Chuck Berry
Wikipedia
| Chuck Berry | |
|---|---|
 Chuck Berry vuonna 1987 konsertissa Deauvillessä Ranskassa |
|
| Syntynyt | 15. tammikuuta 1926 (ikä 83) St. Louis, Missouri |
| Aktiivisena | 1955 - |
| Tyylilajit | Rock & roll |
| Soittimet | kitara |
| Levy-yhtiöt | Chess, Mercury, Atco |
| MusicBrainz | |
Charles Edward Anderson "Chuck" Berry (s. 15. tammikuuta 1926, St. Louis, Missouri) on amerikkalainen kitaristi, laulaja ja lauluntekijä, joka on rock and roll -musiikin tärkeimpiä hahmoja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
[muokkaa] Nousu huipulle
Berry soitti uransa alussa blues-musiikkia, mutta siirtyi myöhemmin rock and rolliin. Hän pääsi Muddy Watersin avulla levyttämään Chess-levy-yhtiölle ja sai yhtä huonon levytyssopimuksen kuin Muddykin. Samalla alkoi kuitenkin matka populaarimusiikin huipulle. Berry levytti Chess-merkillä jo aiemmin soittaneiden tunnettujen muusikkojen, kuten basisti Willie Dixonin sekä rumpali Fred Belown, kanssa. Lauluntekijänä tunnetun Willie Dixonin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä Berrylle kappaleita, koska tämä teki kappaleensa itse.
[muokkaa] Lauluntekijä ja soittaja
Berry osoittautui yhdeksi rockin parhaimmista lauluntekijöistä. Hänen kappaleitaan ovat esimerkiksi "Johnny B. Goode", "Rock and Roll Music", "Roll over Beethoven", "Sweet Little Sixteen", "You Never Can Tell", "School Days" sekä Andy McCoyn lempikappaleekseen nimeämä "Maybelline". Näistä kappaleista lukemattomat artistit ovat tehneet omia levytyksiään.
Berry on sähkökitaransoiton merkittävä kehittäjä. Tärkeänä pidetään kappaleen "Johnny B. Goode" introa ja sooloa. Berry oli uranuurtaja myös studionauhoituksen hyödyntämisesssä, kun hän nauhoitti 1950-luvun levytyksilleen itse sekä komppikitaran että soolot omille raidoilleen. Berryn lauluääntä ei ole pidetty erityisen loistavana, mutta hän osaa tulkita kappaleensa asiaankuuluvalla ilmeikkyydellä.
Chuck Berry toimi keskeisenä innoittajana 1960-luvulla esiin nousseelle rockmuusikoiden sukupolvelle, kuten Eric Claptonille, Jimi Hendrixille, The Rolling Stonesille, The Beatlesille ja myös Bob Dylanille. John Lennon on sanonut, että jos rockille pitäisi keksiä toinen nimi, se olisi "Chuck Berry".
[muokkaa] Myöhempi maine ja imago
1960-luvun alussa Berry joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan, kun hän ahdisteli hotellihuoneessa alaikäistä tyttöä. Vapauduttuaan Berry teki vielä muutamia merkittäviä levytyksiä. Sen jälkeen hän on kiertänyt maailmaa konsertoiden. Toisinaan hän on kiertänyt ilman omaa taustayhtyettä luottaen siihen, että kaikkialta löytyy muusikoita, jotka tuntevat hänen kappaleensa. Lavashow'ta varten Berryllä on omia persoonallisia temppuja, kuten kuuluisa "ankkakävely".
Huonojen levytyssopimusten takia Berryn tulot kappaleista ovat niukat. Hänet tunnetaan nykyään oikukkaana ja rahalle persona miehenä. Esimerkiksi Suomessa Little Richardin ja Jerry Lee Lewiksen kanssa esiintyessään Berry vaati konsertin järjestäjiltä tietynmallisen sängyn ja tietynmerkkisen ja värisen auton käyttöönsä, jotta hän suostuisi menemään lavalle. Oikeanlaista sänkyä varten jouduttiin sitten ottamaan yhteyttä huonekalukauppiaaseen sulkemisajan jälkeen. Myös auton hankkiminen tuotti vaikeuksia, koska Suomessa ei ollut täsmälleen oikean väristä autoa.
Chuck käväisi toisen kerran Suomessa Euroopan kiertuellaan Helsingin Finlandia-talossa 14.11.2007. Bändissä soittivat mm. hänen poikansa ja tyttärensä. Kolmas Suomen keikka oli jo seuraavan vuoden maaliskuussa, taas Helsingissä.
[muokkaa] Kirjallisuus
- Pegg, Bruce: Let it rock! Chuck Berryn tarina. suomentaja Esa Kuloniemi, sivuilla 411-437 perusteellinen Pete Hoppulan toimittama diskografia. Johnny Kniga, 2008. ISBN 9789510342091.
