Children of Bodom

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Children Of Bodom logo.svg
Children Of Bodom Masters Of Rockissa vuonna 2007.
Children Of Bodom Masters Of Rockissa vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa: 1993
Tyylisuunta: metallimusiikki
Tyylilaji: melodinen death metal, Speed metal
Kotipaikka: Suomen lippu Espoo, Suomi
Laulukieli: englanti
Sivusto: http://www.cobhc.com/
Jäsenet
Alexi Laiho laulu, kitara
Roope Latvala kitara
Henkka T. Blacksmith basso
Janne Wirman kosketinsoittimet
Jaska Raatikainen rummut
Entiset jäsenet
Alexander Kuoppala kitara (19952003)
Jani Pirisjoki kosketinsoittimet (19951997)
Samuli Miettinen basso (19931995)
Levy-yhtiöt
Spinefarm Records  
Children of Bodom konsertoimassa Milanossa vuonna 2006.

Children of Bodom (lyh. CoB, C.O.B.) on suomalainen vuonna 1993 Espoossa perustettu melodista metallimusiikkia soittava yhtye.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Perustaminen ja alkuvuodet (1993-1997)

Children of Bodomin perustivat vuonna 1993 kitaristi Alexi "Wildchild" Laiho ja rumpali Jaska Raatikainen nimellä IneartheD. Molemmat olivat tunteneet toisensa jo varhaislapsuudesta lähtien ja he olivat kiinnostuneet raskaasta metallista, varsinkin death metalista, kuten Entombed ja Obituary. Ensimmäinen kokoonpano syntyi, kun basisti Samuli Miettinen liittyi yhtyeeseen. IneartheD äänitti ensimmäisen demonsa, Implosion of Heaven, elokuussa samana vuonna.

Samuli oli pääsanoittaja kaksi vuotta, kunnes erosi IneartheDista, koska hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1995. Hänen viimeinen osuutensa IneartheDissa olivat sanat yhtyeen toiseen demoon, Ubiquitous Absence of Remissioniin. Tätä demoa tehdessään he työskentelivät ensimmäistä kertaa yhdessä tuottaja Anssi Kipon kanssa Astia-studiolla. Tällä demolla koskettimet ovat mukana yhtyeen kappaleissa ensimmäistä kertaa. Laiho, joka oli aiemmin vain säveltänyt melodisia kappaleita, alkoi toimia myös sanoittajana.

Tuohon aikaan Raatikainen soitti käyrätorvea paikallisessa big bandissa ja tapasi harjoituksissa Alexander Kuoppalan, trumpetistin ja myös taitavan kitaristin. Pian heidän toisen demonsa jälkeen Kuoppala kutsuttiin rytmikitariksisti IneartheDiin.

Henkka "Blacksmith" Seppälä, jonka Laiho ja Raatikainen olivat tunteneet aikaisemmin koulusta, valittiin Samulin korvaajaksi. Basson soiton lisäksi Seppälä myös usein lauloi taustoja. Lisäksi yhtye värväsi Jani Pirisjoen soittamaan koskettimia. Molemmat pojat liittyivät IneartheDiin alkuvuodesta 1996.

Tällä uudella kokoonpanolla IneartheD eteni nauhoittamaan kolmannen demonsa, jonka nimi oli Shining. Tämä demo ei vakuuttanut levy-yhtiöitä enempää kuin aiemmatkaan. Yrityksistä huolimatta heidän musiikkinsa sai vain vähän huomioita ja keikkoja tuli vain paikallisiin tapahtumiin. Viimeisenä keinona bändi päätti äänittää itse ensimmäisen albuminsa.

Laiho halusi hyödyntää koskettimia tehokkaammin, mutta Pirisjoki oli harvoin läsnä harjoituksissa, joten hän sai potkut ja hänet korvattiin Raatikaisen ystävällä, jazzpianisti Janne "Warman" Wirmanilla.

Wirman oli se tekijä, joka puuttui bändistä. Hänen mukana olonsa loi bändille tyylin, joka on nykyäänkin ominaista Children of Bodomille. Wirmanin kanssa bändi julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1997. Pienen belgialaisen levy-yhtiön oli tarkoitus julkaista heidän debyyttialbuminsa, Something Wild, mutta Thy Serpentin Sami Tenetz sai kopion käsiinsä Kuoppalan kautta. Pian sen jälkeen IneartheD allekirjoitti levytyssopimuksen Spinefarm Recordsin kanssa maanlaajuiseen julkaisuun.

