Helloween

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helloweenlogo.svg
Helloweenin konsertti Helsingissä vuonna 2010.
Helloweenin konsertti Helsingissä vuonna 2010.
Tiedot
Toiminnassa: 1984–
Tyylilaji: Power metal, speed metal, heavy metal
Kotipaikka: Saksan lippu Hampuri, Saksa
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.helloween.org
Jäsenet
Andi Deris laulu (1994-)
Michael Weikath kitara (1984-)
Sascha Gerstner kitara (2002-)
Markus Grosskopf basso (1984-)
Dani Löble rummut (2005-)
Entiset jäsenet
Kai Hansen laulu, kitara (19841988)
Ingo Schwichtenberg rummut (19841993)
Michael Kiske laulu (19871993)
Roland Grapow kitara (19882001)
Uli Kusch rummut (19942001)
Mark Cross rummut (20012003)
Stefan Schwarzmann rummut (20032005)

Helloween on saksalainen metallimusiikkia esittävä yhtye.

Helloweenin perustivat vuonna 1984 Hampurissa laulaja-kitaristi Kai Hansen, kitaristi Michael Weikath, basisti Markus Grosskopf ja rumpali Ingo Schwichtenberg. Aluksi yhtye toimi nimellä Second Hell, mutta pian yhtyeen nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa Helloweeniksi. Yhtyeen ensimmäinen EP-levy Helloween ja ensimmäinen studioalbumi Walls of Jericho näkivät päivänvalon vuonna 1985. Tuolloin lauluvastuun kantoi vielä Kai Hansen, mutta vuoden 1987 studioalbumilla Keeper of the Seven Keys Part I mukaan liittynyt Michael Kiske ryhtyi yhtyeen laulajaksi Hansenin keskittyessä nyt vain kitarointiin Michael Weikathin kanssa. Vuonna 1988 ilmestynyttä Keeper of the Seven Keys Part II-studioalbumia ja tämän edeltäjää pidetään yleisesti Helloweenin kehittämän power metal -musiikkigenren tärkeimpinä ja merkittävimpinä julkaisuina.[1] Kai Hansen jätti yhtyeen albumien ilmestyttyä, ja hänen lähtönsä jälkeen ilmestyneet Pink Bubbles Go Ape (1991) Chameleon (1993) olivat epäonnistuneita julkaisuja myyntiluvuiltaan ja ne saivat kylmän vastaanoton sekä kriitikoilta että yhtyeen ihailijoilta.[2] Erityisesti Michael Weikath ja Michael Kiske riitaantuivat pahoin Chameleonin aikana, ja kiristyneet suhteet yhtyeen jäsenten välillä johtivat Kisken ja Ingo Schwichtenbergin erottamiseen vuonna 1993.

Laulaja Andi Deris liittyi yhtyeeseen vuonna 1994 yhdessä rumpali Uli Kuschin kanssa. Derisin karismaattinen esiintymistapa ja voimakas lauluääni pelastivat Helloweenin yhtyeen uran suurimmasta aallonpohjasta studioalbumeilla Master of the Rings (1994) ja The Time of the Oath (1996). Helloweenin tuoreimpia studioalbumeja ovat vuonna 2010 ilmestynyt 7 Sinners ja vuonna 2013 ilmestynyt Straight Out of Hell.[3] Yhtyeen nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat Derisin, Weikathin ja Grosskopfin ohella kitaristi Sascha Gerstner ja rumpali Dani Löble.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen, debyytti-EP ja Walls of Jericho (1984–1986)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kai Hansen toimi sekä kitaristina että laulajana yhtyeen alkutaipaleella ennen Michael Kisken aikakautta yhtyeen laulajana.

