Tämä on lupaava artikkeli.

John Lennon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

John Lennon
Lennon vuonna 1974.
Lennon vuonna 1974.
Henkilötiedot
Koko nimi John Winston Ono Lennon
Syntynyt9. lokakuuta 1940
Liverpool, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut8. joulukuuta 1980 (40 vuotta)
New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti laulaja-lauluntekijä, kansalaisaktivisti
Puoliso Cynthia Powell (vih. 1962; ero 1968)
Yoko Ono (vih. 1969)
Lapset Julian, Sean
Muusikko
Taiteilijanimi Dr. Winston O’BoogieView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1957–1975, 1980
Tyylilajit rock, pop, psykedeelinen rock, poprock
Soittimet kitara, kosketinsoittimet, banjo, basso, tamburiini, huuliharppu
Yhtyeet The Beatles (laulu, kitara, huuliharppu, koskettimet)
Plastic Ono Band (koskettimet, komppikitara)
Levy-yhtiöt EMI
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.johnlennon.com

John Winston Ono Lennon (9. lokakuuta 1940 Liverpool, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta – 8. joulukuuta 1980 New York, New York, Yhdysvallat) oli brittiläinen laulaja, lauluntekijä ja muusikko.

Lennon perusti kaikkien aikojen suosituimman rockyhtyeen The Beatlesin, ja toimi laulajana, lauluntekijänä, komppikitaristina sekä yhtyeen keulahahmona yhdessä Paul McCartneyn kanssa. Lennon kirjoitti monet Beatlesin tunnetuimmista kappaleista joko yksin tai yhdessä McCartneyn kanssa. Beatlesin jälkeen 1960-luvun lopulta 1970-luvun puoliväliin Lennon julkaisi useita menestyksekkäitä sooloalbumeja. Hän oli myös poliittisesti aktiivinen ja osallistui rauhanliikkeeseen yhdessä vaimonsa Yoko Onon kanssa. Lennon murhattiin vuonna 1980, kun hän oli tekemässä paluuta musiikkiin viiden vuoden tauon jälkeen. Lennonin lauluista kuuluisimpia ovat esimerkiksi ”Imagine”, ”Help!”, ”Come Together”, ”Strawberry Fields Forever”, ”All You Need Is Love”, ”I Feel Fine” ja ”Jealous Guy”. Yhdessä McCartneyn kanssa hän sävelsi muun muassa kappaleet ”We Can Work It Out”, ”She Loves You”, ”I Want To Hold Your Hand” ja ”A Day in the Life”.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lennonin lapsuudenkoti Mendips osoitteessa 251 Menlove Avenue

John Lennon syntyi 9. lokakuuta 1940 Liverpoolissa yönä, jona Luftwaffe teki Liverpooliin ilmahyökkäyksen.[1] Hän sai ensimmäisen etunimensä isoisänsä mukaan ja toisen nimensä pääministeri Winston Churchillin mukaan. Lennonin isänpuoleinen suku oli tullut Irlannista Liverpooliin 1800-luvun puolivälissä ja oli alkuperäiseltä nimeltään O’Leannain. Lennonin isä Alfred ”Freddie” Lennon oli laivastuertti ja äiti Julia oli työskennellyt elokuvateatterissa tavatessaan Freddien. Pian häiden jälkeen Freddie lähti merille pitkäksi aikaa ja parin avioliitto alkoi rakoilla. Julia sai toiselle miehelle tyttären, joka annettiin adoptoitavaksi Norjaan. Sen jälkeen Julia tapasi John ”Bobby” Dykinsin, jonka kanssa hän muutti yhteen. Aviottomassa suhteessa elävä ja ahtaasti asuva Julia joutui luopumaan Johnin huoltajuudesta, ja Julian sisar Mary Smith, ”Mimi-täti”, otti Johnin vastuulleen yhdessä maitotilan omistaneen miehensä George Smithin kanssa.[2]

Freddy palasi lopulta meriltä ja otti viisivuotiaan Johnin päiväksi mukaansa Blackpooliin. Hänen tarkoituksenaan oli häipyä pojan kanssa Uuteen-Seelantiin. Vaikka John viihtyikin isänsä seurassa, hän ei kuitenkaan dramaattisen huoltajuusriidan jälkeen lopulta halunnut jättää äitiään, vaan palasi tämän kanssa takaisin Mimin luokse.[3]

