Ozzy Osbourne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ozzy Osbourne
OzzyChangingHands02-20-2010.jpg
Ozzy Osbourne vuonna 2010.
Syntynyt 3. joulukuuta 1948 (ikä 66)
Kotipaikka Englanti
Aktiivisena 1967
Tyylilajit heavy metal
shock rock
Laulukieli englanti
Soittimet laulu, huuliharppu
Yhtyeet Black Sabbath
Kelly Osbourne
Ozzy Osbourne
Levy-yhtiöt Epic, Sony BMG

Ozzy Osbourne (oikealta nimeltään John Michael Osbourne, s. 3. joulukuuta 1948 Birmingham, Iso-Britannia)[1] on brittiläinen rockmuusikko ja TV-persoona.[2]

Osbourne on yksi heavy metal -yhtye Black Sabbathin perustajajäsenistä. Ozzy erotettiin Black Sabbathista vuonna 1979, minkä jälkeen hän aloitti menestyksekkään soolouran. Lisäksi Osbournesta tuli suosittu televisioesiintyjä The Osbournes -tositelevisiosarjan myötä.[2] Like julkaisi vuonna 2010 Osbournen omaelämäkerran Minä, Ozzy.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ozzy Osbournen vanhemmat olivat tehdastyöläisenä työskennellyt John Osbourne ja Lucasin autotehtaalla sähköpiirejä koonnut Lillian Osbourne. Osbourneilla oli kolme tytärtä, Gillian, Iris ja Jean, jotka syntyivät ennen Ozzya. Hänen jälkeensä syntyivät vielä pojat Paul ja Tony.[2]

Perhe asui pienessä ja huonokuntoisessa talossa Birminghamin Astonin tehdasalueen läheisyydessä.[2] Heikon rahatilanteen vuoksi vaatteita jouduttiin käyttämään, kunnes ne kuluivat puhki. Talviöisin lapset nukkuivat yhdessä kasassa lämpiminä pysyäkseen. Päivisin lapset olivat omillaan.

Jo lapsena Ozzy Osbournea pidettiin erikoisena luonteena. 11-vuotiaana hän yritti tappaa tätinsä kissan leipäveitsellä ja 14-vuotiaana koetti hirttäytyä äitinsä pyykkinaruun. Vanhemmat nuhtelivat häntä usein. Toisinaan Osbourne kuitenkin käyttäytyi esimerkillisesti. Hän ihastui The Beatlesin musiikkiin ja joutui koulukiusatuksi laulaessaan yhtyeen kappaleita välitunnilla. Yksi kiusaajista oli Osbournen tuleva yhtyekumppani Tony Iommi.

Osbourne lopetti koulun 15-vuotiaana. Hänellä oli luku- ja keskittymishäiriöitä. Hän teki töitä muun muassa teurastamolla ja putkimiehen apulaisena. Hän sai 40 punnan sakot näpistettyään tavaraa vaatekaupasta. Hänen isänsä John Osbourne ei suostunut rahoittamaan sakkoa, joten Ozzy istui kuusi viikkoa pahamaineisessa Winson Greenin vankilassa.[2] Tältä ajalta ovat peräisin hänen kuuluisat tatuointinsa.

Black Sabbath[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vankilasta päästyään Osbourne ryhtyi tavoittelemaan laulajan uraa. Isältään lainaamilla rahoilla hän hankki äänentoistolaitteet ja kaksi mikrofonia. Hän lauloi erilaisissa yhtyeissä ja tapasi Geezer Butlerin. Myöhemmin Butler ja Osbourne aikoivat perustaa oman yhtyeen ja he laittoivat lehteen ilmoituksen, jossa hakivat kitaristia ja rumpalia. Näin he törmäsivät jälleen jo koulusta tuttuihin Tony Iommiin ja rumpali Bill Wardiin, joiden yhtye Mythology oli jokin aika sitten hajonnut. Nelikko perusti ensin yhtyeen nimeltä Polka Tulk Blues Band, joka myöhemmin vaihtoi nimekseen Earth. Vuonna 1968 yhtyeen basisti Butler näki Boris Karloffin tähdittämän elokuvan nimeltä Black Sabbath, ja sen innoittamana myös yhtyeen nimi muutettiin lopulliseen muotoonsa Black Sabbath. Yhtye muutti sanoituksiaan ja soittoaan synkemmäksi. Geezer Butlerin väitetään harrastaneen noituutta noihin aikoihin. Tony Iommi menetti onnettomuudessa sormenpäät oikean kätensä nimettömästä ja keskisormesta. Koska hän soittaa vasenkätisesti, hän joutui käyttämään muovi-implantteja sormissaan. Tämän johdosta hän joutui myös käyttämään ohuempaa kielisettiä kitarassaan ja virittämään kitaransa matalampaan vireeseen, jolloin myös Butler joutui madaltamaan bassonsa virettä. Matalat vireet toimivat yhtyeen mielestä heidän musiikissaan erinomaisesti.[2]

