Amorphis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amorphis logo.png
Amorphis Qstock-festivaalissa vuonna 2009.
Amorphis Qstock-festivaalissa vuonna 2009.
Tiedot
Toiminnassa: 1990–
Tyylilaji: progressiivinen metalli
melodinen death metal
death metal
stoner rock (Tuonela)
folk metal
Kotipaikka: Suomen lippu Suomi
Laulukieli: englanti
Sivusto: amorphis.net
Jäsenet
Niclas Etelävuori bassokitara
Esa Holopainen kitara
Tomi Joutsen laulu
Santeri Kallio kosketinsoittimet
Tomi Koivusaari kitara, laulu
Jan Rechberger rummut
Entiset jäsenet
Pekka Kasari rummut (19952002)
Pasi Koskinen laulu (1995–2004)
Olli-Pekka Laine bassokitara (19902000)
Kasper Mårtenson kosketinsoittimet (19931994)
Kim Rantala kosketinsoittimet (1994–1998)
Levy-yhtiöt
Nuclear Blast 2006
Relapse Records 19912001, 2003
Virgin Records 2003

Amorphis on suomalainen progressiivista metallia esittävä yhtye, jonka musiikissa on lähes kaikilla albumeilla vaikutteita suomalaisesta mytologiasta. Kalevala- ja Kanteletar-aiheisia kappaleita raskaalla soundilla esittävä Amorphis on saavuttanut mainetta ulkomaillakin.

Yhtyeen musiikki on vaihdellut death metalista progressiiviseen metaliin, mutta pääasiassa Amorphis esittää raskaammankin antinsa melko melodisesti, ja laulutyyli vaihtelee puhtaasta ”murinaan”. Vaikka Amorphiksen tyyli on vaihdellut vuosien varrella, yhtye on lähes aina ollut tunnistettavissa melodisista riffeistään.

Yhtyeen nimi tulee englannin kielen sanasta amorphous, joka tarkoittaa muodotonta tai epänormaalia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat, The Karelian Isthmus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amorphiksen perustivat syksyllä 1990 kitaristi Esa Holopainen ja rumpali Jan Rechberger. Holopainen oli tutustunut death metaliin kasettitreidauksen kautta ja halusi ryhtyä itsekin soittamaan samanlaista musiikkia.[1] Pian yhtye täydentyi laulaja Tomi Koivusaarella ja basisti Olli-Pekka Laineella. Koivusaari toimi aluksi vain laulajana ennen kuin ryhtyi myös kitaristiksi.[2] Laulajan paikkaa tarjottiin Koivusaaren entisen yhtyeen Abhorrencen Jukka Kolehmaiselle, mutta hän kieltäytyi.[3] Yhtye levytti vuonna 1991 demon nimeltä Disment of Soul, joka päätyi yhdysvaltalaiselle Relapse Records -metallilevy-yhtiölle. Relapse piti kuulemastaan, ja koska he olivat pitäneet myös Abhorrencesta, he vakuuttuivat nuorten muusikoiden lahjakkuudesta ja tarjosivat Amorphikselle pitkäaikaista levytyssopimusta.[4] Siihen mennessä yhtiö oli julkaissut vain seitsemäntuumaisia singlejä[5] ja sellaisen Amorphiskin julkaisi ennen kuin heidän ensimmäinen kokopitkän albuminsa The Karelian Isthmus saatiin ulos vuonna 1992. Siihen mennessä yhtye oli jo kyllästynyt perinteiseen death metaliin[4], ja he toivat musiikkiinsa doom metal -vaikutteita ja folk-tyylisiä melodioita. Albumi oli tyyliltään raskas ja jopa hieman nuhruinen, sillä Amorphiksen myöhemmin löytämä kokeileva ote ja äänimaailma puuttuivat vielä tuolloin. Sanoituksiltaan albumi käsitteli pääosin kelttimytologian näkökulmasta katsottua sotahistoriaa. Kappaleessa ”The Pilgrimage” käsiteltiin myös death metalille tyypillistä okkultismiteemaa. Vuonna 1993 julkaistiin Privilege of Evil -minialbumi, joka oli tosin nauhoitettu jo vuonna 1991.

Amorphis vuonna 1991. Vasemmalla Tomi Koivusaari, keskellä Jukka Kolehmainen (Abhorrence-yhtyeestä) ja oikealla Olli-Pekka Laine.

