Creedence Clearwater Revival

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Creedence Clearwater Revival
(19671972)
CCR 1968, vasemmalta Tom Fogerty, Doug Clifford, Stu Cook ja John Fogerty.
CCR 1968, vasemmalta Tom Fogerty, Doug Clifford, Stu Cook ja John Fogerty.
Tiedot
Tyylilaji: rock and roll, blues rock, country rock, southern rock
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu El Cerrito, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.creedence-online.net
Jäsenet
John Fogerty laulu, soolokitara, huuliharppu, kosketinsoittimet ja saksofoni
Stu Cook basso, laulu
Doug Clifford rummut, laulu
Entiset jäsenet
Tom Fogerty rytmikitara, laulu (19671970, k. 1990)
Levy-yhtiöt
Fantasy Records  

Creedence Clearwater Revival eli CCR oli John Fogertyn johtama kuuluisa yhdysvaltalainen rock-yhtye. CCR nousi yhdeksi 1960- ja 70-lukujen taitteen merkittävimmistä rock-yhtyeistä, ja sen seitsemästä albumista viisi ylsi Yhdysvaltain top 10:een. Lisäksi yhdeksän yhtyeen singleä pääsi kymmenen myydyimmän joukkoon, ja niistä seitsemää myytiin yli miljoona kappaletta. Myös muualla maailmassa CCR saavutti menestystä.[1]

Yhtyeen hittikappaleista mainittakoon ”Fortunate Son”, ”Up Around the Bend”, ”Green River”, ”Looking Out My Backdoor”, ”Have You Ever Seen the Rain?”, Who'll Stop the Rain, ”Travelin' Band”, ”Proud Mary” ja ”Bad Moon Rising”.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen CCR:ää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye aloitti uransa kotikaupungissaan San Franciscossa 1950-luvun lopulla nimellä The Blue Velvets, johon Tom Fogerty tuli 1960-luvun alkupuolella ja nimi vaihdettiin muotoon Tommy Fogerty & The Blue Velvets. Tuolla nimellä yhtye teki kolme singleä vuosina 1961 ja 1962. Yhtyeen tehtyä sopimuksen Fantasy Records -levy-yhtiön kanssa heidän nimekseen tuli, vastoin heidän omaa tahtoaan, The Golliwogs ja he alkoivat levyttää John Fogertyn sävellyksiä, muun muassa "Fight Fire" ja "Walking on the Water" Johnin ja Tomin jakaessa laulutehtävät.

Vuonna 1975 Fantasy Records julkaisi seitsemän The Golliwogsin singleä sisältäneen LP-levyn, Pre-Creedence.

Creedence Clearwater Revival syntyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CCR:n solisti-kitaristi John Fogerty vastasi valtaosasta yhtyeen kappaleista. Kuva Fogertysta tämän soolokonsertissa heinäkuussa 2010.

Creedence Clearwater Revival -nimen he ottivat käyttöön vuonna 1968 ja John Fogertysta tuli yhtyeen laulaja. Myös Fantasy Recordsin johtaja Saul Zaentz piti uutta nimeä juuri oikeanlaisena. Sanan creedence on väitetty olevan yhdistelmä sanoista creed (suom. usko, uskontunnustus) ja credence (suom. usko, luottamus). Clearwater keksittiin olutmainoksesta ja revival (suom. henkiinherättäminen) juontui yhtyeen tavoitteesta nostaa vanha rock and roll ja rhythm and blues uuteen kukoistukseen.[2]

Heinäkuussa 1968 yhtye julkaisi debyyttialbuminsa Creedence Clearwater Revival.[3] Albumin sijoitus yhtyeen kotimaassa oli 52, mutta varsinaista menestystä saavutti cover vanhasta Dale Hawkinsin hitistä ”Suzie Q”, joka pääsi Billboard Hot 100 -listalla sijalle 11.[4] Toinen lainakappale, alun perin Screamin' Jay Hawkinsin esittämä ”I Put a Spell on You”, ylsi sijalle 58.[5] Albumille sisältyi myös ”Walk on the Water”, joka oli uusi versio Golliwogs-aikakauden kappaleesta ”Walking on the Water”.

