Pasuuna
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Paitsi että aloituskappale on hepreaa, se ei myöskään kerro aiheesta oleellisimpia asioita tiiviissä muodossa, mikä on aloituskappaleen tarkoitus... Ja nyt se on vielä iha sotkunen. |
Vetopasuuna on vaskisoitin, jota käytetään mm. sinfoniaorkesterissa, puhallinorkesterissa, big bandeissa ja monissa muissa pikkuyhtyekokoonpanoissa, erityisesti jazz-musiikissa. Pasuuna on yleensä B-vireinen ja se ei ole samalla tavalla transponoiva soitin, kuin esim. trumpetti ja baritonitorvi.
Vetopasuunalla ääni muodostetaan puhaltamalla ja samalla pärisyttäen huulia suukappaleessa eli samalla tavalla kuin muilla vaskisoittimilla, mm. trumpetilla, käyrätorvella ja tuuballa. Vetopasuunan ääni on pehmeän laulava tai räikeän voimakas riippuen soittajasta itsestään.
Nimensä vetopasuuna saa siitä, että siinä on 61 cm pitkä luisti (slide), jonka seitsemällä eri asemalla saadaan muutettua sävelkorkeuksia. Lisäksi pasuunaan luistin mahdollista täydellisen glissandon, joita ei perieetteessa saa tehtyä muilla venttiilikoneistoilla toimivilla vaskipuhaltimilla. [1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne
Pasuunat valmistetaan yleensä messingistä; myös muita lejeerinkejä eli metalliseoksia käytetään. Messinkiset soittimet normaalisti lakataan ulkopinnalta. Peruskonstruktiossa vetopasuuna, jota normaalisti sanalla pasuuna tarkoitetaan, koostuu kolmesta erillisestä osasta: suukappaleesta, luistista eli "slaidista" ja kello-osasta. Kello on äänen ulostulokanava, joka laajenee kellomaisesti, mistä nimikin tulee. Kellosta taaksepäin putki kaartuu u-mutkalle, ja tässä kohden sijaitsee pasuunan viritysputki. Luisti liittyy kello-osaan yleensä mutterin välityksellä. Luisti onkin pasuunalle ominainen osa, jota muissa vaskisoittimissa ei tavallisesti ole. Siinä on kaksi putkea päällekkäin, joista uloimmaista liikuttamalla muutetaan äänen korkeutta. Myös luisti on rakenteeltaan u-kirjaimen muotoinen. Sen pohjassa on tavallisesti venttiili ("vesiventtiili") uloshengitysilmasta tiivistyneen veden poistamiseksi. Luistin toisessa päässä on suukappale, johon soittaja puhaltaa. Suukappaleita on eri muotoisia ja kokoisia.
Perusrakenteen lisäksi monessa pasuunassa on kello-osassa ylimääräinen venttiilikoneisto, jota kutsutaan kvarttiventtiiliksi. Sen tarkoituksena on vähentää luistin kauimmaisten asentojen käyttötarvetta.Lisäksi venttiili muuttaa nimensämukaisesti pasuunaan vireen B:stä F:n, elikäs kvartilla. Tämä taasen mahdollistaa pedaali B:n väliäänien soittamisen. Bassopasuunoissa on useimmiten kaksi venttiilia, jotka muuttavat vireen F, G ja Dessäksi. Kvarttiventtiilin malleja on monenlaisia, joista yleisin on perus sylinteriventtiili. Myöskin Thoyer- tai Hagman-venttiilejä käytetään. Venttiilien ero on vain tekninen.
Kun puhutaan venttiilipasuunasta, tarkoitetaan yleensä pasuunaa, jossa luisti on korvattu kokonaan muiden vaskisoittimien tapaisella venttiilikoneistoilla (yleensä pumppuventtiileillä). Erikoinen pasuuna on ns. SuperBone tai Flugabone (jota Maynard Ferguson käytti), jossa on sekä luisti että venttiilikoneisto.
Perustyyppistä pasuunaa kutsutaan myös nimellä tenoripasuuna. Muita pasuunan muunnoksia ovat sopraano-(kutsutaan myöskin slide-trumpetiksi), altto- ja bassopasuuna. Alttopasuuna on kooltaan tenoripasuunaa pienempi ja vastaavasti bassopasuuna suurempi.
[muokkaa] Soittaminen
Pasuunaa pidetään vasemmalla kädellä suunnilleen kello- ja luistiosan välisestä liittymäkohdasta niin, että kello-osa nojaa vasenta olkapäätä vasten. Oikea käsi pitelee kiinni luistista, ja suu on suukappaletta vasten. Kun venttiileillä varustetun vaskisoittimen soittaja säätelee äänenkorkeutta venttiilein, pasunisti säätää äänenkorkeutta luistin eri asentojen mukaan. Näitä asentoja kutsutaan vedoiksi, ja niitä on seitsemän kappaletta. Niiden sijaintipaikat ovat summittaiset, ja instrumentin soittaminen vaatiikin soittajalta tarkkaa kuuloa sävelpuhtauden säilyttämiseksi. Jokaista vetoa kohden on mahdollista saada useampi ääni säätämällä huulien asentoa ja ilmanpainetta. Pasuunan ääni on tyypillisesti huomattavasti trumpettia pehmeämpi ja yleissävyltään käyrätorvea tummempi. Toisaalta ääneen on mahdollista saada enemmän terävyyttä kuin baritonitorven tai tuuban ääneen. Bassopasuuna on tenoripasuunaa muhkeasointisempi, kun taas alttopasuuna muistuttaa ääneltään jossakin määrin alttotorvea. Pasuunalle tyypillinen erikoisuus on glissandon helppo aikaansaanti: tasaisesti puhallettaessa liikutetaan luistia joko alhaalta ylös tai ylhäältä alas. Myös pasuunan kanssa voidaan käyttää sordiinoja. Ne ovat kellon eteen tulevia erilaisia äänensävyä muokkaavia vaimentimia.
Pasuuna on erittäin monipuolinen soitin. Sitä käytetään esimerkiksi sinfoniaorkestereissa, jazzmusiikissa ja useimmissa puhallinsektiota käyttävissä musiikin tyyleissä. Pasuunan aggressiivinen ääni on myös saanut jalansijaa jopa heavy metallissa.
[muokkaa] Musiikkia pasuunalle
- Nikolai Rimski-Korsakov: Konsertto pasuunalle ja orkesterille
- Darius Milhaud: Concertino d'Hiver pasuunalle ja jousille
- Johann Georg Albrechtsberger: Konsertto pasuunalle ja orkesterille
[muokkaa] Pasuunaosuuksia muissa teoksissa
- Maurice Ravel: Bolero
- Nikolai Rimski-Korsakov: Venäjän pääsiäinen -alkusoitto
- Gioacchino Rossini: Guillaume Tell, alkusoitto
- Richard Wagner: Valkyyria
- Richard Wagner: Alkusoitto ooperasta Tannhäuser
- Jean Sibelius: 7. sinfonia
- Gustav Mahler: 3. sinfonia
- Igor Stravinsky: Pulcinella, Vivo
[muokkaa] Tunnettuja pasunisteja
-
Pääartikkeli: Luettelo pasunisteista
- Antti Rissanen
- Petri Juutilainen
- Glenn Miller
- Christian Lindberg
- Ilmari Pohjola
- Kai Winding
- J. J. Johnson
- Jussi Vuorinen (bassopasuuna)
- Jay Kortehisto
- Markku Veijonsuo
- Ray Anderson
- Tommy Dorsey
- Miff Mole
- Jack Teagarden
[muokkaa] Viitteet
