Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band
The Beatles
Studioalbumin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  Abbey Road -studiot, Lontoo, 6. joulukuuta 1966 –
1. huhtikuuta 1967
 Julkaistu Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 1. kesäkuuta 1967
Yhdysvaltain lippu 2. kesäkuuta 1967
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) George Martin
 Tyylilaji psykedeelinen rock
pop rock
rock
kamaripop
psykedeelinen pop
raga rock
 Kesto 39.43
 Levy-yhtiö Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Parlophone
Yhdysvaltain lippu Capitol Records
Listasijoitukset

Yhdysvaltain lippu 1. (1967)[1]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 1. (kesäkuu 1967)[2]
Norjan lippu 1. (22 viikkoa, kesäkuu 1967)[3]
Australian lippu 1. (1967)
Saksan lippu 1. (heinäkuu 1967)[4]
Suomen lippu 1. (1967)[5]
Itävallan lippu 14. (15. syyskuuta 1978)[6]
Espanjan lippu 96. (9. heinäkuuta 2006)[7]
Espanjan lippu 22. (2009)
Portugalin lippu 4. (2009)
Meksikon lippu 13. (2009)
Uuden-Seelannin lippu 12. (2009)
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 5. (2009)
Brasilian lippu 20. (2009)

The Beatlesin muut julkaisut
Revolver
1966
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band
1967
Magical Mystery Tour
1967

Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band on The Beatlesin 1. kesäkuuta 1967 julkaisema albumi. Levyä pidetään yleisesti yhtenä popmusiikin historian merkittävimmistä julkaisuista ja monesti sitä pidetään yhtyeen magnum opuksena. Albumi vaikutti voimakkaasti popmusiikin kehitykseen. Progressiivinen rock on saanut innoitusta albumista.

Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band on myös yksi ensimmäisistä niin sanotuista konseptialbumeista. Sekä levy, sen tuottaminen että kansi on palkittu useita kertoja. Levy on säännöllisesti kärkisijoilla valittaessa historian parhaita populaarimusiikkilevyjä.

Tyylillisesti albumi edustaa psykedeelistä rockia ("Lucy in the Sky with Diamonds", "Being for the Benefit of Mr. Kite!", "Within You Without You"), mutta siinä on myös paljon aikaisempien albumien tapaan pop- ("Getting Better", "She’s Leaving Home", "When I’m Sixty-Four") sekä perinteisiä rocklauluja ("Fixing a Hole", "Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band"). Albumin tutuinta antia lienevät "Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band", "With a Little Help from My Friends", "Lucy in the Sky with Diamonds" ja "A Day in the Life".

Albumilla yhtye jatkoi vuonna 1966 julkaistun albumin, Revolverin, kokeellisempaa linjaa. Esim. kappale "Within You Without You" oli aikaisemman albumin raidan "Love You To" tapainen, jossa George Harrisonin intialaisvaikutteet olivat selkeästi esillä. "Within You Without You" ei sisällä yhtään muita Beatlesin jäseniä vaan kaikki soittimet ovat Harrisonin itse sekä tuntemattoman intialaisen musiikkikokoonpanon soittamia. "Lucy in the Sky with Diamonds" (joka on käytännössä Lennonin täysin itse kirjoittama) oli ensimmäinen Beatlesin levytys, joka sisälsi wah wah -pedaalilla väritettyä kitaran soittoa.

Albumin sessioissa yhtye nauhoitti muun muassa kappaleen "Strawberry Fields Forever", josta tuli myöhemmin hittisingle. Kappale julkaistiin saman vuoden aikana albumilla Magical Mystery Tour. Muutamia albumin lauluja käytettiin elokuvassa Yellow Submarine (1968).

Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band on musiikkihistorian ensimmäinen levy, jonka kansilehteen on painettu levyn sisältämien kappaleiden sanoitukset.[8] Se on myös ensimmäinen albumi, jonka laulut on miksattu kiinni toisiinsa niin, että musiikki jatkuu ilman taukoa.

Vuonna 2003 arvostettu Rolling Stone -lehti valitsi Sgt Pepperin ykköseksi listalla 500 Greatest Albums of All Time.

