Queen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiedot
Toiminnassa: 1970–
Tyylisuunta: rockmusiikki
Tyylilaji: hard rock
progressiivinen rock
glam rock
pop rock
heavy metal
Kotipaikka: Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia
Laulukieli: englanti
Sivusto: QueenOnline.com
Jäsenet
Brian May soolokitara, laulu
Roger Taylor rummut, laulu
Entiset jäsenet
Freddie Mercury laulu, koskettimet (k. 1991)
John Deacon bassokitara (1971−1997)
Mike Grose bassokitara (1970)
Barry Mitchell bassokitara (1970−1971)
Doug Bogie bassokitara (1971)
Levy-yhtiöt
EMI  
Hollywood Records  

Queen on vuonna 1970 perustettu brittiläinen rock-yhtye, jonka tunnetuimman kokoonpanon muodostivat Freddie Mercury (laulu, piano, kosketinsoittimet), Brian May (kitara), Roger Taylor (rummut) ja John Deacon (basso). Mercuryn kuoltua AIDSiin marraskuussa 1991 yhtye vaipui hiljaiseloon. Myös Deacon jättäytyi sittemmin syrjään yhtyeen toiminnasta. Vuonna 2004 Queen aktivoitui uudistuneella kokoonpanollaan, yhdessä Paul Rodgersin kanssa. Paul Rodgersin ja Queenin yhteistyö päättyi vuonna 2009, kahden maailmankiertueen ja yhden studioalbumin jälkeen. [1]

Queenia on kutsuttu muun muassa arena rockin, glam rockin ja progressiivisen rockin pioneeriksi. Yhtye on maailmanlaajuisesti julkaissut kahdeksantoista listaykkösalbumia, seitsemäntoista listaykkössingleä ja kahdeksan listaykkös-DVD:tä. Queenin tunnetuimpia hittejä ovat muun muassa "Bohemian Rhapsody", "We Will Rock You", "We Are The Champions", "Another One Bites The Dust", "I Want To Break Free", "A Kind of Magic", "I Want It All" ja "The Show Must Go On".[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Queenin synty

Kitaristi Brian May, rumpali Roger Taylor ja laulaja-basisti Tim Staffell perustivat vuonna 1968 trion nimeltä Smile, joka kuitenkin hajosi Staffellin lähdettyä vuonna 1970. Jo saman vuoden huhtikuussa May ja Taylor perustivat ystävänsä Freddie Mercuryn kanssa uuden yhtyeen, jolle Mercury antoi nimen Queen.[2] Yhtye ehti kokeilla useita basisteja, kunnes helmikuussa 1971 Queenin neljänneksi jäseneksi liittyi John Deacon. Tällä kokoonpanolla Queen esiintyi seuraavat 20 vuotta, aina siihen asti kunnes Freddie Mercury kuoli vuonna 1991.[2]

[muokkaa] 1970-luku - "No synthesizers"

Freddie Mercury konsertissa Hannoverissa vuonna 1979

Queenin ensimmäiset albumit, vuonna 1973 julkaistu Queen ja 1974 julkaistu Queen II, herättivät kiinnostusta, mutta eivät vielä olleet suuria kaupallisia menestyksiä. Queen II:lta julkaistu single "Seven Seas of Rhye" toi kuitenkin yhtyeelle heidän ensimmäisen menestyskappaleensa listasijoituksella 10. Vuonna 1974 julkaistu kolmas albumi Sheer Heart Attack ja erityisesti singlelohkaisu "Killer Queen" nostivat Queenin listoille. Levy oli UK-listoilla toinen ja single jopa havitteli TOP10-paikkaa Yhdysvaltain listoilla. Levyn julkaisua seuranneella kiertueella Queen teki ainoan esiintymisensä Suomessa, Helsingin Kulttuuritalolla marraskuussa 1974.[3]

