Amorphis

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amorphis Tuska Open Air Metal Festivalissa vuonna 2006
Amorphis Tuska Open Air Metal Festivalissa vuonna 2006
Tiedot
Toiminnassa: 1990–
Tyylisuunta: metallimusiikki
Tyylilaji: progressiivinen metalli
death metal (alkuajat)
stoner rock (Tuonela)
folk metal
Kotipaikka: Suomi
Laulukieli: englanti
Sivusto: amorphis.net
Jäsenet
Tomi Joutsen laulu
Esa Holopainen kitara
Tomi Koivusaari kitara, laulu
Santeri Kallio kosketinsoittimet
Niclas Etelävuori bassokitara
Jan Rechberger rummut
Entiset jäsenet
Pasi Koskinen laulu (1996–2004)
Pekka Kasari rummut (1996–2002)
Kim Rantala kosketinsoittimet (1994–1998)
Kasper Mårtenson kosketinsoittimet (1993–1994)
Olli-Pekka Laine bassokitara (1990–2000)
Levy-yhtiöt
Nuclear Blast 2006–
Relapse Records 2003, 1991–2001
Virgin Records 2003

Amorphis on suomalainen progressiivista metallia esittävä yhtye, jonka musiikissa on lähes kaikilla albumeilla vaikutteita suomalaisesta mytologiasta. Kalevala- ja Kanteletar-aiheisia kappaleita raskaalla soundilla esittävä Amorphis on saavuttanut mainetta ulkomaillakin.

Yhtyeen musiikki on vaihdellut death metalista progressiiviseen metaliin, mutta pääasiassa Amorphis esittää raskaammankin antinsa melko melodisesti, ja laulutyyli vaihtelee puhtaasta "murinaan". Vaikka Amorphiksen tyyli on vaihdellut vuosien varrella, yhtye on lähes aina ollut tunnistettavissa hyvin alakuloisista ja erityisen kansanmusiikkivivahteisista melodisista riffeistään.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Amorphiksen perustivat syksyllä 1990 kitaristi Esa Holopainen ja rumpali Jan Rechberger, ja pian mukaan liittyivät kitaristi-laulaja Tomi Koivusaari ja basisti Olli-Pekka Laine. Varhaisina aikoina yhtyeen tyyli oli perinteistä death metalia varustettuna doom- ja thrash metal -vaikutteilla sekä folk-tyylisillä melodioilla. Yhden demon ja EP:n jälkeen yhtye julkaisi ensimmäinen kokopitkän albuminsa, The Karelian Isthmusin, joka käsitteli sanoituksiltaan pääosin kelttimytologian näkökulmasta katsottua sotahistoriaa. Kappaleessa "The Pilgrimage" käsiteltiin myös death metalille tyypillistä okkultismiteemaa. The Karelian Isthmus -albumin julkaisi Relapse Records vuonna 1993, ja se oli tyyliltään raskas ja jopa hieman nuhruinen, sillä Amorphiksen myöhemmin löytämä kokeileva ote ja äänimaailma puuttuivat vielä tuolloin. Vuonna 1993 Amorphis julkaisi Privilege of Evil -minialbumin, joka oli tosin nauhoitettu jo vuonna 1991.

Amorphis vuonna 1992. Vasemmalla Tomi Koivusaari, keskellä Jukka Kolehmainen (Abhorrence-yhtyeestä) ja oikealla Esa Holopainen.

Yhtyeen toisella albumilla, Tales from the Thousand Lakesilla, musiikkityyli muuttui hieman doom metal -painotteisemmaksi, ja kappaleet perustuivat Kalevalaan. Melodiset elementit voimistuivat, kun Kasper Mårtenson (Lasse Mårtensonin poika[1]) aloitti kosketinsoittajana ja Kyyrian ja Suburban Triben vokalisti Ville Tuomi vieraili laulamassa puhtaita vokaaliosuuksia. Albumin suosio yllätti jopa Amorphiksen jäsenet. Kansainvälisesti lähes 250 000 kappaleen myyntiin vuoteen 2002 yltänyttä Tales from the Thousand Lakesia pidetäänkin yleisesti suomalaisen raskaan metalin klassikkolevynä.[2] Vuonna 1995 Amorphis julkaisi Black Winter Day -nimeä kantavan minialbumin, joka oli musiikillisesti hyvin samankaltainen kuin Tales from the Thousand Lakes.

