Andy McCoy

Andy McCoy
Syntynyt	11. lokakuuta 1962
Kotipaikka	Pelkosenniemi, Suomi
Aktiivisena	1977-
Tyylilajit	rock hard rock glam rock rock and roll punk blues
Soittimet	kitara, piano
Kitarat	Gibson Les Paul Gibson Firebird Gibson X-plorer Fender Stratocaster Fender Telecaster Gibson SG Gibson Flying V Zemaitis S-22 BP 3S Gibson Non-reverse Firebird Gretsch Bo-Diddley
Yhtyeet	Hanoi Rocks Pelle Miljoona Oy The Real McCoy Briard Cherry Bombz The Suicide Twins Shooting Gallery
Levy-yhtiöt	soolo: BMG Hanoi Rocks: Lick Records CBS

Andy McCoy (oikealta nimeltään Antti Hulkko, s. 11. lokakuuta 1962, Pelkosenniemi) on suomalainen rock-muusikko. Hän on Hanoi Rocks -yhtyeen kitaristi, taustalaulaja ja pääasiallinen lauluntekijä. Lisäksi McCoy tunnetaan mm. ensimmäisen suomalaisen levyttäneen punkyhtyeen Briardin ja ensimmäisen Pelle Miljoona Oy:n kitaristina. McCoy on myös tunnettu värikkäänä "elämäntaparokkarina".

Andy McCoyn synnyinkunta Pelkosenniemi paljasti patsaan suurelle pojalleen heinäkuussa 2009. Mäntypuisen patsaan veisti McCoyn setä Matti Hulkko.

Elämä

Varhaiset vaiheet

Antti Hulkko syntyi 11. lokakuuta 1962 Pelkosenniemen kirkonkylällä Lehtikankaalla isovanhempiensa talossa vanhaan lappilaiseen sukuun. Lehtikankaalla Antti Hulkko asui kaksi kuukautta. Joulukuusta 1962 kevääseen 1963 Hulkon perhe, joka käsitti tällöin isän ja äidin ja Antin lisäksi Ilkka-isoveljen, asui Kemijärven Osuuskassan kassatalossa, kunnes muuttivat suurempaan asuntoon Kemijärven Tohmoon Rytilahden kaupan viereen. Tällöin Antti Hulkko oli noin puolitoistavuotias. Vuonna 1964 Hulkon perhe muutti Ouluun, Tervahovin viereen Antti Hulkon ollessa noin 2-vuotias. Syyskesällä 1967 Risto Hulkon lähtiessä opiskelemaan Bremeniin, Länsi-Saksaan loput Hulkon perheestä muutti Pelkosenniemelle isoisän luo. Täällä syntyi perheen kolmas lapsi, Antti Hulkon pikkusisko. Asia oli järjestetty niin, että kaikki lapset olisivat syntyneet Pelkosenniemellä. Tällöin Antti oli 5-vuotias. Antti ehti serkkujensa ja Matti-setänsä kanssa käydä kalassa ja viettää muutenkin lappilaiselämää. Ennen muuttoa Ruotsiin perhe asui Oulun Toppilan Mustasuolla Antti Hulkon ollessa 6–8-vuotias. Oulussa Antti ehti veljensä Ilkan mukaan käydä kaksi luokkaa kansakoulua.

Vuonna 1971 Antin ollessa 9-vuotias Castrol-yhtiöstä töitä saanut Risto Hulkko lähti järjestelemään perheen muuttoa Oulusta Tukholmaan. Muu perheestä muutti jälleen Pelkosenniemelle, jonka kirkonkylällä Antti kävi 3 kuukautta ala-asteen kolmatta luokkaa. Pelkosenniemellä Hulkon opettajana toimi ainakin Jouko P. Lindfors, joka on luonnehtinut tuolloista Antti Hulkkoa ujoksi ja kiltiksi pojaksi. Sen sijaan Ilkka Hulkko jäi Pelkosenniemelle ja kävi siellä keskikoulunsa loppuun, koska perhe ei tiennyt, että ruotsinsuomalaisille oltiin perustamassa Tukholmaan suomenkielistä lukiota.

Ilkka Hulkko on sittemmin työskennellyt tietokoneiden parissa ja hänen siskonsa on lastentarhanopettajana.

