Ramones

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ramones Logo Black.png
Ramones Oslossa vuonna 1980.
Ramones Oslossa vuonna 1980.
Tiedot
Toiminnassa: 1974–1996
Tyylilaji: punk rock
ramopunk
protopunk
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu New York, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.ramones.com
Entiset jäsenet
Joey Ramone laulu (1974-1996)
Johnny Ramone kitara (1974-1996)
Dee Dee Ramone basso, laulu (1974–1989)
Tommy Ramone rummut (1974-1978)
Marky Ramone rummut (1978–1983 / 1987-1996)
Richie Ramone rummut (1983-1987)
Elvis Ramone rummut (1987)
C. J. Ramone basso, laulu (1989–1996)
Levy-yhtiöt
Sire Records 1976–1992
Radioactive Records 1992–1996
Chrysalis Records 1992–1996

Ramones oli New Yorkissa vuoden 1974 maaliskuussa perustettu punk rock -yhtye. Yhtye hajosi vuonna 1996. Ramones tunnetaan punkmusiikin pioneerina. Yhtyeen musiikki oli humoristista ja yksinkertaista, vaikka ensilevyn ilmestymisen aikana populaarimusiikin maailmaa hallitsivat vielä kunnianhimoiset progressiivista rockia soittavat yhtyeet. Ramones oli luultavasti tärkein yksittäinen yhtye, joka toi muutosta tähän tilanteeseen ja teki punk-genreä suosituksi. Ramonesin jäsenet käyttivät kaikki sukunimenään Ramonea vaikka he eivät olleet veljeksiä taikka muutakaan sukua. Yhtye ei 1970-luvulla noussut kotimaassaan suosituksi, mutta oli sitäkin suositumpi Euroopassa, varsinkin Britanniassa.

Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat esimerkiksi ”Blitzkrieg Bop”, ”Pet Sematary”, ”Rock ’n’ Roll High School”, ”Rockaway Beach”, ”The KKK Took My Baby Away”, ”Sheena Is a Punk Rocker”, "Rock ´n´ Roll Radio" ja ”Somebody Put Something in My Drink”.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramones perustettiin New Yorkissa vuonna 1974 kokoonpanolla Joey Ramone, Johnny Ramone, Tommy Ramone ja Dee Dee Ramone. Joey oli laulaja, Johnny soitti sähkökitaraa, Tommy soitti rumpuja ja Dee Dee soitti bassoa. Yhtye aloitti legendaarisella CBGB's-klubilla Manhattanin Boweryssa, jossa aloittelivat uraansa samaan aikaan muun muassa Television, Blondie, Patti Smith, Johnny Thunders & The Heartbreakers, The Cramps ja The Dictators. Yhtyeen esiintymiset kestivät alkuaikoina keskimäärin 20 minuutista puoleen tuntiin. Esikuvina yhtyeellä olivat New York Dolls, The Beatles, Beach Boys ja lukuisat muut 60-luvun amerikkalaiset purkkapop-yhtyeet.

Elokuussa 1975 yhtye sai Sire Recordsilta levytyssopimuksen. Saman vuoden marraskuussa Yhdysvalloissa julkaistiin yhtyeen ensimmäinen single ”Blitzkrieg Bop”. Tämän jälkeen Sire Records julkaisi debyyttilevyn Ramones vuonna 1976. Sen kappaleet herättivät huomiota varsinkin Britanniassa. Ramones ja muut New Yorkin punk-yhtyeet olivat herättäneet brittilehtien, kuten New Musical Expressin ja Melody Makerin, kiinnostuksen.

Joey Ramone halusi, että yhtye lähtisi Englantiin, jossa se vaikutti olevan suositumpi kuin kotimaassaan. Yhtye esiintyi The Roundhouse -klubilla Lontoossa 4. heinäkuuta 1976.[1] Tämän jälkeen yhtyeen maine alkoi nousta. Ramones julkaisi myös livealbumin It's Alive Britannian kiertueidensa jälkeen. It's Alive on yksi maailman arvostetuimpia livealbumeita. Yhtyeen debyyttialbumia seurasi vuonna 1977 albumi Leave Home, joka menestyi esikoisalbumia heikommin. Samana vuonna julkaistiin albumi Rocket to Russia, jota pidetään Ramonesin parhaana studioalbumina, ja se sisälsi yhtyeen ensimmäisen singlehitin ”Sheena Is a Punk Rocker”.

