Foo Fighters

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Foo Fighters
Foo Fighters
Foo Fighters esiintymässä vuonna 2006. Vasemmalta oikealle: Shiflett, Grohl, Hawkins.
Foo Fighters esiintymässä vuonna 2006. Vasemmalta oikealle: Shiflett, Grohl, Hawkins.
Tiedot
Toiminnassa: 1995
Tyylisuunta: rockmusiikki
Tyylilaji: Hard rock
Grunge
Alternative rock
Kotipaikka: Seattle, Washington, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: FooFighters.com
Jäsenet
Dave Grohl laulu, kitara
Chris Shiflett kitara, taustalaulu
Taylor Hawkins rummut, lyömäsoittimet, laulu
Nate Mendel basso
Entiset jäsenet
William Goldsmith rummut, lyömäsoittimet (19951997)
Pat Smear kitara, taustalaulu (1995 – 1997)
Franz Stahl kitara, taustalaulu (1997 – 1999)
Levy-yhtiöt
RCA Records  
Capitol Records  

Foo Fighters on Dave Grohlin, entisen Nirvana-rumpalin, vuonna 1994 perustama rockyhtye. Aluksi se oli Grohlin sooloprojekti, mutta ensimmäisen albumin, Foo Fightersin, ilmestyttyä vuonna 1995 hän kokosi ympärilleen yhtyeen. Yhtyeen nimi tulee toisen maailmansodan aikaisista "foo-hävittäjistä". Foo Fightersin rumpalilla Taylor Hawkinsilla on myös oma sooloprojekti, jonka nimi on "Taylor Hawkins And the Coattail Riders", joka julkaisi debyyttinsä vuonna 2006. Tästä huolimatta Hawkins on keikkaillut Foo Fightersin kanssa.

Yhtyeen musiikilliset esikuvat ovat muun muassa Cheap Trick, Ramones, Dead Kennedys ja The Who.lähde?

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Dave Grohl tuli tutuksi grunge-yhtyeen Nirvanan rumpalina vuosina 1991–1994, jolloin yhtye oli suosituimmillaan, varsinkin toisen albumin Nevermindin aikoihin. Yhtye hajosi 1994 kun yhtyeen keulahahmo, laulaja-kitaristi Kurt Cobain, teki itsemurhan. Grohl oli viikkokaupalla terapiassa ystävänsä takia, mutta toipui nopeasti. Alun perin oli tarkoitus että Grohl ja Nirvanan basisti Krist Novoselic perustaisivat uuden yhtyeen, mutta ajattelivat että media ja Nirvana-fanit pitäisivät sitä jonkinlaisena huonona Nirvana-kopiona, joten Novoselic päätti jäädä sivuun.

[muokkaa] 1990-luku

Vuonna 1994 Dave Grohl aloitti sooloprojektin ja levytti vuosina 19941995 albumin Foo Fighters, jossa hän soitti kaikki basso-, rumpu- ja kitararaidat lukuun ottamatta kappaletta "X-static", jossa kitaraa soitti Greg Dulli. Albumi äänitettiin samassa studiossa missä Nirvana nauhoitutti viimeisen studiokappaleensa You Know You're Rightin, joka julkaistiin vuonna 2002 singlenä. Grohl alkoi tämän jälkeen muodostaa yhtyettä ja otti ensimmäiseen kokoonpanoon basistiksi Nate Mendelin, joka on ollut yhtyeessä näihin päiviin saakka, rumpaliksi tuli William Goldsmith ja toiseksi kitaristiksi Nirvanan kiertuekitaristi Pat Smear.

Vuonna 1997 yhtye julkaisi yhtyeen monesti varsinaisena debyyttialbumina pidetyn The Colour and the Shape, joka oli myyntimenestys ja sitä pidetään yhtyeen eräänä parhaimpana teoksena. Se sisälsi singlehitit "My Hero", "Monkey Wrench" ja "Everlong", joista kaikista tehtiin musiikkivideot. Samana vuonna yhtyeeseen tuli Alanis Morrisetten bändissä soittanut rumpali Taylor Hawkins. The Colour and the Shape albumille Hawkins ei kuitenkaan ehtinyt.

Vuonna 1999 yhtyeen kolmas albumi There Is Nothing Left to Lose julkaistiin, joka sisälsi suuren hitin "Learn to Fly", josta tehtiin hyvin tunnettu musiikkivideokin, jossa esiintyi huumorirock-yhtye Tenacious D. Albumilla yhtye meni hieman kevyempään ja enemmän pop orientoituneeseen suuntaan. Myös singlet kappaleista "Next Year" ja "Breakout" saivat huomiota, "Next Year" oli televisiosarjan Edin ensimmäisen kauden tunnuskappale ja "Breakout" oli Me, Kaksi ja Irene elokuvan soundtrackilla.