Johnin lapsuus oli idyllistä ja aineellisesti turvattua aikaa. Mimi ja George asuivat mukavasti ja pitivät pojasta hyvää huolta, vaikka Mimi pitikin kotona tiukkaa kuria.[4] Mimi-täti oli Johnille hyvin läheinen ja tärkeä ihminen. Myös Mimin mies, Johnia hemmotteleva George oli pojalle läheinen: hän kylvetti Johnia, luki hänelle iltasatuja ja opetti hänet lukemaan sanomalehdestä kirjain kirjaimelta Johnin ollessa neljä- ja puolivuotias. Tapa, jolla John oppi lukemaan, saattoi vaikuttaa siihen, että hän luki intohimoisesti sanomalehtiä koko elämänsä ajan ja sai idean moniin kappaleisiinsa sanomalehtiartikkeleista.[5] Lähistölle muuttaneet Julia ja Bobby olivat myös tiiviisti mukana Johnin elämässä, ja heidän kahdesta tyttärestään Juliasta ja Jacquista tuli Johnille rakkaat pikkusiskot.[4]

John kärsi lapsena ulkopuolisuuden tunteesta, mikä näkyi hänessä usein väkivaltaisuutena ja kielellisenä julmuutena.[1] Hän oli kapinallinen lapsi eikä kaihtanut tappeluita.[6][7] Hänen piti myös aina saada päättää omat leikkinsä ja johtaa omaa poikaporukkaansa.[8]

John oli jo varhain kiinnostunut piirtämisestä, ja hän herättikin koulussa huomiota piirustustaidoillaan. Hänen suosikkikirjansa lapsena oli Liisan seikkailut ihmemaassa.[6]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansakoulussa John oli keskinkertainen oppilas. Hän kuitenkin selvisi oppikoulun pääsykokeesta, jota pidettiin melko vaativana. Sen jälkeen hänen koulumenestyksensä laski jyrkästi vuosi vuodelta. Oppikouluvuosina John oli tottelematon, eikä koulunkäynti häntä kiinnostanut, vaikka opettajat pitivät häntä älykkäänä ja luovana persoonana. Hänellä on kerrottu olleen outo ja ilkikurinen huumorintaju, ja hän häiritsi oppitunteja erikoisilla tavoilla.[9]

Vuonna 1956 Bill Haley ja Elvis Presley toivat rock and rollin Englantiin, ja etenkin Elvis mullisti Lennonin elämän kokonaan[10]. Uudesta musiikista innostuneena Lennon perusti koulukavereidensa kanssa The Quarrymen -nimisen yhtyeen, johon liittyivät myöhemmin Paul McCartney ja George Harrison. Johnin äiti, joka oli lähes yhtä kiinnostunut tästä uudesta musiikkilajista kuin John itse, tuki Johnin musiikkiharrastusta varauksetta – päinvastoin kuin Mimi-täti. Mimi myös sanoi Johnille: ”Kyllähän kitaransoitto harrastuksesta käy, mutta et sinä ikinä tule sillä elantoasi tienaamaan”.[11]

George kuoli yllättäen vuonna 1955 ja 15-vuotias John menetti näin isäpuolensa.[1] Äiti Julia, josta oli tullut entistä tärkeämpi osa 17-vuotiaan Johnin elämää, kuoli vuonna 1958 auto-onnettomuudessa.[12]

Taideopisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennon reputti taidepainotteisen oppikoulun loppukokeissa eikä saanut koulusta päästötodistusta. Hän pääsi kuitenkin piirustusnäytteiden ja oppikoulun rehtorin suositusten ansiosta Liverpoolin taidecollegeen vuonna 1957.[13] Siellä hän tutustui Stuart Sutcliffeen, josta tuli hänen paras ystävänsä, ja Cynthia Powelliin, jonka kanssa hän alkoi seurustella.[14] The Quarrymen ja rock and roll veivät kuitenkin Lennonin ajasta yhä suuremman osan, ja hän tiesi jo, ettei taiteesta tulisi hänelle ammattia. Lennon ystävystyi Paul McCartneyn kanssa, ja he viettivät paljon aikaa yhdessä soittaen ja kirjoittaen lauluja McCartneyn kotona.[15]

Vuonna 1959 Lennon muutti Sutcliffen kämppäkaveriksi. Hän oppi Sutcliffelta taidemaalausta ja otti tämän vastapalvelukseksi The Quarrymeniin, vaikka Sutcliffen soittotaidot olivatkin vaatimattomat. Samalla hän jatkoi yhdessä soittamista McCartneyn kanssa ja sopi hänen kanssaan jo tuolloin, että kaikkiin heidän tekemiinsä lauluihin merkittäisiin tekijöiksi aina Lennon–McCartney.[16]

Cynthia Powell

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Cynthia Lennon

Lennon ja Cynthia Powell kihlautuivat. Hoylaken hienostoalueella kasvaneella Cynthialla oli vaikutus Johnin pukeutumiseen, sillä John alkoi luopua teddytyylistään ja siirtyi käyttämään tavallisia vaatteita sekä alkoi kammata tukkansakin perinteisemmin.[17] John ei kuitenkaan tullut toimeen Cynthian äidin kanssa, joka olisi halunnut tyttärensä löytävän jonkun siistimmän.[18]

