Accept

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Acceptin logo.svg
Accept-04.jpg
Tiedot
Toiminnassa: 1976–1987
1991–1996
2004–2005
2009–
Tyylilaji: speed metal, heavy metal
Kotipaikka: Saksan lippu Solingen, Saksa
Laulukieli: englanti
Jäsenet
Wolf Hoffmann
Peter Baltes
Herman Frank
Stefan Schwarzmann
Mark Tornillo
Entiset jäsenet
Udo Dirkschneider
Gerhard Wahl
Frank Friedrich
Dieter Rubach
Michael Wagener
Stefan Kaufmann
Jan Koemmet
Jörg Fischer
Rob Armitage
David Reece
Jim Stacey
Ken Mary
Michael Cartellone
Levy-yhtiöt
Brain Records  
Nuclear Blast  
Epic / Sony BMG  
PolyGram  
Logo Records  
Passport Records  
Entinen Acceptin päälaulaja Udo Dirkschneider (oikealla) Acceptin reunion kiertueella Wacken Open Airissa vuonna 2005
Wolf Hoffmann esiintymässä Acceptin kanssa Minskissä vuonna 2011. Hoffmann on ollut Acceptin kitaristina sen perustamisesta lähtien.
Mark Tornillo (keskellä) korvasi Udo Dirkschneider kun Accept teki paluun vuonna 2009.

Accept on Solingenin kaupungissa Saksassa 1970-luvun puolivälissä perustettu metalliyhtye, jonka läpimurto tapahtui vuonna 1983, heidän julkaistuaan tähän mennessä myydyimmän albuminsa, Balls To The Wall. Yhtyettä pidetään keskeisenä vaikuttajana heavy metalin kehityksessä 1980-luvulla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alussa harrastelijamaisesti toimineella yhtyeellä oli vain satunnaisia esiintymisiä rockfestivaaleilla. Yhtye alkoi toimia näkyvämmin vasta 1976, jolloin Accept kutsuttiin yhteen ensimmäisistä rockfestivaaleista Saksassa: Rock am Rhein. Konsertin seurauksena Accept sai levytyssopimuksen saksalaisen Brain Recordsin kanssa. Yhtyeen ensimmäiseen vakaaseen kokoonpanoon kuuluivat perustaja ja keskeinen hahmo Udo Dirkschneider, yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Wolf Hoffmann, basisti Peter Baltes sekä kitaristi Gerhard Wahl ja rumpali Frank Friedrich (jotka jättivät bändin ensimmäisen albumin jälkeen, koska he eivät olleet ajatelleet hankkia ammattilaismuusikon uraa).

Ensimmäinen, yhtyeen omaa nimeä kantava albumi Accept julkaistiin 1978. Wolfin mukaan albumi oli vain kokoelma kappaleita, joita he olivat soittaneet yhtyeen ensimmäisten vuosien aikana ja se oli yhdistelmä kaikenlaisia eri tyylejä. Udo Dirkschneiderin mielestä oli hienoa olla ensimmäistä kertaa nauhoitusstudiolla, mutta itse albumi ja sen noin 3 000 kappaleen myynti olivat pettymyksiä. Levy oli kuitenkin tärkeä ensiaskel, joka avasi mahdollisuuden päästä soittamaan Saksan naapurimaihin Belgiaan, Hollantiin ja Ranskaan.

Jörg Fischer ja Stefan Kaufmann tulivat Wahlin ja Friedrichin tilalle ja yhtye julkaisi vuonna 1980 toisen albuminsa I’m a Rebel, joka toi lisää julkisuutta. Acceptin jäsenten mukaan heille sanottiin ensimmäisen albumin jälkeen, että: ”Te tarvitsette hitin.” Albumin nimikkokappaleen ”I’m a Rebel” sävelsi ja sanoitti Alex Young (joka käytti nimeä George Alexander). Se on omistettu hänen veljelleen AC/DC:n Angus Youngille. AC/DC myös nauhoitti sen ensimmäisenä, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Kappaleesta tuli Acceptin ensimmäinen suuri hitti ja siihen kuvattiin yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo.