Tales from the Thousand Lakes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen toisella albumilla Tales from the Thousand Lakes musiikkityyli muuttui hieman doom metal -painotteisemmaksi, ja kappaleet perustuivat Kalevalaan. Melodiset elementit voimistuivat, kun Kasper Mårtenson aloitti kosketinsoittajana ja silloin Kyyriassa laulanut Ville Tuomi vieraili esittämässä albumille puhtaita lauluosuuksia. Yhtye sai innoituksen puhtaan laulun käyttöön Paradise Lostilta.[2] Kitaristi Esa Holopainen ei kuitenkaan halunnut luopua murinalaulusta kokonaan melodisuuden lisääntymisestä huolimatta, koska ei halunnut pettää Amorphiksen faneja.[6]

Albumin suosio yllätti jopa Amorphiksen jäsenet. Kansainvälisesti lähes 250 000 kappaleen myyntiin (vuoteen 2002 asti) yltänyttä Tales from the Thousand Lakesia pidetäänkin yleisesti suomalaisen raskaan metallin klassikkolevynä[7] ja suuri menestys teki Amorphiksesta aikanaan kansainvälisesti menestyneimmän suomalaisyhtyeen.[8] Albumin tiimoilta Amorphis pääsi ensimmäistä kertaa soittamaan keikkoja ulkomailla; yhtye teki kiertueita muun muassa Paradise Lostin, Tiamatin ja Entombedin kanssa.[9] Vuonna 1995 Amorphis julkaisi Black Winter Day -nimeä kantavan minialbumin, joka sisälsi Tales from the Thousand Lakesilta ylijääneitä kappaleita.

Elegy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amorphiksen suosio kasvoi toisen levyn jälkeen, ja seuraavalla vuonna 1996 ilmestyneellä Elegyllä mukaan liittyi Koivusaaren rinnalle vakituiseksi laulajaksi Pasi Koskinen. Kosketinsoittaja Kasper Mårtenson jätti yhtyeen keskittyäkseen opiskeluihinsa[2] ja Kim Rantala valittiin hänen korvaajakseen. Rumpali Jan Rechbergerin tilalle tuli Stonesta tuttu Pekka Kasari. Elegyllä Amorphis karsi ensimmäisten albumien doom metal -vivahteet pois, ja tyyli alkoi hiljalleen muuttua kohti myöhempää, progressiivista Amorphista, vaikkakin death metal -elementit olivat yhä vahvasti esillä murinavokaalien muodossa. Murrosta kuvaa hyvin se, että albumilla on kaksi versiota ”My Kantele” -kappaleesta, toinen särökitaroilla ja molempien laulajien laulamana ja toinen kevyempänä versiona Koskisen puhtailla vokaaleilla. Elegyn sanoitukset perustuvat Kantelettaren runoihin. Elegy oli yksi ensimmäisistä suomalaisista progressiivisista metallilevyistä, ja sitä pidetäänkin suomalaisen progressiivisen metallin klassikkolevynä. Kesään 1997 mennessä albumia oltiin myyty jo yli 130 000 kappaletta.[8] Myöhemmin vuonna 1997 Amorphis julkaisi My Kantele -minialbumin, jossa oli nimikappaleen lisäksi neljä aiemmin julkaisematonta kappaletta.

Tuonela[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 Amorphis julkaisi neljännen täyspitkän albuminsa, Tuonelan, jolla tyyli muuttui radikaalisti ja kosketinsoittajaksi vaihtui Santeri Kallio, jolle oli tarjottu paikkaa yhtyeessä jo vuonna 1994.[2] Mukana on vahvoja Kingston Wall -vaikutteita, Sakari Kukon soittamat saksofoni ja huilu, sekä kitaristi Tomi Koivusaaren soittama sitar. Holopaisen näkemykset olivat muuttuneet, sillä albumilla murinavokaaleja kuultiin ainoastaan kappaleessa ”Greed” death metalin jäädessä muutenkin taka-alalle. Tuonelalla Amorphis luopui myös Kalevalaan ja Kantelettareen perustuneista sanoituksista, sillä yhtye oli kyllästynyt niihin.[2] Vuonna 2000 basisti Olli-Pekka Laine erosi yhtyeestä, koska ei ollut tyytyväinen suuntaan, johon Amorphiksen musiikki oli menossa.[2] Hänen tilalleen tuli Niclas Etelävuori.