Antti Hulkon sukujuuret

Hulkon suku on sukujuuriltaan täysin suomalainen. Antti Hulkon piirteet, joita on myös Risto Hulkolla, eli ruskeat silmät, voimakas nenä ja suu, ovat peräisin isoisän äidiltä Hilja Hulkolta, joka kuului vauraaseen rovaniemeläiseen sukuun. Pöykön suvun esi-isä oli Uppsalan yliopistossa opiskellut suomalainen pappi, joka lähti Mynämäeltä 1600-luvulla kappalaiseksi Kemin seurakuntaan. Risto Hulkon isän isoisä eli Antti Hulkon isoisän isoisä oli Pekka Hulkko, joka rakensi tilan Rovaniemen Pöyliövaaraan. Pekka Hulkon poika, Risto Hulkon isoisä oli puutavarayhtiössä toiminut Arvid Hulkko, joka muutti Kemiyhtiön konttoripäälliköksi Kemijärvelle. Täällä hän tapasi rovaniemeläisen Hilja Pöykön, joka toimi tuolloin kauppiassetänsä kaupassa myyjättärenä. Arvid ja Hilja Hulkko saivat yhden tytön ja kaksitoista poikaa, joista yksi oli Antti Hulkon isoisä, Oiva Hulkko, joka 1930-luvulla muutti Pelkosenniemelle.

Antti Hulkon äiti kuului isänsä puolelta pelkosenniemeläiseen, Pyhätunturin alueella asuneeseen Alatalon sukuun. Antti Hulkon äidin äiti taas oli tyttönimeltään Rytilahti, jonka suku on kotoisin Kemijärveltä. Antti Hulkon vanhemmat erosivat pian Risto Hulkon eläkkeelle pääsyn jälkeen. Risto Hulkko (s. 1938) muutti takaisin Pelkosenniemelle metsäläiskämppään hoitamaan äitiään ja työuupumustaan.

Musiikkiuran alku

Hulkon perheen välit olivat läheiset, ja Antti Hulkko on tullut aina hyvin toimeen isänsä, äitinsä ja sisarustensa kanssa. Hulkon kiinnostuminen piirustuksista ja piirtämisestä oli huomattu jo Suomessa, mutta Tukholmassa musiikki sai yhä suuremman merkityksen. Hulkon perheen naapurissa asui ruotsalainen naisjuristi, jonka mies oli jamaikalainen. Näiden pojalta, joka McCoyn muistelmien mukaan oli Roy Hamilton, Hulkko oppi englannin kielen. Hulkko oppi pian myös ruotsin kielen ja kitaran soiton. Jalkapallo jäi vähille, vaikka Hulkko oli päässyt Lindingön nappulaliigaan. Hulkko alkoi Tukholmassa käyttää etunimenään "Andy". McCoyn muistelmien mukaan jamaikalaiskaverit alkoivat kutsua häntä Andyksi, koska se oli helpompi sanoa kuin suomalainen Antti. Pian tämän jälkeen hän alkoi käyttää erilaisia taiteilijanimiä, kuten Andy von Hulkko, Andy Müllhausen, Andy Monroe ja Andy Suicide. Näitä nimiä jaettiin sittemmin Hanoi Rocksin jäsenten kesken.

Vuonna 1976 Risto Hulkko sai työpaikan Osuuskauppakeskuksesta Helsingissä ja perhe muutti takaisin Suomeen. Syksyllä Hulkko aloitti opintonsa Helsingissä Botby Högstadieskolanissa (ent. Östra Svenska Läroverket), jossa hän pian lukukauden alettua tutustui koulun rehtorin poikaan, suomenruotsalaiseen lahjakkaaseen 13-vuotiaaseen kitaristiin Jan Stenforsiin, joka asui Puotilassa aivan koulun vieressä. Hulkko itse asui tuolloin Vuosaaren Porslahdessa perheensä kanssa osoitteessa Pienen Villasaarentie 6, jossa Hulkko asui keskeytyksettä aina 18-vuotiaaksi asti lukuun ottamatta muutamia asumishetkiä Tukholmassa.

