://www.iltasanomat.fi/bigbrother/art-1288598402454.html
  15. Kaksi minää – 22 ihmistä kertoo, millainen on oikea Andy McCoy HS Nyt. Viitattu 5.3.2014.
  16. Biography Hanoi Rocks Net. Viitattu 5.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]