Power metal
| Power metal | |
|---|---|
| Alkuperä | heavy metal NWOBHM speed metal thrash metal |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat Länsi-Saksa |
| Kehittymisen ajankohta | 1980-luvun alkupuolisko |
| Tyypillisiä soittimia | sähkökitara sähköbasso rummut kosketinsoitin |
Power metal on metallimusiikin tyylisuunta, jonka tunnusmerkkejä ovat korkealta laulava laulaja, musiikin nopea tempo[1], tekniset kitarariffit[2] ja runsas melodisuus[1]. Power metaliksi esittämäänsä musiikkia kutsuivat ensimmäistä kertaa Metallica ja sen innoittamat yhtyeet 1980-luvun alussa.[3], jolloin sillä tarkoitettiin paljolti speed metallia muistuttavaa musiikkia. Myöhemmin, etenkin Pohjois-Amerikan ulkopuolella sillä alettiin viitata Euroopassa Helloweenin musiikin pohjalta syntyneeseen kevyempään ja melodisempaan musiikkisuuntaukseen, jossa koskettimien käyttö oli yleistä. [4]
Sisällysluettelo |
Musiikilliset piirteet [muokkaa]
Power metalissa puhdassointiseen ja viimeisteltyyn soittoon on lisätty thrash ja speed metalista muistuttava nopea tempo. Tärkeänä piirteenä pidetään myös teknisiä kitarariffejä ja -harmonioita ja melodiaan pohjautuvia sävellyksiä.[1] Sanoituksissa power metalissa ammennetaan perinteisen heavy metalin sanoitusperinteestä fantasia-aiheilla[2] tai yhtyeen oman arvon korostamistamisella, jota erityisesti Manowar-yhtye on käyttänyt.[5] Laulussa ja kitaran soitossa power metal- yhtyeet pyrkivät taituruuteen.[2]
Historia [muokkaa]
Synty [muokkaa]
Antropologisti Sam Dunnin mukaan power metallin juuret juontavat 1970-luvun lopulle, jolloin Ritchie Blackmoren perustama Rainbow-yhtye aloitti toimintansa. Rainbow’n laulajan, Ronnie James Dion, kirjoittamat sanoitukset käsittelivät keskiajasta, kansanperinteestä ja tieteisfiktiosta ammennettuja aiheita. Nämä aiheet inspiroivat suoraan nykypäivän power metal –yhtyeitä. .[6] Vuonna 2011 ilmestyneessä dokumentäärisessä tv-sarjassaan Metal Evolution Dunn myös mainitsi Judas Priestin vokalisti Rob Halfordin, jonka korkeaääninen laulu muodostui myöhemmin hyvin tyypilliseksi power metallin piirteeksi. Judas Priestin kahden soolokitaran luoma äänimaailma myös inspiroi paljon alagenreä. Toinen brittiyhtye, Iron Maiden, toi metallimusiikkiin lisää eeppisiä ja melodisia ulottuvuuksia. Iron Maidenin yksinkertaiset ja tarttuvat kappaleet, joiden mukana yleisön oli helppo laulaa, muodostuivat power metal –yhtyeiden yleisesti käyttämäksi lähestymistavaksi. [7]
Eurooppalaisen power metallin synnylle oli tärkeää saksalaisten heavy-yhtyeiden Scorpionsin ja Acceptin tekemä pioneerityö. Acceptin lisäksi myös yhdysvaltalainen Jag Panzer ja saksalainen Warlock soittivat Judas Priestin ja Iron Maidenin vaikuttamaa uuden aallon musiikkia mutta nostivat entisestään tuplakitaroiden, rumpujen ja laulun tehoa.[8] Ruotsalainen kitaristi Yngwie Malmsteen kehitti Ritchie Blackmoren luomaa neoklassista kitaransoittoa, jossa virtuositeetti oli suuressa roolissa. Hänen yhtyetoverinsa, myöhemmin Stratovariukseen liittynyt Jens Johansson modernisoi Deep Purplen Jon Lordin kosketinsaundin, jonka power metal –kosketinsoittajat omaksuivat. Amerikkalaisen Manowarin mytologiset miekka ja magia sanoitukset vaikuttivat lukuisiin power metal –yhtyeisiin. [9]
Amerikkalainen tietokirjailija Ian Christe mainitsee power metalliin vaikuttaneista yhtyeistä myös Metallican, jota tosin on usein pidetty ennemminkin thrash metallin kehittäjänä. [10] Termiä ”power metal” käytettiin 80-luvun alussa hyvin vapaasti ja sillä kuvattiin toisistaan hyvin paljon eroavia yhtyeitä (kuten Exciter ja Mercyful Fate), kunhan ne vain soittivat nopeasti.