Hulkko on itse väittänyt, että hänelle paluumuutto Suomeen oli kulttuurishokki, eikä hän enää kunnolla osannut suomen kieltä. Ongelma oli sekin, että koulussa hän puhui riikinruotsia, kun taas muut puhuivat suomenruotsia. Matti "Makke" Fagerholm, johon Hulkko tutustui vuonna 1977 Töölön kirkon treenikämppänä toimineessa "Pärinäpirtiksi" kutsutussa kellarissa, on vahvistanut, että Hulkko puhui teininä suomen ja ruotsin sekasotkua. Hulkko myös harrasti edelleen jalkapalloa, jonka harrastuksen hän oli aloittanut jo Tukholmassa. Hulkko ei menestynyt koulussa kovin hyvin. Hän oli suomen kielen tukiopetuksessa, eikä häntä kiinnostanut kuin taideaineet ja englanti. Koulu jäi yhä enemmän sivulle, kun Hulkko alkoi Nasseksi kutsutun Stenforsin kanssa yhä enemmän harrastaa koulusta pinnaamista, oluen juomista ja kitaransoittoa. Tuohon aikaan Hulkko ja Stenfors olivat muodostaneet kitaraduon ja he soittellivat koulun juhlissa ja tapahtumissa. Samoihin aikoihin Makke Fagerholm, Hulkko ja Jesu Hämäläinen ja joku muu muodostivat yhtyeen nimeltä Bolin.

Vuonna 1976 Andy Hulkon veli Ilkka Hulkko perusti Pete "Räkä" Malmin kanssa punk-yhtyeen Briard. Ilkka esitteli Malmille veljensä, ja Malmi innostui kuultuaan Andy Hulkon soittotaidon. Hulkko oli alun perin suuntautunut komppikitaristiksi, mutta pian hän olikin soolokitaristi.

Räkä Malmi sai järjestettyä Briardin Linnanmäen vuoden 1977 kesäkauden päättäjäisjuhlien esiintyjäksi 14 00:lle ihmiselle. Tämä oli yhtyeen yksi ensimmäisistä esiintymisestä. Keikan jälkeen Finnlevyn Robbie Lindberg tuli tarjoamaan leyvytyssopimusta. Hulkko oli tällöin vasta 15-vuotias. Keikan jälkeen Hulkko tapasi myös ensi kerran Macke Fagerholmin.

Briardista tuli Suomen ensimmäisen levyttänyt punk-yhtye singlellään I Really Hate Ya / I Want You Back. Briardin alkuaikoina Hulkko käytti taiteilijanimeä Andy von Hulkko. Kun Hulkko oli Tukholmassa ensimmäisen Briard-singlen julkaisun aikaan, levy-yhtiön edustajat Helsingissä kysyivät Pete Malmilta soolokitaristin nimeä. Pete Malmi vastasi tällöin: Real McCoy, se on se mitä se on, se on ehtaa kamaa se jäbä. Kun Hulkko tuli takaisin Tukholmasta Helsinkiin, Briardin ensimmäiseen singleen oli jo painettu nimi "Andy McCoy". Pete Malmin keksimää ja painattamaa nimeä ei enää lähdetty muuttamaan. Ennen McCoyn vakiintumista Hulkko oli käyttänyt taiteilijanimenään myös Dela von Affenbach.

Hulkko sai suoritettua peruskoulunsa, mutta ei jatkanut lukioon. Hän meni koulun jälkeen töihin erääseen siivousyhtiöön ja kävi pari kuukautta Vapaata Taidekoulua, jonka Hulkko kuulemma lopetti siksi, että naismallit olivat rumia ja liian läskejä sekä muutenkin kyllästyi koko kouluun.

Vuonna 1980 McCoyta pyydettiin kahteen yhtyeeseen, Pave Maijasen Mistakesiin ja Pelle Miljoonan juuri kokoamaan Pelle Miljoona Oy:hyn. McCoy päätyi jälkimmäiseen Johannan johtajan Atte Blomin vihjattua Pelle Miljoonan tekevän pian läpimurron. Blom oli oikeassa ja McCoy sai jo 17-vuotiaana ensimmäisen kultalevynsä Pelle Miljoona Oy:n suomirockin menestysalbumista Moottoritie on kuuma. Risto Hulkon mukaan Pelle Miljoona Oy:hyn liittyminen nielaisi Antin rockmaailmaan.