Seuraavan vuoden levyjulkaisu, A Night at the Opera, teki Queenistä lopullisesti supertähtiä vuonna 1975. Levy saavutti Yhdysvaltain listoilla sijan 5, mutta Britanniassa levy oli peräti 9 viikkoa ykkösenä. Levyn teemasingle, Mercuryn kirjoittama kuuden minuutin rock-ooppera Bohemian Rhapsody äänestettiin viimeisen 25 vuoden parhaaksi singleksi vuonna 1977.[4] Levy ja kappale olivat Queenia parhaimmillaan. Mayn kitarariffit, sovitukset sekä Mercuryn mahtipontiset vokaalit toivat yhtyeelle paljon uusia faneja. Levy oli sekoitus useita eri musiikkityylejä ja sai uusien ihailijoiden lisäksi hyvin monet kriitikot puolelleen. Roger Taylorin rokahtava "I'm in Love With My Car", John Deaconin hilpeändramaattinen "You're My Best Friend, Brian Mayn varsin kantrihtava "'39" sekä Freddie Mercuryn haikea pianoballadi "Love Of My Life" olivat kaikki hyvin erilaisia ja jopa soundit vaihtelevat levyllä paljon. "Love Of My Lifesta" muodostui myöhemmin yleisönhuudatus-balladi ja Mercury jopa antoi yleisön laulaa kappaleen lähes kokonaan. Levy oli jättimenestys Britanniassa ja myi Yhdysvalloissakin kolminkertaista platinaa.[3]

Menestys sai jatkoa vuonna 1976 julkaistulla A Day at the Races -albumilla, jonka nimi oli edellisen levyn tapaan lainattu Freddien suuresti ihailemien Marx-veljesten elokuvasta. Levyn suurimpia hittejä olivat kappaleet "Tie Your Mother Down" ja "Somebody to Love". Näistä jälkimmäinen nousi USA:n listoilla 11:nneksi ja Britanniassa toiseksi. Samana vuonna Queen soitti myös jättimäisen ilmaiskonsertin Lontoon Hyde Parkissa, jonne kerääntyi jopa 180 000 kuuntelijaa. Vuonna 2005 pidetty Live 8 -konsertti keräsi samaan paikkaan "vain" 150 000 uteliasta.[5]

Vuonna 1977 julkaistu News of The World nousi myös top 10 -listoille. Levy sisälsi rock-ikoneiksi muodostuneet "We Will Rock You" ja "We Are The Champions" -kappaleet sekä John Deaconin säveltämän balladin "Spread Your Wings", joka nousi myös hitiksi. Punk-henkisellä "Sheer Heart Attack" -kappaleella Queen osoitti uudistumiskykynsä. Levyn tyyli poikkesi huomattavasti edeltäjiinsä verrattuna: vaudeville-tyyppiset ilottelut loistivat poissaolollaan ja yhtye oli siirtynyt soitossaan suoraviivaisempaan rock-ilmaisuun. Myös yhtyeen jäsenten ulkoasu muuttui ja Briania lukuun ottamatta jäsenet leikkasivat hiuksensa lyhyiksi. 1980-luvun alussa Freddie jopa kasvatti fanien kauhistukseksi viikset. Teatraaliset esiintymisvaatteet vaihdettiin myös yksinkertaisempaan rock-tyyliin. Ajat olivat vaihtuneet ja Queen pysyi ajan hengessä mukana.

Levy Jazz julkaistiin vuonna 1978. Se sisälsi muun muassa menestyskappaleet "Fat Bottomed Girls", "Dont Stop Me Now", "Bicycle Race" ja Mercuryn säveltämä omaperäinen "Mustapha". Queenin ja tuottaja Roy Thomas Bakerin tiet olivat eronneet A Night At The Operan jälkeen, mutta tällä levyllä Baker ja Queen olivat jälleen lyöttäytyneet yhteen. Levystä tuli kaupallisesti hienoinen notkahdus alati kasvaviin levynmyyntimääriin. Yhtye ilmaisi tyytymättömyytensä levyyn vetäytymällä pienelle tauolle ja höllentämällä levynjulkaisutahtia. Yksi levy ja sitä seuraava kiertue joka vuosi oli koitua liian raskaaksi.

