Carmina Burana (Orff)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carmina Burana
Codex Buranus (Carmina Burana) Onnenpyörä
alkuperäinen nimi Carmina Burana

Cantiones profanae cantoribus et choris cantande comitantibus instrumentis atque imaginibus magicis

säveltäjä Carl Orff
libretto latinalaisia ja saksalaisia lauluja kokoelmasta Carmina Burana, joka on peräisin 1250-luvulta; laulut on koonnut Carl Orff
tyylilaji näyttämökantaatti
esityskieli latina ja saksa
kantaesitys 8. kesäkuuta 1937
paikka Opernhaus Frankfurt am Main
aikajana Orffin näyttämöteoksista / oopperoista
-
-
Carmina Burana
1937
Der Mond
1939

Carmina Burana on näyttämökantaatti, jonka Carl Orff sävelsi vuosina 1935–1936 keskiaikaisesta Carmina Burana -käsikirjoitussarjasta valikoimiinsa teksteihin. Musiikkiteoksen täydellinen latinankielinen nimi on: Carmina Burana: Cantiones profanae cantoribus et choris cantandae comitantibus instrumentis atque imaginibus magicis eli "Beuernin lauluja: maallisia lauluja laulajille ja kuoroille laulettavaksi instrumenttien ja maagisten kuvien kanssa".

Carmina Burana kuuluu Trionfi-nimiseen musiikilliseen triptyykkiiin, joka sisältää myös osat Catulli carmina ja Trionfo di Afrodite. Carmina Buranan kuuluisin kohtaus on kuoron laulama "O Fortuna", joka sekä aloittaa että päättää teoksen.

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Orffin teos perustuu 24 runoon, jotka ovat keskiaikaisesta Carmina Buranaksi kutsutusta kokoelmasta, joka tarkoittaa "Beuernin lauluja". Kokoelma on peräisin Benediktbeuernin luostarista, josta runoteoksen alkuperäiset käsikirjoitukset löydettiin.

Orff törmäsi teksteihin alkujaan John Addington Symondsin vuonna 1884 julkaisemassa teoksessa Wine, Women, and Song, joka oli 46 runon käännös englanniksi. Nuori lainopiskelija sekä latinan ja vanhan kreikan intohimoinen harrastaja Michel Hofmann avusti Orffia 24 runon valitsemisessa ja järjestämisessä, jotta teokset muodostaisivat yhtenäisen libreton.

Libretto on kirjoitettu osin latinaksi ja osin keskiyläsaksan kielellä. Se käsittelee maallisia aiheita: varallisuuden ja omaisuuden ailahtelevaisuutta, elämän katoavuutta, riemua kevään paluusta sekä juomisen, ylensyömisen, pelaamisen ja ylellisyyden iloja.

Soitinnus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauluäänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carmina Burana jakautuu rakenteellisesti viiteen keskeiseen osaan, jotka puolestaan jakautuvat osiin. Kaikkiaan kantaatti koostuu 25 musiikkikappaleesta, joista ensimmäinen ja viimeinen ovat samat. Orff merkitsi jokaisen kappaleen välille ”attaccan”.

  • Fortuna Imperatrix Mundi (Fortuna, Maailman valtiatar)
  • Primo vere (Kevät) – sisältää myös kohtauksen “Uf dem Anger” (Niityllä)
  • In Taberna (Tavernassa, juomalauluja ja satiirisia lauluja)
  • Cours d'amours (eroottisia lauluja)
  • Blanziflor et Helena (Blanziflor ja Helena)

Pääosa musiikin rakenteesta perustuu ajatukselle onnenpyörän pyörimisestä. Tästä onnenpyörästä on kuva käsikirjoituksen ensimmäisellä sivulla (sama kuin on tämän artikkelin alussa), ja sen ympärille on sijoitettu neljä lausetta.

  • Regno. (hallitsen)
  • Regnavi, (hallitsin)
  • Tum fine regno, (hallitusaikana on päättynyt)
  • Regnabo , (tulen hallitsemaan)

Onnenpyörä pyörähtää jokaisen osion sisällä, joskus jopa musiikkikappaleen sisällä. Ilo muuttuu katkeruudeksi ja toivo suruksi. O Fortuna, ensimmäinen Schmellerin toimittaman julkaisun runo, täydentää tätä ympyrää, ja se muodostaan kantaatin ensimmäisen ja viimeisen musiikkikappaleen eli aloittaa ja päättää liikkeen, mutta liike voi jatkua aina vain uudestaan.