1979 McCoyn lähdettyä Briardista Pelle Miljoona Oy:hyn hänen tilalleen kitaristiksi tuli Jan Stenfors. Vuosina 1978–1980 Fagerholm ja McCoy tekivät yhteistyötä Maukka Perusjätkän ja Ralf Örnin projekteissa. Tältä ajalta on jäänyt todisteiksi ainakin musiikkivideot kappaleista "Säpinää" ja "Vaatteet (on mun aatteet)", joissa näkyy Fagerholmin soittavan saksofonia ja McCoyn kitaraa. Tulevat Hanoi Rocksin jäsenet pyörivät aktiivisesti osana punk-kulttuuria ja tekivät yhteistyötä tunnettujen suomipunk-artistien kanssa. Fagerholm, Stenfors ja McCoy viettivätkin vuosina 1977–1980 aikaa punkkareiden ja rokkareiden suosimassa Kill Cityssä.

Vuonna 1979 Matti Fagerholm oli koonnut McCoyn vaikutuksella yhtyeen Hanoi Rocks. Yhtyeessä soitti jo McCoyn ystävä Stenfors. Itse asiassa alkuvuonna 1980 Andy McCoy muutti taiteilijanimekseen Andy Suicide ja antoi Hanoi Rocksissa soittavalle Jan Stenforsille taiteilijanimen Nasty McCoy. Ensimmäisen Hanoi Rocksin kokoonpano ei ollut pitkäikäinen ja Hulkko eli Suicide oli vain sen taustavaikuttaja. Hulkko keksi yhtyeen nimen Monroen kanssa 14-vuotiaana vuonna 1977 bussissa numero 14 yhdistäen Johnny Thundersin kappaleen Chinese Rocks heroiinia tarkoittavan nimen ja pinkkiä Vietnamissa jalostettua heroiinia tarkoittavan ilmaisun "Hanoi rocks". Hulkko ja Fagerholm päättivät elokuun tienoilla 1980 koota kesällä hajonneen Hanoi Rocksin uudella kokoonpanolla. Andy McCoy erosi juuri ennen syksyn kiertuetta erittäin suositusta Pelle Miljoona Oy:stä ja muutti Stenforsin ja Fagerholmin kanssa Tukholmaan. Hulkko otti uudelleen nimekseen Andy McCoy ja Stenfors sai nimen Nasty Suicide. Samoihin aikoihin Makke Fagerholm otti nimekseen Michael Monroe, jonka sukunimi oli aiemmin ollut Hulkon käytössä. Kun McCoy kadotti basistiksi kaavaillun ruotsalaisen Björne Fröbergin puhelinnumeron, McCoy pyysi Pelle Miljoona Oy:n Sami Takamäkeä yhtyeeseen. McCoy nimesi Sami Takamäen Sam Yaffaksi, koska tämä näytti hänen mielestään appelsiinilta. Rumpaliksi löydettiin Michael Monroen ja McCoyn vanha tukholmalainen ystävä Jesper Sporre, joka sai taiteilijanimekseen Gyp Casino.

Hanoi Rocks

Pääartikkeli: Hanoi Rocks

Huolimatta siitä, että Hanoi Rocksissa kaikki jäsenet olivat yhtä merkittäviä ja vaikutusvaltaisia, Andy McCoyn asema yhtyeessä vakiintui jo pian alussa erittäin tärkeäksi. Tätä kuvastaa jo se, että Hanoi Rocksin ensimmäinen single vuodelta 1980 I Want You / Kill City Kills oli alun perin suunniteltu McCoyn ensimmäiseksi soololevyksi. Suuren osan Hanoi Rocksin alkuaikojen kappaleista McCoy oli säveltänyt ja sanoittanut jo ennen kyseistä yhtyettä. McCoysta tulikin yhtyeen pääasiallinen sanoittaja ja laulujen tekijä. Tosin McCoylla oli tapana laittaa kaikki Hanoi Rocksin kappaleet omiin nimiinsä, vaikka ne olisivatkin olleet bändin yhdessä hiomia tai pääasiassa esimerkiksi Michael Monroen tekemiä.