Vuonna 1960 Lennon lähti Hampuriin yhtyeensä kanssa, joka oli jo vaihtanut nimekseen The Beatles, ja vietti siellä kaksi vuotta. Hän ja Cynthia pitivät toisiinsa tiiviisti yhteyttä kirjeitse koko ajan.[19] Lennonin palattua lopullisesti Liverpooliin vuonna 1962 Cynthia tuli vahingossa raskaaksi, ja he päättivät mennä naimisiin lapsen vuoksi. Beatlesin manageri Brian Epstein järjesti häät ja illallisen samassa ravintolassa, missä Lennonin vanhemmatkin olivat juhlineet naimisiinmenoaan, ja antoi Johnin ja Cynthian käyttöön omistamansa kerrostalohuoneiston. Keväällä 1963 syntyi Lennonin ensimmäinen lapsi Julian Lennon.[20] Lennon oli tuolloin jo tunnettu rocktähti, ja Epsteinin kehotuksesta hän pyrki salaamaan vaimonsa raskauden ja avioliittonsa faneiltaan. Hän myös lähti heti häidensä jälkeen konserttikiertueelle.[21]

The Beatles

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: The Beatles

John Lennon oli alussa The Beatlesin johtaja, ja yhtyeen nimeksikin ehdotettiin aluksi Lennonin nimen mukaan ”Long John Silver”. Sanavalmis Lennon itse keksi nimeksi The Beatles Sutcliffen ehdottaman Beetles-nimen muunnoksena.[22]

1960-luvun alussa Lennon, McCartney ja Harrison alkoivat tosissaan panostaa uraansa. Hampurissa jokailtaiset ja monia tunteja kestäneet konsertit hioivat yhtyeen soittotaidon ammattimaiseksi. Lennonin paras ystävä Stuart Sutcliffe kuitenkin jätti yhtyeen ja kuoli pian aivoverenvuotoon. Myös Liverpoolissa Beatles kasvatti suosiotaan ja herätti paikallisen levykaupan pitäjän Brian Epsteinin mielenkiinnon. Epsteinista tuli Beatlesin manageri vuonna 1962, ja yhtye sai levytyssopimuksen EMI:n alamerkiltä Parlophonelta, ja samalla rumpali Ringo Starrista tuli yhtyeen neljäs jäsen.[23]

Lennon (oik.) soittamassa rytmikitaraa The Beatlesin televisioesiintymisessä kesäkuussa 1964.

The Beatles nousi vuoden 1963 keväällä Britannian singlelistojen huipulle Lennonin ja McCartneyn tekemillä lauluilla. Yhtyeen suosio levisi ympäri maailman ja vuonna 1964 myös Yhdysvaltoihin. Suosio saavutti hysteerisiä piirteitä – alettiin puhea ”beatlemaniasta”.[23]

Vuoden 1964 albumin A Hard Day’s Night kappaleista suurin osa on Lennonin kokonaan tai suurimmaksi osaksi tekemiä, ja hän oli tuolloin tuotteliaimmillaan.[24]

Beatlemanian ensimmäiset vuodet olivat yhtyeelle hienoa aikaa, mutta vuoteen 1965 mennessä Lennon koki suuren suosion myös rasittavaksi. Konsertit olivat huutomyrskyjä, joissa yhtye ei enää kuullut edes omaa soittoaan. Lennon kertoi vuonna 1970 Beatlesin hajoamisen jälkeen: ”Koko homma alkoi tuntua paskalta, koska me jouduimme kuristamaan parin tunnin soittojakso kahdeksikymmeneksi minuutiksi, mistä me olimme kyllä tavallaan iloisiakin, ja sitten me toistimme se sama kaksikymmentä minuuttia lavalla joka ikinen ilta. Me kuolimme silloin muusikkoina.” Yhtyeen tilanteeseen turhautunut Lennon alkoi näihin aikoihin kirjoittaa entistä henkilökohtaisempia ja synkempiä kappaleita, kuten ”I’m a Loser”, ”Help!” ja ”In My Life”. Tähän vaikutti osittain Bob Dylanin esimerkki.[25] Laulustaan ”In My Life” Lennon sanoi: ”Se oli ensimmäinen laulu, jonka kirjoitin tietoisesti omasta elämästäni. --- Mieleeni alkoi virrata näitä sanoja menneistä ystävistä ja rakkauksista.”[26]

