Cass Elliot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cass Elliot ja Johnny Cash

Cass Elliot (s. Ellen Naomi Cohen, 19. syyskuuta 1941 Baltimore, Maryland, Yhdysvallat29. heinäkuuta 1974 Lontoo, Iso-Britannia), joka tunnettiin myös nimellä Mama Cass, oli yhdysvaltalainen laulaja. Hän tuli tunnetuksi 1960-luvulla The Mamas & the Papasin jäsenenä, ja hänellä oli yhtyeen hajoamisen jälkeen myös menestyksekäs sooloura.[1]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellen Cohen syntyi Baltimoressa, Marylandissa 19. syyskuuta 1941 ja kasvoi Washington (DC):ssä. Hänen isänsä Phillip oli ravintolayrittäjä, jonka perustamat ravintolat menivät kuitenkin konkurssiin toinen toisensa jälkeen. Hänen äitinsä Bess oli osa-aikatöissä rautateillä. Ellenillä oli nuoremmat sisarukset Leah (s. 1948) ja Joseph (s. 1951). Cohenin suku oli hyvin musikaalinen, ja etenkin isänsä rakastaman oopperan dramaattisuus teki nuoreen Elleniin suuren vaikutuksen.[2]

Ellen meni 15-vuotiaana George Washington High School -lukioon Alexandriassa, mutta perhe muutti isän työn vuoksi kesken Ellenin lukuvuoden Baltimoreen. Siellä Ellen alkoi käydä Forest Park High School -lukiota, jonka opiskelijoista suurin osa oli Ellenin tapaan juutalaisia. Ellenillä oli kuitenkin sopeutumisvaikeuksia ylipainonsa ja sitä kompensoivan huomiotaherättävän pukeutumistyylinsä vuoksi snobistisessa kouluyhteisössä, jossa oikeisiin opiskelijapiireihin kuuluminen oli kaikki kaikessa.[3] Ellenin koulunkäyntiä haittasi myös se, että hän auttoi isänsä ravintolassa aamuisin useita tunteja ennen kouluunmenoa. Tämä rakennustyömaaruokala oli tosin Phillip Cohenin ensimmäinen todella menestynyt yritys.[4] Ellenille määrättiin nuorena amfetamiinipohjaisia laihdutuslääkkeitä, joista ei ollut hänelle kuitenkaan hyötyä, vaan jotka pikemminkin tutustuttivat hänet huumeidenkäyttöön jo nuorella iällä.[5]

Uran alkuvaiheet ja nimenmuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellen aloitti viihdealan uransa lukioikäisenä esiintymällä kesäteatterin näytelmässä. Kesän jälkeen Ellen jätti lukion kesken vain kuukausia ennen valmistumistaan ja lähti pian New Yorkiin tavoittelemaan näyttelijänuraa[6]. Lähtiessään New Yorkiin hän vaihtoi myös nimensä Ellen Cohenista Cass Elliotiksi. Siitä mihin uusi nimi perustui on useita tarinoita ja teorioita: Elliot itse kertoi aluksi ottaneensa Elliot-nimen jazz-laulaja Jesse Elliotilta ja Cass-nimen isänsä hänelle antamasta kreikkalaismytologia-aiheisesta lempinimestä Cassandra. Myöhemmin hän kertoi yhtyetoverilleen Tim Roselle yhdistäneensä komedienne Cass Daleyn ja runoilija T. S. Eliotin nimet. Nimenvalintaan vaikutti luultavasti myös Elliotin kiinnostus sanojen kirjoittamiseen takaperoisesti: E.C.:stä tuli C.E.[7]

New Yorkissa Elliot sai töitä teatterin narikasta. Hän otti näyttelijätunteja ja yritti saada töitä Broadwaylta, tosin huonolla menestyksellä. Vihdoin hän sai pienen roolin "The Music Man" -näytelmässä kiertelevän näyttelijäseurueen mukana[1]. Samaan aikaan vuonna 1961 hänen isänsä Phillip kuoli auto-onnettomuudessa.[8]

Laulajanuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1963 Elliot perusti kahden mieslaulajan kanssa folk-trion nimeltä The Triumvirate, joka vaihtoi myöhemmin nimekseen The Big 3. Yhtye levytti kaksi albumia ja esiintyi sen ajan suosituimmissa televisio-ohjelmissa kuten The Tonight Show, Hootenanny ja Danny Kaye Show. Yhtye hajosi seuraavana vuonna, ja jäljelle jääneet jäsenet Elliot mukaan lukien perustivat uusien jäsenten kanssa yhtyeen, jonka nimeksi tuli The Mugwumps. Yhtye esiintyi etupäässä Washingtonin klubeilla ja äänitti ennen vuoden 1964 loppua tapahtunutta hajoamistaan folk rock-tyylistä, Beatles-vaikutteista materiaalia, joka julkaistiin levynä vasta vuonna 1967[9].[1]