Tommy Ramone jätti yhtyeen tämän jälkeen, koska hän halusi keskittyä tuottajan työhön.[2] Hänen tilalleen yhtyeeseen liittyi Marc Bell eli Marky Ramone, joka oli aiemmin soittanut yhtyeissä Dust, Wayne County & the Electric Chairs ja Richard Hell & the Voidoids.

Neljäs albumi Road to Ruin julkaistiin vuonna 1978. Levy sisälsi klassikkokappaleen ”I Wanna Be Sedated”, mutta albumi ei myynyt kovin hyvin.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi End of the Century julkaistiin vuoden 1980 alussa. Levyn tuotti eksentrinen tuottajalegenda Phil Spector, joka nousi maineeseen tuottamalla muun muassa The Ronettesia, Ike & Tina Turneria ja The Beatlesia. Spectorin ehdotuksesta Ramones versioi The Ronettesin vanhan hitin ”Baby I Love You”, josta tulikin yhtyeen menestynein singlehitti Britanniassa. Levyn muita tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Do You Remember Rock 'n' Roll Radio?” ja ”Rock ’n’ Roll High School”.

Yhteistyö Spectorin kanssa ei tuonut odotettua läpimurtoa kotimaassa Yhdysvalloissa. Sen sijaan yhtyeen suosio kääntyi laskusuhdanteeseen seuraavilla levyillä Pleasant Dreams (1981) ja Subterranean Jungle (1983). Seuraavilla albumeilla Ramonesin musiikki muuttui kovemmaksi, ottaen vaikutteita hardcore punk-musiikkisuuntauksesta suurimmilta osin yhtyeen uuden rumpalin, Richie Ramonen, vaikutuksesta. Vuosikymmenen loppupuolella suosio lähti jälleen nousuun lähinnä jatkuvan kiertämisen ansiosta. Albumit eivät edelleenkään menestyneet listoilla lukuun ottamatta kokoelmaa Ramones Mania, josta yhtye sai ensimmäisen ja ainoan kultalevynsä (yli 500 000 myytyä kappaletta) Yhdysvalloissa.

Vuonna 1987 Richie Ramone jätti yhtyeen. Hänet korvasi Clem Burke, joka sai taiteilijanimen Elvis Ramone. Elvis Ramone oli mukana kahden keikan ajan, mutta hänen soittotyylinsä ei ollut sopiva Ramonesille. Lopulta Marky Ramone palasi yhtyeeseen. Vuonna 1989 Dee Dee Ramone jätti yhtyeen kyllästyttyään lopullisesti sen imagoon. Hänet korvasi CJ Ramone.

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramones jatkoi keikkailua ja levyttämistä 1990-luvulla. Vuonna 1991 julkaistiin Ramonesin toinen livealbumi Loco Live ja vuonna 1993 cover-kappaleita sisältävä albumi Acid Eaters. Viimeinen studioalbumi, ¡Adios Amigos!, julkaistiin vuonna 1995. Vuonna 1996 Ramones julkaisi livealbumin Greatest Hits Live. Seuraavana vuonna, 1997 julkaistiin vielä toinen livelevy, We're Outta Here!, joka sisältää bändin viimeisen keikan taltioituna. Samana vuonna Ramones hajosi 23 vuoden uran jälkeen.

Laulaja Joey Ramone kuoli imusolmukesyöpään vuonna 2001, alkuperäinen basisti Dee Dee Ramone heroiinin yliannostukseen vuonna 2002, kitaristi Johnny Ramonen eturauhassyöpään vuonna 2004 ja yhtyeen rumpali Tommy Ramone niin ikään syöpään 2014. Yhtyeen alkuperäisjäsenistä ovat siis kuolleet kaikki.

Ramonesin levyjä myydään edelleen ympäri maailmaa, ja yhtyeen musiikista on ilmestynyt viime vuosina myös useita kokoelmia. Kaikki Ramonesin 1970- ja 1980-lukujen albumit on 2000-luvulla julkaistu remasteroituna.