Andy McCoy asui vuodet 1981–1982 yhdessä muun yhtyeen kanssa Tukholmassa, josta muutti kesäkuussa 1982 Lontooseen. Vuosina 1981–1985 McCoy kiersi yhä suurempaa suosiota saavuttaneen Hanoi Rocksin kanssa kolmella mantereella.

Hanoi Rocksin jälkeen

Vuodet 1985–1989

Elokuussa 1985 Hanoi Rocksin viimeinen kokoonpano (Andy McCoy, Nasty Suicide, Timo Kaltio, Terry Chimes) perusti McCoyn ja Suiciden johdolla Cherry Bombzin, jonka laulajaksi otettiin Toto Coelo-yhtyeessä vaikuttanut näyttävän ulkomuodon omannut eksoottinen Anita Chellemah. Puhtaalla Glam rock- ja glam punk-linjalla jatkanut Cherry Bombz sai paljon huomiota maailman musiikki- ja viihdelehdistössä Hanoi Rocksin perijänä. Yhtyeen musiikki kuulostikin Hanoi Rocksilta vain naisen laulamana. Cherry Bombz esitti monia Hanoi Rocksin kappaleita, joita ei oltu ehditty levyttää Hanoi Rocks-albumeille. Ensimmäinen kokoonpano ehti levyttää Britanniassa alun perin julkaistun 7" singlen Hot Girls In Love / Feline Feeling ja Japanissa sekä Yhdysvalloissa julkaistun EP:n Hot Girls In Love / 100 Degrees In The Shade / Feline Feeling / Oil & Gasoline. Lisäksi yhtyeen piti levyttää kokonainen LP, mutta rahat eivät riittäneet kuin "mini-LP:hen" eli käytännössä EP:hen The Cherry Bombz, joka sisälsi samat kappaleet kuin aiemmin julkaistu EP, lisättynä vain kappale "Pin-Up Boy". Loppuvuoden 1985 yhtyeessä jäsenenä ehtinyt olla Timo Kaltio korvattiin vuoden 1986 alusta lähtien Dave Tregunnalla (Lords of the New Church, Sham 69). Tämä kokoonpano ehti julkaista 7" singlen House Of Ecstasy / Declaration, EP:n House of Ecstasy / Declaration / Countryfield Inner City Blues /Running (Back To Your Lover) ja live-LP:n Coming Down Slow, joka julkaistiin vuonna 1987 yhtyeen jo hajottua. Lisäksi syntyivät vielä keikkavideot "Hot Girls In Love" ja "Live At The Marquee" ja kokoelmakasetti "100 Degrees In The Shade" 1986. Yhtye ehti kiertää Yhdysvalloissakin, mutta syksyllä 1986 yhtye hajosi, kun McCoy antoi Chellemahille potkut. Yhtye oli jo kauan ollut tympääntynyt laulajattareensa.

Andy McCoy ja Nasty Suicide julkaisivat kesällä 1986 The Suicide Twins-nimisenä duona akustisen albumin Silver Missiles And Nightingales jo ennen Cherry Bombzin "House of Ecstasy"-singlejä. Syksyllä 1986 Cherry Bombzin hajottua The Suicide Twins teki muutamia kiertueita Suomessa, kunnes duo hajosi vuoden 1986 lopussa. Nasty Suicide ilmoitti antaneensa potkut Andy McCoylle ja miesten musiikillisen yhteistyö loppui lopullisesti tähän duoon. The Suicide Twinsin albumia ja musiikkia alettiin arvostaa vasta myöhemmin, koska akustinen musiikki tuli muotiin vasta 1990-luvun alussa. Albumia on pidetty hyvänä osoituksena McCoyn sävellystaidoista ja osoituksena kahden erittäin taitavan kitaristin kyvyistä. Duon suurin hitti oli "Sweet Pretending", josta tehtiin myös musiikkivideo. Duon aikana ja albumilla Suicide käytti taiteilijanimenään Nasty Superstar.