1980-luvun puolivälissä saksalainen Helloween-niminen yhtye yhdisti musiikissaan NWOBHM:n vibratomaista laulua ja kitaraharmonioita thrash metalin nopeuteen. Brittiläisen tietokirjailijan Joel McIverin mielestä tämä oli varsinaisen power metalin synty. [11] Yhdysvalloissa power metal ei noussut suureen kansansuosioon, mutta monet power metal –yhtyeinä aloittaneet kokoonpanot, kuten Fates Warning, Savatage ja Queensrÿche menestyivät yhdistettyään musiikkinsa progressiivisia elementtejä. [12]
1990-luku [muokkaa]
1990-luvun alkupuoliskolla power metal oli suosittua pääasiassa Saksassa; paikalliset yhtyeet kuten Blind Guardian, Gamma Ray, Running Wild ja Angel Dust eivät olleet tulleet tunnetuiksi kotimaansa ulkopuolella. Samanlaiselle musiikille oli suurta kysyntää, ja kun grungen suosion myötä Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta lähti vähemmän metalliyhtyeitä Saksaan esiintymään, alettiin esiintymispyyntöjä lähettää power metal -yhtyeille näistä maista. Tämä toi monelle vähälle huomiolle jääneen yhtyeen uralle uuden nousun ja monet jo lopettaneet yhtyeet perustettiin uudestaan. Tällä tavalla uudistuivat mm. Armored Saint ja Cirith Ungol. Myös uuden polven yhdysvaltalaisyhtyeet kuten Iced Earth ja Nevermore kasvattivat suosiotaan.[2]
Samoihin aikoihin tapahtui HammerFallin läpilyönti, joka toi power metalin valtavirtaan.[2] HammerFall tuli Ruotsista, jossa sen olivat perustaneet sivuprojektikseen vuonna 1993 eri death metal -yhtyeissä esiintyvät muusikot. Yhtyeen debyyttialbumi Glory to the Brave ilmestyi vuonna 1997 ja se myi hetkessä itsensä Saksan albumilistalle[13] ja toi power metalin tunnetuksi uudelle eurooppalaiselle musiikinkuuntelijasukupolvelle.[13] Tuohon aikaan uusia tuulia seuraava nu metal oli suosittu metallimusiikin tyylilaji ja power metalista tuli osa sille vastareaktiona syntynyttä perinteisten metallimusiikin tyylilajien paluuta heavy metalin ja thrash metalin kanssa.[14]
HammerFallin myötä syntyi power metal -yhtyeiden uusi aalto, joka toi tyylilajilleen maailmanlaajuisen suosion.[13] Power metal menestyi hyvin Saksan lisäksi Kreikassa ja Etelä-Amerikassa,[14] ja Suomessa Stratovariuksen Destiny-albumista tuli ensimmäinen Suomen virallisen listan ensimmäiselle sijalle päässyt metallialbumi vuonna 1998.[15] Myös vanhan polven yhtyeiden suosio kasvoi ja muun muassa Manowarin levymyynti oli suurempaa kuin se oli missään vaiheessa aiemmin ollut.[2] 1990-luvun loppuun mennessä power metalista oli tullut merkittävä tyylilaji metallimusiikin kentällä.[14]
1990-luvulla power metal oli alkanut haarautua tyylillisesti. Stratovarius ja Rhapsody of Fire olivat ottaneet musiikkiinsa sinfonisia ja eeppisiä piirteitä. Kamelot ja Threshold taas yhdistivät power metalin progressiiviseen metalliin.[2]
2000-luku [muokkaa]
2000-luvulla power metal oli pääasiassa eurooppalainen ilmiö.[16] Suosittu lajin yhtye oli englantilainen DragonForce, joka pääsi Yhdysvaltojen albumilistalle kolmannella albumillaan Inhuman Rampage.[2]
Muita merkittäviä power metal -yhtyeitä [muokkaa]
-
Katso myös: Luettelo power metal -yhtyeistä
- Angra
- Avantasia
- Blind Guardian
- Dark Moor
- Delirion
- Dream Evil
- Dreamtale
- Edguy
- Falconer
- Freedom Call
- Grave Digger
- Heavenly
- Kamelot
- Masterplan
- Nightwish
- Nocturnal Rites
- Primal Fear
- Rhapsody of Fire
- Sabaton
- Sonata Arctica
- Stormwarrior
- Stratovarius
- Teräsbetoni
- Thunderstone
- Thy Majestie
- Twilight Guardians
- Twilightning
Lähteet [muokkaa]
- Christe, Ian: Pedon meteli – heavy metalin vanha ja uusi testamentti. Suom. Jone Nikula. Helsinki: Johnny Kniga Publishing, 2006. ISBN 951-0-31126-X.
- Sharpe-Young, Garry: Metal – The Definitive Guide. London: Jawbone Press, 2007. ISBN 978-1-906002-01-5. (englanniksi)
- Keith Kahn-Harris: Extreme Metal – Music and Culture on the Edge. Oxford: Berg, 2007. ISBN 1-84520-399-2. (englanniksi)
- McIver, Joel: Extreme Metal. Omnibus Press, 2000. ISBN 0-7119-8040-3. (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c McIver 2000, sivu 14
- ↑ a b c d e f g h Sharpe-Young 2007, sivu 262
- ↑ Christe 2006, sivu 119–120
- ↑ Power Metal (guitarmasterclass.net)
- ↑ Kahn-Harris 122
- ↑ Metal - A Headbanger's Journey, DVD, ASIN B000FS9OZY (2005).
- ↑ Dunn, Sam: Metal Evolution, Episode 110: Power metal VH1. Viitattu 2012-07-02.
- ↑ Christe 2006, sivu 123
- ↑ Dunn, Sam: Metal Evolution, Episode 110: Power metal VH1. Viitattu 2012-07-02.
- ↑ Christe 2006, sivu 126
- ↑ McIver 2000, sivu 144
- ↑ Christe 2006, sivu 270
- ↑ a b c Sharpe-Young 2007, sivu 371
- ↑ a b c Kahn-Harris 137
- ↑ {{{Nimike}}}. Suom. Marco Hietala. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2010. ISBN 978-952-240-054-3.
- ↑ Christe 2006, sivu 430
Alternative metal | Avant-garde metal | Black metal | Death metal | Doom metal | Extreme metal | Folk metal | Funk metal | Glam metal | Goottimetalli | Grindcore | Hard rock | Heavy metal | Industrial metal | Kristillinen metallimusiikki | Metalcore | Neoklassinen metalli | Power metal | Progressiivinen metalli | Rapcore | Stoner rock | Thrash metal