Bändin täytyi keksiä uusi nimi levytyssopimuksen takia, koska he olivat tehneet belgialaisen yhtiön kanssa sopimuksen nimellä IneartheD. Nimeä he etsivät paikallisesta puhelinluettelosta. Kun he tulivat Bodomjärven kohdalle he tajusivat, että se oli nimi jolla oli vaikutusta ja mielenkiintoinen tarina. Heillä oli pitkä lista erilaisista Bodom-nimistä ja lopulta päätyivät Children of Bodomiin.

[muokkaa] Something Wild

Something Wildin tuottivat, äänittivät ja miksasivat Anssi Kippo ja Children of Bodom Astia-studiolla Lappeenrannassa. Tuodakseen itseään esille Bodom lämmitteli Dimmu Borgiria vuonna 1997. Menestys sai Nuclear Blastin edustajan lähestymään heitä julkaisusopimuksella Euroopassa. Sopimus allekirjoitettiin seuraavana vuonna. Something Wild julkaistiin virallisesti marraskuussa 1997 ja mainostarkoituksiin kappaleesta "Deadnight Warrior" kuvattiin musiikkivideo. Videon ohjasi Mika Lindberg pienellä 1000 euron budjetilla.

Vaikka Laiho on hyvin kriittinen kaikesta musiikista, jonka hän on kirjoittanut, hän toteaa, että hän inhoaa albumeistaan eniten Something Wildia. Tämän albumin äänityksissä Laiho oli yrittänyt matkia idolinsa Yngwie Malmsteenin tyyliä, minkä vuoksi Something Wildin musiikki on soittoteknisesti varsin haastavaa. Lisäksi albumilla on havaittavissa muutamia lainauksia Wolfgang Amadeus Mozartilta, muun muassa tämän 25. sinfoniasta ja 20. pianokonsertosta lainatut teemat.

Children of Bodomin ensimmäinen Euroopan kiertue alkoi helmikuussa 1998. He soittivat yhdessä sellaisten bändien kanssa kuin Hypocrisy, Kovenant ja Agathodaimon, mutta he kärsivät Wirmanin puuttumisesta. Tämä oli keskittynyt opintojensa viimeistelyyn. Kiertueen aikana hänet korvasi Erna Siikavirta.

Kuukautta myöhemmin bändi nauhoitti Astia-studiolla Anssi Kipon kanssa kaksi uutta biisiä,Towards Dead Endin ja Children of Bodomin. Jälkimmäinen oli mukana Spinefarm Recordsin kokoelmalevyllä, joka oli kahdeksan viikkoa Suomen listojen huipulla.

Heidän toinen Euroopan kiertueensa oli syyskuussa samana vuonna, mutta taaskaan Wirman ei voinut olla mukana. Laihon silloinen tyttöystävä Kimberly Goss soitti koskettimia tällä kertaa.

[muokkaa] Hatebreeder (1998-2000)

Heidän seuraava albuminsa, Hatebreeder nauhoitettiin vuoden 1998 lopulla ja vuoden 1999 alussa Anssi Kippon kanssa Astia-studiolla. Nimen piti alun perin olla Towards Dead End, mutta studiossa jäsenet päättivät vaihtaa sen. Luodakseen innokasta odotusta Suomessa, he julkaisivat Downfall-singlen kaksi viikkoa ennen albumin julkaisua. Kappaleesta kuvattiin musiikkivideo, jonka oli kuvaaja jälleen kerran Mika Lindberg. Hatebreeder oli listan huipuilla useissa Euroopan maissa. Heinäkuussa 1999 Downfall-singlen ja Hatebreederin menestyksen ansiosta Children of Bodom pääsi soittamaan kolme keikkaa Japanissa Sinergyn ja In Flamesin kanssa. Livealbumi Tokyo Warhearts nauhoitettiin näissä konserteissa.

[muokkaa] Follow the Reaper (2000-2002)

Seuraavan albumin äänittämiseen bändi päätti käyttää Peter Tägtgrenin Abyss-studiota Ruotsissa Astia-studion sijaan. Yhtye antoi levyn nimeksi Follow The Reaper ja äänitykset tapahtuivat elokuun ja syyskuun välillä 2000. Albumi julkaistiin maailmanlaajuisesti vuoden 2000 lopulla. "Everytime I Die" -musiikkivideon kuvasi suomalainen ohjaaja Tuukka Temonen.