Vuonna 1966 Lennon aiheutti myrskyn Yhdysvalloissa sanottuaan englantilaisessa lehtihaastattelussa Beatlesin olevan suositumpi kuin Jeesus: ”Kristinuskon aika alkaa olla ohi. Se kutistuu ja katoaa. --- Me ollaan nyt suositumpia kuin Jeesus, enkä minä tiedä kumpi tulee ensin, rock and roll vai kristinusko.” Britanniassa kommenteista ei ollut välitetty, mutta Yhdysvaltain Etelävaltioissa Beatles sai tappouhkauksia ja heidän levyjään ja kuviaan poltettiin. Lennon pyysi kommenttiaan lopulta vastahakoisesti anteeksi lehdistötilaisuudessa Chicagossa.[23][27]

Kaoottiset konsertit ja Jeesus-kommentin nostama vihamielisyys olivat molemmat vaikuttamassa siihen, että Beatles lopetti Harrisonin ja Lennonin vaatimuksesta keikkailun kokonaan San Franciscon konserttiin 29. elokuuta 1966. Siihen vaikutti myös se, että yhtye katsoi musiikillisen kehityksen vaativan tiiviimpää keskittymistä studiotyöskentelyyn.[28] Vuonna 1966 Lennonin LSD:n käyttö alkoi näkyä hänen kokeilevissa sävellyksissään ja sanoituksissaan, kuten kappaleissa ”Rain” ja ”Tomorrow Never Knows”.[29] Lennon alkoi tehdä myös psykedeelisiä kappaleita, kuten Lennonin pojan Julianin piirtämän kuvan innoittaman ”Lucy in the Sky with Diamondsin” (1967).[30] Hänen ja McCartneyn musiikilliset tyylit erkaantuivat toisistaan yhä selkeämmin. Lennon uudisti myös ulkonäköään: hän kasvatti viikset ja alkoi käyttää pyöreitä silmälaseja entisten piilolinssiensä sijaan.[23] Samana vuonna Lennon matkusti Länsi-Saksaan ja Espanjaan filmaamaan elokuvaa Miten voitin sodan (How I Won The War), mutta kokemus ei saanut häntä harkitsemaan näyttelijän uraa.[31]

Lennon vuonna 1967 Sgt. Pepperin aikoihin.

Vuonna 1967 ilmestyi Beatlesin vallankumouksellinen albumi Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, jonka kohokohta oli Lennonin kokeellinen ”A Day in the Life”.[32] Samana vuonna Beatles esitti Lennonin säveltämän ”All You Need Is Love” BBC:n suorassa maailmanlaajuisessa Our World -lähetyksessä.[33]

Beatlet tutustuivat vuonna 1967 intialaiseen guruun Maharishi Mahesh Yogiin ja matkustivat hänen luokseen Intiaan meditoimaan, jota Lennon saattoi tehdä kahdeksankin tuntia päivässä.[34] Heidän siellä ollessaan yhtyeen manageri Brian Epstein kuoli. Uuden managerin valinnasta oli seurauksena riitoja, jotka pahenivat seuraavan albumin The Beatles (White Album) levytyksissä. Yhtyeen jäsenet eivät albumia levyttäessään työskennelleet enää yhtä tiiviisti toistensa kanssa.[23]

Lennon oli vuosien 1968–1969 aikana riippuvainen nuuskaamastaan heroiinista, ja muutamassa Lennonin tuolloin tekemässä laulussa on viittauksia aineeseen. Lennonin mukaan hän käytti heroiinia naisystävänsä Yokon saaman huonon kohtelun aiheuttaman tuskan vuoksi.[35]

Lennon joutui vuonna 1969 Skotlannissa auto-onnettomuuteen juuri ennen kuin yhtye alkoi levyttää viimeistä albumiaan Abbey Roadia ja oli siksi osasta albumin levytyssessioista poissa.[36] Hän kuitenkin osallistui levyn tekoon vahvasti ja sävelsi albumille muun muassa kappaleet ”Come Together”, ”Because” sekä useita lauluja The Beatlesin laulujatkumoon Abbey Road -sikermään. Vuonna 1969 Lennon sai pienen sakkotuomion hasiksen hallussapidosta.[37]

Vuonna 1995, 15 vuotta Lennonin kuoleman jälkeen, muut Beatlesin jäsenet levyttivät Lennonin sävellyksen ”Free As a Bird” vuodelta 1977. He äänittivät omat laulu- ja soitto-osuutensa Lennonin laulun säestykseksi. Kappale julkaistiin Beatlesin kuusilevyisellä kokoelma-albumilla The Beatles Anthology.[23]

Yoko Ono

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Yoko Ono
Lennon ja Ono ”Bed-In”-rauhantapahtumassaan Amsterdamissa 1969