Nousu maineeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1969 tammikuussa yhtyeen toinen albumi, yhtyeen suosioon nostanut Bayou Country näki päivänvalon. Se sisälsi muun muassa erään yhtyeen tutuimmista hiteistä, ”Proud Maryn”, joka nousi Yhdysvalloissa listakakkoseksi.[5] Vahvasti sen vaikutuksesta johtuen myös Bayou Country -albumi menestyi, ja nousi Billboard-listan seitsemännelle sijalle.[6][7]

Elokuussa yhtyeen kolmas albumi, Yhdysvaltain listaykköseksi noussut[6] Green River julkaistiin, ja sen kappaleet ”Bad Moon Rising” ja ”Green River” olivat suuria hittejä. Lisäksi pienemmiksi listamenestyksiksi muodostuivat ”Lodi” ja ”Commotion”.[5] CCR muuttui megaluokan yhtyeeksi kymmenen vuoden tahkoamisen jälkeen. Suosion alkamisen nopeudesta kertoo se, että vielä kesällä 1968 yhtyeen konserttipalkkiot olivat noin 30 dollaria – vuoden 1969 puolivälin paikkeilla palkkiosumma oli noin 30 000 dollaria, ja monet esiintymiset tapahtuivat suurilla stadioneilla jopa 150 000 ihmisen edessä.[8] Creedence Clearwater Revival pääsi myös esiintymään Woodstockin rock-festivaalille. Yhtyeen esiintyminen tapahtui kello 3 aamulla, jolloin suurin osa yleisöstä oli nukkumassa. Yhtye ei halunnut tapahtumasta kuvattuun elokuvaan, koska sen jäsenet eivät olleet tyytyväisiä esitykseen, ja sopimuksellisista epäselvyyksistä johtuen CCR:n esityksiä ei kuultu elokuvan soundtrackilläkään.[7]

Vuoden 1969 lopulla yhtye julkaisi jo kolmannen albuminsa saman vuoden aikana; kyseinen Willy and the Poor Boys saavutti jälleen menestystä nousten Yhdysvalloissa listan kolmanneksi.[6] Levyn tunnetuimmat kappaleet ovat singlejulkaisut ”Down on the Corner” (sijoitus Yhdysvalloissa 3.) ja ”Fortunate Son” (sijoitus 14.).[5] Myös kappaleet ”The Midnight Special” ja ”It Came Out of the Sky” muodostuivat klassikoiksi. Viimeksimainittu oli ”Fortunate Sonin” ohella sanoituksiltaan John Fogertyn ensimmäisiä poliittisia kannanottoja.[7]

Vuonna 1970 yhtyeen kenties menestynein albumi Cosmo's Factory julkaistiin ja se sisälsi monta suurta hittiä, kuten singlet ”Up Around The Bend”, ”Lookin' out My Back Door”, ”Travelin' Band”, ”Run Through the Jungle” ja ”Who'll Stop the Rain”,[5] ja lisäksi 11-minuuttinen Marvin Gaye -cover ”I Heard It Through the Grapevine” lukeutuu yhtyeen kuuluisten äänitysten joukkoon. Cosmo's Factoryn myötä Creedence Clearwater Revivalista oli tullut maailman menestynein yhtye samana vuonna hajonneen The Beatlesin tilalle.[7] CCR oli myös huomattavan suosittu Vietnamin sodassa taistelleiden amerikkalaisjoukkojen keskuudessa. Erityisesti kappale ”Run Through the Jungle” (suom. Juokse viidakon läpi) oli sotilaiden mieleen.[9]