Amorphiksen suosio kasvoi toisen levyn jälkeen, ja seuraavalla vuonna 1996 ilmestyneellä Elegyllä mukaan liittyi Koivusaaren rinnalle vakituiseksi laulajaksi Pasi Koskinen. Koskettimiin vaihtui Kim Rantala, ja rumpali Jan Rechbergerin tilalle tuli Stonesta tuttu Pekka Kasari. Elegyllä Amorphis karsi ensimmäisten albumien doom metal -vivahteet pois, ja tyyli alkoi hiljalleen muuttua kohti myöhempää, progressiivista Amorphista, vaikkakin death metal -elementit olivat yhä vahvasti esillä murinavokaalien muodossa. Murrosta kuvaa hyvin se, että albumilla on kaksi versiota "My Kantele" -kappaleesta, toinen särökitaroilla ja molempien laulajien laulamana ja toinen kevyempänä versiona Koskisen puhtailla vokaaleilla. Elegyn sanoitukset perustuvat Kantelettaren runoihin. Elegy oli yksi ensimmäisistä suomalaisista progressiivisista metallilevyistä, ja sitä pidetäänkin yleisesti suomalaisen progressiivisen metallin klassikkolevynä. Myöhemmin vuonna 1997 Amorphis julkaisi My Kantele -minialbumin, jossa oli My Kantele -kappaleen lisäksi neljä ennen julkaisematonta kappaletta.

Vuonna 1999 Amorphis julkaisi neljännen täyspitkän albuminsa, Tuonelan, jolla tyyli muuttui radikaalisti, ja kosketinsoittaja vaihtui jälleen kerran. Mukana on vahvoja Kingston Wall -vaikutteita, Sakari Kukon soittamat saksofoni ja huilu, sekä kitaristi Tomi Koivusaaren soittama sitar. Murinavokaaleja kuultiin ainoastaan kappaleessa "Greed" death metalin jäädessä muutenkin taka-alalle.

Viides Amorphiksen albumi ilmestyi vuonna 2001: se oli vieläkin kokeilevampi, jazzista vaikutteita ottanut Am Universum, jonka jälkeen rumpali Pekka Kasari jätti yhtyeen ja Jan Rechberger palasi yhtyeeseen. Tätä seurannut, vuonna 2003 ilmestynyt Far from the Sun, jäi viimeiseksi Elegyltä asti mukana olleelle Pasi Koskiselle. Koskisen motivaation puute ja halu keskittyä omiin projekteihinsa johtivat yhteispäätökseen teiden erkanemisesta kesän 2003 festivaalikiertueen jälkeen.

2006 julkaistiin seitsemäs täyspitkä Eclipse yhdessä uuden laulajan Tomi Joutsenen kanssa. Samalla Amorphis palasi takaisin Kalevala-aiheisiin sanoituksiin Eclipsen lyriikoiden perustuessa Kullervon kertomukseen. Albumin musiikissa on kuultavissa piirteitä lähes kaikilta Amorphiksen aiemmilta tuotoksilta: mukana on murinavokaaleilla laulettua metallia, mutta myös kokeilevaa ja progressiivista soitinten äänimaailmaa. Vuonna 2007 julkaistiin Silent Waters -albumi, joka on tyyliltään hyvin samanlainen kuin Eclipse. Kahdella viimeisimmällä albumillaan Amorphiksella on ensimmäistä kertaa historiansa aikana ollut täysin sama kokoonpano kahdella albumilla peräkkäin.

Amorphiksen yhdeksäs studioalbumi Skyforger julkaistiin toukokuussa 2009 ja se on tyyliltään samankaltainen kuin kaksi edellistä albumia.

[muokkaa] Jäsenet

[muokkaa] Entiset jäsenet

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Albumit

[muokkaa] Kokoelma-albumit

[muokkaa] Singlet ja EP:t

  • Disment of Soul  (1991)
  • Amorphis  (1991)
  • Privilege of Evil  (1993)
  • Black Winter Day  (1994)
  • My Kantele  (1997)
  • Divinity  (1999)
  • Alone  (2001)
  • Day of Your Beliefs  (2003)
  • Evil Inside  (2003)
  • House of Sleep  (2006)
  • The Smoke  (2006)
  • Silent Waters  (2007)
  • Silver Bride   (2009)

[muokkaa] Musiikkivideot

  • "Black Winter Day" (1994, ohj. Matt Vein)
  • "Against Widows" (1996, ohj. Sökö Kaukoranta)
  • "My Kantele" (1996, ohj. Sökö Kaukoranta)
  • "Divinity" (1999)
  • "Alone" (2001, ohj. Tuukka Temonen)
  • "Evil Inside" (2003)
  • "House of Sleep" (2006)
  • "The Smoke" (2006)
  • "Silent Waters" (2007)
  • "Silver Bride" (2009, ohj. Owe Lingvall)

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ http://web.abo.fi/~mikarlss/Reviews/a.htm
  2. ↑ Jone Nikula: Rauta-aika: Suomimetallin historia 1988-2002, s. 130. Johnny Kniga Kustannus, 2002. ISBN 951-0-27367-8.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amorphis.


Amorphis
Tomi Joutsen • Esa Holopainen • Tomi Koivusaari • Niclas Etelävuori • Santeri Kallio • Jan Rechberger
Entiset jäsenet: Pasi Koskinen • Olli-Pekka Laine • Pekka Kasari • Kim Rantala • Kasper Mårtenson
Diskografia
The Karelian Isthmus • Tales from the Thousand Lakes • Elegy • Tuonela • Am Universum • Far from the Sun • Eclipse • Silent Waters • Skyforger

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Amorphis
Henkilökohtaiset työkalut