The Mamas and the Papas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1965 Mugwumpsissakin mukana ollut Denny Doherty perusti John ja Michelle Phillipsin kanssa yhtyeen, jonka nimeksi tuli myöhemmin The Mamas and the Papas. Elliotia ei aluksi hyväksytty yhtyeeseen hänen liian matalan äänensä ja lihavuutensa vuoksi. Sinnikkyytensä ansiosta Elliot kuitenkin lopulta otettiin mukaan. The Mamas and the Papas teki neljä levyä vuosien 1965 ja 1968 välillä sekä yhden vuonna 1971, ja sen tunnetuimpia hittejä olivat muun muassa "California Dreamin" ja "Dream a Little Dream Of Me".[10]

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cass Elliot vuonna 1973 television erikoisohjelmassaan Don't Call Me Mama Anymore.

Elliot siirtyi soolouralle vuonna 1968 ja levytti yhteensä seitsemän sooloalbumia. Hänen tunnetuimpia hittejään olivat muun muassa "It's Gettin' Better" ja "Make Your Own Kind of Music".[10]. Elliot esiintyi 1970-luvun alussa usein myös televisiossa.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elliotilla oli 26. huhtikuuta 1967 syntynyt tytär Owen Vanessa. Elliot oli kahdesti naimisissa, 1963−1968 ja 1971.[1] Elliotin ensimmäinen avioliitto oli platoninen: hän solmi sen yhtyetoverinsa Jim Hendricksin kanssa vain jotta tämä ei joutuisi Vietnamin sotaan.[11] Elliotin elämän suuri rakkaus oli Denny Doherty, jolta hän ei kuitenkaan koskaan saanut läheistä ystävyyttä enempää[12].

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elliot kuoli esiintymiskiertueellaan 29. heinäkuuta 1974 Lontoon Mayfairissa asuntonsa makuuhuoneessa. Hänen ennenaikaisesta kuolemastaan 32-vuotiaana liikkeelle lähtenyt huhu kinkkuvoileipään tukehtumisesta ei pidä paikkaansa: kuolema todettiin luonnolliseksi sydänkohtaukseksi. The Who -rumpali Keith Moon kuoli samassa makuuhuoneessa neljä vuotta myöhemmin.[13]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Big 3:ssä[14][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Big 3 (1963)
  • Live at the Recording Studio (1964)

The Mugwumpsissa[15][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Mugwumps (1967)

The Mamas and the Papasissa[16][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumit[17][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1968: Dream a Little Dream
  • 1969: Bubblegum, Lemonade, & Something for Mama
  • 1969: Make Your Own Kind of Music
  • 1971: Dave Mason & Cass Elliot
  • 1972: Cass Elliot
  • 1972: The Road Is No Place for a Lady
  • 1973: Don't Call Me Mama Anymore

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fiegel, Eddi: Dream a Little Dream of Me. Sidgwick & Jackson, 2005.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Richard Barton Campbell: About Cass Elliot CassElliot.com. Viitattu 24.12.2012.
  2. Fiegel 2005, s. 10-11, 15
  3. Fiegel 2005, s. 19-23
  4. Fiegel 2005, s. 26-27
  5. Fiegel 2005, s. 30-32
  6. Fiegel 2005, s. 36-37
  7. Fiegel 2005, s. 40-41
  8. Fiegel 2005, s. 42-46
  9. Fiegel 2005, s. 132-133
  10. a b Mama Cass Biography The Biography Channel. Viitattu 24.12.2012.
  11. Fiegel 2005, s. 98-99
  12. Fiegel 2005, s. 129
  13. Roger Wilkes: Inside story: 9 Curzon Place Telegraph. 17.2.2001. Viitattu 28.9.2009.
  14. The Big 3: biography Allmusic.com. Viitattu 26.12.2012.
  15. The Mugwumps: biography Allmusic.com. Viitattu 26.12.2012.
  16. The Mamas and the Papas: biography Allmusic.com. Viitattu 26.12.2012.
  17. Cass Elliot: biography Allmusic.com. Viitattu 26.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]