Marraskuun 11. päivänä 1966 Lennon tapasi avantgarde-taiteilija Yoko Onon tämän taidenäyttelyssä, jonne hän oli uteliaisuuttaan mennyt katsomaan Onon ”happeningia”. Onon erikoiset taideteokset huvittivat ja kiinnostivat Lennonia, joka piti tapahtumaa ”hurahtaneena”.[38] Vaikka kumpikin oli tahoillaan naimisissa, Ono alkoi kohtaamisen jälkeen pitää yhteyttä Lennoniin kirjeitse ja lähettämällä hänelle kirjojaan. Ono herätti Lennonin mielenkiinnon, ja lopulta Lennon kutsui hänet kotiinsa. He sävelsivät illan aikana yhdessä teoksen ”Unfinished Music” ja viettivät yön yhdessä. Aamulla lomalta yllättäen palannut Cynthia Lennon löysi heidät yhdessä keittiön pöydän äärestä.[39] Tapahtuma johti Lennoneiden jo etäisten välien kylmenemiseen entisestään, ja pian John haki avioeroa. Asumuseropäätös tuli voimaan marraskuussa 1968, kun Ono oli alkanut odottaa lasta Lennonille. Julian-pojan huoltajuus annettiin Cynthia Lennonille. Cynthia kertoo ymmärtäneensä aina, että John ja Yoko olivat sukulaissieluja, jotka kuuluivat yhteen.[40]

Lennon ja Ono vihittiin 20. maaliskuuta 1969 Gibraltarilla. Kuukautta myöhemmin Lennon otti toiseksi etunimekseen Ono. Hän olisi halunnut luopua kokonaan Winston-nimestään, sillä se toi mielleyhtymiä sotaan, brittiläiseen imperiumiin ja yläluokkaan, mutta nimestä luopuminen ei ollut mahdollista. Lennonin nimeksi tuli siten virallisesti John Winston Ono Lennon, mutta yksityisesti John Ono Lennon.[41]

Beatlesin hajoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnista ja Yokosta oli tullut erottamattomat, ja Beatlesin levytyssessioissakin Ono oli aina Lennonin vieressä. Tämä loi lisää kitkaa yhtyeen sisälle. Lennon vaati myös kokeilevampien kappaleidensa, kuten ”Revolution 9”, julkaisemista Beatles-levyillä.[42] Lennonista alkoi tuntua, että hän oli kasvanut ulos Beatles-imagostaan.[43]

Vuonna 1969 Lennon ilmoitti yhtyeen muille jäsenille aikovansa lähteä Beatlesista, mutta halusi asian pidettävän toistaiseksi salassa. The Beatlesin viimeinen albumi oli Abbey Road. Beatlesista eroamisestaan ilmoitti julkisesti ensimmäisenä McCartney 10. huhtikuuta 1970.[23]

Sooloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
John Lennon vuonna 1969 harjoittelemassa kappaletta ”Give Peace a Chance”

Lennonin sooloura alkoi vuonna 1968 yhdessä Onon kanssa tehdyllä kahdella kokeellisella albumilla Unfinished Music No. 1: Two Virgins ja Unfinished Music No. 2: Life with the Lions. Lennon ja Ono viettivät häämatkansa vuonna 1969 markkinoimalla rauhaa Amsterdamissa ja Montrealissa sängystä käsin tilaisuuksissa, jotka tunnettiin nimellä ”Bed-In”.[44] Lennon sanoi Amsterdamissa: ”Me suostumme kernaasti maailman pelleiksi, jos se auttaa levittämään sanaa rauhasta. Liian moni ihminen puhuu siitä, mutta harva tekee mitään.”[45]

Vuonna 1969 ilmestyi Lennonin ensimmäinen soolosingle ”Give Peace a Chance”, jonka esittäjäksi oli merkitty Plastic Ono Band. Lennon aloitti myös primaaliterapian Arthur Janovin johdolla. Terapian vaikutukset kuuluivat Lennonin ensimmäisellä Beatlesin virallisen hajoamisen jälkeisellä soololevyllä John Lennon/Plastic Ono Band, joka ilmestyi vuonna 1970. Monissa albumin kappaleissa Lennonin laulu muistuttaa huutoterapiaa, ja albumin kappaleet käsittelevät Lennonin lapsuuden ja nuoruuden traumoja. Plastic Ono Band -albumia pidetään nykyään Lennonin parhaana. Sen tunnetuimpia kappaleita ovat ”Mother”, Dylan-vaikutteinen ”Working Class Hero” ja ”God”, jossa hän laulaa ”I don’t believe in the Beatles... I just believe in me, Yoko and me, and that’s reality”.[44]

Muutettuaan New Yorkiin Lennon julkaisi vuonna 1971 levyn Imagine. Siinä hän arvosteli Paul McCartneya (”How Do You Sleep?”) ja poliitikkoja (”Gimme Some Truth”), mutta levy muistetaan parhaiten nimikappaleestaan ”Imagine”, jonka Rolling Stone -lehti valitsi myöhemmin kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi lauluksi.[46] Samana vuonna ilmestyi myös Lennonin jouluklassikko ”Happy Xmas (War Is Over)”.[44]

Lennon vuonna 1975 viimeiseksi jääneessä televisiohaastattelussaan Tomorrow-ohjelmassa Tom Snyderin kanssa.

