Mick Jagger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mick Jagger
Jagger live Italy 2003.JPG
Mick Jagger esiintymässä vuonna 2003.
Syntynyt 26. heinäkuuta 1943 (ikä 71)
Dartford, Kent, Englanti
Kotipaikka Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo, Englanti
Aktiivisena 1963
Tyylilajit Rock
Soittimet Kitara, Huuliharppu
Yhtyeet The Rolling Stones
Levy-yhtiöt Decca Records

Sir Michael Philip ”Mick” Jagger (s. 26. heinäkuuta 1943 Dartford, Kent) on brittiläinen rockmuusikko, lauluntekijä, näyttelijä, elokuvatuottaja ja liikemies. Hänet tunnetaan erityisesti The Rolling Stonesin solistina.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jagger syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Livingstonen sairaalassa, Dartfordissa, Kentissä, Englannissa. Hänen isänsä, Basil Fanshawe (”Joe”) Jagger ja isoisäpuolensa, David Ernest Jagger, olivat molemmat opettajia. Hänen äitinsä, Eva Ensley Mary Scutts, australialainen siirtolainen, oli Konservatiivipuolueen aktiivinen jäsen. Jagger oli vanhempi perheen kahdesta pojasta ja kasvatettiin seuraamaan isänsä uraa.

Akateemisesti menestyksekkäänä, hän kävi Dartfordin koulua, jossa hän läpäisi 3 A-tason opintoa, kunnes aloitti opinnot London School of Economicsissa stipendin siivittämänä. Hän opiskeli loppututkinnon kirjanpidossa ja taloustieteessä, sivuaineenaan hän opiskeli liikuntaa, mutta osallistui siihen alle vuoden verran, eikä valmistunut. Tämän jälkeen hän siirtyi tavoittelemaan muusikon uraa.

Opiskellessaan Jagger kävi usein lontoolaisessa "The Firehouse" -nimisellä klubilla ja 19-vuotiaana hän aloitti esiintymiset laulajana. Kuten Keith Richards ja The Rolling Stonesin muut jäsenet, Jaggerilla ei ollut virallista musiikillista koulutusta, eikä hän osannut lukea nuotteja.

Richards ja Jagger liittyivät yhteen ja löysivät heitä yhdistävän rakkauden rhythm and blues -musiikkiin. He muuttivat huoneistoon, Chelseaan yhdessä kitaristi Brian Jonesin kanssa. Sillä välin kun Richards ja Jones tekivät suunnitelmia perustaakseen oman yhtyeensä, Jagger jatkoi bisneskurssejaan LSE:ssa.

Yhtyeen ensimmäinen suuri esiintyminen oli valmistelematon esitys The Marquee -klubilla. Yhtye oli vielä tuossa vaiheessa nimetön. Hetken mielijohteesta he päättivät kutsua itseään nimellä "Brian Jones and Mick Jagger and the Rollin' Stones" Muddy Watersin kappaleen mukaan. Yhtyeelle ei maksettu tästä ensiesiintymisestä. Myöhemmin yhtyeeseen liittyivät rumpali Charlie Watts ja basisti Bill Wyman. Vuoden 1963 aikana yhtye oli noussut menestykseen ja vuonna 1964 heidät äänestettiin Englannin suosituimmaksi yhtyeeksi heti The Beatlesin jälkeen.

Ian Stewart oli myös yhtyeen jäsen sen alkuvaiheessa, mutta hänet tiputettiin ryhmästä, koska hän ei yhtyeen managerin Andrew Loog Oldhamin mielestä sopinut yhtyeen imagoon. Hän jatkoi kuitenkin keikkailua yhtyeen kanssa pianistina kuolemaansa, vuoteen 1985 asti. Oldham myös vaati Jaggeria kutsumaan itseään nimellä "Mick" mieluummin kuin nimellä "Mike". Nimeä "Mike" hän kuitenkin käytti jatkossa ystäviensä kanssa; esimerkiksi John Lennon kutsuu häntä Michaeliksi vuoden 1968 elokuvassa The Rolling Stones Rock and Roll Circus. Jagger myös esiteltiin kansainvälisessä televisiolähetyksessä The Beatlesin äänittäessä kappaleen "All You Need Is Love".

The Rolling Stones[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1965 eteenpäin The Rolling Stones siirtyi esiintymään klubeilta suuremmille areenoille. Samalla Jagger lopetti opintonsa Lontoon kauppakorkeakoulussa. Rolling Stones luotti vahvasti lainakappaleisiin sen levytysuran alkuvaiheessa. Yhtye jatkoi amerikkalaisten rhythm and blues -artistien, kuten Chuck Berryn ja Bo Diddleyn lainakappaleilla, mutta Jagger ja Richards ryhtyivät pian kirjoittamaan omia lauluja. Yksi heidän ensimmäisistä sävellyksistään, "As Tears Go By", kirjoitettiin nuoren laulajan Marianne Faithfullin käyttöön. The Rolling Stonesille kaksikko kirjoitti kappaleen "The Last Time", josta tuli yhtyeen kolmas listaykkönen Britanniassa. Tämän yhteistyön yksi ensimmäisistä hedelmistä oli myös yhtyeen ensimmäinen kansainvälinen hitti, "Satisfaction." Se myös vakiinnutti Rolling Stonesin imagon kapinallisina rettelöitsijöinä, jota The Beatles puolestaan ei ollut.

