Doom metal

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Doom metal
Alkuperä Heavy metal
psykedeelinen rock
Alkuperämaa Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdysvallat
Ruotsi
Kehittymisen
ajankohta
1980-luvun puoliväli
Tyypillisiä
soittimia
sähkökitara
sähköbasso
rummut
kosketinsoittimet
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
funeral doom
drone doom
death/doom
goottimetalli
sludge metal
stoner rock
black/doom

Doom metal on metallimusiikin tyylisuunta, jolle on ominaista painostava raskaus, hidastempoisuus ja melankolisuus. Metallin tyylisuunnista doom metal on vanhakantaisin, sillä se pohjautuu musiikillisesti täysin ensimmäiseen metalliyhtye Black Sabbathiin.[1] Doom metalilla ei ole juuri ollut kaupallista vetovoimaa, vaan se on aina ollut vahvasti undergroundia.[2] Suomessa tosin yhtye nimeltä Reverend Bizarre on päässyt singlelistalle.[3]

Musiikilliset piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doom metal -yhtyeen orkestraatio rajoittuu perinteiselle metallimusiikille ominaisesti rumpuihin, bassoon, kitaraan ja lauluun. Musiikillisesti doom metal perustuu Black Sabbathissa soittavan kitaristi Tony Iommin riffeille.[4] Tempo on hidas; soittamisessa keskitytään nopeuden sijasta voimaan,[1] ja kitarat on viritetty alas.[2] Klassisessa doom metalissa lauletaan yleensä puhtaasti ja melodisesti, kun taas death/doomissa muristen.lähde? Yhteistä laulutyyleille on matalaäänisyys ja uhkaavuus.[4] Soinniltaan doom metal on alakuloista ja tunteisiin vetoavaa.[2]

Doom metalin sanoitukset keskittyvät yleensä arkipäivän lohduttomaan raskauteen ja ihmisen matkan päässä vääjäämättä odottavaan kuolemaan. Death/doom-alasuuntauksessa sanoitukset puolestaan seikkailevat ihmismielen syövereistä ja artisteja piinaavista filosofisista pohdinnoista aina kirjallisuuden ja taiteen aihepiireihin asti, jolloin teksteissä on tavanomaisesti samanlaista ylätyylistä runollisuutta ja haikeutta kuin itse musiikissakin.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doom metal -tyyli syntyi 1970-luvun kuluessa Black Sabbathin, Lucifer's Friendin, Necromanduksen ja samoihin aikoihin uransa aloittaneen Pentagram-yhtyeen musiikin pohjalta. Näiden "proto-doomiksi"lähde? luonnehdittua musiikkia esittäneiden kokoonpanojen jälkeen tyylisuunnan merkittävimpiä kehittäjiä olivat 1980-luvun alussa brittiläinen Witchfinder General ja yhdysvaltalaiset Saint Vitus, Trouble ja The Obsessed.[2] Nämä yhtyeet olivat ensimmäisiä, jotka kutsuivat musiikkiaan doom metaliksi.[1] Doom metal -yhtyeiden seuraava sukupolvi kuten Cathedral, Solitude Aeturnus ja Candlemass pyrki täyteen autenttisuuteen Black Sabbathilta kuulostamisessa.[1] Candlemassin vuonna 1986 julkaistu debyyttialbumi Epicus Doomicus Metallicus nosti valtavirtasuosiollaan tyylilajin laajemman yleisön tietoisuuteenlähde?.

Samoihin aikoihin Pohjois-Englannissa[1] perustetut doom metal -yhtyeet veivät tyylilajia uuteen suuntaan yhdistämällä siihen vaikutteita goottirockista, erityisesti The Sisters of Mercyn kylmästä äänimaailmasta.[4] Näihin innovaattoreihin luetaan Paradise Lost, Anathema ja My Dying Bride, ja heidän musiikistaan lohkesivat uudet tyylilajit goottimetalli ja death/doom,[1] jossa doom metalin äärimmäinen hitaus, raskaus ja epätoivo yhdistettiin death metalin murinalauluihin, aggressioon[4] ja dissonoivaan soinnutukseen.lähde?

1990-luvulla doom metalin pariin oli varttunut uusi polvi muusikoita, jotka eivät olleet syntyneet kun Black Sabbath aloitti uransa. Yhdysvaltojen Kaliforniassa heitä edusti yhtye nimeltä Sleep, joka kutsui musiikkiaan nimellä "stoner rock".[2] Muita stoner rockia tai stoner metalia soittamaan ryhtyneitä yhtyeitä olivat Kyuss, Monster Magnet, Fu Manchu ja Queens of the Stone Age, jotka loivat uuden rennon ja puolikaupallisen tyylilajin.[1] Doom metalisempia menestyneitä Sleepin seuraajia olivat mm. Electric Wizard ja Orange Goblin.[2] Aivan toinen doom metalista lohjennut haara oli sludge metal, jossa tyylilajiin sulautettiin vaikutteita monista eri tyyleistä mm. hardcoresta.[1] Samoihin aikoihin tapahtunut Black Sabbathin comeback alkuperäisessä kokoonpanossaan toi lisää yleisöä doom metalille.[2]

Drone doom[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkein erottuvin doom metalin suuntaus on drone doom. Toisin kuin muissa doom metalin alasuuntauksissa, drone doomissa ei yleensä ole rumpuja tai minkäänlaista rytmiä. Musiikki perustuu matalavireisten kitaroiden sointukiertoihin, ja tyylillisesti se on erittäin lähellä noise- ja ambient-musiikkia. Kitaralla tai bassokitaralla soitettua ambientia. Ääniä särjetään yleensä paljon, jotta saadaan autio ja kylmä atmosfääri. Kitaraa ei välttämättä edes soiteta, vaan jopa ainoastaan äänen kiertoon perustuva maadoittamattoman vahvistimen vinkuna voi täyttää ilman. Tunnettuja suuntauksen edustajia ovat muun muassa Sunn O))), Earth, Boris, Jesu ja Khanate.lähde?

Muita tunnettuja doom metal -yhtyeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christe, Ian: Pedon meteli – heavy metalin vanha ja uusi testamentti. Suom. Jone Nikula. Helsinki: Johnny Kniga Publishing, 2006. ISBN 951-0-31126-X.
  • Sharpe-Young, Garry: Metal – The Definitive Guide. London: Jawbone Press, 2007. ISBN 978-1-906002-01-5. (englanniksi)
  • McIver, Joel: Extreme Metal. Omnibus Press, 2000. ISBN 0-7119-8040-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Sharpe-Young 2007, sivu 246
  2. a b c d e f g Christe 2006, sivu 400–404
  3. Sharpe-Young 2007, sivu 255
  4. a b c d McIver 2000, sivu 14

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]