Pasuuna

Pasuuna

Pasuuna on vaskisoitin, jota käytetään laajalti sinfonia- ja puhallinorkesterissa, big bandeissa ja erityisesti jazz-musiikissa. Pasuuna on C-vireinen soitin, eli soiva stemma kirjoitetaan in C myös soittajan nuottiin, huolimatta siitä, että tenoripasuunan luonnosävelsarja on Bb tai alttopasuunan F. Tämä koskee kaikkia pasuunoita sopraanosta kontrabassopasuunaan.

Vetopasuunalla ääni muodostetaan puhaltamalla tiukasti puristettujen huulien välistä suukappaleeseen eli samalla tavalla kuin muilla vaskisoittimilla. Sillä voi tuottaa myös glissandon.

Rakenne

Tenoripasuunan kaaviokuva

Pasuunat valmistetaan yleensä messingistä; myös muita lejeerinkejä eli metalliseoksia käytetään. Messinkiset soittimet normaalisti lakataan ulkopinnalta. Peruskonstruktiossa vetopasuuna, jota normaalisti sanalla pasuuna tarkoitetaan, koostuu kolmesta erillisestä osasta: suukappaleesta, luistista eli "slaidista" ja kello-osasta. Kello on äänen ulostulokanava, joka laajenee kellomaisesti, mistä nimikin tulee. Kellosta taaksepäin putki kaartuu u-mutkalle, ja tässä kohden sijaitsee pasuunan viritysputki. Luisti liittyy kello-osaan yleensä mutterin välityksellä. Luisti onkin pasuunalle ominainen osa, jota muissa vaskisoittimissa ei tavallisesti ole. Siinä on kaksi putkea päällekkäin, joista uloimmaista liikuttamalla muutetaan äänen korkeutta. Myös luisti on rakenteeltaan u-kirjaimen muotoinen. Sen pohjassa on tavallisesti venttiili ("vesiventtiili") uloshengitysilmasta tiivistyneen veden poistamiseksi. Luistin toisessa päässä on suukappale, johon soittaja puhaltaa. Suukappaleita on eri muotoisia ja kokoisia.

Perusrakenteen lisäksi monessa pasuunassa on kello-osassa ylimääräinen venttiilikoneisto, jota kutsutaan kvarttiventtiiliksi. Sen tarkoituksena on vähentää luistin kauimmaisten asentojen käyttötarvetta. Lisäksi venttiili muuttaa nimensämukaisesti pasuunaan vireen B:stä F:n, eli kvartilla. Tämä taas mahdollistaa pedaali-B:n väliäänien soittamisen. Bassopasuunoissa on useimmiten kaksi venttiilia, jotka muuttavat soittimen F-, G- tai Des-vireiseksi. Kvarttiventtiilin malleja on monenlaisia, joista yleisin on perus-sylinteriventtiili. Myös Thoyer- tai Hagman -venttiilejä käytetään. Venttiilien ero on vain tekninen.

Kun puhutaan venttiilipasuunasta, tarkoitetaan yleensä pasuunaa, jossa luisti on korvattu kokonaan muiden vaskisoittimien tapaisella venttiilikoneistoilla (yleensä pumppuventtiileillä). Erikoinen pasuuna on ns. SuperBone tai Flugabone (jota Maynard Ferguson käytti), jossa on sekä luisti että venttiilikoneisto.

Perustyyppistä pasuunaa kutsutaan myös nimellä tenoripasuuna. Muita pasuunan muunnoksia ovat sopraano- (jota kutsutaan myös slide-trumpetiksi), altto- ja bassopasuuna. Alttopasuuna on kooltaan tenoripasuunaa pienempi ja vastaavasti bassopasuuna suurempi.

Soittaminen

Tenoripasuuna, ilman kvarttiventtiiliä

Pasuunaa pidetään vasemmalla kädellä suunnilleen kello- ja luistiosan välisestä liittymäkohdasta niin, että kello-osa nojaa vasenta olkapäätä vasten. Oikea käsi pitelee kiinni luistista, ja suu on suukappaletta vasten. Kun venttiileillä varustetun vaskisoittimen soittaja säätelee äänenkorkeutta venttiilein, pasunisti säätää äänenkorkeutta luistin eri asentojen mukaan. Näitä asentoja kutsutaan vedoiksi, ja niitä on seitsemän kappaletta. Niiden sijaintipaikat ovat summittaiset, ja instrumentin soittaminen vaatiikin soittajalta tarkkaa kuuloa sävelpuhtauden säilyttämiseksi. Jokaista vetoa kohden on mahdollista saada useampi ääni säätämällä huulien asentoa ja ilmanpainetta. Pasuunan ääni on tyypillisesti huomattavasti trumpettia pehmeämpi ja yleissävyltään käyrätorvea tummempi. Toisaalta ääneen on mahdollista saada enemmän terävyyttä kuin baritonitorven tai tuuban ääneen. Bassopasuuna on tenoripasuunaa muhkeasointisempi, kun taas alttopasuuna muistuttaa ääneltään jossakin määrin alttotorvea. Pasuunalle tyypillinen erikoisuus on glissandon helppo aikaansaanti: tasaisesti puhallettaessa liikutetaan luistia joko alhaalta ylös tai ylhäältä alas. Myös pasuunan kanssa voidaan käyttää sordiinoja. Ne ovat kellon eteen tulevia erilaisia äänensävyä muokkaavia vaimentimia.

Pasuuna on erittäin monipuolinen soitin. Sitä käytetään esimerkiksi sinfoniaorkestereissa, jazzmusiikissa ja useimmissa puhallinsektiota käyttävissä musiikin tyyleissä. Pasuunan aggressiivinen ääni on myös saanut jalansijaa jopa heavy metalissa.

Musiikkia pasuunalle

• Nikolai Rimski-Korsakov: Konsertto pasuunalle ja orkesterille
• Darius Milhaud: Concertino d'Hiver pasuunalle ja jousille
• Johann Georg Albrechtsberger: Konsertto pasuunalle ja orkesterille
• Leopold Mozart: Konsertto alttopasuunalle ja orkesterille

Pasuunaosuuksia muissa teoksissa

• Maurice Ravel: Bolero
• Nikolai Rimski-Korsakov: Venäjän pääsiäinen -alkusoitto
• Gioacchino Rossini: Guillaume Tell, alkusoitto
• Franz Liszt: Mazeppa, sinfoninen runo
• Richard Wagner: Valkyyria
• Richard Wagner: Alkusoitto ooperasta Tannhäuser
• Jean Sibelius: 7. sinfonia
• Gustav Mahler: 3. sinfonia
• Igor Stravinsky: Pulcinella: VII. Vivo

Tunnettuja pasunisteja

Pääartikkeli: Luettelo pasunisteista

• Petri Juutilainen
• Glenn Miller
• Christian Lindberg
• Ilmari Pohjola
• Kai Winding
• J. J. Johnson
• Ray Anderson
• Tommy Dorsey
• Miff Mole
• Jack Teagarden

Viitteet

Collection Disques de Trombone