Helloween perustettiin Hampurissa vuonna 1984. Aluksi yhtyeen nimi oli Second Hell, mutta jo pian he alkoivat käyttää yhtyeestään nimeä Helloween. Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulaja-kitaristi Kai Hansen, kitaristi Michael Weikath, basisti Markus Grosskopf ja rumpali Ingo Schwichtenberg. He olivat kaikki soittaneet muutamissa kohtuullisen tuntemattomiksi jääneissä yhtyeissä jo aiemmin. Pian Helloween solmi levytyssopimuksen Noise Recordsin kanssa. Pian Helloween äänitti kappaleet "Oernst of Life" ja "Metal Invaders" Noise Recordsin julkaisemalle kokoelmalevylle nimeltään Death Metal. Kappaleista "Metal Invaders" päätyi sittemmin hieman erilaisena versiona Helloweenin ensimmäiselle täysimittaiselle studioalbumille.

Vuonna 1985 Helloween äänitti ensimmäisen levynsä, viisikappaleisen vinyylilevyn nimeltään Helloween. Se oli suuri menestys ja jo myöhemmin samana vuonna Helloween julkaisi ensimmäisen täysimittaisen albuminsa, Walls of Jerichon. Sitä seuranneen kiertueen aikana selvisi, että Kai Hansenilla oli vaikeuksia laulaa ja soittaa kitaraa samaan aikaan. Vuonna 1986 julkaistun Judas-nimisen singlen jälkeen Hansen lopetti laulamisen yhtyeessä, mutta hän jäi kuitenkin vielä yhtyeeseen soittamaan kitaraa.

Keeper of the Seven Keys I & II ja livealbumi Live in the U.K. (1987–1990)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun puolivaiheilla Helloween nauhoitti kenties koko power metal -genren merkittävimmät julkaisut - Keeper of the Seven Keys Part I:n ja kyseisen albumin seuraajan Keeper of the Seven Keys Part II. Albumit julkaistiin perättäin vuosina 1987 ja 1988, ja niitä pidetään power metalin merkittävimpinä ja tärkeimpinä albumeina.[4] Ensimmäistä kertaa 19-vuotiaan Kisken kanssa Helloweenin musiikki nousi uudenlaiselle tasolle, ja albumit saavuttivat Billboardin albumilistalla Yhdysvalloissa sijoitukset 104 ja 108.[5] Albumit sisälsivät kenties klassisimmat Helloween-kappaleet "Future World", "Halloween", "Dr. Stein", "I Want Out", "Eagle Fly Free" ja "March of Time". Music Televisionin pyörittäessä I Want Outin musiikkivideota rankasti ja Helloweenin kiertäessä nyt muun muassa Iron Maidenin lämmittelijänä Euroopassa yhtye saavutti nopeasti kuulijoita laajalti ympäri maailmaa. Menestyksellä oli kuitenkin varjopuolensa, sillä Kai Hansen ilmoitti yllättäen jättävänsä yhtyeen albumeita seuranneen kiertueen jälkeen. Hänellä oli ilmeisesti riitoja sekä levy-yhtiö Noisen että joidenkin yhtyeen jäsenten kanssa, ja hän oli myös kyllästynyt jatkuvaan elämiseen tien päällä keikkailun merkeissä.[6] Hänet korvasi Roland Grapow, joka oli aiemmin vaikuttanut Rampage-yhtyeessä. Kiertueen päätyttyä Helloween julkaisi vielä Englannissa nauhoitetun livealbumin, sijalle 123 päätyneen Live in the U.K.:n vuonna 1989.[7]