Albumin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beatles sai vuoden 1967 alussa käyttöönsä Abbey Roadin studiot lähes rajattomaksi ajaksi uutta levytysprosessiaan varten. Uusimman studioteknologian mukana tulleet monipuoliset menetelmät tarjosivat loputtomasti mahdollisuuksia rikkoa pop-musiikin tekemisen raja-aitoja. Kaikulaitteiden ja efektikoneiden luova käyttö yhdistettynä eri soittimiin tuotti mielenkiintoisen soundimaailman, joihin Beatles onnistui lisäämään monia vaikutteita eri musiikkilajeista, kuten klassisesta- ja aikakauden vakiintuneita rajoja murskaavasta avantgardistisesta musiikista, sekä myös variatee-taiteesta.[9]

Kipinä albumin tekoon oli syntynyt Beatlesin vuoden 1966 esiintymismatkalla Yhdysvaltain länsirannikolle. McCartney kirjoitti albumin nimikappaleen saatuaan idean sanfranciscolaisten yhtyeiden pitkistä nimistä. "Mitäpä jos naamioitaisiin itsemme ja hankittaisiin yhtyeellemme joku toinen nimi!" [10] Nämä McCartneyn sanat sinetöivät seuraavan levyn syntymän alkuvaiheet. Alkuperäinen ajatus albumin konserttimaisesta formaatista ei kuitenkaan aivan sellaisenaan toteutunut, vaikka "Sgt.Pepperin" aloitusraidalla onkin kuultavissa yleisön hälinää ja orkesterin viritysääniä. [9] Vaikutelmaa korostaa silti nimikappaleen toinen esittäminen loppuosalla ja sen jälkeen ikään kuin ylimääräisenä numerona kuultava "A Day In The Life".

Abbey Roadin studioiden hienoista laitteista huolimatta McCartney sen enempää kuin Lennonkaan eivät olleet täysin tyytyväisiä käytössään olevaan neliraitatekniikkaan, jonka avulla oli vaikeaa toteuttaa Beatlesin visioita ja ideoita. George Martin piti koko äänityssessiota "painajaismaisena aikana".[10] Yhtye halusi "Sgt. Pepperillä" kaiken kuulostavan erilaiselta ja sen eteen nähtiin paljon vaivaa. Mikrofoneja laitettiin puhallinsoittimien sisään ja lauluosuuksia peiteltiin erilaisilla kaikuäänillä, jotka kierrätettiin Hammond-urkujen kanssa käytetyn pyörivän Leslie - kaiuttimen kautta. Erityisesti Lennonin oli vaikea saada päästään ulos niitä kaikkia ääniä, joita hän olisi halunnut levytyksessä käyttää.[10]

Kaikesta huolimatta lopputulos oli onnistunut. Huonossa tapauksessa albumista olisi saattanut tulla liiallisista aineksista ylitsepursuva keitos, jossa hyvät ideat olisivat hukkuneet liian monien äänien alle. Mutta siitä tuli taiteellisesti kunnianhimoinen, oivaltava, sanaleikkejä ja outoa huumoria sisältävä musiikkiteos, joka ei avautunut heti, vaan vaati useita kuuntelukertoja.

Albumin kansikuva sellaisenaan on aivan oma lukunsa. (Täysiin oikeuksiinsa se pääsee alkuperäisen vinyylilevyn kantena.) Sen taiteesta vastasivat Peter Blake (piirtäjä), Michael Cooper (kuvaaja) sekä (taidesuunnittelija) Robert Fraser yhdessä McCartneyn kanssa.[9]. [10] Henkilögalleriaan kuuluneet kasvot valitsivat pääosin McCartney ja Lennon. Jälkimmäisen ehdottama Adolf Hitler poistettiin kuvakokoelmasta viime hetkellä.[10]

Albumin kannesta on myös löydetty "vihjeitä" Paul on kuollut salaliittoteoriaan, jonka mukaan Paul McCartney olisi menehtynyt auto-onnettomuudessa vuonna 1966 ja korvattu vahanukella. Ensinnäkin kansikuvassa McCartneyn pään yläpuolella on käsi, joka symboloi kuolemaa. Lisäksi hän on kuvassa John Lennonia pidempi vaikka edellisissä kuvissa he ovat samanpituisia. The Beatles tekstin alapuolella olevassa kukka-asetelmassa on myös mahdollisesti havaittavissa teksti PAUL ?. Kaikilla muilla The Beatlesin jäsenillä on myös kädessään metallinen soitin, mutta McCartneylla puinen. Tämäkin symboloi kuolemaa.

"Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin" tekemiseen käytettiin yli 700 studiotuntia, jotka veivät yhtyeen ajasta kaikkiaan 135 päivää.[9][10]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet kirjoittaneet John Lennon ja Paul McCartney, ellei toisin mainita.