Andy McCoy oli The Suicide Twinsin hajoamisen jälkeen aivan kadoksissa. 1987 oli ilmestynyt McCoyn muistelmat "Andy McCoy – Hanoista ikuisuuteen", mutta ei mitään muuta. Vuonna 1988 McCoy asui Suomessa, jossa hän nauhoitti ensimmäisen sooloalbuminsa "Too Much Ain't Enough" mm. Keimo Hirvosen ja Jone Takamäen avulla. Levy ei ollut kovin suuri menestys, koska siltä löytyi vain muutama kelvollinen kappale, joista tunnetuin ja melodisin lienee "I Will Follow". Tähän syynä oli se, että McCoyn heroiinin käyttö oli riistäytynyt Hanoi Rocksin jälkeen täysin käsistä, eikä hän omien sanojensa mukaan ollut lainkaan tässä maailmassa sooloalbumia tehdessään. McCoy teki yksin myös muutamia akustisia keikkoja ja flamencokeikan Jukka Tolosen kanssa. Myöhemmin vuonna 1988 McCoy muutti perheineen Lontooseen ja sieltä Los Angelesiin, jossa McCoy solmi BMG-Virginin kanssa levytyssopimuksen. Samana vuonna McCoy sai ensimmäisenä suomalaisena kultalevyn Yhdysvalloista, kun Samantha Fox levytti cover-version McCoyn alun perin Silver Missiles And Nightingales -albumille säveltämästä kappaleesta "The Best Is Yet to Come".

Los Angelesissa Sex Pistolsin Steve Jones esitteli McCoyn Iggy Popille Instinct-kiertuekitaristiksi, koska ei itse päässyt kiertueelle. Aiemmin jonkin aikaa pimennos ollut McCoy sai jälleen maailmalla paljon huomiota. McCoyn puuhailut pääsivät kiertuebasisti Alvin Gibbsin kirjaan "Neighbourhood Thread – On Tour With Iggy Pop". Useat kappaleet, joissa McCoy soitti, pääsivät myöhemmin eri live-albumeille. Vuonna 1989 McCoy vieraili vielä UK Subsin Killing Time-albumilla. 9 kuukautta kestäneen kiertueen jälkeen Maisoneuve ja McCoy erosivat. Maisoneuve menehtyi pian muutamien kuukausien kuluttua.

Vuodet 1990–1999

1990-luvun alussa McCoy asui hienossa kartanossa Los Angelesin hienostoalueella yhdessä poikansa Sebastianin ja uuden naisystävänsä amerikanitalialaisen perijättären ja Johnny Thundersin serkun Angela Nicolettin kanssa. Andy ja Angela viettivät amerikkalaista jet set-elämää hyvien ystäviensä, muun muassa Guns N' Rosesin jäsenten kanssa. McCoy alkoi keskittyä jälleen työhönsä päästyään irti erittäin pahasta heroiiniriippuvuudestaan elokuussa 1991. Selvittyään McCoy kokosi yhtyeen Shooting Gallery ja meni naimisiin Angela Nicolettin kanssa syksyllä 1991. Lokakuussa McCoy kiersi Suomessa klubeja yhdessä Nicky Hopkinsin ja Dave Lindholmin kanssa samaan aikaan kuin Shooting Galleryn ensimmäinen albumi julkaistiin. Shooting Gallery veti kiertueen KISS:in lämmittelijänä, kunnes hajosi ei-musikaalisiin ongelmiin.

Vuosina 1993–1994 McCoy teki yhteistyötä useiden eri muusikoiden kanssa, mm. Skid Row:n Sebastian Bachin kanssa nimellä Bach/McCoy. Tämä yhteistyö poiki neljä koskaan julkaisematonta kappaletta. Keväällä 1994 Andy ja Angela McCoy muuttivat Helsinkiin. Kesällä 1994 McCoy kokosi Shooting Galleryn uudelleen mm. Hanoi Rocksin alkuperäisen rumpalin Gyp Casinon kanssa. Kokoonpano teki muutamia kesäkeikkoja Suomessa. Samoihin aikoihin McCoy keikkaili muutamia kertoja Remu Aaltosen kanssa.