[muokkaa] Hate Crew Deathroll (2002-2004)

Helmikuussa 2002 Children of Bodom alkoi kirjoittaa uusia kappaleita tulevalle levylle, jonka nimeksi tuli Hate Crew Deathroll. He palasivat Astia-studiolle työskentelemään jälleen tuottaja Anssi Kipon kanssa. Äänitys tapahtui elo-syyskuussa ja albumi julkaistiin tammikuussa 2003 Suomessa. Se pysyi suomalaisilla listoilla yhteensä kolme viikkoa ja sen jälkeen siitä tuli yhtyeen ensimmäinen kultaa myynyt albumi.

3. tammikuuta 2003 suomalainen Metal Music Awards järjestettiin Tavastialla Helsingissä. Children of Bodom palkittiin vuoden suomalaisena yhtyeenä.

Children of Bodomin ensimmäinen maailmankiertue alkoi 2003 ja kesti vuoden 2004 loppupuolelle. Kiertueella oli paljon loppuunmyytyjä konsertteja, mutta mukana oli myös odottamaton ilmoitus: Kuoppala päätti kesken kiertueen lopettaa soittamisen Children of Bodomissa henkilökohtaisista syistä ilman ennakkovaroitusta. Griffin kitaristi Kai Nergaard kutsuttiin Kuoppalan tilalle, mutta hän ei hyväksynyt tarjousta. Niinpä Alexin bändikaveri Sinergystä, Roope Latvala, otti paikan, kunnes pysyvä ratkaisu löytyisi. Tämä kokoonpano esiintyi ensi kertaa Moskovassa 16. elokuuta.

[muokkaa] Are You Dead Yet? (2004–2007)

Onnistuneen maailmankiertueen jälkeen Latvalasta tuli pysyvä jäsen ja he alkoivat levyttää EP:tä nimeltä Trashed, Lost & Strungout ja singleä nimeltä In Your Face. Vuoden 2005 lopussa julkaistiin albumi Are You Dead Yet?, jonka tyyli poikkesi aikaisemmista levyistä. Albumin kappaleissa oli aiempaa yksinkertaisempia ja raskaampia kitarariffejä sekä vaikutteita industrial-musiikista. Fanien reaktiot olivat vaihtelevia, mutta albumista tuli yhtyeen kaupallisesti menestynein. Se sai Suomessa kultalevyyn ja saavutti ensimmäisen sijan Suomen listoilla, 16. Saksassa, 16. Ruotsissa, ja 17. Japanissa. Yhtyeen seuraava julkaisu, DVD-single kappaleesta In Your Face, sisälsi musiikkivideon, backstage-materiaalia bändistä ja livekappaleen Sixpounder Wacken Open Air-festivaaleilla 2004.

Children of Bodomin live-DVD: Chaos Ridden Years - Stockholm Knockout Live julkaistiin 5. joulukuuta 2006. Se sisältää yli 90 minuuttia livemateriaalia konsertista Tukholmassa 5. helmikuuta 2006. Se sisältää myös jokaisen musiikkivideon, jonka Children of Bodom on koskaan tehnyt, paitsi Needled 24/7:n. Kitaristi Alexi Laiho valittiin maailman parhaaksi kitaristiksi vuonna 2006 MetalHammer-lehdessä.

Kesäkuussa 2006 yhtye aloitti yhden mittavimmista kiertueistaan, Unholy Alliancen. Bändi kiersi Slayerin, Lamb of Godin, Mastodonin, In Flamesin ja Thine Eyes Bleedin rinnalla. Bändit keikkailivat Yhdysvalloissa kesä-heinäkuussa ja Euroopassa loka-marraskuussa.

[muokkaa] Blooddrunk (2008-2009)

Loka-joulukuussa 2007 bändi nauhoitti kuudennen studioalbuminsa, Blooddrunkin, joka julkaistiin 15.huhtikuuta 2008. Albumilla oli 10 kappaletta, joista yksi oli cover-kappale "Ghost Riders in the Sky". Bändi oli mukana Gigantour 2008:ssa Pohjois-Amerikassa Megadethin, In Flamesin, Job for a Cowboyn ja High on Firen kanssa.

Helmikuussa 2009 Children of Bodom vihjasi, että he aikovat julkaista coveralbumin nimeltä Skeletons in the Closet. Se julkaistiin 23. syyskuuta 2009. He myönsivät myös, että ovat laiskoja harjoittelemaan ja suunnittelevat tekevänsä enemmän kappaleita tulevilla albumeilla.