Vuonna 1972 Lennonilta ilmestyi hyvin poliittinen albumi Some Time in New York City, jolla on muun muassa kappale ”Woman Is the Nigger of the World”[44]. Lennonin arvostelu Vietnamin sotaa kohtaan sai Richard Nixonin hallinnon hermostumaan, ja hänet haluttiin saada karkotetuksi Yhdysvalloista. Vuonna 1976 Nixonin valtakauden jälkeen Lennon kuitenkin sai pysyvän oleskeluluvan Yhdysvaltoihin.[46]

Vuonna 1973 Lennon julkaisi levyn Mind Games, jossa hän tilitti vaikeuksiaan suhteessaan Yoko Onoon; pariskunnan välirikko johti pian Lennonin monen kuukauden mittaiseen alkoholin- ja huumehöyryiseen ”kadotettuun viikonloppuun” Los Angelesissa. Eron aikana syntyi albumi Walls and Bridges, jonka single ”Whatever Gets You Thru The Night” oli Lennonin ensimmäinen soolouran ykköshitti Yhdysvalloissa. Marraskuussa 1974 Elton John kutsui Lennonin lavalle New Yorkin Madison Square Gardenin konsertissaan, ja siellä Ono ja Lennon tapasivat toisensa ja palasivat yhteen.[44]

Vuonna 1975 Lennonilta ilmestyi albumi Rock ’n’ Roll, jolla on Lennonin tulkintoja vanhoista rock-klassikoista, muun muassa kappaleista ”Slippin’ and Slidin’”, ”Peggy Sue” ja erityisesti kiitelty ”Stand by Me”.[44]

Isyyden aika ja vetäytyminen julkisuudesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
New Yorkin Dakota-rakennus, jossa Lennon asui viimeiset vuotensa

Lennonilla ja Onolla ei vielä ollut yhteistä lasta, kun Ono tuli raskaaksi vuonna 1975. Hän oli kokenut Johnin kanssa aikaisemmin jo kolme keskenmenoa ja oli jo 42-vuotias, joten Lennon keskittyikin täysipainoisesti vaimonsa tukemiseen. Jo odotusaikana Lennon teki päätöksen vetäytyä kokonaan musiikkimaailmasta voidakseen olla lapsensa kanssa. Lennon ja Ono olivat pyrkineet luonnonmukaiseen synnytykseen, mutta vaikeassa synnytyksessä turvauduttiin lopulta keisarinleikkaukseen. Poika syntyi Johnin 35-vuotissyntymäpäivänä 9. lokakuuta 1975, ja hänelle annettiin nimeksi Sean, joka on nimen John irlantilainen muoto.[47]

Seuraavat viisi vuotta Lennon keskittyi täysipainoisesti koti-isän elämään Dakota-talon asunnossaan New Yorkissa.[48] Tähän ajanjaksoon sisältyy matkustelua muun muassa Etelä-Afrikkaan, Singaporeen ja Hongkongiin, missä Lennon nautti tuntemattomuuden suomasta vapaudesta. Vuonna 1977 perhe asui viisi kuukautta Japanissa.[49]

Paluu julkisuuteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lennon ja Ono vuonna 1980

Lennon täytti 40 vuotta 9. lokakuuta 1980. Marraskuussa 1980 hän julkaisi comeback-albuminsa Double Fantasy, jolla puolet lauluista oli Lennonin ja puolet Onon tekemiä. Lennon oli palannut julkisuuteen hyväkuntoisena ja optimistisena, haaveili uudesta menestyksestä ja suunnitteli maailmankiertuetta ja kahta uutta albumia, joiden kappaleita hän jo äänitti.[50]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennonin ihailijana tunnettu 25-vuotias Mark Chapman oli oleskellut Manhattanilla viikon ja liikkunut Lennonin Dakota-rakennuksen läheisyydessä kaksi päivää kysellen Lennonia.[51][52] Lennonin lähtiessä studiolle iltapäivällä 8. joulukuuta 1980 hän antoi Chapmanille nimikirjoituksen Double Fantasy -albumiinsa. Noin kello 22.49 Lennon palasi studiosta kotiovelleen, missä Chapman odotti häntä. Lennonin käveltyä ohi Chapman huusi hänen peräänsä ”Mister Lennon?”. Kun Lennon kääntyi katsomaan, Chapman ampui viisi luotia häntä kohti. Luodit osuivat selkään ja käsivarteen. John Lennonin viimeiset sanat olivat ”I’m shot”. Hän kuoli verenhukkaan Rooseveltin sairaalassa.[53]

