Pasuuna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee soitinta. Kasvisuvusta kertoo artikkeli pasuunat.
Pasuuna

Pasuuna (myös vetopasuuna) on vaskipuhallin. Pasuunalla ääni muodostetaan muiden vaskipuhaltimien tapaan puhaltamalla tiukasti puristettujen huulien välistä suukappaleeseen. Valtaosassa pasuunoista on luisti, jolla muokataan äänenkorkeutta muuttamalla soittimen pituutta. Pasuunan varianteissa, esimerkiksi venttiili- ja hybridipasuunassa on kolme venttiiliä kuten trumpetissa.

Yleisimmin käytetty tenoripasuuna on B♭-vireinen soitin, joka soi B♭-trumpettia oktaavia matalammalta ja B♭-tuubaa oktaavia korkeammalta. Musiikki kirjoitetaan tyypillisesti soivalle korkeudelle, joskin brass band -musiikissa pasuuna katsotaan yleensä transponoivaksi soittimeksi.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaaviokuva tenoripasuunasta

Pasuuna on pääasiassa sylinterin muotoinen metalliputki, joka on taivutettu S-kirjaimen muotoon. Putki valmistetaan yleensä messingistä; myös muita metalliseoksia käytetään. Messinkiset soittimet lakataan normaalisti ulkopinnalta.

Pasuuna koostuu kolmesta erillisestä osasta: suukappaleesta, luistista ja kello-osasta. Kello on äänen ulostulokanava, joka laajenee kartion muotoon. Kellosta taaksepäin putki kaartuu u:n muotoiselle mutkalle; tässä kohden sijaitsee pasuunan viritysputki. Luisti liittyy kello-osaan yleensä mutterin välityksellä. Luisti onkin pasuunalle ominainen osa, jota muissa vaskisoittimissa ei tavallisesti ole. Siinä on kaksi putkea päällekkäin, joista ulommaista liikuttamalla muutetaan äänen korkeutta. Myös luisti on rakenteeltaan u-kirjaimen muotoinen. Sen pohjassa on tavallisesti venttiili ("vesiventtiili") uloshengitysilmasta tiivistyneen veden poistamiseksi. Luistin toisessa päässä on suukappale, johon soittaja puhaltaa. Suukappaleita on eri muotoisia ja kokoisia.

Useissa pasuunoissa on lisäksi kierreventtiili, jolla voi pidentää soitinta (täten madaltaen äänenkorkeutta) ohjaamalla ilmanvirran kulun lisäputken kautta.

Venttiilipasuuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venttiilipasuuna on pasuunan variantti, jossa luisti on korvattu kokonaan muiden vaskisoittimien tapaisella venttiilikoneistoilla (yleensä pumppuventtiileillä).

Venttiilipasuunan venttiilit
Venttiilipasuuna

Venttiilipasuunoita on valmistettu eri kokoisia ainakin altosta kontrabassoon sekä pitkänä että lyhyenä versiona. Yleisimmin käytössä on tenoriventtiilipasuuna.

Adolphe Saxin kehittämän venttiilipasuunan rakenne poikkeaa tavallisesta: siinä on trumpetin tavoin kolme venttiiliä, yksi kutakin vetopasuunan asentoa kohti.

Venttiilipasuunan basso- tai kontrabassoversio on nimeltään cimbasso. Sitä käytetään lähes yksinomaisesti Giuseppe Verdin ja Giacomo Puccinin säveltämän taidemusiikin esittämiseen.

Suosituimmillaan venttiilipasuuna oli 1800-luvulla, kun kierto- ja mäntäventtiilisoittimet kehittyivät nopeasti edistyneen teknologian mukana. 1800-luvun lopulla varmatoimisten, korkealuokkaisten soitinten massatuotanto nosti vetopasuunan suosion jälleen ohi venttiilipasuunan. Huolimatta siitä, että vetopasuuna on säilyttänyt suosionsa, myös venttiilipasuuna on pysynyt suosittuna esimerkiksi Itävallassa, Italiassa, Böömissä, Moraviassa, Slovakiassa, Espanjassa, Portugalissa, Etelä-Amerikassa ja Intiassa, joissa se on paikoitellen jopa lähes syrjäyttänyt vetopasuunan.

Hybridipasuuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hybridityyppisissä pasuunoissa on sekä vetopasuunan luisti että venttiilipasuunalle ominainen venttiilikoneisto. Tällainen on esimerkiksi Superbone, jota Maynard Ferguson käytti.

Ääniala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustyyppistä pasuunaa kutsutaan myös nimellä tenoripasuuna. Muita pasuunan muunnoksia ovat sopraano- (jota kutsutaan myös vetotrumpetiksi), altto- ja bassopasuuna. Alttopasuuna on kooltaan tenoripasuunaa pienempi ja vastaavasti bassopasuuna suurempi.

Soittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tenoripasuuna, ilman kvarttiventtiiliä

Vetopasuuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pasuunaa pidetään vasemmalla kädellä suunnilleen kello- ja luistiosan välisestä liittymäkohdasta niin, että kello-osa nojaa vasenta olkapäätä vasten. Oikea käsi pitelee kiinni luistista, ja suu on suukappaletta vasten. Kun venttiileillä varustetun vaskisoittimen soittaja säätelee äänenkorkeutta venttiilein, pasunisti säätää äänenkorkeutta luistin eri asentojen mukaan. Näitä asentoja kutsutaan vedoiksi, ja niitä on seitsemän kappaletta. Niiden sijaintipaikat ovat summittaiset, ja instrumentin soittaminen vaatiikin soittajalta tarkkaa kuuloa sävelpuhtauden säilyttämiseksi. Jokaista vetoa kohden on mahdollista saada useampi ääni säätämällä huulien asentoa ja ilmanpainetta. Pasuunan ääni on tyypillisesti huomattavasti trumpettia pehmeämpi ja yleissävyltään käyrätorvea tummempi. Toisaalta ääneen on mahdollista saada enemmän terävyyttä kuin baritonitorven tai tuuban ääneen. Bassopasuuna on tenoripasuunaa muhkeasointisempi, kun taas alttopasuuna muistuttaa ääneltään jossakin määrin alttotorvea. Pasuunalle tyypillinen erikoisuus on glissandon helppo aikaansaanti: tasaisesti puhallettaessa liikutetaan luistia joko alhaalta ylös tai ylhäältä alas. Myös pasuunan kanssa voidaan käyttää sordiinoja. Ne ovat kellon eteen tulevia erilaisia äänensävyä muokkaavia vaimentimia.

Venttiilipasuuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin kuljetukset, erityisesti nopeat kuviot, on helpompi tuottaa venttiili- kuin vetopasuunalla. Monet soittajat pitävät venttiilipasuunan ääntä tukkoisempana ja vähemmän avoimena kuin vetopasuunan. Tämän takia sitä ei juuri käytetä orkesteriteoksissa, vaikka Giuseppe Verdi erityisesti suosikin venttiilipasuunaa korostaakseen sen ominaisuuksia nopeissa kuljetuksissa. Koska B♭-viritteisessä tenoriventtiilipasuunassa on sama sormio kuin B♭-viritteisessä trumpetissa, monet jazz-trumpetistit käyttävät sitä satunnaisesti toisena soittimenaan. Tunnettuja B♭-viritteistä tenoriventtiilipasuunaa soittavia muusikoita ovat esimerkiksi Maynard Ferguson, Bob Brookmeyer, Juan Tizol Duke Ellingtonin orkesterista, Rob McConnell ja Bob Enevoldsen.

Pasuuna on erittäin monipuolinen soitin. Sitä käytetään esimerkiksi sinfoniaorkestereissa, jazzmusiikissa ja useimmissa puhallinsektiota käyttävissä musiikin tyyleissä. Pasuunan aggressiivinen ääni on myös saanut jalansijaa jopa heavy metalissa.

Musiikkia pasuunalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pasuunaosuuksia muissa teoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja pasunisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo pasunisteista