Accept

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Accept esiintymässä Wacken Open Airissa vuonna 2005.

Tiedot

Toiminnassa:

1976-1987 1991–1996
2004–2005

Tyylisuunta:

metallimusiikki

Tyylilaji:

speed metal
heavy metal

Kotipaikka:

Solingen, Saksa

Laulukieli:

englanti

Jäsenet

ks. Klassinen kokoonpano ja Muita jäseniä

Levy-yhtiöt

Brain Records
Nuclear Blast
Epic / Sony BMG
PolyGram
Logo Records
Passport Records

Accept on Solingenin kaupungissa Saksassa 1970-luvun puolivälissä perustettu metalliyhtye, joka tuli maailmankuuluisuuteen läpimurto albumilla Balls To The Wall. Yhtyettä pidetään keskeisenä vaikuttajana heavy metalin kehityksessä 1980-luvulla.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuvuodet

Alussa harrastelijamaisesti toimineella yhtyeellä oli vain satunnaisia esiintymisiä rockfestivaaleilla. Yhtye alkoi toimia näkyvämmin vasta 1976, jolloin Accept kutsuttiin yhteen ensimmäisistä rockfestivaaleista Saksassa: Rock am Rhein. Konsertin seurauksena Accept sai levytyssopimuksen saksalaisen Brain Recordsin kanssa. Yhtyeen ensimmäiseen vakaaseen kokoonpanoon kuuluivat perustaja ja keskeinen hahmo Udo Dirkschneider, yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Wolf Hoffmann, basisti Peter Baltes sekä kitaristi Gerhard Wahl ja rumpali Frank Friedrich (jotka jättivät bändin ensimmäisen albumin jälkeen, koska he eivät olleet ajatelleet hankkia ammattilaismuusikon uraa).

Ensimmäinen, yhtyeen omaa nimeä kantava albumi Accept julkaistiin 1978. Wolfin mukaan albumi oli vain kokoelma kappaleita, joita he olivat soittaneet yhtyeen ensimmäisten vuosien aikana ja se oli yhdistelmä kaikenlaisia eri tyylejä. Udo Dirkschneiderin mielestä oli hienoa olla ensimmäistä kertaa nauhoitusstudiolla, mutta itse albumi ja sen noin 3 000 kappaleen myynti olivat pettymyksiä. Levy oli kuitenkin tärkeä ensiaskel, joka avasi mahdollisuuden päästä soittamaan Saksan naapurimaihin Belgiaan, Hollantiin ja Ranskaan.

Jörg Fischer ja Stefan Kaufmann tulivat Wahlin ja Friedrichin tilalle ja yhtye julkaisi vuonna 1980 toisen albuminsa I'm a Rebel, joka toi lisää julkisuutta. Acceptin jäsenten mukaan heille sanottiin ensimmäisen albumin jälkeen, että: "Te tarvitsette hitin." Albumin nimikkokappale "I'm a Rebel" on omistettu AC/DCn Angus Youngille, kappaleesta tuli Acceptin ensimmäinen suuri hitti ja siihen kuvattiin Acceptin ensimmäinen musiikkivideo.

1981 Accept julkaisi menestyksekkään albumin Breaker. Udo on kertonut, että I'm a Rebelin tekemisestä saaman kokemuksen avulla he olivat päättäneet tehdä albumin jollaisen he itse halusivat, eivätkä antaneet kenenkään muun vaikuttaa siihen miltä heidän musiikkinsa kuulostaa. Sen takia hänen mielestään Breaker on yksi heidän parhaista albumeista ja aloitti yhtyeen parhaan aikakauden.

Wolf on sanonut, "etteivät he enää yritä olla ketään muita, eivätkä yritä tehdä enää hittejä". Wolf selitti myös miksi kappaleen Son Of A Bitch sanoja ei ole mukana albumilla: "Alkuperäisessä julkaisussa olimme kuvitelleet, että olisi viisasta kirjoittaa vain "sensuroitu" sanojen kohdalle, jottei tulisi mitään ongelmia sen takia, mutta se saikin aikaan vielä enemmän huomiota." Sensurointi johti muun muassa siihen, että Castle Communicationsin julkaisemalla CD:llä on eri sanat kuin alkuperäisessä kappaleessa. Accept liittyi myös Judas Priestin maailmankiertueeseen samana vuonna, joka toi paljon suosiota ja teki yhtyeen tunnetuksi muuallakin euroopassa.

Vuonna 1983 ilmestyi Balls to the Wall, josta tuli yhtyeen menestynein albumi ja jonka nimikkokappale nousi suureen maineeseen.

Aktiivista aikaa yhtyeellä oli 1983-1986, jolloin yhtye nousi levyillään maailmanmaineeseen. Pian yhtye romahti sisäisiin erimielisyyksiin, mutta on julkaissut levyjä tämän jälkeenkin. Udo erkani tekemään soololevyjä. Vuonna 1989 yhtyeen toiminta oli lakannut.

Uudestaan kokoontunut Accept tuotti levyn Objection Overruled 1993. Seuraavana vuonna 1994 Accept julkaisi levyn Death Row, jonka tekovaiheessa rumpalin Stafan Kaufmannin vanha selkävaiva palasi ja Stefan Schwarzmann (ex U.D.O., Running Wild) korvasi hänet. Schwarzmannin avula nauhoitettiin albumille loput kappaleet ja yhtye teki menestyksekkään maailmankiertueen. Vuonna 1996 ilmestyi albumi Predator, joka jäänee yhtyeen viimeiseksi pitkäsoitoksi. Albumin nauhoitusten aikana syntyneet erimielisyydet ja vuokrarumpalin käyttö merkitsivät yhtyeen lopettamista toisen kerran. Accept teki vielä Predator-albumin tiimoilta maailmankiertueen.

Accept ei ole ollut aktiivinen 1997-2004, mutta kesällä 2005 yhtye teki joitakin festivaalikonsertteja ja esiintyi Suomessakin Tuska-festivaalin sunnuntain pääesiintyjänä.

Acceptin soundissa keskeisiä elementtejä ovat laulaja Dirkschneiderin murisevan kirkuva ääni, voimakas poljento sekä mahtipontiset kertosäkeet. Yhtye on yksi eurooppalaisen power metalin luojista sekä yksi speed metalin synnyttäjistä.