Pink Bubbles Go Ape ja Chameleon (1991–1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 Helloween julkaisi neljännen studioalbuminsa Pink Bubbles Go Ape, joka oli yhtyeen ensimmäinen julkaisu monikansallisen EMI-levytysyhtiön kanssa. Albumi oli ensimmäinen Roland Grapowin kanssa nauhoitettu studioalbumi, ja tuottaja Chris Tsangaridesin ja Helloweenin yhteistyön seurauksena albumista odotettiin raskaaseen musiikkiin nojaavaa kaupallista menestystä. Tsangarides oli aiemmin tuottanut onnistuneesti Judas Priestin menestysalbumin Painkiller, jota pidetään yhtyeen uran raskaimpana julkaisuna ja se lasketaan yleisesti Judas Priestin tuotannon parhaimmistoon. Helloweenin kohdalla tilanne kuitenkin muuttui; Pink Bubbles Go Ape tehtiin rennommalla otteella vakavaluontoisiin Keeper of the Seven Keys-albumeihin nähden, ja albumi ei saavuttanut menestystä listoilla juuri missään määrin, ja myyntilukemat jäivät laihoiksi.[8] Albumilta julkaistiin singleinä kappaleet "Kids of the Century" ja "Number One", jotka albumin tapaan eivät saavuttaneet mainittavaa menestystä. "Kids of the Centuryn" sijoitus Yhdistyneen kuningaskunnan singlelistalla oli vasta 65., kun taas "Number One" ei saavuttanut listasijoitusta yhdessäkään maassa. Albumin julkaisemisen jälkeen yhtyeen jäsenten keskuudessa alkoi muodostua erimielisyyksiä, ja erityisesti Michael Weikathin ja Michael Kisken välit alkoivat tulehtua.

Vuonna 1992 yhtye viimeisteli seuraavan studioalbuminsa Chameleonin, joka julkaistiin seuraavana vuonna. Pink Bubbles Go Apen aiheuttamassa ongelmien suossa jo ennestään rämpineen yhtyeen tilanne ei uuden albumin julkaisemisen myötä helpottunut missään määrin, vaan paheni entisestään. Sekä yhtyeen fanit että kriitikot lyttäsivät popmusiikista runsaasti vaikutteita saaneen Chameleonin, ja uuden albumin mukana tulleen tyylinvaihdoksen myötä yhtyeen pitkän linjan fanit vieraantuivat yhtyeestä ja jättivät yhtyeen huomiotta lähes kokonaan.[9] Jo Pink Bubbles Go Apen aikana muodostuneet erimielisyydet yhtyeenn jäsenten välillä johtivat Chameleonin julkaisemisen jälkeen sanoista tekoihin; laulaja Michael Kiske riitaantui Michael Weikathin kanssa entistä pahemmin, ja rumpali Ingo Schwichtenbergin huumeongelmat ajautuivat entistä vakavammalle asteelle. Schwichtenberg erotettiin yhtyeestä Chameleonia seuranneen kiertueen kuluessa, ja erimielisyydet Kisken ja muiden yhtyeen jäsenten välillä johtivat siihen, että myös hän sai lähteä yhtyeestä.[10]

Sormusten haltijat – paluu raskaaseen sarjaan (1994–1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andi Deris nosti Helloweenin takaisin menestykseen liittyessään yhtyeen laulajaksi vuonna 1994.

Chameleonin ja albumia seuranneen kiertueen jälkeen Helloweenin tilanne näytti epävarmalta; yhtye oli joutunut erottamaan kaksi jäsentään, ja sen viimeisimmät studioalbumit olivat saaneet negatiivisen vastaanoton ja jääneet myynniltään köyhiksi. Yhtye tarvitsi pikaisen piristysruiskeen jonka se sai varsin pikaisesti, kun vuonna 1994 laulaja Andi Deris ja rumpali Uli Kusch liittyivät yhtyeeseen. Helloweenin kaupallisesti epäonnistuneinta albumia eli Chameleonia seurasi menestyksekäs paluu. 8. heinäkuuta 1994 ilmestynyt kuudes Helloween-studioalbumi Master of the Rings oli paluu yhtyeen raskaaseen metallimusiikkiin pop- ja progehenkisen Chameleonin jälkeen. Albumilta singleinä julkaistut "Where the Rain Grows", "Mr. Ego (Take Me Down)", "Perfect Gentleman" ja "Sole Survivor" eivät saavuttaneet menestystä listoilla, mutta fanien keskuudessa ne saivat positiivisen vastaanoton. "Perfect Gentleman", "Why?", "The Game is On", "Secret Alibi" ja "In the Middle of a Heartbeat" muodostuivat suosikeiksi yhtyeen konserteissa ja niistä tuli albumin menestyneimpiä kappaleita.[11] Andi Derisin voimakas laulutapa ja karismaattinen esiintyminen nostivat Helloweenin jälleen pinnalle.[12] Master of the Ringsin julkaisemisen jälkeen yhtyettä kohtasi kuitenkin tragedia, sillä yhtyeestä vastikään erotettu Ingo Schwichtenberg teki itsemurhan hyppäämällä metron alle. Tultuaan erotetuksi yhtyeestä Schwichtenberg alkoi kärsiä skitsofreniasta, ja hän oli menehtyessään vain 29-vuotias.

