Diary of a Madman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Diary of a Madman
Ozzy Osbourne
Studioalbumin Diary of a Madman kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  9. helmikuuta-24. maaliskuuta 1981[1]
 Julkaistu 7. marraskuuta 1981
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) Max Norman, Ozzy Osbourne ja Randy Rhoads
 Tyylilaji heavy metal
 Kesto 43.22
 Levy-yhtiö Jet/Epic Records
Listasijoitukset
  • Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 14. (marraskuu 1981)[2]
  • Yhdysvaltain lippu 16. (1981)[3]
Ozzy Osbournen muut julkaisut
Blizzard of Ozz
1980
Diary of a Madman
1981
Bark at the Moon
1983

Diary of a Madman on Ozzy Osbournen vuonna 1981 julkaistu toinen studioalbumi. Edeltäjänsä tavoin se on menestynyt hyvin ja sen tunnetuimpia kappaleita ovat mm. "Over the Mountain", "Flying High Again" sekä eeppinen nimikappale "Diary of a Madman". Pohjois-Amerikassa albumi on myynyt kolminkertaista platinaa.[4] Albumi jäi kitaristi Randy Rhoadsin viimeiseksi albumiksi hänen kuoltuaan vuonna 1982 lento-onnettomuudessa.

Albumilla soittaa Osbournen alkuperäinen yhtye (Osbourne, Rhoads, Bob Daisley, Lee Kerslake), vaikka albumin sisäpussissa on kuva Osbournen kakkoskokoonpanosta (Osbourne, Rhoads, Rudy Sarzo, Tommy Aldridge). Daisley ja Kerslake haastoivat Osbournen ja Jet Recordsin myöhemmin oikeuteen asian tiimoilta.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin vastaanotetun ensialbumin (Blizzard of Ozz) ja Britannian kiertueen jälkeen marraskuussa 1980 meni Osbourne yhtyeineen Rockfield-studioille Monmouthiin kirjoittamaan uutta materiaalia. Kirjoitussessiot jatkuivat tammikuussa 1981 Jumbo-studioilla Lontoossa ja varsinaiset nauhoitukset alkoivat helmikuussa 1981 Ridge Farm-studioilla jatkuen aina maaliskuun loppuun asti.[1]

Tuotantotiimi pysyi samana Max Normanin ollessa jälleen nauhoittajana. Kappaleiden sävellykset on merkitty pääasiassa koko yhtyeen nimiin. Bob Daisley kirjoitti lähes kaikki albumin sanoitukset ja musiikin sävellyksestä vastasivat pääasiassa Rhoads, Kerslake ja Daisley. Osbourne itse ei osallistunut juurikaan kirjoitussessioihin henkilökohtaisten ongelmiensa johdosta.[1]

Rhoadsin kitarointi on jälleen näkyvässä osassa. Rhoads ja Daisley virittivät soittimensa puoli sävelaskelta alas (lukuun ottamatta "S.A.T.O."-kappaletta), jotta Osbournella olisi helpompi laulaa. Kosketinsoittimia albumilla soittaa sessiomuusikkona Johnny Cook (ex-Mungo Jerry).[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin avaa nopeatempoinen, Kerslaken tunnetulla rumpuintrolla alkava "Over the Mountain", josta tuli myöhemmin avausnumero albumin kiertueella. Kappale julkaistiin myös singlenä ja sen lyriikat käsittelevät avaruusmatkailua.[1]

Keskitempoisemman "Flying High Again"-kappaleen aihepiirinä ovat Daisleyn mukaan huumausaineet ja niiden käyttäminen.[4] Osbourne itse on kertonut kappaleen käsittelevän hänen nousuaan Black Sabbath-potkujen jälkeen. Kappale julkaistiin myös singlenä ja sen soolo on yksi Rhoadsin tunnetuimpia.

"You Can't Kill Rock and Roll" edustaa albumin hitaampaa osastoa ja se kertoo rock-maailman business-puolesta.[4] Kappaleessa on pitkä, Rhoadsin sooloilun siivittämä häivytys lopussa.