[muokkaa] Skeletons in the Closet (2009–2010)

Skeletons in the Closet -coveralbumi julkaistiin 22. syyskuuta 2009. Albumilla on kaikki bändin aiemmin julkaistut coverkappaleet neljän uuden kappaleen lisäksi paitsi "shot in the dark" ja "ghost riders in the sky" ja Klamydia cover "latomeri" . Cover-kappaleita on mm. artisteilta Suicidal Tendencies, Britney Spears, Alice Cooper, Iron Maiden, Slayer, Andrew WK, Billy Idol, ja Sepultura.

[muokkaa] Relentless Reckless Forever (2010-2011)

Children of Bodomin seitsemäs albumi, Relentless Reckless Forever julkaistiin 8. maaliskuuta 2011.[1] Se on yhtyeen ensimmäinen Universal Musicin kautta julkaisema albumi RRF ylitti julkaisupäivänään 100 000 myydyn kappaleen rajan maailmanlaajuisesti. Suomessa levyä myytiin yli 10 000 kappaletta jo viikossa tai kahdessa.

[muokkaa] Yhtyeen julkaisut ja kansainvälinen menestys

Children of Bodom on julkaissut yhteensä seitsemän virallista studioalbumia. Lisäksi yhtye on levyttänyt myös monia cover-kappaleita, esimerkiksi yhtyeiltä Scorpions, Iron Maiden, W.A.S.P., Stone, Sepultura, Slayer ja Ramones sekä artisteilta Billy Idol, Andrew W.K. ja Britney Spears.

Children of Bodomin laulaja-kitaristi Alexi Laiho säveltää ja sanoittaa yhtyeen musiikin. Kosketinsoittaja Janne Wirman on valittu useasti maailman parhaaksi kosketinsoittajaksi japanilaisen Burrn!-lehden lukijaäänestyksessä. Alexi Laiho on kerännyt ykkössijoja suomalaisen Soundin Paras soittaja -kategoriassa sekä ollut edustettuna korkeatasoisen Guitar World -lehden äänestyksissä. Vuonna 2009 hänet äänestettiin parhaaksi metallikitaristiksi, yli muun muassa Metallican soolokitaristi Kirk Hammettin, Zakk Wylden sekä Slashin. Laiho on myös epävirallisilla listoilla julistettu useaan otteeseen maailman parhaaksi soolokitaristiksi.

Children of Bodom on kerännyt huomattavaa mainetta etenkin Japanissa ja muuallakin maailmassa. Tammikuussa 2005 single In Your Face nousi Britannian Top 40 Rock Singles -listan ykköseksi. Yhtye on maailmanlaajuisesti yksi menestyneimmistä suomalaisista metalliyhtyeistä.

Toukokuussa 2006 muutama eurooppalainen lehti julkaisi vanhan Children of Bodomin promokuvan ja väitti kuvassa olevan Lordi-yhtyeen jäsenet ilman naamioita. Väärinkäsitys perustui ilmeisesti siihen, että kuvassa oli mukana kosketinsoittaja Erna Siikavirta, joka korvasi tilapäisesti Janne Wirmanin Children of Bodomin ensimmäisellä Euroopankiertueella 1998. Yhtye on esiintynyt lukuisia kertoja Saksan Wacken Open Air- metallifestivaaleissa.

Yhtyeen albumi Blooddrunk julkaistiin huhtikuussa vuonna 2008. Kyseisen albumin materiaali vuoti Internetiin jo paljon aikaisemmin. Albumi nousi Yhdysvaltain albumilistalla sijalle 22.[1]

Children of Bodom julkaisi syyskuussa 2009 cover-albumin Skeletons in the Closet. Albumilla on Euroopassa 17 raitaa, Yhdysvalloissa 15 raitaa ja Japanissa 14 raitaa. Osa kappaleista on tullut aikaisemmin tunnetuiksi levyjen bonusmateriaalina. Näitä ovat muun muassa Britney Spearsin "Oops...I Did It Again", Ramonesin "Somebody Put Something In My Drink" ja Iron Maidenin "Aces High.

Children of Bodom voitti Vuoden kotimaisen metal/hard rock albumi -palkinnon Emma-Gaalassa vuonna 2009. Bändi julkaisi seitsemännen studioalbuminsa Relentless Reckless Forever 9.3.2011. Levy nousi suoraan Suomen listaykköseksi edellisten kolmen studiolevyn tapaan.