Andy McCoyta pidettiin suomalaisen Shooting Gallery -versionsa jälkeen menetettynä tapauksena, mutta alennustilassa ollut McCoy ryhdistäytyi ja vuonna 1995 syntyi toinen sooloalbumi "Building On Tradition", joka on McCoyn menestynein julkaisu Hanoi Rocksin jälkeen. Albumi nauhoitettiin Tukholmassa McCoyn tuottamana. Albumin suurin hitti oli "Strung Out", joka sai paljon soittoaikaa Suomen radioissa. "Strung Out" oli alun perin Shooting Gallery -kappale, mutta oli jäänyt pois itse yhtyeen albumilta. Levyllä kuultiin myös ensimmäistä kertaa McCoyn vaimon Angela Nicolettin ääntä. Albumin jälkeisille kiertueille McCoy kasasi yhtyeen Live Ammo, johon kuuluivat McCoyn (kitara, laulu) lisäksi Angela Nicoletti (laulu), Dan Lagerstedt (kitara, laulu) Andy Christell (basso), Gyp Casino (rummut) ja Christian Andrè (kosketinsoittimet). Yhtye piti osittain kotipaikkanaan Tukholmaa. Christellin kotipuolessa tapahtuneen onnettomuuden takia Lagerstedt siirtyi bassoon. Myöhemmin myös André jätettiin pois yhtyeestä. Live Ammon kehitys ja suosio oli noususuhdanteista, mutta lopulta kahden Suomen kiertueen jälkeen yhtye hajosi.

Vuonna 1995 McCoy soitti The 69 Eyesin kanssa kappaleessa Vietnamese baby ja albumilla Savage Garden kappaleessa Wild talk, jonka demon McCoy oli säveltänyt pari vuotta aiemmin. McCoy keskittyi tämän jälkeen vanhaan nuoruuden harrastukseensa, maalaamiseen. Hän tekeekin muutaman suuren öljyvärityön vuodessa.

1996 McCoy ja Pete Malmi päättivät perustaa Briardin uudelleen 20 vuoden jälkeen . Kokoonpanoon tuli The 69 Eyesin jäseniä ja Angela McCoy. Kokoonpano esitti vanhoja ja uusia Briard-kappaleita. Uusi Briard teki albumin Briards ja sen kappale River of Dreams menestyi. Samana vuonna McCoy soitti XL5:n singlellä Taas Mennään. Samana vuonna Pekka Lehto alkoi kuvata elokuvaa Real McCoy, jossa yhdistettiin fiktiota ja Andy McCoyn elämää. 2.-13. joulukuuta 1997 Dave Lindholm, Andy McCoy ja Pelle Miljoona tekivät akustisen kiertueen. Vuonna 1998 elokuva Real McCoy valmistui ja McCoy voitti 27. marraskuuta Jyrkin parhaimman elokuvaan liittyvän musiikkivideon palkinnon elokuvansa kappaleella Mind Over Matter. Real McCoy ensiesitettiin 29. tammikuuta 1999 Göteborgin elokuvafestivaaleilla. Samoihin aikoihin ilmestyi elokuvan soundtrack. Real McCoyn Suomen ensi-ilta oli elokuussa 1999. Kuvausten aikana McCoy loukkaantui ja katkaisi jalkansa vaarallisessa putoamisessa kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Onnettomuus muutti elokuvan juonen oleellisesti. Tämän tapaturman jälkeen McCoy on alkanut enemmän kontrolloimaan ns. rock 'n' roll-elämäntapaansa.

10. heinäkuuta 1999 Tampereen Tammerfestissä McCoy esiintyi ensi kerran pitkään aikaan. Samoin hän teki kiertueen vaimonsa Angelan ja Dan Lagerstedtin kanssa. McCoy vieraili myös 22 Pistepirkon levyllä.

Hanoi Rocksin uudelleen perustaminen

Michael Monroen ja Andy McCoyn välit paranivat uuden Hanoi Rocks CD-boxin promootiotilaisuuksien myötä. Lopulta vuonna 2001 Monroe ja McCoy ilmoittivat perustavansa Hanoi Rocksin uudelleen nimellä Hanoi Revisited. Samana vuonna ilmestyi McCoyn elämäkerta Sheriffi McCoy. Kirja on menestynyt uusintapainosten myötä hyvin. Hanoi Revisited esiintyi 2001 Ruisrockissa suomalaisten muusikoiden avulla.