Uskonnollisia asioita käsittelevä synkkätunnelmainen "Believer" nousi live-numeroksi tulevalla kiertueella. Kappaleessa on Jimi Hendrixin "Purple Haze"-kappaleesta vaikutteita ottava Daisleyn bassointro/riffi.[1]

B-puolen avaava "Little Dolls" käsittelee voodoo-uskontoa.[1] Sen tuplattu rumpuintro on soitettu alun perin neljällä kapulalla ja kappaleen riffeistä kaksi on peräisin Daisleyn vanhojen yhtyeiden (Widowmaker ja Mecca) kappaleista.[1]

"Tonight" on albumin balladi jossa kosketinsoittimet ovat kuuluvassa osassa. Kappale oli alun perin nimeltään "Just a Kiss" ja sen säveltäminen lähti liikkeelle Daisleyn bassoriffistä.[1]

"S.A.T.O." edustaa nopeampaa tempoa ja sen alkuperäinen nimi oli ollut "Strange Voyage".[1] Sen lyriikat käsittelevät buddhalais-uskontoa.[1] Kappaleen nimi muutettiin ennen albumin julkaisua ja uusi lyhenne tulee nimistä Sharon, Adrian (Sharon Osbournen silloinen poikaystävä), Thelma (Osbournen silloinen vaimo) ja Ozzy (S.A.T.O.).[5]

Albumin päättää pitkä ja eeppinen nimikappale "Diary of a Madman" jossa käytetään myös jousisovituksia. Kappaleen musiikissa on vaikutteita Leo Brouwerin "Etude Number 6"-teoksesta ja Carl Orffin "Carmina Burana"sta.[1] Jouset kappaleeseen sovitti ELO-yhtyeessä vaikuttanut Louis Clark. Randy Rhoadsin klassisen musiikin vaikutteet tulevat kappaleessa hyvin esiin.

Albumin julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian nauhoitusten jälkeen Bob Daisley ja Lee Kerslake saivat potkut yhtyeestä. Daisleyn mukaan yhtyeen manageriksi ensialbumin julkaisun aikoihin tullut Sharon Arden halusi markkinoida yhtyettä nimenomaan Ozzyn sooloprojektina eikä tasavertaisena bändinä niin kuin alunperin oli ollut tarkoitus. Lisäksi Osbourne halusi rumpali Tommy Aldridgen yhtyeeseen Kerslaken tilalle. Osbourne arvosti Aldridgen taidot korkealle ja he olivat tutustuneet 1970-luvulla kun Black Sabbath ja Aldridgen silloinen yhtye Black Oak Arkansas kiersivät yhdessä..[5] Daisley oli vastustanut tätä koska hänen mielestään yhtyeen toimivaa kemiaa ei tarvinnut muuttaa, ja tämän johdosta myös hänetkin erotettiin.[1] Daisleyn tilalle uudeksi basistiksi tuli Rhoadsin vanha Quiet Riot-yhtyeen soittokumppani Rudy Sarzo.

Osbournen mukaan Daisley ja Kerslake vaativat kaksinkertaisia palkkioita tulevista keikoista ja "valittivat" muutenkin joka asiasta.[6] Daisley on puolestaan kertonut miesten halunneen vain normaalit sopimuksien mukaiset korvaukset tehdyistä töistään.[1] Hänen mukaansa heidän erottamisensa myötä alkuperäinen Blizzard of Ozz-yhtye hajosi ja bändi oli nyt pelkästään Ozzy Osbournen sooloyhtye. Osbourne puolestaan on elämäkerrassaan todennut että alun perinkin kyse oli hänen sooloprojektistaan eikä tasavertaisesta bändistä.[6] Randy Rhoads jatkoi yhtyeessä kitaristina, vaikka olikin pettynyt Daisleyn ja Kerslaken erottamisesta.[1] Osbourne halusi pitää nuoren ja potentiaalisen kitaristin yhtyeessään.