Helloweenin todellisena paluuna pidetään vuoden 1996 menestysalbumi The Time of the Oathia.[13] Vaikeuksien täyttämän 1990-luvun jälkeen yhtye näytti vihdoin tehneen paluun huipulle omalla alallaan perinteisellä tyylillään.[14] The Time of the Oathista muodostui myös Helloweenin ensimmäinen studioalbumi, joka saavutti listasijoituksen Suomessa.[15] Ingo Schwichtenbergin muistolle omistettua The Time of the Oathia seurasi maailmankiertue, jonka aikana yhtye taltioi myös uuden livealbuminsa High Live, joka ilmestyi myös videotallenteena.

Vuonna 1998 ilmestynyt Better Than Raw lienee musiikillisesti Helloweenin raskain studioalbumi.[16] Samana vuonna Japanissa ilmestyivät Karaoke Mix Vol. I- ja Vol. II-karaokealbumit,[17] ja vuonna 1999 yhtye julkaisi maailmanlaajuisesti covermateriaalia sisältäneen albumin Metal Jukebox, jolla yhtye esitti omia versioitaan muun muassa ABBA:n, The Beatlesin ja Jethro Tullin kappaleista.[18]

Miehistönvaihdoksia (2000–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa Helloween oli jälleen uusien haasteiden edessä. Vuonna 2000 ilmestyneen The Dark Riden jälkeen kitaristi Roland Grapow ja rumpali Uli Kusch erotettiin yhtyeestä, ja heidät korvattiin kitaristi Sascha Gerstnerillä ja rumpali Mark Crossilla. Seuraavalla Helloweenin studioalbumilla, vuoden 2003 Rabbit Don’t Come Easylla, rumpuja soitti kaikkiaan kolme rumpalia; Cross sairastui eikä kyennyt soittamaan kuin kahdella kappaleella, joten väliaikaiseksi sessiomuusikoksi hankittiin Mikkey Dee, joka soitti albumin loput rumpuosuudet. Vakituiseksi rumpaliksi pestattiin lopulta aiemmin Acceptin riveissä esiintynyt Stefan Schwarzmann, jonka pesti kesti kuitenkin vain Rabbit Don’t Come Easya seuranneen maailmankiertueen ajan; Schwarzmann koki, ettei hän tulisi selviämään tulevan albumin haasteista, joten hän erosi yhtyeestä.