[muokkaa] Queen 1980-luvulla

Queen Norjassa vuonna 1982
Queen konserttilavalla vuonna 1984

The Game julkaistiin vuonna 1980, ja se nosti Queenin ensi kertaa ykköseksi Yhdysvalloissa. Levyltä lohkaistu, Mercuryn kylvyssä säveltämä Elvis goes Country -henkinen "Crazy Little Thing Called Love" muodostui hitiksi Yhdysvalloissa. Lopullisesti pankin räjäytti basisti John Deaconin "Another One Bites The Dust" -kappale, joka julkaistiin yllättäen kesällä 1980 Michael Jacksonin ehdotuksesta. Tarttuvan bassoriffin ja tiukan rumpuloopin sävyttämä R'n'B-henkinen raita muodostui Queenin suurimmaksi kaupalliseksi hitiksi. Singleä myytiin pelkästään Yhdysvalloissa 4 miljoonaa kappaletta. Kappale kuitenkin petti useat Queenin hard rock-fanit. Muita levyn singlejä olivat "Play the Game" sekä "Save Me". Uuden tuottajan, Mackin kanssa yhtye haki onnistuneesti uutta äänimaailmaa musiikkiinsa ja Queenin levyjä tähän asti koristanut teksti "And no synthesizers were used" hävisi levynkannesta. Vielä samana vuonna Queen julkaisi myös soundtrackin elokuvaan Flash Gordon.

Vuonna 1981 Queen julkaisi Greatest Hits -kokoelman, erään kaikkien aikojen myydyimmistä levyistä. Se oli yhteenveto Queenin alkuvuosien suurimmista tähtihetkistä, ja myi pelkästään Britanniassa 11-kertaista platinaa. Loppuvuodesta 2006 se oli kaikkien aikojen myydyin albumi Britanniassa.[6]

Äänittäessään seuraavaa albumiaan samana vuonna Sveitsissä Queen päätyi yhteistyöhön David Bowien kanssa, ja nopeasti levytetty single "Under Pressure" meni brittilistan ykköseksi. Uusi albumi Hot Space äänitettiin alkuvuodesta 1982 ja julkaistiin saman vuoden toukokuussa. Tämän levyn myötä Queenin suosio USA:ssa alkoi laskea, mihin vaikutti myös se, ettei yhtye enää palannut Yhdysvaltoihin esiintymään Hot Space -kiertueen jälkeen.

Vuonna 1983 Queen päätti pitää ansaitun tauon yli kymmenen vuoden aherruksesta, eikä esiintynyt sinä vuonna kertaakaan. Täysin poissa työn kimpusta he eivät itseään pystyneet pitämään, vaan työstivät albumin The Works. The Works julkaistiin vuonna 1984, ja se sisälsi singlet "Radio Ga Ga" ja "I Want to Break Free". Rokimpaa puolta edustivat "Hammer To Fall" sekä USA:n radiohitti "Tear It Up". Vaikka levy sisälsi useita Queenin muistettavimpia biisejä, se ei ollut kaupallisesti kovin suuri menestys ja oli omiaan lisäämään jännitettä yhtyeen jäsenten välille. Vuonna 1985 Queenilta tuli ulos 14 lp:n jättiboksi The Complete Works, joka sisälsi kaikki siihen mennessä julkaistut albumit ja erityislevyn Complete Vision, joka sisälsi albumeilla julkaisemattomia B-puolia ja uuden singlen "One Vision". Samana vuonna Queen otti osaa Bob Geldofin ideoimaan hyväntekeväisyyskonsertti Live Aidiin.

Menestys Euroopassa jatkui levyillä A Kind of Magic (1986) ja The Miracle (1989), vaikka myyntiluvut USA:ssa jäivät vähäisiksi. A Kind of Magic -levyn hittejä olivat "A Kind of Magic", "Friends Will Be Friends", Brian Mayn säveltämä mahtipontinen "Who Wants to Live Forever" sekä rokahtava "One Vision". Albumi toimi samalla elokuvan Highlander - kuolematon soundtrackina. Levyn myötä tehty stadionkiertue Magic Tour vuonna 1986 jäi yhtyeen viimeiseksi keikkakiertueeksi. The Miraclen suurin tähtihetki lienee hard rock -hitti "I Want It All". Tällä ja seuraavalla albumilla Innuendo kaikkien laulujen tekijöiksi merkittiin Queen, riippumatta siitä kenen alkuperäinen idea oli. Tämä siksi että yhteistyössä tehdyt sovitukset saattoivat muuttaa kappaleita roimasti, kun tekijänoikeustiedot jäisivät vain alkuperäiselle säveltäjälle, mikä lisäisi kitkaa yhtyeen jäsenten välillä. Toki Queenin jäsenet olivat viimeisinä vuosina alkaneet muutenkin säveltää enemmän yhdessä. Moniin kappaleisiin onkin mahdotonta sanoa yhtä oikeaa tekijää.