Samana iltana uutinen Lennonin kuolemasta järkytti ympäri maailmaa tavalla, jolle vertailukohdaksi kelpaa presidentti Kennedyn murha 17 vuotta aikaisemmin.[54] Aikaeron vuoksi tieto Lennonin kuolemasta saatiin Euroopassa seuraavan päivän aamu-uutisista, ja Britanniassa se syrjäytti kaikki muut saman päivän uutiset.[55] Lennon polttohaudattiin pari päivää kuolemansa jälkeen ilman hautajaisseremonioita, ja Ono levitti Lennonin tuhkat New Yorkin Central Parkiin. Yli 225 000 ihmistä kokoontui 14. joulukuuta Central Parkiin kymmenen minuutin hiljaiseen hetkeen Lennonin muistoksi.[56]

Murhaaja Mark Chapman pidätettiin heti rikospaikalta. Poliisikuulusteluissa hän kertoi tekonsa motiiviksi halunsa tulla kuuluisaksi. Hänet tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen, josta hän ei ole saanut vapautusta.[55]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
John Lennonin patsas Havannassa

Monet artistit sävelsivät pian Lennonin kuoltua kappaleita hänen muistokseen, kuten beatlet George Harrison (”All Those Years Ago”) ja Paul McCartney (”Here Today”), Paul Simon (”The Late Great Johnny Ace”), Elton John (”Empty Garden (Hey Hey Johnny)”), Queen (”Life Is Real”) ja Roxy Music (”Jealous Guy” -cover), sekä Julian Lennon ensimmäisellä singlellään ”Too Late for Goodbyes” (1984).[57] Yoko Ono julkaisi vuonna 1984 hänen ja Lennonin kesken jääneen albumin Milk and Honey.[58]

Suomalaisessa musiikintuotannossa Lennonia muistavat muiden muassa J. Karjalainen vuonna 1982 ilmestyneessä kappaleessaan ”Hyvästi John Lennon” ja Kari Peitsamo kappaleissaan ”Lennon elää” ja ”Lennon elää osa 2”.[59]

John Lennonia on muistettu ympäri maailmaa myös muilla tavoilla:[60]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Shaved Fish (1975)
  • The John Lennon Collection (1982)
  • Menlove Ave (1986)
  • Imagine: John Lennon (1988)
  • Lennon Legend: The Very Best of John Lennon (1997)
  • Wonsaponatime (1998)
  • Instant Karma: All-Time Greatest Hits (2001)
  • Acoustic (2004)
  • Peace, Love & Truth (2005)
  • Working Class Hero: The Definitive Lennon (2005)
  • The U.S. vs. John Lennon (2006)
  • Power to the People: The Hits (2010)
  • Icon (2016)
  • Gimme Some Truth. The Ultimate Mixes (2020)

Lennonin säveltämiä Beatles-kappaleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennon ja McCartney olivat sopineet Beatlesin alkuvuosina, että heidän kappaleidensa tekijöiksi merkitään aina Lennon/McCartney riippumatta siitä, kumpi kappaleen oli tehnyt. Useimmat Beatles-kappaleet on tehnyt pääasiassa jompikumpi, mutta niistä suurin osa on kuitenkin viimeistelty yhdessä. Seuraavassa listassa on tunnetuimpia pääasiassa Lennonin tekemiä Beatles-sävellyksiä:[63]

Bibliografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • John Lennon panee omiaan (In His Own Write 1964, suom. Anselm Hollo 1964)
  • Hispanialainen jakovainaa (Spaniard In The Works 1965, suom. Anselm Hollo 1966)
  • Skywriting by Word of Mouth (postuumisti 1986)

