Huuliharppu
Wikipedia
Huuliharppu on Saksassa kehitelty soitin. Sen sisällä on eri pituisia, toisesta päästä irrallisia kieliä, jotka värähtelevät ilmavirran vaikutuksesta, synnyttäen tietyn äänen. Alun perin soitin tehtiin pianonvirittäjän apuvälineeksi, joskaan se ei yleistynyt tässä käytössä.
Huuliharpun kielet on aseteltu siten, että vedettäessä henkeä sisään syntyy eri sävel kuin ulos puhallettaessa. Jotkut huuliharput ovat diatonisia ja näin ollen sidottuja määrättyyn diatoniseen sävelasteikkoon. Toiset taas ovat kromaattisia. Diatonisissa huuliharpuissa äänenkorkeutta voi "venyttää" suuaukon kokoa tarkasti säätelemällä (mikä vaatii hieman harjoittelua). Tämän takia soittaminen niillä ei ole niin rajoittunutta kuin aluksi voisi luulla.
Huuliharppu yhdistetään usein nimenomaan blues-musiikkiin, missä sitä on hyödynnetty paljon. Kenties arvostetuimmat huuliharpun soittajat ovat Little Walter ja Big Walter Horton, jotka soittavat esimerkiksi Muddy Watersin monilla levyillä. Little Walterilla oli 1950-luvulla myös merkittävä ura omalla nimellään. Muita kuuluisia bluesharpisteja ovat esimerkiksi kaksi Sonny Boy Williamson nimeä käyttänyttä muusikkoa, Junior Wells, Slim Harpo, Kim Wilson sekä Howlin' Wolf. Rock-musiikissa, varsinkin folk -vaikutteisessa rockissa, huuliharppua käyteään myös silloin tällöin. Huuliharppu ei ole oikeastaan keskeinen soitin missään tyylissä. Toisaalta huuliharppua kuitenkin kuulee useissa tunnetuissa populaarimusiikin levytyksissä. Esimerkiksi Neil Young, Stevie Wonder, Bob Dylan, Mick Jagger, Yardbirds, Bruce Springsteen, Michael Monroe ja Anssi Kela ovat soittaneet sitä monissa kappaleissaan.
Tunnetuin satumaailmassa esiintyvä huuliharpun soittaja lienee Muumeista tuttu Nuuskamuikkunen.
Sysmässä on harmonikkamuseo, jonka yhteydessä on mittava huuliharppukokoelma.
[muokkaa] Asiasta muualla
