Trumpetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Trumpetti
Trumpet 1.jpg
Soitinryhmä vaskipuhaltimet
Alkuperämaa / -alue trumpetin varhaisia esimuotoja Egyptissä
Soittimen ääniala Range trumpet.png
Liittyvä musiikin tyylilaji klassinen, Jazz, Funk, ska
Samankaltaisia soittimia flyygelitorvi
Trumpetti

Trumpetti on vaskisoitinperheen korkein soitin. Ääni tuotetaan trumpetissa samalla tavalla kuin kaikissa vaskisoittimissa: soittaja painaa suukappaleen huuliaan vasten ja puhaltaa. Huulten värähtely saa ilmapatsaan soittimen sisällä värähtelemään, ja ilmapatsaan taajuusvaihtelut aistitaan äänenä. Yleisin trumpetti on B-vireinen. Muita trumpetteja ovat C- D- ja E-trumpetti, sekä B- tai A-vireinen pikkolo. Harvinaisia trumpetin sukuisia soittimia ovat bassotrumpetti ja sopraanopasuuna.

Trumpetin ääniala on monipuolinen. Matalin kolmiventtiilisellä trumpetilla tuotettava ääni on ylinousevan kvartin perusävelen alapuolella, tosin erilaisilla epätavallisilla soittotekniikoilla on mahdollista soittaa tätäkin alemmas. Trumpetin korkein ääni riippuu täysin soittajasta, soitin ei aseta rajoituksia.

Trumpetille voidaan kirjoittaa sekä soivaan vireeseen (jolloin soittaja itse hoitaa mahdollisen transponoinnin) tai transponoida nuotit valmiiksi, jolloin esimerkiksi B-vireeseen kirjoittetua nuottia ei tarvitse B-vireisellä soittimella transponoida. Soittimen historian takia useiden eri transponaatioiden käyttö on tavallista sinfoniaorkesterissa.selvennä

Trumpetin muunnoksia ovat muun muassa korkeaääninen pikkolotrumpetti sekä Verdin Aida-oopperaa varten suunniteltu pitkä aidatrumpetti, bassotrumpetti muistuttaa rakenteeltaan lähinnä venttiilipasuunaa.

Hyvin samantapaisesta ulkomuodosta ja soittotavasta huolimatta trumpetti ei ole sukua kornetille tai flyygelitorvelle. Nämä soittimet ovat trumpettia pehmeä-äänisempiä ja kuuluvat samaan ryhmään kuin käyrätorvi. Ne ovat kuitenkin vaskipuhallinten joukossa trumpetin lähimpiä sukulaisia.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trumpetin osat ovat suukappale, putki, venttiilikoneisto (venttiili), "triggerit" ja kello.

Trumpetin suukappale on kuppimainen. Trumpetin putken pituus on noin 180 cm, ja se on lähes koko matkaltaan sylinterimäinen eli tasalaaja. Putken päässä on laajentuma, kello.

Trumpetin pinnoitusmateriaaleja on useita. Edullisimmissa oppilasmalleissa käytetään yleisesti messinkiseoksen päällä kirkasta lakkaa, mutta ammattilaismalleissa on yleensä hopeointi tai kultaus. Kultamessinkiä voi käyttää myös itse soittimen rakennusmateriaalina. Pinta saatetaan myös harjata tai käsitellä muutoin siten, että lopputulos on kiiltämätön eli mattapintainen.

Trumpetissa on yleensä kolme venttiiliä, joiden eri yhdistelmillä voidaan muuttaa putken pituutta ja täten madaltaa luonnonääntä enintään kuusi puolisävelaskelta. Lopputulos on koko äänialaltaan täysin kromaattinen instrumentti. Piccolotrumpetissa ja flyygelitorvessa voi olla neljäskin venttiili, joka madaltaa ääntä kvartin. Verdin samannimisessä oopperassa käytetyssä ns. Aida- trumpetissa on sitä vastoin vain yksi venttiili, ja siksi sen sävelvalikoima onkin rajoitetumpi.

Rakenteellisten syiden vuoksi osa äänistä on venttiileillä tuotettuina epäpuhtaita, ja siksi trumpetissa on myös liu'utettavia putken osia (nk. triggereitä), joilla äänen korkeutta voidaan hienosäätää.

Trumpetin kelloon soittaja voi tarvittaessa kiinnittää erilaisia sordiinoja, jotka muuttavat soittimen ääntä: ne voivat muun muassa vaimentaa tai terävöittää sitä tai tehdä sen nasaaliseksi. Piikkisordiino (straight mute) on metallinen, alumiini- tai kuparipohjainen, ja saa trumpetin äänestä terävän ja läpitunkevan. Se on yleisin käytetty sordiino sinfonia- ja puhallinorkesterissa. Harmon-sordiino (Harmon mute, wah-wah mute) kaventaa ääntä piikkiäkin enemmän. Tässä sordiinossa on myös irrotettava osa (stem), jota yleensä ei käytetä. Kiinnitettynä sillä voidaan kuitenkin tuottaa humoristisia, sammakkomaisia "wah-wah"-efektejä. Miles Davis teki Harmon-sordiinosta käytetyimmän jazzmusiikin parissa. Kuppisordiino (cup mute) on yleensä pahvia, mutta myös metallisia ja muovisiakin on tarjolla. Se leikkaa trumpetin äänestä korkeita taajuuksia ja saa sen kuulostamaan hieman "nuhaiselta". Kuppisordiino on erityisen hyödyllinen silloin, kun halutaan vähentää trumpetin desibelimäärää tekemättä siitä kuitenkaan pistävää ja läpitunkevaa.

Jazzmuusikot käyttävät usein myös kelloon tai muualle trumpetin runkoon kiinnitettävää mikrofonia, joka efektilaitteen läpi käytettynä mahdollistaa sähköisten efektien käytön trumpetin soinnin muokkaamisessa. Sordiinoiden yhdistäminen mikrofonijärjestelmään moninkertaistaa trumpetin äänenvärimahdollisuuksia valtavasti.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barokkitrumpetteja 1600-luvulta

Trumpetti sai pääosin nykyisen ulkomuotonsa 1400-luvulla. Tällöin kuitenkaan soittimella ei voitu soittaa kuin perussäveltä ja sen yläsäveliä, sillä putken pituutta ei voinut muuttaa. Barokki oli trumpetin kulta-aikaa. 1700-luvulla kehitettiin läppäkoneisto, jolla äänen korkeutta vihdoin voitiin säädellä. 1800-luvulla käyttöön tuli vieläkin käytettävä venttiilikoneisto, joka lisäsi soittimen ketteryyttä ja siten paransi sen käytettävyyttä.

Nykyään trumpetti on erittäin suosittu jazz-soitin. Trumpetti kuuluu myös vakituisesti muun muassa sinfonia- ja erilaisten puhallinorkesterien (esimerkiksi sotilassoittokunnat) kokoonpanoon.

Kuuluisia trumpetisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jazzmusiikki
Klassinen musiikki

Musiikkia trumpetille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trumpettiosuuksia muissa teoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]