Johnny Thunders

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johnny Thunders.

Johnny Thunders, (oikealta nimeltään John Anthony Genzale, Jr., 15. heinäkuuta 195223. huhtikuuta 1991) oli yhdysvaltalainen rock-kitaristi ja -laulaja.

Thunders, newyorkilainen puertoricolaisten vanhempien poika, aloitti rockuransa kouluikäisenä Johnny and the Jaywalkers -nimisessä yhtyeessä, jolloin hän kutsui itseään vielä nimellä Johnny Volume. Sitä seurasi kokoonpano nimeltä Actress, jossa vaikuttivat tulevat New York Dolls -kumppanit Arthur "Killer" Kane ja Billy Murcia. The New York Dolls julkaisi kaksi merkittävää albumia 70-luvulla.

New York Dollsin hajoamisen jälkeen Thunders perusti The Heartbreakers -yhtyeen. The Heartbreakers julkaisi L.A.M.F.-albumin ja keikkaili Sex Pistols -yhtyeen kanssa Englannissa. Myöhemmin hän esiintyi myös sooloartistina vaihtelevilla taustakokoonpanoilla asuessaan muun muassa Pariisissa ja Tukholmassa. Matkan varrella hänen bändissään soittivat esimerkiksi Thin Lizzy -yhtyeen johtohahmo Phil Lynott, punklegenda Richard Hell, Small Faces yhtyeen Steve Marriot, The Pretenders -yhtyeen Chrissie Hynde, Sex Pistolsin Steve Jones ja Paul Cook, sekä suomalaiset Sam Yaffa ja samassa Hanoi Rocks -yhtyeessä ja sen lyhytikäisessä seuraajassa Cherry Bombzissa soittanut Timo Kaltio, tosin eivät samanaikaisesti.

Hänet nähtiin myös MC5-kitaristi Wayne Kramerin Gang War -yhtyeen riveissä. Viimeiseksi levytykseksi jäi vierailu saksalaisen Die Toten Hosen -yhtyeen levyllä. Saksalaispunkkareiden kertoman mukaan Thunders oli niin huonossa kunnossa, että sai omalle legendaariselle Born to Lose -kappaleelleen aikaiseksi vain muutaman ääneen, "sen verran että hänen nimensä kehtasi juuri ja juuri painaa levyn kanteen". Pian tämän jälkeen hän kuoli metadonin yliannostukseen hotellihuoneessa New Orleansissa.

Johnny Thunders saavutti jo eläessään vankan kulttimaineen, jonka vanki hän ehkä tahtomattaakin oli. Häntä pidettiin ja pidetään eräänlaisena rock n' rollin ruumiillistumana. Hän kärsi pahoista päihdeongelmista. Hänen tekemisiään ja sanomisiaan on romantisoitu, mutta hän oli sekä musiikillisesti että ulkomusiikillisesti merkittävä hahmo. Hän on jättänyt merkittävän perinnön nykypäivän musiikkimaailmaan. Hänen soittotapansa ja pukeutumisensa vaikuttavat nykypäivänkin punk- ja glam rockiin. Johnny on Angela McCoyn serkku.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • So Alone - (1978)
  • Diary of a Lover - (1982)
  • In Cold Blood - (1983)
  • Hurt Me - (1984)
  • Que Sera Sera - (1985)
  • Copy Cats - (1988)

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet ja EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Dead or Alive" 7" - (1978)
  • "You Can't Put Your Arms Around a Memory" 7" & 12" - (1978)
  • "In Cold Blood" 7" - (1983)
  • "Hurt Me" 7" - (1984)
  • "Crawfish 7" & 12" - (1985)
  • "Que Sera, Sera (Whatever Will Be, Will Be)" 7" & 12" - (1988)

Epäviralliset julkaisut ja bootleg-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäviralliset singlet ja EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Proud to Be Pirate EP - (1983)
  • Ain't Superstitious 7" - (1987)
  • Critic's Choice 7" - (1992)
  • Daddy Rollin' Stone 7" - (1996)
  • Life Goes On 7" - (1996)
  • Countdown Love 7" - (1997)
  • The Fireball EP - (1999)
  • The Thunderbolt EP - (1999)
  • It's Great When You're Straight, Yeah EP - (2000)
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. IMDb, Angela Nicoletti Biography