[muokkaa] 2000-luku

Vuonna 2001 yhtye oli hajoamisen partaalla mm. liiallisesta esiintymisestä ja jäsenten välisistä riidoista johtuen. Rumpali Taylor Hawkins otti samana vuonna yliannostuksen rauhoittavia. Yhtyeen hajoamisesta huhuttiin vuonna 2002 kun Dave Grohl liittyi rumpaliksi Queens of the Stone Age-yhtyeeseen. Myöhemmin Dave mainitsi, että hän vierailisi ainoastaan yhtyeen albumilla Songs for the Deaf. Saman vuoden aikana Foo Fighters julkaisi neljännen pitkäsoittonsa One by One, jolloin spekulaatiot yhtyeen hajoamisesta loppuivat. Albumilta nousivat suuret hitit "All My Life" ja "Times Like These". Myös kappaleet "Low" ja "Have It All" saivat radiosoittoa osakseen. One by One albumia pidetään yhtenä Foo Fightersin huonoimmista ja Grohl onkin sanonut että albumilla on neljä hyvää kappaletta, mutta levyn muita kappaleita hän ei soittaisi enää ikinä. Ironisesti One by One on kuitenkin ainoa yhtyeen albumeista, joka on voittanut Grammyn (paras rock-levy). Lisäksi myös hitti All My Life palkittiin Grammyllä parhaana hard rock-esityksenä.

Vuonna 2004 yhtye julkaisi ensimmäisen live-DVD:nsä Everywhere But Homen, joka sisältää neljä keikkaa yhtyeen One by One -kiertueelta. Keikat ovat mm. Torontosta, Washingtonista, Slane Castlesta ja Reykjavikista.

2005 yhtye levytti tupla-albumin In Your Honor, jonka ensimmäinen levypuolisko oli raskasta rockia kun toinen puolisko paljasti yhtyeen herkän ja akustisemman puolen. Albumilla vierailivat muun muassa Led Zeppelin basisti John Paul Jones ja jazz-laulaja Norah Jones.

Foo Fighters aloitti kesäkuussa 2006 akustisen kiertueen. Kiertueella oli mukana Foo Fightersin jäsenien lisäksi myös Foo Fightersin entinen kitaristi Pat Smear sekä viulisti Petra Haden. Myös Rami Jaffee The Wallflowers yhtyeestä soitti koskettimia ja pianoa. Yhtye on tehnyt myös muutaman sähkoisen keikan kiertueen aikana. Samana vuonna yhtye julkaisi myös ensimmäisen live-albuminsa Skin and Bonesin joka julkaistiin marraskuussa 2006. Siitä julkaistiin myös DVD-versio.

Syksyllä 2007 yhtye julkaisi singlen "The Pretender", jonka jälkeen julkaistiin albumi Echoes, Silence, Patience & Grace.

Kesällä 2008 yhtye esiintyi Provinssirockssa. Yhtye on myös esiintynyt Suomessa aikaisemmin KOFF:n järjestämällä yksityiskeikalla, johon ei kuitenkaan voinut saada lippuja kuin voittamalla arvonnassa.

[muokkaa] Kokoonpano

[muokkaa] Nykyinen

[muokkaa] Vanhat jäsenet

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Studioalbumit

[muokkaa] Live-albumit

[muokkaa] DVD:t

[muokkaa] EP:t

[muokkaa] Singlet

Vuosi Kappale Listasijoitukset Albumi
US Hot 100 US Modern Rock US Main- stream Rock UK singles
1995 "This Is a Call" - 2 6 5 Foo Fighters
"I'll Stick Around" - 8 12 18 Foo Fighters
"For All the Cows" - - - 28 Foo Fighters
1996 "Big Me" - 3 18 19 Foo Fighters
1997 "Monkey Wrench" - 9 9 12 The Colour and the Shape
"Everlong" - 3 4 18 The Colour and the Shape
1998 "My Hero" - 6 8 21 The Colour and the Shape
"Walking After You" - 12 - 20 The X Files soundtrack
"Baker Street" - 34 - - "My Hero" [single]
1999 "Learn to Fly" 13 1 2 21 There Is Nothing Left to Lose
2000 "Stacked Actors" - 25 9 - There Is Nothing Left to Lose
"Generator" - - - - There Is Nothing Left to Lose
"Breakout" - 8 11 29 There Is Nothing Left to Lose
"Next Year" - 17 - 42 There Is Nothing Left to Lose
2002 "The One" - 14 20 - Orange County soundtrack
"All My Life" 43 1 3 5 One by One
2003 "Times Like These" 65 5 5 12 One by One
"Low" - 15 23 21 One by One
"Have It All" - - - 37 One by One
2004 "Darling Nikki" - 15 - - "Have It All" [single]
2005 "Best of You" 18 1 1 4 In Your Honor
"DOA" 68 1 5 25 In Your Honor
2006 "Resolve" - - - 32 In Your Honor
"No Way Back" - 2 6 64 In Your Honor
"Miracle" - - - - In Your Honor
2007 "The Pretender" 37 1 1 8 Echoes, Silence, Patience and Grace
2007 "Long Road to Ruin" 23 31 Echoes, Silence, Patience and Grace
2008 "Cheer Up, Boys (Your Make Up Is Running)" - - - 194 Echoes, Silence, Patience and Grace

[muokkaa] Aiheesta muualla


Henkilökohtaiset työkalut