Vajaan viiden vuoden sisällä Helloweenista oli poistunut useampi muusikko, kunnes yhtyeen kokoonpano vihdoin muovautui pysyväksi Dani Löblen korvatessa Schwarzmannin vuonna 2005. Vihdoin vakiintuneella kokoonpanolla nauhoitettu Keeper of the Seven Keys: The Legacy ilmestyi loppuvuodesta 2005. Albumia seuranneen pitkän maailmankiertueen tiimoilta yhtye nauhoitti uuden livealbuminsa Keeper of the Seven Keys: The Legacy World Tour 2005-2006, joka ilmestyi sekä CD- että DVD-formaateissa vuonna 2007. Vielä samana vuonna yhtye julkaisi uuden studioalbuminsa Gambling with the Devilin, joka ei ollut niinkään suuri arvostelumenestys, mutta albumin kappale "As Long as I Fall" muodostui konserttien vakiokappaleeksi.[19]

25-vuotisjuhlintaa, 7 Sinners ja uusi studioalbumi (2009–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Helloween julkaisi 25-vuotisjuhlansa kunniaksi uuden Unarmed - Best of 25th Anniversary-kokoelman, joka sisälsi yhtyeen vanhoja kappaleita akustiseen ja sinfoniseen muotoon sovitettuina. Loppuvuodesta yhtye julkaisi kolmannentoista studioalbuminsa 7 Sinners, joka oli musiikillisesti yhtyeen raskain julkaisu sitten Better Than Rawin.[20]

Syyskuussa 2012 yhtye julkisti vuoden 2013 tammikuussa julkaistun Straight Out of Hell -studioalbuminsa kansikuvan.

Straight Out of Hell[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi studioalbumi Straight Out of Hell julkaistiin 18. tammikuuta.[21]

Uuden levyn myötä Helloween lähti Espanjasta 28. helmikuuta aloitetulle Hellish Rock Part II -nimeä kantavalle kiertueelle yhdessä Gamma Ray -yhtyeen kanssa. Kiertueeseen kuului kolme Suomen-konserttia, Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Yhteinen kiertue Gamma Rayn kanssa päättyi Etelä-Koreaan 12. kesäkuuta. Helloweenin kiertue jatkuu edelleen 16. marraskuuta asti.[22]

Helloween esiintyi pääesiintyjänä Kuopio Rock -festivaaleilla vuonna 2013.[23]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisämuusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jörn Ellerbrock – koskettimet (1988-2003)
  • Matthias Ulmer – koskettimet (2007-2010)
  • Eddy Wrapiprou – koskettimet (2010-)

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Live-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helloween Music Biography Allmusic.com. (englanniksi)
  2. Pink Bubbles Go Ape (1991) Helloweenin verkkosivusto. (englanniksi)
  3. Straight Out of Hell artwork Helloweenin verkkosivusto. (englanniksi)
  4. Helloween - Keeper of the Seven Keys Part I Allmusic.com. (englanniksi)
  5. Helloween - Keeper of the Seven Keys Part II Allmusic.com. (englanniksi)
  6. Helloweenin historia - Vuodet 1986-1988 Helloween Finland.
  7. Helloween - I Want Out: Live Allmusic.com. (englanniksi)
  8. Helloweenin historia - Vuodet 1989-1992 Helloween Finland.
  9. Helloweenin historia - Vuosi 1993 Helloween Finland.
  10. Helloweenin historia - Vuosi 1993 Helloween Finland.
  11. Helloweenin historia - Vuodet 1994-1997 Helloween Finland.
  12. Helloween - Master of the Rings Allmusic.com. (englanniksi)
  13. Helloween - Master of the Rings Allmusic.com. (englanniksi)
  14. Helloween - The Time of the Oath Allmusic.com. (englanniksi)
  15. Helloweenin studioalbumit Helloween Finland.
  16. Helloween - Better Than Raw Allmusic.com. (englanniksi)
  17. Helloweenin kokoelma-albumit Helloween Finland.
  18. Helloween - Metal Jukebox Allmusic.com. (englanniksi)
  19. Helloween - Gambling with the Devil Allmusic.com. (englanniksi)
  20. Helloween - 7 Sinners Allmusic.com. (englanniksi)
  21. Helloween - Straight Out of Hell Helloween.org. (englanniksi)
  22. Helloween - Kiertue Helloween.org. (englanniksi)
  23. Kuopio Rock Kuopio RockCock -festivaali. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]