Riidat ja yhtyeen hajoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestyksestä huolimatta yhtye kohtasi arvostelua, ja CCR:ää kritisoitiin jopa purukumipop-yhtyeeksi. Tästä syystä vuoden 1970 joulukuussa ilmestyneestä albumista Pendulum tehtiin aikaisempia pitkäsoittoja kunnianhimoisempi. Kappaleissa käytettiin huomattavan paljon kosketin- ja puhallinsoittimia, ja yhdessä kappaleessa oli mukana myös taustakuoro. Pendulum ylsi top 10:een Yhdysvalloissa,[6] ja singlet ”Have You Ever Seen the Rain?” ja ”Hey Tonight” muodostuivat suuriksi hiteiksi.[5]

Samoihin aikoihin John ja Tom Fogertyn riidat yhtyeen johtajuudesta kärjistyivät ja Tom lähtikin soolouralle vuonna 1971. Hänelle ei otettu korvaajaa, vaan yhtye jatkoi triona. Samalla aiemmin laulujen tekemisessä sivuutetut Doug Clifford ja Stu Cook alkoivat vaatia myös omien sävellystensä levyttämistä. Vuonna 1972 julkaistiinkin Mardi Gras -albumi, jossa oli mukana myös Cookin ja Cliffordin sävellyksiä. Albumi sai murskaavan vastaanoton kriitikoilta – sitä haukuttiin jopa ”kaikkien aikojen huonoimmaksi suuren yhtyeen tekemäksi levyksi”. Yhtye teki vielä Euroopan-kiertueen, mutta ilmoitti lopulta hajoamisestaan 16. lokakuuta 1972.[7]

CCR:n jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Fogerty teki kaksi soololevyä, country-covereita sisältänyt The Blue Ridge Rangers (1973) ja John Fogerty (1975) jonka jälkeen seurasi kymmenen vuoden hiljaisuus. Artistin hiljaisuuden lopetti vuonna 1985 albumi Centerfield.

Rytmikitaristi Tom Fogerty kuoli vuonna 1990 AIDSiin. Fogertyn perhe on epäillyt hänen saaneen tartunnan selkävaivojen vuoksi tehdyn verensiirron yhteydessä.[10]

Rumpali Doug ”Cosmo” Clifford ja basisti Stu Cook pyysivät useita kertoja John Fogertya vielä soittamaan kanssaan, mutta Fogerty ei koskaan lämmennyt ajatukselle. Vuonna 1993 CCR pääsi Rock and Roll Hall of Fame -museoon. Fogerty ei silloinkaan suostunut esiintymään Cookin ja Cliffordin kanssa ja tästä muun muassa Cook on tehnyt johtopäätöksensä: ”Kun Fogerty kieltäytyi nousemasta kanssamme samalle lavalle päästyämme kunniapaikalle Rock and Roll Hall of Fame -museoon, tiesin ettemme koskaan nousisi samalle lavalle.”

Clifford ja Cook perustivat vuonna 1995 vanhoja CCR-kappaleita esittävän yhtyeen, jonka nimeksi tuli Creedence Clearwater Revisited. Yhtye on julkaissut live-esiintymisistä kootun tupla-CD:n, nimeltään Recollection.

John Fogerty on taistellut lakiteitse Cookin ja Cliffordin kanssa niin vanhojen CCR-hittien oikeuksista kuin CCR-lyhenteen käytöstäkin ja tänä aikana hän kärsi pitkäaikaisesta masennuksesta. Fogerty sai kaikki oikeudet levy-yhtiön vaihdettua omistajaa.