Vuonna 1981 Accept julkaisi menestyksekkään albumin Breaker. Udo on kertonut, että I’m a Rebelin tekemisestä saaman kokemuksen avulla he olivat päättäneet tehdä albumin jollaisen he itse halusivat, eivätkä antaneet kenenkään muun vaikuttaa siihen miltä heidän musiikkinsa kuulostaa. Hänen mielestään Breaker on yksi heidän parhaista albumeistaan ja aloitti yhtyeen parhaan aikakauden.

Wolf on sanonut, ”etteivät he enää yritä olla ketään muita, eivätkä yritä tehdä enää hittejä”. Wolf selitti myös miksi kappaleen ”Son of a Bitch” sanoja ei ole mukana albumilla: ”Alkuperäisessä julkaisussa olimme kuvitelleet, että olisi viisasta kirjoittaa vain ’sensuroitu’ sanojen kohdalle, jottei tulisi mitään ongelmia sen takia, mutta se saikin aikaan vielä enemmän huomiota.” Sensurointi johti muun muassa siihen, että Castle Communicationsin julkaisemalla CD:llä on eri sanat kuin alkuperäisessä kappaleessa. Accept liittyi myös Judas Priestin maailmankiertueeseen samana vuonna, joka toi paljon suosiota ja teki yhtyeen tunnetuksi muuallakin euroopassa.

Vuonna 1983 julkaistiin Balls to the Wall, josta tuli yhtyeen menestynein albumi ja jonka nimikkokappale nousi suureen maineeseen.

Aktiivista aikaa yhtyeellä oli 1983–1986, jolloin yhtye nousi levyillään maailmanmaineeseen. Pian yhtye romahti sisäisiin erimielisyyksiin, mutta on julkaissut levyjä tämän jälkeenkin. Udo erkani tekemään soololevyjä. Vuonna 1989 yhtyeen toiminta oli lakannut.

Uudestaan kokoontunut Accept tuotti levyn Objection Overruled vuonna 1993. Seuraavana vuonna 1994 Accept julkaisi levyn Death Row, jonka tekovaiheessa rumpalin Stefan Kaufmannin vanha selkävaiva palasi ja Stefan Schwarzmann (ex U.D.O., Running Wild) korvasi hänet. Schwarzmannin avulla nauhoitettiin albumille loput kappaleet ja yhtye teki menestyksekkään maailmankiertueen. Vuonna 1996 julkaistiin albumi Predator, joka jäänee yhtyeen viimeiseksi pitkäsoitoksi Dirkschneiderin kanssa. Albumin nauhoitusten aikana syntyneet erimielisyydet ja vuokrarumpalin käyttö merkitsivät yhtyeen lopettamista toisen kerran. Accept teki vielä Predator-albumin tiimoilta maailmankiertueen.

Accept ei ole ollut aktiivinen vuosina 1997–2004, mutta kesällä 2005 yhtye teki joitakin festivaalikonsertteja ja esiintyi Suomessakin Tuska-festivaalin sunnuntain pääesiintyjänä.

Acceptin soundissa keskeisiä elementtejä ovat laulaja Dirkschneiderin murisevan kirkuva ääni, voimakas poljento sekä mahtipontiset kertosäkeet. Yhtye on yksi eurooppalaisen power metalin luojista sekä yksi speed metalin synnyttäjistä.

Comeback[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Accept teki vuonna 2009 paluun uuden laulajan Mark Tornillon kanssa. Yhtyeen edellinen albumi, Blood of the Nations, julkaistiin Euroopassa 20. elokuuta ja Amerikassa 14. syyskuuta 2010. Yhtyeen viimeisin levy on Stalingrad, julkaistiin 6. huhtikuuta 2012. Yhtye on kirjoittamassa uutta materiaalia tulevalle levylle.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wolf Hoffmann – kitara
  • Peter Baltes – basso
  • Herman Frank – kitara
  • Mark Tornillo – laulu
  • Stefan Schwarzmann – rummut

Klassinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jan Koemmet – kitara
  • David Reece – laulu
  • Dieter Rubach - basso
  • Jim Stacey – kitara
  • Frank Friedrich – rummut

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Live-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]