Tannhäuser

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tannhäuser
John Collier, Venusbergissä, 1901.
säveltäjä Richard Wagner
libretto Richard Wagner
tyylilaji romanttinen ooppera
esityskieli {{{kieli}}}
kantaesitys 19. lokakuuta 1845
paikka Hoftheater Dresden
aikajana Wagnerin oopperoista
Lentävä hollantilainen
1843
Tannhäuser
1845
Lohengrin
1850

Tannhäuser (tai Tannhäuser und der Sängerkrieg auf Wartburg, eli Tannhäuser ja Wartburgin laulukilpailu) on Richard Wagnerin kirjoittama ja säveltämä ooppera. Se perustuu keskiaikaiseen Tannhäuserin legendaan. Oopperan ensiesitys oli Dresdenissä vuonna 1845.[1]

Wagner teki vuosien mittaan muutoksia Tannhäuseriin. Suurimmat muutokset hän teki uuden musiikillisen tyylinsä innoittamana Pariisin esitykseen vuonna 1861. Molempia versioita esitetään ja levytetään.[1]

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thüringenin aatelismiehiä ja -naisia, pyhiinvaeltajia, kolme sulotarta, nuorukaisia, seireenejä, nymfejä, najadeja, bakkhantteja, satyyreja sekä fauneja.

Ooppera tapahtuu Thüringenissä 1200-luvun alussa.

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritari ja minnelaulaja Tannhäuser on ollut pitkään Venusbergissä (Hörselberg Eisenachin lähellä) jumalatar Venuksen rakastajana. Hän on kuitenkin kyllästynyt ja pyytää Venusta päästämään hänet pois, mutta Venus kieltäytyy ja yrittää suostutella häntä jäämään. Lopulta Tannhäuser julistaa pelastuksensa olevan Mariassa, jolloin Venus katoaa ja Tannhäuser huomaa olevansa laaksossa lähellä Wartburgin linnaa. Hänen ohitseen kulkee joukko pyhiinvaeltajia matkalla Roomaan. Paikalle saapuu metsästyseurue, jota johtaa maakreivi Hermann mukanaan joukko minnelaulajia. Nämä tunnistavat Tannhäuserin ja pyytävät häntä tulemaan Wartburgin linnassa pidettävään laulukilpailuun. Tannhäuser ei aluksi halua tulla heidän mukaansa, mutta muuttaa mielensä, kun ritari Wolfram von Eschenbach, yksi minnelaulajista, kertoo maakreivin veljentytär Elisabethin ikävöineen Tannhäuseria siitä asti, kun tämä lähti. Tannhäuser suostuu lähtemään seurueen mukaan.

Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia ritareita. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää, etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi Hermann määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.

Kolmas näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tannhäuserin lähdöstä on kulunut aikaa, ja Elisabeth sekä Wolfram odottavat hänen paluutaan Wartburgin laaksossa. Pian pyhiinvaeltajat saapuvat, mutta Elisabethin kauhuksi Tannhäuser ei ole heidän joukossaan. Elisabeth pyytää Neitsyt Mariaa ottamaan hänet luokseen ja palaa tämän jälkeen Wartburgiin jättäen Wolframin yksin. Pimeän tultua Wolfram tapaa Tannhäuserin, joka aikoo palata Venusbergiin. Tannhäuser kertoo Wolframille, että paavi kieltäytyi antamasta hänen syntejään anteeksi ja sanoi, että ennemmin hänen sauvaansa kasvaisi lehtiä. Venus ilmestyy paikalle ja pyytää Tannhäuseria tulemaan hänen luokseen. Wolfram yrittää kaikin tavoin estää Tannhäuseria lähtemästä ja mainitsee lopulta Elisabethin nimen. Samaan aikaan paikalle saapuu hautajaissaatto ja Venus katoaa. Tannhäuser saa kuulla Elisabethin kuolleen, jolloin hän kuolee itsekin. Samalla paikalle tulee joukko pyhiinvaeltajia, jotka kertovat, että paavin sauvaan on kasvanut lehtiä ja näin ollen Tannhäuser on saanut syntinsä anteeksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Harri Hautala: Rusasen Venus antaa maun Tampereen Tannhäuserille. Aamulehti, 29.2.2012, s. B18.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.