Huuliharppu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kymmenreikäinen blues-huuliharppu.

Huuliharppu on Saksassa 1800-luvun alkupuolella kehitelty, vapaalehdykkäsoittimiin lukeutuva puhallinsoitin. Sen sisällä on eri pituisia, toisesta päästä irrallisia kieliä, jotka värähtelevät ilmavirran vaikutuksesta, synnyttäen tietyn äänen. Alun perin soitin tehtiin pianonvirittäjän apuvälineeksi, joskaan se ei yleistynyt tässä käytössä.

Rakenne ja muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huuliharpun perustyyppinä voidaan pitää kymmenreikäistä niin sanottua blues-huuliharppua. Se koostuu puisesta tai muovisesta rungosta, johon on työstetty ilmakanavat, runko-osan molemmin puolin sijoitetuista kielilevyistä sekä peltisistä kuorista; osat on niputettu yhteen ruuveilla. Kielilevyjen kielet asettuvat ilmakanaviin pareittain siten, että vedettäessä ilmaa sisäänpäin syntyy eri sävel kuin ulos puhallettaessa. Asteikon sävelet on voitu sijoitella eri tavoin, yleisin on niin sanottu Richterin järjestelmä. Blues-huuliharput ovat diatonisia ja näin ollen sidottuja määrättyyn diatoniseen sävelasteikkoon. Diatonisissakin huuliharpuissa äänenkorkeutta voi kuitenkin "venyttää" suuaukon kokoa tarkasti säätelemällä (mikä vaatii hieman harjoittelua). Tämän takia soittaminen niillä ei ole niin rajoittunutta kuin aluksi voisi luulla.

Myös kromaattisia huuliharppuja on olemassa. Ne ovat usein 12-, 14- tai 16-reikäisiä ja niissä on mekanismi, jota käyttämällä voidaan soittaa perusasteikkoon kuulumattomat korotetut ja alennetut sävelet. Tremolohuuliharpussa jokaista säveltä kohden on kaksi hiukan eri tasoon viritettyä kieltä, jotka yhtä aikaa soidessaan antavat soittimelle sen ominaisen äänen. Muitakin muunnelmia on.

Massatuotettu yksinkertainen huuliharppu on varsin halpa soitin, mutta kalleimmat mallit maksavat satoja tai jopa tuhansia euroja. Tunnetuimpia valmistajia ovat mm. saksalainen Hohner, japanilainen Tombo (mm. Lee Oskar -merkki) ja brasilialainen Hering.

Huuliharppu musiikissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huuliharppu yhdistetään usein nimenomaan blues-musiikkiin, missä sitä on hyödynnetty paljon. Kenties arvostetuimmat huuliharpun soittajat ovat Little Walter ja Big Walter Horton, jotka soittavat esimerkiksi Muddy Watersin monilla levyillä. Little Walterilla oli 1950-luvulla myös merkittävä ura omalla nimellään. Muita kuuluisia bluesharpisteja ovat esimerkiksi kaksi nimeä Sonny Boy Williamson käyttänyttä muusikkoa, Junior Wells, Slim Harpo, Kim Wilson sekä Howlin' Wolf.

Rock-musiikissa, varsinkin folk-vaikutteisessa rockissa, huuliharppua käytetään myös silloin tällöin. Vaikka huuliharppu ei kuulu aivan populaarimusiikin keskeisimpiin soittimiin, sitä voi kuulla useilla hyvin tunnetuilla rock- ja pop-levyillä. Esimerkiksi Neil Young, Stevie Wonder, Bob Dylan, Mick Jagger, Yardbirds, Bruce Springsteen, Led Zeppelin, Deep Purple, Michael Monroe ja Anssi Kela ovat käyttäneet sitä monissa kappaleissaan.

Tunnetuin satumaailmassa esiintyvä huuliharpun soittaja lienee Muumeista tuttu Nuuskamuikkunen.

Sysmässä on harmonikkamuseo, jonka yhteydessä on mittava huuliharppukokoelma.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Huuliharppu.