[muokkaa] Freddie Mercuryn kuolema

Freddie Mercuryn muistoksi pystytetty patsas Montreuxissa. Sama patsas on Made in Heaven -albumin kansikuvassa.

Vuoden 1991 julkaisu Innuendo oli lähimpiä edeltäjiään suurempi menestys. Brittilistoilla sekä albumi että samanniminen ensisingle nousivat suoraan listaykköseksi, ja Yhdysvalloissakin albumi saavutti listasijoituksen 30. Yhtyeen jäsenet tiesivät jo albumin levytyksen aikaan, että Mercuryn aika oli vähissä, ja albumille tulikin muutamia synkkäteemaisia sanoituksia, kuten kappaleisiin "Innuendo", "I'm Going Slightly Mad" ja "The Show Must Go On". Levyllä oleva kappale "These Are The Days Of Our Lives" oli Freddie Mercuryn viimeinen musiikkivideo ja siinä hän kertookin maailmalle hyvästinsä. Vuoden päätteeksi julkaistu toinen kokoelma Greatest Hits II muodostui jättimenestykseksi, ja on Suomessa kaikkien aikojen myydyin ulkomainen levy.[7]

Koko vuoden 1991 ajan oli liikkunut huhuja Mercuryn sairaudesta. Mercury toi julkisuuteen tiedon sairastumisestaan AIDSiin 23. marraskuuta 1991, ja kuoli vain päivää myöhemmin. Mercuryn muistoa päätettiin kunnioittaa suurella muistokonsertilla. Lontoon Wembley Stadiumille kokoontuivat 20. huhtikuuta 1992 Queenin jäsenet sekä useita Mercuryn ystäviä, kuten David Bowie, Elton John, George Michael, Annie Lennox, Axl Rose, James Hetfield ja Seal. Konsertti televisioitiin ympäri maailmaa ja se keräsi miljoonia Mercury Phoenix Trust -säätiölle, joka tukee AIDS-tutkimuksia. Samaan aikaan Bohemian Rhapsody nousi kaikkien aikojen ensimmäisenä sinkkuna toisen kerran ykköseksi Britanniassa. Tästäkin saadut varat lahjoitettiin säätiölle.

[muokkaa] Queen Freddie Mercuryn jälkeen

Paul Rodgers vuonna 2005 Queen-kiertueella

Mercuryn kuolemaa seuraavina vuosina Brian May ja Roger Taylor keskittyivät sooloprojekteihinsa, kun taas John Deacon vetäytyi julkisuudesta. May julkaisi levyt Back To The Light (1992) ja Another World (1998), ja Taylor puolestaan levyt Happiness? (1994) ja Electric Fire (1998). Myös Queen palasi vielä studioon kootakseen albumin Made In Heaven, joka julkaistiin vuonna 1995 ja nousi listaykköseksi muun muassa Suomessa. Levy sisälsi uudelleen miksauksia vanhoista kappaleista sekä uusia, Mercuryn viimeisinä kuukausina nauhoittamia vokaaliosuuksia sisältäviä kappaleita. Vuonna 1997 Queen levytti ja julkaisi uuden singlen "No-One But You". Deacon vetäytyi tämän jälkeen musiikkialalta, eikä ole osallistunut Queenin myöhempään toimintaan.

[muokkaa] Queen + Paul Rodgers

2000-luvulla May ja Taylor esiintyivät Queenin nimellä muutamaan otteeseen eri yhteyksissä. Vuosina 2005−06 Queen palasi suurille konserttilavoille yhdessä laulajaksi pestatun, Free ja Bad Company -yhtyeistä tutun Paul Rodgersin kanssa. Euroopan, Japanin ja Pohjois-Amerikan kattaneella kiertueella kokoonpanoon Queen + Paul Rodgers kuuluivat myös Jamie Moses (komppikitara), Danny Miranda (basso), sekä Spike Edney (koskettimet), joka oli soittanut Queenin kanssa satunnaisesti 80-luvullakin. Toukokuun 2005 Sheffieldin konsertista julkaistiin livetaltiointi Return Of The Champions (CD ja DVD).