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintyjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennonista kertovia elokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Coleman, Ray: John Lennon. Täydellinen elämäkerta. ((Lennon. Definitive Biography, 1984.) Suomentanut Osmo Saarinen) Helsinki: Jalava, 2005. ISBN 951-887-330-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c O’Hagan, Sean: John Lennon, the young rebel 13.12.2009. The Guardian. Viitattu 15.10.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Coleman 2005, s. 112–115.
  3. ↑ Coleman 2005, s. 116–117.
  4. ↑ a b Coleman 2005, s. 117–119.
  5. ↑ Coleman 2005, s. 123–125.
  6. ↑ a b Carter, Imogen: John Lennon, the boy we knew 13.12.2009. The Guardian. Viitattu 15.10.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Coleman 2005, s. 142.
  8. ↑ Coleman 2005, s. 126.
  9. ↑ Coleman 2005, s. 128–134, 142–144.
  10. ↑ Coleman 2005, s. 150–153.
  11. ↑ Coleman 2005, s. 156–160.
  12. ↑ Coleman 2005, s. 182–185
  13. ↑ Coleman 2005, s. 165
  14. ↑ Coleman 2005, s. 169.
  15. ↑ Coleman 2005, s. 176–180
  16. ↑ Coleman 2005, s. 199–201
  17. ↑ Coleman 2005, s. 193–197.
  18. ↑ Coleman 2005, s. 198–199.
  19. ↑ Coleman 2005, s. 212–214.
  20. ↑ Coleman 2005, s. 263–268.
  21. ↑ Coleman 2005, s. 271–274.
  22. ↑ Coleman 2005, s. 206
  23. ↑ a b c d e f g Lazarescu, Vladimir: History 2008. The Beatles Music. Viitattu 18.10.2012. (englanniksi)
  24. ↑ A Hard Day’s Night The Beatles Bible. Viitattu 21.2.2015.
  25. ↑ Coleman 2005, s. 368–372
  26. ↑ Coleman 2005, s. 377.
  27. ↑ Coleman 2005, s. 389–394.
  28. ↑ Coleman 2005, s. 395–396.
  29. ↑ Coleman 2005, s. 378–379.
  30. ↑ The Beatles' Lucy in the Sky dies, aged 46 28.9.2009. The Guardian. Viitattu 21.2.2015. (englanniksi)
  31. ↑ Coleman 2005, s. 398–399.
  32. ↑ My favourite Beatles song: A Day in the Life. The Guardian. (englanniksi)
  33. ↑ Thebeatles.com: The Our World TV Show. (englanniksi)
  34. ↑ Coleman 2005, s. 419
  35. ↑ The Beatles and drugs The Beatles Bible. Viitattu 5.7.2017.
  36. ↑ John Lennon crashes his car in Scotland The Beatles Bible. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  37. ↑ Coleman 2005, s. 441–442.
  38. ↑ Coleman 2005, s. 402–406.
  39. ↑ Coleman 2005, s. 406–407, 420–424.
  40. ↑ Coleman 2005, s. 424–429.
  41. ↑ Coleman 2005, s. 464–465.
  42. ↑ Coleman 2005, s. 436–437.
  43. ↑ Coleman 2005, s. 445–446.
  44. ↑ a b c d e f John Lennon 2007. The Beatles Tribute Bands. Arkistoitu 26.4.2012. Viitattu 18.10.2012. (englanniksi)
  45. ↑ Coleman 2005, s. 469.
  46. ↑ a b John Lennon Biography The Biography Channel. Arkistoitu 13.8.2012. Viitattu 18.10.2012. (englanniksi)
  47. ↑ Coleman 2005, s. 580–583.
  48. ↑ Coleman 2005, s. 584–585.
  49. ↑ Coleman 2005, s. 594–599.
  50. ↑ Coleman 2005, s. 624–630.
  51. ↑ Chicago Tribune: EX-BEATLE LENNON SLAIN 9.12.1980. Beatlesnumber9.com. Arkistoitu 18.7.2012. Viitattu 17.10.2012. (englanniksi)
  52. ↑ Coleman 2005, s. 641.
  53. ↑ Coleman 2005, s. 633
  54. ↑ Coleman 2005, s. 634.
  55. ↑ a b Himberg, Petra: Tieto John Lennonin kuolemasta nousi maailman ykkösuutiseksi 3.8.2010. Yle Uutiset.
  56. ↑ Retro: Lennon shot dead 9.12.2010. Yorkshire Evening Post. Viitattu 17.10.2012. (englanniksi)
  57. ↑ Coleman 2005, s. 40–45.
  58. ↑ Coleman 2005, s. 49.
  59. ↑ Lennon-haku Äänitearkisto. Arkistoitu 28.6.2018. Viitattu 17.10.2012.
  60. ↑ Yannicos, Trina: Remembering John Lennon at memorials in New York, Hollywood, Liverpool, Japan and Cuba 8.12.2009. Examiner.com. Arkistoitu 18.6.2013. Viitattu 17.10.2012. (englanniksi)
  61. ↑ Monument to John Lennon unveiled in Liverpool on his '70th birthday' 9.10.2010. Telegraph. Viitattu 17.10.2012. (englanniksi)
  62. ↑ (4147) Lennon Minorplanetcenter. Viitattu 17.10.2012. (englanniksi)
  63. ↑ Per Myrsten: Who is the main composer of the Beatles' songs? PM Productions. Arkistoitu 27.2.2018. Viitattu 2.3.2008. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gruen, Bob (valokuvaaja, kirjoittaja): John Lennon. New Yorkin vuodet. ((John Lennon. The New York Years, 2005.) Suomentanut Ari Väntänen) Helsinki: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1297-4
  • Kane, Larry: Lennon. ((Lennon Revealed, 2005.) Suomentanut Ruth Jakobson) Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7168-1
  • Norman, Philip: John Lennon. ((John Lennon. The Life, 2008.) Suomentanut J. Pekka Mäkelä) Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34142-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta John Lennon.
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Lennon.
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=John_Lennon&oldid=22709666”