A-puoli

  1. Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band – 02:02
    • Päävokaalit: Paul McCartney ja John Lennon
  2. With a Little Help from My Friends – 02:44
    • Päävokaalit: Ringo Starr
  3. Lucy in the Sky with Diamonds – 03:28
    • Päävokaalit: John Lennon
  4. Getting Better – 02:47
    • Päävokaalit: Paul McCartney
  5. Fixing a Hole – 02:36
    • Päävokaalit: Paul McCartney
  6. She’s Leaving Home – 03:35
    • Päävokaalit: Paul McCartney ja John Lennon
  7. Being For the Benefit of Mr. Kite – 02:37
    • Päävokaalit: John Lennon

B-puoli

  1. Within You Without You – 05:05 (säv. George Harrison)
    • Päävokaalit: George Harrison
  2. When I'm Sixty-Four – 02:37
    • Päävokaalit: Paul McCartney
  3. Lovely Rita – 02:42
    • Päävokaalit: Paul McCartney
  4. Good Morning Good Morning – 02:41
    • Päävokaalit: John Lennon
  5. Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band (Reprise) – 01:18
    • Päävokaalit: John Lennon, Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Starr
  6. A Day in the Life – 05:33
    • Päävokaalit: John Lennon ja Paul McCartney

Grammy-tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Voittaja Kategoria
1967 Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band Grammy Award for Album of the Year (Vuoden albumi)
1967 Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band Grammy Award for Best Album Cover, Graphic Arts (Paras albuminkansi)
1967 Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band Grammy Award for Best Engineered Album, Non-Classical (Paras suunniteltu albumi, ei-klassinen)
1967 Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band Grammy Award for Best Pop Vocal Album (Parhaat popvokaalit)

Ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Ehdokas Kategoria
1967 Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band Grammy Award for Best Performance by a Vocal Group (Paras lauluyhtyeen esitys)
1967 Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band Grammy Award for Best Pop Performance by a Duo or Group with Vocal (Paras popesitys lauluduolta tai -yhtyeeltä)
1967 "A Day in the Life" Grammy Award for Best Instrumental Arrangement Accompanying Vocalist(s) (Paras instrumentaalinen sovitus jossa laulaja/laulajia)

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Beatles[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John Lennon – laulu, soolo-, rytmi- ja akustinen kitara, Hammond-urut, piano, ääni- ja nauhaefektit, tamburiini, marakassit, taputukset, huuliharppu, kazoo
  • Paul McCartney – laulu, soolo- rytmi ja akustinen kitara, bassokitara, Hammond-urut, piano, ääni- ja nauhaefektit, kazoo, taputukset
  • George Harrison – soolo-, rytmi- ja akustinen kitara, bassokitara, laulu, tambura, huuliharppu, sitar, kazoo, taputukset, marakassit
  • Ringo Starr – rummut, perkussiot, congat, marakassit, laulu, huuliharppu, kazoo, pianosointu

Vierailevat muusikot ja levyn tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neil Aspinall – tambura ja huuliharppu
  • Geoff Emerick – äänitys - ja miksaus, ääni - ja nauhaefektit
  • Mal Evans – lasku, herätyskello, huuliharppu, pianosointu
  • Matthew Deyell – tamburiini
  • George Martin – tuottaja ja miksaus; ääni - ja nauhaefektit; cembalo; harmoni; Lowry-urut ja kellopeli; Hammond-urut, piano, harmonisointu

Sessiomuusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • neljä käyrätorvea ("Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band") (sovitus ja kapellimestarointi McCartney ja Martin)
  • jousisektio ja harppu ("She's Leaving Home") (sovitus Mike Leander, kapellimestarointi Martin)
  • harmoni, sitar, dilruba, kahdeksan viulua ja neljä selloa ("Within You Without You") (sovitus ja kapellimestarointi Harrison ja Martin)
  • kolme klarinettia ("When I'm Sixty-Four") (sovitus ja kapellimestarointi McCartney ja Martin)
  • kuusi saksofonia ("Good Morning, Good Morning") (sovitus ja kapellimestarointi Martin ja Lennon)
  • neljänkymmenen jäsenen orkesteri, jossa jouset, vasket, puupuhaltimet ja lyömäsoittimet ("A Day in the Life") (sovitus Martin, Lennon ja McCartney, kapellimestarointi Martin ja McCartney)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]