Yhtye julkaisi seuraavina vuosina useita menestysalbumeja; kuten Out of Our Heads (1965), Aftermath (1966) ja Between the Buttons (1967). Vuonna 1967 Jagger pidätettiin huumesyytöksistä, mikä ajan tavan mukaan tuomittiin ankarasti.

Vuonna 1967 yhtye julkaisi albumin Their Satanic Majesties Request, jota kriitikot kuitenkin haukkuivat köyhäksi yritykseksi kopioida The Beatlesin albumia Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band.

Siitä lähtien kun yhtyeellä oli raju välirikko heidän toiseen managerinsa Allen B. Kleiniin, Jagger on johtanut yhtyeen bisnesasioita. Yli neljäkymmentä vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen, The Rolling Stones jatkaa esiintymisiä . Heidän uusin, vuoden 2005 studioalbuminsa A Bigger Bang, sisältää kappaleen "Sweet Neo Con", jossa Jaggerin kirjoittamat sanoitukset hyökkäävät avoimesti Yhdysvaltain presidentti George W. Bushia vastaan. Albumin kiertueesta yhtye tienasi 437 miljoonaa dollaria päästen Guinnessin ennätysten kirjaan.

Jaggerin henkilökohtainen omaisuus on arviolta 215 miljoonan punnan suuruinen.[1]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jagger on myös esiintynyt elokuvissa, joista merkittävin on Performance vuodelta 1968. (Elokuva suomennettiin Notting Hill klo 11.17 -nimiseksi). Elokuvassa hän näytteli entistä rock-tähteä, joka tarjoaa turvapaikkaa poliiseja pakoilevalle psykopaattimurhaajalle (James Fox). Vuonna 1969 hän sävelsi improvisoidun soundtrackin Kenneth Angerin elokuvaan "Invocation of My Demon Brother" moog-syntetisaattorilla. Hän myös esiintyi The Rutles-yhtyeen elokuvassa All You Need Is Cash vuonna 1978.

Vuonna 1995 Mick Jagger perusti Jagged Films -yhtiön yhdessä Victoria Pearmanin kanssa. Sen ensimmäinen julkaisu oli Toiseen maailmansotaan sijoittuva draama Enigma vuonna 2001. Samana vuonna se tuotti dokumentin Being Mick. Ohjelma, joka ensimmäisen kerran näytettiin televisiossa 22. marraskuuta, samaan aikaan kun hänen sooloalbuminsa Goddess in the Doorway julkaistiin. Vuonna 2008 yhtiö ryhtyi työstämään elokuvaa Naiset, joka on uusi sovitus George Cukorin samannimisestä elokuvasta. Sen ohjasi Diane English.

The Rolling Stones on ollut lukuisien dokumenttien aiheena, muun muassa Gimme Shelterissä, joka teki yhtyeestä entistä kuuluisamman Yhdysvalloissa. Martin Scorsese työskenteli Jaggerin kanssa Shine a Lightissa, joka oli dokumentti yhtyeestä ja sisälsi katkelmia konsertista.

Jagger oli tuottaja ja myös näytteli lyhytaikaisessa komediassa The Knights of Prosperity (2007).

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mick Jagger on julkaissut neljä sooloalbumia. Yhdessä Eurythmicsin Dave Stewartin kanssa hän sävelsi musiikin elokuvaan Alfie (2004).

Kuningatar Elisabet II aateloi Jaggerin vuonna 2003.

Marianne Faithfullia pidetään Jaggerin merkittävimpänä muusana. Faithfullin ja Jaggerin suhde kesti vuoteen 1970 saakka. Muita tärkeitä naisia Mickin elämässä ovat olleet muun muassa ensimmäinen vaimo Bianca ja malli Jerry Hall. Jagger on seurustellut myös Ranskan entisen presidentin Nicolas Sarkozyn vaimon, malli Carla Brunin kanssa.

Jagger on suuri jalkapallon ystävä. Hänen ja hänen koko perheensä suosikkijoukkue on lontoolainen Arsenal.

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • She's the Boss (1985)
  • Primitive Cool (1987)
  • Wandering Spirit (1993)
  • Goddess in the Doorway (2001)
  • Alfie (2004)

Soolosinglet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Memo from Turner" (1970) #32 UK
  • "Just Another Night" (1985) #32 UK; #12 US
  • "Dancing in the Street" (mukana David Bowie) (1985) #1 UK; #7 US
  • "Lucky in Love" (1985) #38 US
  • "Let's Work" (1987) #31 UK; #39 US
  • "Sweet Thing" (1993) #24 UK
  • "T.H.E." (The Hardest Ever) (2011)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]