Yhtye nousi maineeseen albumien Black Sabbath (1970), Paranoid (1970) ja hittien "Paranoid" ja "Iron Man" myötä. Päihteiden käyttö yhtyeen keskuudessa oli rankkaa. Osbourne jätti Black Sabbathin vuonna 1976, koska oli kyllästynyt Tony Iommin määräilyihin. Hän kuitenkin palasi pian takaisin yhtyeeseen. Ozzyn tilannetta ei helpottanut hänen isänsä kuolema syöpään vuoden 1978 alussa. Vuonna 1979 Ozzy erotettiin Black Sabbathista alkoholin ja huumeiden liiallisen käytön takia ja tilalle pestattiin Ronnie James Dio.

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osbournen yhtyekokoonpanot ovat tunnettuja siitä, että niissä ovat vaikuttaneet monet sellaiset kitaristit, jotka ovat tulleet kuuluisiksi teknisten soolotaitojensa ansiosta. Näitä ovat muun muassa Randy Rhoads, Zakk Wylde, Jake E. Lee ja Gus G.

Soolouran alkuajat Rhoadsin kanssa (1980–1982)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osbournen kaksi ensimmäistä studioalbumia menestyivät hyvin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, missä Blizzard Of Ozz -levy myi platinaa ja sisälsi hitit "Mr. Crowley", "Crazy Train" ja "Suicide Solution". Osbournen musiikkia pidettiin onnistuneena, mutta konserteissa se jäi hänen rohkean esiintymisensä varjoon.

Diary Of A Madman -kiertueen konsertti Iowassa 20. tammikuuta 1982 on rockhistorian kuuluisimpia. Osbourne puri elävältä lepakolta pään irti luullen sitä kumiseksi lelulepakoksi. Eläinsuojeluyhdistykset ympäri Yhdysvaltoja reagoivat tapaukseen voimakkaasti ja Osbournen konsertteja alettiin seurata tarkoin. Yhdysvaltalaisten lasten vanhemmat ilmaisivat paheksuntansa Osbournea kohtaan.

Ystävän kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosionsa huipulla olevaa Osbournea kohtasi tragedia, kun hänen kahdella ensimmäisellä albumillaan kitaraa soittanut 25-vuotias Randy Rhoads sai surmansa 19. maaliskuuta 1982 Floridassa pienkoneen maahansyöksyssä. Konetta ohjasi Osbournen kiertuebussinkuljettaja Andrew Aycock (36), joka oli nauttinut kokaiinia ja houkutellut Rhoadsin sekä kiertueella kampaajana ja meikkaajana toimineen Rachel Youngbloodin (58) mukaansa huvilennolle. Kaikki kolme kuolivat onnettomuudessa. Osbourne halusi keskeyttää kiertueen, mutta Osbournen kumppani Sharon Arden (myöh. Sharon Osbourne) kuitenkin rohkaisi miestään jatkamaan. Yhtye kitaristinaan Brad Gillis äänitti kiertueen yhteydessä livealbumin Speak of the Devil. Heinäkuussa 1982 Ozzy Osbourne ja Sharon Arden vihittiin Havaijilla ennen Osbournen Japanin-kiertuetta. Myöhemmin heille syntyi kolme lasta, Aimee, Kelly ja Jack Osbourne.

Uudet kuviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osbournet ottivat Ozzyn uran omiin käsiinsä. Vuonna 1983 Osbourne julkaisi kolmannen soololevynsä Bark at the Moon. Kitaraa sekä tällä että seuraavalla, vuonna 1986 ilmestyneellä albumilla The Ultimate Sin soitti Jake E. Lee. Vuonna 1988 Leen tilalle tuli Zakk Wylde. Wylde soitti Ozzyn yhtyeessä aina vuoteen 2010 asti, jolloin hän päätti panostaa kokonaan omaan yhtyeensä Black Label Societyn toimintaan. Wylden tilalle hankittiin Gus G, joka soittaa nykyään Osbournen sooloyhtyeessä. The Ultimate Sinillä on eräs Osbournen tunnetuimmista kappaleista, ”Shot in the Dark”. Siitä tuli hänen ensimmäinen henkilökohtainen hittisinglensä ja se nousi Billboardin singlelistalla sijalle 20. Ozzy Osbourne esiintyi ensimmäistä kertaa soolourallaan Suomessa Helsingissä 12. tammikuuta 1983.