Vuonna 2001, Hanoi Rocks esiintyi nimellä Hanoi Revisited Ruisrockissa ja pian sen jälkeen yhtye esiintyikin Ranskassa Cannesin Midem musiikkimessuilla. Tällöin taustalla olivat Lontoolainen kustannusyhtiö Rock Hard Publishing sekä Suomalainen RLF Music joiden taustavaikuttajina toimivat mm. Herman Rarebell (Scorpionsin entinen rumpali), Tatu Huhanantti, Ilkka Hulkko ja Marco Tikkanen. Hanoi Rocksin toinen tuleminen oli alkanut.

27. maaliskuuta 2002 Hanoi Rocksin paluu virallistettiin, kun yhtyeen kokoonpano (Andy McCoy, Michael Monroe, Costello Hautamäki, Lacu, Timpa) julkistettiin. Pian ilmestyi hyvin menestynyt single People like me ja pian ilmestyi Hanoi Rocksin ensimmäinen albumi 17 vuoteen Twelve Shots on the Rocks. Yhtye julkaisi vuonna 2005 uuden albumin Another Hostile Takeover. Uudelleen perustamisestaan lähtien Hanoi Rocks keikkaili menestyksellisesti tiheään herättäen uudelleen vanhaa kulttimainettaan sen vanhoilla alueilla, kuten Isossa-Britanniassa ja Japanissa, kunnes lopetti toimintansa keväällä 2009.

Music Televisionin tosi-tv-sarjan The Osbournes menestyksen jälkeen MTV3 tuotti Suomessa samantapaisen sarjan Andy McCoysta ja hänen vaimostaan Angelasta. 2003 esitetyn ohjelman nimi oli The McCoys Show.

Uuden Hanoi Rocksin hajoamisen jälkeen

Andy McCoy astui jälleen julkisuuteen ja kertoi perustavansa uuden bändin. Myöhemmin kyseisen bändin kokoonpano ja nimi selvisi: The Real McCoy Band, Andy McCoy laulaja-kitaristina, Foo Fightersin kitaristi Chris Shiflett, Hanoi Rocksin entinen rumpali George Atlagic, basistina Dan Lagerstead ja kosketinsoittaja-laulajana Andyn vaimo Angela McCoy. Bändin kappalelistaksi suunniteltiin Hanoi Rocksin ja Foo Fightersin hittejä sekä McCoyn uusia sävellyksiä. Bändi aloitti Suomen kiertueella johon kuului 9 keikkaa. Bändi ehti soittaa kuitenkin vain kolme keikkaa ennen kuin hajosi. McCoy ei ole kertonut syytä hajoamiseen. Aluksi kerrottiin Shiflettin eronneen bändistä hänen poikansa sairastuttua sikainfluenssaan. Myöhemmin Stiflett kertoi hajoamisen johtuneen McCoyn huonosta keikkakunnosta.. Andy itse kertoi Stiflettin lähteneen, koska tämän vaimo oli komentanut hänet kotiin. McCoyn mukaan bändi on edelleen kasassa ja sen oli tarkoitus mennä studioon joulukuussa 2009.

Andy menee helmikuussa 2011 mukaan Pelle Miljoonan yhtyeeseen, jossa hän soitti kesän 1980 ja Moottoritie on kuuma -albumin levytyssessiossa. Esiintymiset kuuluvat Albumiklassikot-konserttisarjaan.

Avioliitot ja lapset

McCoylla on poika nimeltä Sebastian avioliitostaan 1986–1989 Anastasia ”Stacy” Maisoneuven kanssa. Maisoneuve kuoli pian eron jälkeen. McCoy meni uusiin naimisiin Angela Nicolettin kanssa vuonna 1991. Heillä ei ole yhteisiä lapsia.

Katso myös

• Hanoi Rocks
• Michael Monroe
• Nasty Suicide
• Sam Yaffa
• Razzle
• Gyp Casino
• Pelle Miljoona Oy
• Angela McCoy

Aiheesta muualla

• Andy McCoyn kotisivu
• Angela McCoyn kotisivu
• Hanoi Rocksin kotisivu
• Conny Bloomin kotisivu
• Hanoi Rocks -fanisivusto
• YLE Elävä arkisto: Andy McCoy ja Mike Monroe 1985
• YLE Elävä arkisto: Andy McCoy Nybergin vieraana 2005
• YLE Elävä arkisto: Andy McCoy, 17 vuotta
• Andy McCoy Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)

Lähteet

Hanoi Rocks