Carmina Buranan runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. O Fortuna
  2. Fortune plango vulnera
  3. Veris leta facies
  4. Omnia Sol temperat
  5. Ecce gratum
  6. Tanz
  7. Floret silva
  8. Chramer, gip die varwe mir
  9. Reie
  10. Were diu werlt alle min
  11. Estuans interius
  12. Olim lacus colueram
  13. Ego sum abbas
  14. In taberna quando sumus
  15. Amor volat undique
  16. Dies, nox et omnia
  17. Stetit puella
  18. Circa mea pectora
  19. Si puer cum puellula
  20. Veni, veni, venias
  21. In trutina
  22. Tempus est iocundum
  23. Dulcissime
  24. Ave formosissima
  25. O Fortuna

O Fortunan sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. O Fortuna (kuoro)
Englantilainen käännös
O Fortuna
velut luna
statu variabilis,
semper crescis
aut decrescis;
vita detestabilis
nunc obdurat
et tunc curat
ludo mentis aciem,
egestatem,
potestatem
dissolvit ut glaciem.
Sors immanis
et inanis,
rota tu volubilis,
status malus,
vana salus
semper dissolubilis,
obumbrata
et velata
michi quoque niteris;
nunc per ludum
dorsum nudum
fero tui sceleris.
Sors salutis
et virtutis
michi nunc contraria,
est affectus
et defectus
semper in angaria.
Hac in hora
sine mora
corde pulsum tangite;
quod per sortem
sternit fortem,
mecum omnes plangite!
O Fortune,
like the moon
you are constantly changing,
ever waxing
and waning;
hateful life
first oppresses
and then soothes
as fancy takes it;
poverty
and power
it melts them like ice.
Fate - monstrous
and empty,
you whirling wheel,
you are malevolent,
well-being is vain
and always fades to nothing,
shadowed
and veiled
you plague me too;
now through the game
I bring my bare back
to your villainy.
Fate is against me
in health
and virtue,
driven on
and weighted down,
always enslaved.
So at this hour
without delay
pluck the vibrating strings;
since Fate
strikes down the strong man,
everyone weep with me!

Musiikillinen analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Orffin musiikki edustaa pyrkimystä helposti lähestyttävään ja suoraan kommunikoivaa tyyliä. Carmina Burana ei sisällä klassisessa mielessä juurikaan musiikillista kehittelyä, ja sen polyfonia on yleensä yksinkertainen. Orff välttää harmonian ja rytmin monimutkaisuutta, ja se ei miellyttänyt esteettisesti useimpia aikakauden muusikoita. Kuitenkin aikalaiset, jotka käyttivät hänen sävellystään, pitivät hänen musiikkiaan tekniseltä kompositioltaan monimutkaisena ja vaikeasti lähestyttävänä. Orff oli näin erinomaisen rohkea.

Musiikillisesti Orffin esikuvina olivat myöhäisrenessanssin ja varhaisen barokin säveltäjät, kuten William Byrd ja Claudio Monteverdi. Toisin kuin yleisesti luullaan, Orff ei perustanut Carmina Buranan sävellystyötä aiemmilla melodioilla, sillä sellaisia ei Codex Bauern sisällä. Hänen loistava orkestrointinsa osoittaa kunnioitusta Igor Stravinskya kohtaan. Orffille kuten Stravinskillekin rytmi on musiikin keskeisin elementti.

Näyttämöversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Orff kehitteli draamallisen konseptin, jota hän kutsui nimellä ”Theatrum Mundi” ja jonka mukaan musiikki, liike ja sanat ovat erottamaton kokonaisuus. Babcock kirjoittikin: ”Orffin taiteellinen kaava rajoittaa musiikkia niin, että jokaista sävelmää tulee seurata tapahtuman näyttämöllä. Juuri tämän tähden Carmina Buranan nykyiset toteutukset eivät vastaa Orffin tarkoituksia”.