Syksystä 2006 lähtien May, Taylor ja Rodgers työstivät uutta studioalbumia, joka julkaistaan vuoden 2008 aikana.[8] Joulukuussa 2007 Queen + Paul Rodgers julkaisi uuden singlen, "Say It's Not True", ensin ilmaisena verkkolatauksena ja sitten virallisena cd-singlenä.[9] Syksyllä 2008 yhtye on lähdössä jälleen Euroopan kiertueelle.[10] Uusi studioalbumi The Cosmos Rocks julkaistiin 15. syyskuuta 2008. Albumi on omistettu Freddie Mercurylle. Albumin julkaisun johdosta Queen teki 33 konsertin mittaisen Euroopan-kiertueen. Kiertue alkoi Moskovasta ja päättyi Lontoon Wembley Arenalle.

The Cosmos Rocks ja sitä seurannut kiertue menestyi odotettua huonommin. Toukokuussa 2009 ilmoitettiin, että Queenin ja Paul Rodgersin yhteistyö on päättynyt. Päätökseen vaikutti muun muassa se, että Paul Rodgers tekee kesällä 2009 Bad Company -yhtyeen kanssa paluukiertueen.[1]

[muokkaa] Jäsenet ja kokoonpanot

Queenin kokoonpanot
Alkuperäinen
(1970–1971)
(1971)
  • Freddie Mercury – laulu/koskettimet
  • Brian May – kitara/laulu
  • Roger Taylor – rummut/laulu
  • Barry Mitchell – basso
(1971)
  • Freddie Mercury – laulu/koskettimet
  • Brian May – kitara/laulu
  • Roger Taylor – rummut/laulu
  • Doug Bogie – basso
Tunnetuin
(1971–1991)
  • Freddie Mercury – laulu/koskettimet
  • Brian May – kitara/laulu
  • Roger Taylor – rummut/laulu
  • John Deacon – basso
  • (kiertueilla lisämuusikoita)
(1991–1997)
  • Brian May – kitara/laulu
  • Roger Taylor – rummut/laulu
  • John Deacon – basso
Nykyinen (1997–)
  • Brian May – kitara/laulu
  • Roger Taylor – rummut/laulu
Queen + Paul Rodgers
(2004–2009)

Ennen John Deaconin pestaamista Queenin basistina toimivat vuosina 1970−1971 Mike Grose, Barry Mitchell ja Doug Bogie. Hot Space -kiertueella vuonna 1982 esiintyivät lisäksi kosketinsoittajana ensin Morgan Fisher ja sitten Fred Mandel. Vuosien 1984−1986 kiertueilla kokoonpanoon kuului Spike Edney, joka toimi kosketinsoittajana, kakkoskitaristina ja taustalaulajana.[11]

[muokkaa] Nykyiset jäsenet

[muokkaa] Entiset jäsenet

[muokkaa] Diskografia

Pääartikkeli: Queenin diskografia

[muokkaa] Singlet

Pääartikkeli: Luettelo Queenin singleistä

[muokkaa] Albumit

[muokkaa] Konserttitallenteet

[muokkaa] Kokoelmat

[muokkaa] DVD

[muokkaa] Covereita

Useat esiintyjät ovat levyttäneet coverversioita Queenin hiteistä. Covereihin kuuluvat:

Elaine Paige julkaisi vuonna 1988 Mike Moranin tuottamana The Queen Albumin, joka sisältää coverit Queenin lauluista "Bohemian Rhapsody", "A Kind of Magic", "Love of My Life", "My Melancholy Blues", "Who Wants to Live Forever?", "You Take My Breath Away", "Las Palabras de Amor", "One Year of Love", "Is This The World We Created?" ja "Radio Ga Ga".