Musiikkityyli ja syitä menestykseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja-kitaristi-lauluntekijä John Fogertyn tavaramerkiksi muodostuivat muutaman minuutin tarinat, joiden teemana oli usein kaukokaipuu, lähteminen tai matkustaminen. Musiikillisesti hänen sävellystensä esikuvina toimivat muun muassa Chuck Berry, Bo Diddley ja Little Richard.[1] Tärkeässä osassa yhtyeen rosoisessa ja siloittelemattomassa soundissa oli rytmikitaristi Tom Fogertyn, basisti Stu Cookin ja rumpali Doug Cliffordin luoma yksinkertaisen tehokas komppi. Willy and the Poor Boys -albumista lähtien CCR:n musiikissa oli kasvavassa määrin vaikutteita rockin, soulin ja rhythm and bluesin lisäksi myös countrysta ja folkista.[11]

Syynä Creedence Clearwater Revivalin suurelle menestykselle on nähty muun muassa se, että yhtye esitti yksinkertaista perusrockia aikakaudella, jolloin monet yhtyeet kokeilivat siipiään kunnianhimoisten albumikokonaisuuksien – tai kaupallisen purukumipopin parissa. Näiden kahden tyylin välissä oli selkeä markkinarako, jonka CCR täytti. Yhtye erosi myös ulkoiselta olemukseltaan muista yhtyeistä ruutupaitoineen ja farmarihousuineen. John Fogerty onkin sanonut, ettei yhtyeen jäsenissä ollut ”mitään erikoista”.[1]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Porterville / Call it pretending (Fantasy, tammikuu 1968)
  • Suzie Q (part 1) / Suzie Q (part 2) (Fantasy, 15. kesäkuuta 1968)
  • I Put a spell on you / Walk on the water (Fantasy, lokakuu 1968)
  • Proud Mary / Born on the bayou (Fantasy, 15. tammikuuta 1969)
  • Bad moon rising / Lodi (Fantasy, 15. huhtikuuta 1969)
  • Green river / Commotion (Heinäkuu 1969)
  • Down on the corner / Fortunate son (Fantasy, 19. syyskuuta 1969)
  • Travelin' band / Who'll stop the rain (Fantasy, 2. tammikuuta 1970)
  • Up around the bend / Run through the jungle (Fantasy, huhtikuu 1970)
  • Lookin' out my back door / Long as I can see the light (Fantasy, 24. kesäkuuta 1970)
  • Hey tonight / Have you ever seen the rain? (Fantasy, tammikuu 1971)
  • Sweet hitch-hiker / Door to door (Fantasy, 30. kesäkuuta 1971)
  • Someday never comes / Tearin' up the country (Fantasy, huhtikuu 1972)
  • I heard it through the grapevine / Heard it through the grapevine (mono/promo) (Fantasy, tammikuu 1976)
  • Tombstone shadow / Commotion (Fantasy, tammikuu 1981)
  • Medley U.S.A. / Bad Moon Rising (elokuu 1981)
  • Cotton fields / Lodi (Fantasy, marraskuu 1981)
  • Medley (Proud Mary to Lodi) / Medley (1985)
  • Medley (Proud Mary to Up Around the Bend) / Rude Awakening #2 (1985)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nyman, Jake: Onnenpäivät 2. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1995. ISBN 951-31-0573-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nyman 1995, s. 220.
  2. Nyman 1995, s. 221.
  3. Creedence Clearwater Revival telus.net. Viitattu 27.11.2010. (englanniksi)
  4. Creedence Clearwater Revival World Charts Credence creedence-online.com. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  5. a b c d e f Creedence Clearwater Revival - Charts & Awards - Billboard Singles allmusic.com. Viitattu 30.11.2010. (englanniksi)
  6. a b c d Creedence Clearwater Revival - Charts & Awards - Billboard Albums allmusic.com. Viitattu 30.11.2010. (englanniksi)
  7. a b c d e Creedence Clearwater Revival History creedence-online.net. Viitattu 30.11.2010. (englanniksi)
  8. Nyman 1995, s. 224.
  9. Nyman, Jake: Kovan päivän ilta, s. 308. Jyväskylä: Ajatuskirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7605-5.
  10. Unterberger, Richie: Tom Fogerty Allmusic Allmusic. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  11. Nyman 1995, s. 225.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]