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1974[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1974–1978[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1978–1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1983–1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1987–1989[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1989–1996[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi

Julkaistu

Yhdysvaltojen albumilista

Britannian albumilista

Ramones 23. huhtikuuta 1976 111
Leave Home 10. tammikuuta 1977 148 45
Rocket to Russia 4. marraskuuta 1977 49 60
Road to Ruin 22. syyskuuta 1978 103 32
End of the Century 4. helmikuuta 1980 44 14
Pleasant Dreams 29. heinäkuuta 1981 58
Subterranean Jungle Helmikuussa 1983 83
Too Tough to Die Lokakuussa 1984 172 63
Animal Boy 18. toukokuuta 1986 143 38
Halfway to Sanity 15. syyskuuta 1987 172 78
Brain Drain 18. toukokuuta 1989 122 75
Mondo Bizarro 1. syyskuuta 1992 190 87
Acid Eaters Joulukuussa 1993 179
¡Adios Amigos! 18. heinäkuuta 1995 148 62

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi

Single

Albumilta

Yhdysvaltojen singlelista

Britannian singlelista

1976 Blitzkrieg Bop” b/w ”Havana Affair” Ramones
1976 ”I Wanna Be Your Boyfriend” b/w ”I Don't Wanna Walk Around with You” Ramones
1977 ”I Remember You” b/w ”California Sun” Leave Home
1977 Sheena Is a Punk Rocker” b/w ”I Don't Care” Rocket to Russia 81 22
1977 ”Swallow My Pride” b/w ”Pinhead” Leave Home 36
1977 ”Rockaway Beach” b/w ”Babysitter” Rocket to Russia 66
1978 ”Do You Wanna Dance?” b/w ”It's a Long Way Back to Germany” Rocket to Russia 86
1978 ”Don't Come Close” b/w ”I Don't Want You” Road to Ruin 39
1978 ”Needles and Pins” b/w ”I Wanted Everything” Road to Ruin
1979 ”She's the One” b/w ”I Wanna Be Sedated” Road to Ruin
1979 Rock ’n’ Roll High School” b/w ”I Want You Around” End of the Century 67
1980 ”Baby, I Love You” b/w ”High Risk Insurance” End of the Century 8
1980 ”Do You Remember Rock 'n' Roll Radio?” b/w ”Let's Go” End of the Century 54
1981 ”We Want the Airwaves” b/w ”You Sound Like You're Sick” Pleasant Dreams
1981 ”She's a Sensation” b/w ”All's Quiet on the Eastern Front” Pleasant Dreams
1983 ”Psycho Therapy” b/w ”My-My Kind of a Girl” Subterranean Jungle -
1983 ”Time Has Come Today” b/w ”Outsider” Subterranean Jungle
1984 ”Howling at the Moon (Sha-La-La)” b/w ”Smash You” Too Tough to Die 85
1985 ”Chasing the Night” b/w ”Daytime Dilemma (Dangers of Love) Too Tough to Die 85
1985 ”My Brain Is Hanging Upside Down (Bonzo Goes to Bitburg)” b/w ”Street Fighting Man” Animal Boy 81
1986 ”Somebody Put Something in My Drink” b/w ”Animal Boy” Animal Boy 69
1986 ”Something to Believe In” b/w ”Love Kills” Animal Boy 69
1986 ”Crummy Stuff” b/w ”She Belongs to Me” Animal Boy 98
1987 ”A Real Cool Time” b/w ”Life Goes On” Halfway to Sanity 85
1987 ”I Wanna Live” b/w ”Merry Christmas (I Don't Want to Fight Tonight) Halfway to Sanity
1989 ”Pet Sematary” b/w ”All Screwed Up” Brain Drain
1989 ”I Believe in Miracles” b/w ”Zero Zero UFO” Brain Drain
1992 ”Poison Heart” b/w ”Censorshit” Mondo Bizarro 98 69
1992 ”Strength to Endure” b/w ”The Ballad of Tipper Gore” Mondo Bizarro
1993 ”Touring” b/w ”Cabbies on Crack” Mondo Bizarro
1993 ”Journey to the Center of the Mind” b/w ”Surfin' Safari” Acid Eaters
1993 ”Substitute” b/w ”Can't Seem to Make You Mine” Acid Eaters
1994 ”7 and 7 Is” b/w ”Out of Time” Acid Eaters
1995 ”I Don't Want to Grow Up” b/w ”R.A.M.O.N.E.S.” ¡Adios Amigos!

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • It's Alive, huhtikuu 1979
  • Loco Live, maaliskuu 1992
  • Greatest Hits Live, kesäkuu 1996
  • We're Outta Here!, marraskuu 1997
  • You Don't Come Close, toukokuu 2001
  • Leave Home, vuonna 2001 remasteroitu versio, joka sisälsi Ramonesin Hollywoodin-esiintymisen 12. elokuuta 1976
  • NYC 1978, elokuu 2003

Merkittävimmät esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramones Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat ja dokumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • True, Everett: Hey Ho Let´s Go – Ramonesin tarina. Like, 2005/2006. ISBN 952-471-815-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. True 2006 s. 85
  2. True 2006 s. 135
  3. Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ramones.