Osbourne ajautui jälleen hankaluuksiin yhdysvaltalaisten vanhempien kanssa. Kuuluisin tapaus oli vuonna 1984 tapahtunut yhdysvaltalaisen John McCollumin itsemurha. McCollum kuunteli Osbournen laulua ”Suicide Solution”, joka kertoi alkoholin väärinkäytöstä ja AC/DC:n laulaja Bon Scottin elämästä ja kuolemasta. Päivän laulua kuunneltuaan poika ampui itseään päähän vahvassa humalatilassa. Osbourne joutui oikeuden eteen puolustaen itseään: ”Ei ole minun vikani, jos musiikkini ymmärretään väärin”. Syytteet raukesivat lopulta, eikä Osbournea tuomittu. Pian myös muut heavy metal -artistit joutuivat samanlaisten syytösten kohteeksi ja heavy metalia alettiin kutsua paholaisen musiikiksilähde?.

Vuonna 1985 Osbourne esiintyi Live Aid -konsertissa Black Sabbathin alkuperäiskokoonpanon kanssa. Viidennen studioalbuminsa, No Rest For The Wicked, julkaistuaan hän lähti pitkälle kiertueelle, joka ulottui myös Suomeen. Kiertueen jälkeen syyskuussa 1989 hänet pidätettiin Sharon-vaimonsa murhayrityksestä. Heidän tyttärensä 6-vuotissyntymäpäivillä Osbourne yritti päihtyneenä kuristaa vaimonsa hengiltä. Hän sai kolmen kuukauden yhdyskuntapalvelutuomion ja joutui vieroitushoitoon.

Vieroituksen jälkeen Osbourne vietti hiljaiseloa ja teki pieniä kiertueita oman yhtyeensä kanssa. Syyskuussa 1991 ilmestyi Ozzyn kuudes studioalbumi No More Tears, jonka kappaleesta ”Mama I'm Coming Home” tuli suuri radiohitti.

Syy Ozzyn tärisemiseen on geneettinen ja hän sairastaa Parkinsonin tautia.[3] Heikosta fysiikastaan huolimatta Osbourne lanseerasi Madness of Theater -kiertueen ja sen jälkeen No More Toursin, josta oli määrä tulla hänen viimeinen kiertueensa. Alkuperäinen Black Sabbath esiintyi lyhyesti muutamalla kiertueen konsertilla.

Omien sanojensa mukaan Osbourne turhautui Madness of Theater -kiertueen jälkeen. Tekemisen puute sai hänet säveltämään uutta musiikkia. Hän lyöttäytyi yhteen kitaristi Steve Vain kanssa. Tuloksena oli noin 50 laulua. Vuoden 1995 alussa Osbourne lensi Pariisiin, jossa hän äänitti Ozzmosis-albumin.

Uuden julkaisun jälkeen Osbourne lähti maailmankiertueelle ja esiintyi muun muassa KISSin kanssa Monsters of Rock -festivaalilla. Sharon Osbournen ehdotuksesta hänelle perustettiin oma rockfestivaali: syksyllä 1995 järjestettiin ensimmäinen Ozzfest, jossa esiintyi Osbournen ohella metallimusiikin uusia lupauksia sekä vanhempia rock- ja heavybändejä.

Black Sabbathin paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1996 joulukuussa Black Sabbath soitti jälleen yhteiskonsertin kotikaupungissaan Birminghamissa. Pian yhtyeen ilmoitettiin olevan Ozzfestin pääesiintyjä vuonna 1998. Vuonna 1998 yhtye julkaisi Reunion-tupla-albumin, jossa oli Birminghamin konserttitaltioinnin lisäksi kaksi uutta studioraitaa. Yhtye esiintyi myös Suomessa Provinssirockissa 1998 ja Helsingin Jäähallissa 1999.

Vuonna 1999 Ozzfestin päätapahtuma oli Black Sabbathin The Last Supper -kiertue, jonka oli määrä olla yhtyeen alkuperäiskokoonpanon viimeinen. Yhtye kuitenkin jatkoi esiintymisiään. Vuonna 2000 se vieraili David Lettermanin televisio-ohjelmassa ja kiersi maailmaa. Seuraavan kerran Black Sabbath soitti yhdessä syksyllä 2004 Ozzfestissa.

5. heinäkuuta 2005 yhtye vieraili Euroopan-kiertueellaan Suomessa, Helsingin Hartwall-areenalla.