Suomalainen Lauluyhtye Rajaton julkaisi syksyllä 2008 albumin Rajaton sings Queen with Lahti Symphony Orchestra, joka sisältää Queenin tunnetuimpia kappaleita sovitettuna suurelle sinfoniaorkesterille. Rajaton on esittänyt kappaleita myös livenä Lahden kaupunginorkesterin kanssa Suomeksi Queenia on tulkinnut muun muassa Pertti Neumann kappaleella '39.

Katso myös: luettelo covereista sivustolla Andy's Queen Page

[muokkaa] Tunnustukset

Vuonna 1999 Channel 4:n Music of the Millennium -kyselyssä Queen äänestettiin historian toiseksi parhaaksi yhtyeeksi. BBC:n Radio 2:n järjestämässä äänestyksessä vuoden 2006 päätteeksi Queen valittiin kaikkien aikojen suurimmaksi brittiläiseksi yhtyeeksi. Sen taakse jäivät muun muassa The Beatles ja The Rolling Stones.[13]

Queen kutsuttiin vuonna 2001 Rock and Roll Hall of Fameen ja vuonna 2003 Songwriters Hall of Fameen, sekä ensimmäisten joukossa UK Music Hall of Fameen, kun se avattiin vuonna 2004. Yhtyeellä on myös tähti kuuluisalla Hollywood Walk of Famella.[14]

[muokkaa] Esiintymiset Suomessa

Lisäksi Roger Taylor esiintyi The Cross -yhtyeensä kanssa Tavastia-klubilla Helsingissä 3. lokakuuta 1991.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Yleiset lähteet

  • Mark Hodkinson: Queen: The Early Years. Omnibus Press, 2004. ISBN 1-84449-012-2.
  • Riku-Matti Akkanen: Queen: Yhtyeen julkisuuskuvan kehitys. Pop-Kirja, 2005.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 http://www.iltalehti.fi/popstars/200905149585582_ps.shtml
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Mark Hodkinson: Queen: The Early Years. Omnibus Press, 2004. ISBN 1-84449-012-2.
  3. ↑ 3,0 3,1 Riku-Matti Akkanen: Queen: Yhtyeen julkisuuskuvan kehitys. Pop-Kirja, 2005.
  4. ↑ The Story of...Bohemian Rhapsody BBC/Queenzone.com. Viitattu 18. maaliskuuta, 2006. (englanniksi)
  5. ↑ YLE: Live 8 (2005)
  6. ↑ Queen head all-time sales chart 16. marraskuuta, 2006. BBC. Viitattu 3. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
  7. ↑ http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmatulkomaiset.html
  8. ↑ Brian May: LAUNCH OF BANG ! AND QUEEN/PAUL RODGERS ... AND STUFF ... 23. lokakuuta, 2006. brianmay.com. (englanniksi)
  9. ↑ Say It's Not True - Out Today! 31. joulukuuta, 2007. Queen Productions. Viitattu 3. tammikuuta, 2008. (englanniksi)
  10. ↑ QUEEN "WILL TOUR" IN 2008!! 4. tammikuuta, 2008. brianmay.com. (englanniksi)
  11. ↑ Greg Brooks: Queen Live. Omnibus Press, 2005. ISBN 1-84449-660-0.
  12. ↑ Queen Rock Montreal Queen – Royal Legend. Viitattu 5.11.2007. (englanniksi)
  13. ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/6224235.stm
  14. ↑ Hollywood Walk Of Fame

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Viralliset sivustot

[muokkaa] Diskografiat

[muokkaa] Muut sivustot

Queen
malline: näytä • keskustele • muokkaa
Freddie Mercury · Brian May · Roger Taylor · John Deacon
Kiertue- ja studiomuusikot · Paul Rodgers · Jamie Moses · Danny Miranda · Spike Edney
Studioalbumit · Queen · Queen II · Sheer Heart Attack · A Night at the Opera · A Day at the Races · News of the World · Jazz · The Game · Flash Gordon · Hot Space · The Works · A Kind of Magic · The Miracle · Innuendo · Made in Heaven · The Cosmos Rocks
Konserttitallenteet · Live Killers · Live Magic · Live at Wembley '86 · Live at the Bowl · Return of the Champions · Queen Rock Montreal
Kokoelmat · Greatest Hits · Greatest Hits II · Queen Rocks · Greatest Hits III

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Queen
Henkilökohtaiset työkalut