Särö (kitara)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kitaransoiton yhteydessä säröllä tarkoitetaan usein kitaraefektiä, jolla alkuperäinen puhdas signaali tarkoituksellisesti säröytetään rikkomalla signaalin aaltomuoto. Tämä lisää signaaliin uusia taajuuskomponentteja. Säröefektiä tuottavaa efektipedaalia kutsutaan usein äänensärkijäksi.

Alkujaan säröefekti keksittiin 1950-luvulla kun kitaravahvistinta soitettiin niin kovaa, että vahvistin ei pystynyt tuottamaan ääntä puhtaasti, vaan ääni säröytyi. Lisäksi saatettiin käyttää rikkinäistä tai puhkottua kaiutinelementtiä, jolloin ääni säröytyi lisää. Säröstä tuli pian kitaristien keskuudessa niin suosittu efekti, että alettiin käyttää ns. overdrivea, jolla yliohjattiin jo vahvistimelle menevää signaalia. Myöhemmin on kehitelty erilaisia säröefektejä, joilla saadaan synnytettyä haluttu säröytynyt ääni myös hiljaisemmilla voimakkuuksilla.

Särötyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säröt voidaan jakaa toimintaperiaatteiltaan kahteen ryhmään ns. Overdrive-tyylisiin sekä Fuzz-tyylisiin, josta nykyään käytetään usein pelkkää särön englanninkielistä nimeä Distortion.

Overdrive (suom. yliohjaus)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tätä säröä haluttaessa vahvistetaan sisäänmenevää signaalia, minkä seurauksena vahvistin yliohjautuu ja ääni säröytyy. Putkivahvistimessa yliohjaus kompressoi (painaa kasaan) signaalin allonhuiput niin, että tuloksena on pyöreäkulmainen kanttiaalto Tämän tyylinen särö on mieto, lämmin ja pehmeä ja sitä käytetään paljon esimerkiksi blues-, country- ja kevyemmässä rock-musiikissa. Putkivahvistimen yliohjaamisella on mahdollista saada myös ujeltava, itkua muistuttava ääni. Putkivahvistimen yliohjaamisessa äänisignaalin spektrissä Fourier-sarjan mukaiset parilliset monikerrat korostuvat, ja tuloksena on miellyttävä särö. Jotkin kitaramikrofonit on suunniteltu tuottamaan vahva signaali helpottamaan tämän särön tuottamista.

Fuzz (suom. äänensärkijä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fuzz-tyylisissä säröissä, joista käytetään myös distortion-nimeä, signaalia säröytetään leikkaamalla aallon huiput pois terävästi, jolloin saadaan aikaan moottorisahan ääntä muistuttava karkea ääni. Tällä tavalla signaalista, eli tässä tapauksessa äänestä, voidaan tehdä periaatteessa kuinka säröinen tahansa. Tämän tyylisiä erittäin voimakkaita säröjä käytetään paljon raskaammassa musiikissa kuten heavy metalissa, punkissa ja hard rockissa. Fuzzin kaltainen särö syntyy luonnostaan transistorivahvistimen yliohjaamisessa: transistorivahvistin korostaa Fourier-sarjan parittomia monikertoja, jolloin ääni muistuttaa moottorisahaa. Transistorivahvistin ei kompressoi signaalia yhtä pehmeästi kuin putkivahvistin vaan seuraa signaalin aaltomuotoa leikkausrajalle saakka ja sitten leikkaa amplitudihuiput jyrkästi kokonaan pois. Tuloksena on teräväkulmainen aaltomuoto, joka huipuistaan muistuttaa kanttiaaltoa.

Nykyään nämä eri säröjen määritteet ovat hämärtyneet ja ne ovat lähinnä vain nimiä, joilla erilaisia säröefektejä kuvaillaan. Joskus puhutaan myös esivahvistin- tai gain - säröstä. Mahdollinen vahvistimen gain-säätö nostaa etuvahvistimen signaalia niin, että se säröytyy ennen päätevahvistinta.