Black Sabbathin oli tarkoitus aloittaa vuonna 2012 uusi kiertue, mutta yhtye ilmoitti peruuttavansa sen kitaristi Tony Iommin syövän takia. Yksi kiertueen konserteista olisi pidetty Helsingissä. Ozzy Osbourne ilmoitti toteuttavansa korvaavan kiertueen Ozzy & Friends -nimellä omien ystäviensä kanssa, joihin kuuluvat Geezer Butler, Slash, Gus G. ja Zakk Wylde. Kiertueesta saatavia rahoja käytetään Tony Iommin syövän parantamiseen. Ozzy & Friends -kokoonpanon ensimmäinen konsertti oli Helsingissä Hartwall-areenalla 23. toukokuuta 2012.

Ozzyn paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ozzy Osbourne teki paluun sooloartistiksi marraskuussa 2001 kuuden vuoden tauon jälkeen. Hänen uusi sooloalbuminsa oli nimeltään Down to Earth. Dreamer-singlestä tuli suosittu radiohitti, ja samana syksynä alkanut The Osbournes -tosi-tv-sarja nosti Osbournen uudelleen suosioon. Ohjelma rikkoi jo ensimmäisellä tuotantokaudellaan katsojaennätyksiä. Se oli Music Televisionin katsotuin sarja, mutta kuvaukset lopetettiin vuonna 2004. Kuvauksiin osallistui koko Osbournen perhe vanhinta tytärtä Aimeeta lukuun ottamatta, ja sarja nosti Ozzyn lapset Jackin ja Kellyn kuuluisiksi.

Vuonna 2002 Osbourne teki ensimmäisen soolokiertueensa seitsemään vuoteen. 15. helmikuuta tokiolaisella Budokanin urheiluareenalla soitettu konsertti taltioitiin livealbumiksi sekä DVD:ksi. Joulukuussa 2003 Osbourne oli kuolla Buckinghamshiren maatilallaan sattuneessa mönkijäonnettomuudessa, mutta hän selvisi siitä luunmurtumilla. Vuonna 2005 Ozzy Osbournella todettiin Parkinin syndrooma, Parkinsonin taudin lievempi muoto, mutta se hoidettiin lääkkeillä.

Vuoden 2005 alussa Sharon Osbourne ilmoitti, että hänen miehensä säveltää uusia lauluja. Uusi levy Black Rain julkaistiin 23. toukokuuta 2007. Ozzy Osbourne teki levyn markkinoimiseksi myös Euroopan-kiertueen, ja saapui Suomeen 6. kesäkuuta 2007 Hartwall-Areenalle. Helsingin Sanomien arvion mukaan Ozzy lauloi ensimmäisessä kappaleessa ”heti täysin metsään” ja vain viimeisen kappaleen hän lauloi oikein. Lisäksi Ozzy esitti liikaa kappaleita ”uudelta, musiikillisesti aika tyhjänpäiväiseltä levyltään”. Todellisuudessa Ozzy esitti vain kaksi hiteiksi noussutta kappalettaan kyseiseltä albumilta.[4] Edellisen kerran Ozzy oli esiintynyt sooloartistina Suomessa vuonna 1988,[5]

Vuonna 2009 Ozzy Osbourne esiintyi BlizzCon 2009 -tapahtumassa Anaheimissa, Kalifornian osavaltiossa Anaheim Convention Centerillä.[6]

Vuonna 2010 Ozzy esiintyi Suomessa sooloartistina kahdesti: 9. heinäkuuta 2010 Ruisrockissa Turussa sekä 9. syyskuuta 2010 Hartwall-areenalla Helsingissä. Vajaa vuosi myöhemmin, 9. kesäkuuta 2011, hän esiintyi Sauna Open Air -festivaalissa Tampereella.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1]
  2. a b c d e f Ozzy Osbourne & Chris Ayres: Minä, Ozzy. Suomentanut Ilkka Salmenpohja. Like, 2010. ISBN 978-952-01-0396-5
  3. Ozzy Osbourne - Osbourne Diagnosed With Parkin Syndrome contactmusic.com. 6.5.2005. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  4. Ozzy Osbourne huudatti, mutta lauloi pieleen (keikka-arvio) Helsingin Sanomat. 7.6.2007. Viitattu 28.8.2007.
  5. Ozzy Osbourne. (haun tulokset) YLE Elävä Arkisto. Viitattu 28.8.2007.
  6. Blizzard Entertainment - Ozzy Osbourne to Rock BlizzCon® 2009 Viitattu 20. kesäkuuta 2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ozzy Osbourne.