Vaikka Carmina Burana on alkujaan ollut draamateos, johon sisältyi myös tanssia, lavasteet ja muita näyttämöllisiä elementtejä, teosta esitetään nykyisin yleensä konserttisaleissa niihin soveltuvana kantaattiversiona. Toisinaan esityksissä kuitenkin pyritään toteuttamaan alkuperäistä näyttämöllistä kokonaisuutta, mutta nämä esitykset ovat hyvin harvinaisia.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frankfurtin ooppera esitti Carmina Buranan 8. kesäkuuta 1937 ensimmäisenä. Orkesteria johti Bertil Wetzelsberger, kuorona oli Cäcilienchor, ohjaaja oli Otto Wälterlin ja puvustuksesta vastasi Ludwig Sievert. Tämän jälkeen kokemansa suosion johdosta Carl Orff kirjoitti musiikkikustantajalleen Schott Musicille:

»Voitteko ystävällisesti pyyhkiä ylitse kaiken mitä olen aiemmin kirjoittanut ja jonka te olette onnettomuudeksenne julkaisseet? Carmina Buranan myötä aloitan kootut teokseni!»

Useita eri tuotantoja nähtiin myös muualla Saksassa huolimatta natsihallinnon huolestuneisuudesta esitysten eroottisesta latauksesta, jota oli eräissä runoissa, kuin myös venäläisvaikutteista. Carmina Buranan kansansuosio kasvoi rajusti, ja siitä tuli nopeasti natsihallinnon aikaisen Saksan suosituin musiikkiesitys. Carmina Burana oli erittäin ristiriitainen, kun otetaan huomioon sen sävellysaika ja historiallinen tilanne. Natsihallinto piti sävellystä arjalaisen rodun ylistyksenä. Kuitenkin sodan jälkeen teoksen menestys yhä vain jatkoi kasvamistaan, jopa niin hyvin, että se tuli 1960-luvulla kansainväliseen klassisen musiikin repertuaariin. Vuonna 1966 Carmina Burana esitettiin ensimmäisen kerran Israelissa.

Orff oli vasta 42-vuotias menestyksen kohdatessa häntä, mutta pyyntö, jonka hän esitti kustantajalleen, on saanut maailmanmaineen ja sitä on siteerattu lukemattomissa yhteyksissä. Yksikään toinen hänen sävellyksensä ei ole saanut osakseen Carmina Buranan kaltaista suosiota. Tämän osoittaa "O Fortunan" suosio erilaisissa populaarikulttuurin yhteyksissä kuin myös teoksen menestys klassiselle musiikille ominaisissa piireissä ja siitä tehdyt lukemattomat levytykset.

Carmina Burana populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carmina Buranan musiikkia ja eritoten sen kuoro-osuutta "O Fortuna" on käytetty elokuvissa ja mainoksissa. Myös useat populaarimusiikin yhtyeet ovat sovittaneet sitä äänitteilleen.

Elokuva Excalibur, jonka ohjasi John Boorman vuonna 1981, oli ensimmäinen jossa käytettiin "O Fortuna" -osiota jo ennen kuin siitä muotoutui musiikillinen klisee. Tämän jälkeen musiikkia on käytetty useissa elokuvissa, muun muassa The Doors, Glory, Punaisen lokakuun metsästys ja Syntyneet tappajiksi. Kappaletta on käytetty introna amerikkalaisen death metal -yhtyeen Vital Remainsin levyllä Dechristianizesekä tanskalaisen heavy metal yhtye Pretty Maidsin albumilla Red, hot & heavy (1984). Therion on tehnyt cover-version O Fortunasta Deggial-albumilleen.

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtonen, Tuomas: Fortuna, money, and the sublunar world : twelfth-century ethical poetics and the satirical poetry of the Carmina Burana. Finnish Historical Society, 1995. ISBN 0-12-345678-9.
  • Lehtonen, Tuomas M. S.: Hopeamarkkojen evankeliumi : kirjoituksia sydänkeskiajan kulttuurihistoriasta. WSOY, 2000. ISBN 951-0-25075-9.
  • Steinberg, Michael: Carl Orff: Carmina Burana. Oxford University Press, 2005, nro 40, s. 230–242.
  • Babcock, Jonathan: Carl Orff: Carmina Burana. Choral Journal, 2006, nro 11, s. 26–40.