Am Universum ja Far from the Sun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viides Amorphiksen albumi ilmestyi vuonna 2001. Se oli vieläkin kokeilevampi, jazzista vaikutteita ottanut Am Universum, jonka jälkeen rumpali Pekka Kasari jätti yhtyeen perhesyiden vuoksi[10] ja Jan Rechberger palasi yhtyeeseen. Tätä seurannut, vuonna 2003 ilmestynyt Far from the Sun, jäi viimeiseksi Elegyltä asti mukana olleelle Pasi Koskiselle. Koskisen motivaation puute ja halu keskittyä omiin projekteihinsa johtivat yhteispäätökseen teiden erkanemisesta kesän 2004 festivaalikiertueen jälkeen. Amorphiksen jäsenet ovat myöhemmin kertoneet olevansa tyytymättömiä Far from the Suniin.[2]

Eclipse ja Silent Waters[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amorphis Rautaa rajan taa -elokuvan kuvauksissa Tukholmassa.

Vuonna 2006 julkaistiin seitsemäs täyspitkä albumi Eclipse yhdessä uuden laulajan Tomi Joutsenen kanssa. Samalla Amorphis palasi takaisin Kalevala-aiheisiin sanoituksiin – Eclipsen sanoitukset perustuvat Kullervon tarinaan. Albumin musiikissa on kuultavissa piirteitä lähes kaikilta Amorphiksen aiemmilta tuotoksilta: mukana on murinavokaaleilla laulettua metallia, mutta myös kokeilevaa ja progressiivista soitinten äänimaailmaa. Vuonna 2007 julkaistiin Silent Waters -albumi, joka on tyyliltään hyvin samanlainen kuin Eclipse.

Skyforger[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amorphiksen yhdeksäs studioalbumi Skyforger julkaistiin toukokuussa 2009 ja se on tyyliltään samankaltainen kuin kaksi edellistä albumia. Näillä albumeilla Amorphiksella on ensimmäistä kertaa historiansa aikana ollut täysin sama kokoonpano useammalla kuin yhdellä albumilla peräkkäin. Skyforger myös palkittiin vuoden metallialbumina Emma-gaalassa vuonna 2010. Amorphis julkaisi heinäkuussa 2010 Forging the Land of Thousand Lakes -DVD:n 20-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi. DVD sisältää kaksi live-esiintymistä ja Tales from the 20 Years -dokumentin. Syyskuussa 2010 Amorphis julkaisi myös Magic & Mayhem – Tales from the Early Years -kokoelma-albumin, joka sisältää uudelleennauhoitettuja versioita yhtyeen kolmen ensimmäisen albumin kappaleista. Kokoelman myötä Amorphis teki Suomessa kiertueen, jolla se soitti vain kyseisten albumien kappaleita.[11] Esiintymisissä oli mukana myös Amorphiksen entisiä jäseniä.[12]

The Beginning of Times ja Circle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amorphiksen tuoreimmat albumit ovat toukokuussa 2011 ilmestynyt The Beginning of Times ja vuoden 2013 huhtikuussa julkaistu Circle.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Amorphiksen diskografia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nikula, Jone: Rauta-aika: Suomimetallin historia 1988–2002, s. 130. Johnny Kniga Kustannus, 2002. ISBN 951-0-27367-8.
  • Bruun, Seppo et al.: Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia, s. 489. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nikula s. 72
  2. a b c d e f g "Tales from the 20 Years" -dokumentti
  3. Amorphis MusicMight-sivustolla www.musicmight.com. Viitattu 8.5.2010.
  4. a b Nikula s. 84
  5. Nikula s. 71
  6. Bruun & Lindfors & Luoto & Salo s. 491
  7. Nikula s. 130
  8. a b Bruun & Lindfors & Luoto & Salo s. 489
  9. CoC : Amorphis : Interview www.chroniclesofchaos.com. Viitattu 21.4.2010.
  10. Amorphis - Band www.amorphis.net. Viitattu 28.2.2010.
  11. Amorphis klubikiertueelle joulukuussa amorphis.net. Viitattu 18.9.2010.
  12. Special Guests on the Magic & Mayhem Tour amorphis.net. Viitattu 9.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amorphis.