Uusi kokoonpano kiersi Pohjois-Amerikkaa keväästä syksyyn 1981 promotoiden tuolloin Pohjois-Amerikassa julkaistua Blizzard of Ozz-albumia. Diary of a Madman julkaistiin marraskuussa 1981. Etukannessa on kuva Osbournesta "mielipuoleksi" maskeerattuna linnamaisessa huoneessa ja kuvassa on myös Osbournen poika. Takakannessa on kuva Osbournesta vanhassa Sabbath-aikuisessa asussaan. Sisäpussissa oli kuva ja krediitit uudesta kokoonpanosta, vaikkakaan Sarzo ja Aldridge eivät soita nuottiakaan albumilla. Daisley ja Kerslake haastoivat Osbournen ja Jet-yhtiön myöhemmin oikeuteen tapauksen johdosta. Myöskään kosketinsoittaja Johnny Cookia ei kreditoida ja vuosien aikana monet ovat luulleet Don Aireyn soittaneen koskettimia albumilla vaikka näin ei ollut. Aldridge on myöhemmin todennut että häntä pyydettiin nauhoittamaan Kerslaken osuudet uudestaan, mutta hän kieltäytyi koska ei nähnyt siihen tarvetta.[1] Albumi menestyi hyvin nousten top-20:een niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin ja se sai hyviä arvosteluja.[1]

Albumin kiertue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin varsinainen kiertue alkoi joulukuussa 1981 Pohjois-Amerikassa. Yhtyeeseen liittyi tuolloin vakituiseksi jäseneksi kosketinsoittaja Don Airey, korvaten aiemmilla kiertueilla lavan takana soittaneen Lindsay Bridgwaterin.[5] Lavasteena toimi suuri goottimainen linna ja lavaohjelmaan kuului mm. kääpiö joka "hirtettiin" konsertin aikana sekä raaka liha jota heitettiin yleisön joukkoon.[7] Uudelta levyltä settiin tulivat avauksena toimiva "Over the Mountain", "Flying High Again" ja "Believer" nimikappaleen toimiessa konsertin introna.

Osbournen suosio oli kovassa nousussa ja yhtye soitti nyt isommilla areenoilla. Kiertue sai huomiota mm. Osbournen kyseenalaisten tempausten johdosta ja myös Rhoadsin taiturimainen kitarointi alkoi saada suurempaa näkyvyyttä ja arvostusta. Rhoads oli saanut joulukuussa 1981 Guitar Player-lehden "Best New Talent"-palkinnon ja myös englantilaisen Sounds-lehden lukivat äänestivät hänet parhaaksi heavy metal-kitaristiksi samana vuonna. Rhoadsin suunnitelmiin kuului lähteä opiskelemaan klassista kitaransoittoa yliopistoon parin vuoden sisällä.[7] Hän myös vieroksui ns. "rock and roll-elämäntyyliä" mitä varsinkin Osbourne vietti kiertueilla.[7]

19. maaliskuuta 1982 yhtyettä kohtasi tragedia kun Rhoads menehtyi pienkoneen lento-onnettomuudessa yhdessä yhtyeen puvustajan ja lentokonetta lentäneen bussikuskin kanssa. Kiertuetta jatkettiin kuitenkin paria viikkoa myöhemmin Bernie Tormen (ex-Gillan) tullessa Rhoadsin korvaajaksi. Torme oli mukana muutaman keikan ajan ja hänen tilalleen pysyväksi kitaristiksi loppuvuodeksi 1982 tuli amerikkalainen Brad Gillis (Night Ranger).

CD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 albumi julkaistiin remasteroituna versiona, jossa Daisleyn ja Kerslaken osuudet oli uudelleennauhoitettu Osbournen silloisen rytmisektion (basisti Robert Trujillo ja rumpali Mike Bordin) toimesta. Tähän oli syynä Daisleyn ja Kerslaken nostama oikeusjuttu Osbourneja vastaan kahden ensimmäisen albumin maksamattomista korvauksista. Manageri Sharon Osbournen mukaan "Daisley ja Kerslake olivat piinanneet Osbournen perhettä vuosien ajan" ja tämän vuoksi albumien laatua "parannettiin" uudella rytmisektiolla.[4] Uudelleennauhoitukset saivat runsaasti negatiivistä kritiikkiä faneilta ja myös Ozzy Osbourne itse on todennut myöhemmin vastustaneensa uudelleennauhoitusta.[6]

Albumit (Blizzard of Ozz ja Diary of a Madman) julkaistiin uudelleen laajennettuina ja alkuperäisinä versioina vuonna 2011. Diary of a Madmanin bonuksena tuli CD, jossa on livetaltiointi vuodelta 1981.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Over the Mountain – 04:31
  2. Flying High Again – 04:44
  3. You Can't Kill Rock and Roll – 06:59 (säv. Ozzy Osbourne, Randy Rhoads, Bob Daisley)
  4. Believer – 05:17 (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)

B-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Little Dolls – 05:38
  2. Tonight – 05:50
  3. S.A.T.O. – 04:07
  4. Diary of a Madman – 06:14

Vuoden 2002 painoksen bonuskappale:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. I Don't Know (live) – 04:56 (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  • kappale julkaistiin alun perin "Flying High Again"-singlen b-puolena

Vuoden 2011 painoksen bonus-CD - Ozzy Live[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. I Don't Know (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  2. Crazy Train (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  3. Believer (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  4. Mr. Crowley (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  5. Flying High Again (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley, Kerslake)
  6. Revelation (Mother Earth) (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  7. Steal Away (The Night) (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  8. Suicide Solution (säv. Osbourne, Rhoads, Daisley)
  9. Iron Man (säv. Iommi, Ward, Butler, Osbourne)
  10. Children of the Grave (säv. Iommi, Ward, Butler, Osbourne)
  11. Paranoid (säv. Iommi, Ward, Butler, Osbourne)
  • nauhoitettu vuonna 1981 "Blizzard of Ozz"-albumin Pohjois-Amerikan kiertueella

Singlejulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Flying High Again" / "I Don't Know" (live) (UK / US 1981)
  • "Over the Mountain" / "I Don't Know" (live) (UK 1981)

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rudy Sarzo - basso (vuoden 2002 painoksella kpl. 9 ja vuoden 2011 bonus-CD kpl. 1-11)
  • Tommy Aldridge - rummut (vuoden 2002 painoksella kpl. 9 ja vuoden 2011 bonus-CD kpl. 1-11)
  • Lindsay Bridgwater - kosketinsoittimet (vuoden 2002 painoksella kpl. 9 ja vuoden 2011 bonus-CD kpl. 1-11)

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ozzy Osbourne, Randy Rhoads, Max Norman - tuottajat
  • Max Norman - nauhoitus
  • Steve Joule - kansitaide

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • marraskuu 1981: Jet Records, JETLP 237, LP, UK
  • marraskuu 1981: Jet Records, FZ 37492, LP, US
  • 1987: Jet Records / CBS Records, CDJET 237, CD, EU
  • 1987: Jet Records, ZK 37492, CD, US
  • elokuu 1995: Epic Records, 481677 2, CD, EU (remasteroitu)
  • elokuu 1995: Epic Records, 67236, CD, US (remasteroitu)
  • huhtikuu 2002: Epic Records, EPC 502041 2, CD, EU (remasteroitu, uudelleennauhoitetut basso ja rummut)
  • huhtikuu 2002: Epic Records, EK 85249, CD, US (remasteroitu, uudelleennauhoitetut basso ja rummut)
  • toukokuu 2011: Epic / Legacy, 88697 73821 2, 2CD, EU / US (remasteroitu alkuperäinen versio + bonus-CD)

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Bob Daisley: For Facts Sake, ISBN 0992276055, 2013
  2. http://www.everyhit.com/
  3. http://www.allmusic.com/album/r14644
  4. a b c d http://www.bobdaisley.com/interview/website artikkeli "Bob Daisley's history with The Osbournes" Daisleyn kotisivuilla
  5. a b c Garry Sharpe-Young: Ozzy Osbourne - The Story of the Ozzy Osbourne band, RockDetector, Cherry Red Books, ISBN 1-901447-08-1, 2003
  6. a b c Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä Ozzy, Like, ISBN 978-952-01-0396-5, 2010
  7. a b c Rudy Sarzo: Off The Rails, BookSurge, ISBN 1419650424, 2005