[muokkaa] Children of Bodomin tyylilaji

Children of Bodomin soittaman musiikin luokittelu herättää keskustelua, koska yhtyeen musiikkityyliä on vaikea luokitella yksiselitteisesti. He itse ovat maininneet edustavansa extreme metalia. Laihon mielestä bändin musiikki on vain metallia ja hänestä on sama mihin genreen heidät luokitellaan kunhan se ei ole power metalia. Children Of Bodom on ottanut vaikutteita vanhasta black metalista, speed metalista, death metalista ja perinteisestä metallista.[2] . Melodinen death metal on myös eräs termi, jolla yhtyeen musiikkia on kuvailtu. Kuitenkin esimerkiksi All Music Guide ja Billboard-lista määrittelevät Children of Bodomin black metal -yhtyeeksi, mutta metallimusiikkisivusto Encyclopaedia Metallum sen sijaan speed- ja power metal -yhtyeeksi.[3][4][5]. Children of Bodomin musiikkia on kutsuttu myös metalcoreksi. Vertailu niin black-, death- kuin power metaliin sekä metalcoreen osoittaa Bodomin olevan kaukana genrejen keskivertoedustajista.

[muokkaa] Jäsenet

[muokkaa] Nykyiset

[muokkaa] Entiset

[muokkaa] Vierailijat

[muokkaa] Julkaisut

[muokkaa] Albumit

[muokkaa] Singlet

[muokkaa] Split-singlet

  1. Nightwish: "The Carpenter"
  2. Children of Bodom: "Red Light In My Eyes, Part 2"
  3. Thy Serpent: "Only Dust Moves..."
  • Children of Bodom  (1998)
  1. Children of Bodom: "Children of Bodom"
  2. Cryhavoc: "Repent (Whore)"
  3. Wizzard: "Iron, Steel, Metal"

[muokkaa] Omat singlet

  • Downfall  (1999)
  1. "Downfall"
  2. "No Commands" (Stone -cover)
  • Hate Me!  (2000)
  1. "Hate Me!"
  2. "Hellion" (W.A.S.P. -cover)
  • You're Better Off Dead!  (2002)
  1. "You're Better Off Dead!"
  2. "Somebody Put Something In My Drink" (Ramones -cover)
  • Needled 24/7  (2004)
  1. "Needled 24/7"
  2. "Silent Scream(Slayer -cover)"
  • Trashed, Lost & Strungout  (2003)
  1. "Trashed, Lost & Strungout"
  2. "Knuckleduster"
  3. "Bed of Nails" (Alice Cooper -cover)
  4. "She Is Beautiful" (Andrew W.K. -cover)
  • In Your Face  (2005)
  1. "In Your Face"
  2. "Oops!... I Did It Again" (Britney Spears -cover)
  3. "In Your Face (censored radio version)"
  • Blooddrunk  (2008)
  1. "Blooddrunk"
  2. "Lookin' Out My Back Door" (CCR -cover)
  • Hellhounds on My Trail  (2008)
  1. "Hellhounds on My Trail (edit)
  2. "Just Dropped In (To See What Condition My Condition Was In)" (Kenny Rogers -cover)
  3. "Bed of Nails" (Alice Cooper -cover)
  4. "In Your Face" (live)
  5. "Hate Me!" (live)
  6. "Angels Don't Kill" (live)
  • Smile Pretty for the Devil  (2008)
  1. "Smile Pretty for the Devil
  2. "Talk Dirty to Me" (Poison-cover)
  • Was It Worth It?  (2011)
  1. "Was It Worth It"
  2. "Angels Don't Kill(Live)"
  • Roundtrip To Hell And Back  (2011)
  1. "Roundtrip To Hell And Back"
  2. "Party All The Time(Eddie Murphy -cover)"

[muokkaa] DVD:t

[muokkaa] Musiikkivideot

  • "Deadnight Warrior" (1998)
  • "Downfall" (1999)
  • "Everytime I Die" (2000)
  • "Needled 24/7" (2003)
  • "Sixpounder" (2003)
  • "Trashed, Lost & Strungout" (2004)
  • "In Your Face" (2005)
  • "Are You Dead Yet?" (2006)
  • "Blooddrunk" (2008)
  • "Hellhounds on My Trail" (2008)
  • "Smile Pretty for the Devil" (2008)
  • "Lookin' Out My Back Door" (2009)
  • "Was It Worth It?" (2011)
  • "Roundtrip To Hell And Back" (2011)

[muokkaa] Demot

Kaikki demot julkaistiin yhtyeen nimen ollessa vielä IneartheD.

[muokkaa] Lähteet

  • Alanko Tero, Silas Petri: Neljäs sukupolvi - Suomalainen rock nyt. Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31764-0.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Children of Bodom.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä