Clifford Brown

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Clifford Brown
Clifford Brown (трафарет).jpg
Brownin valokuvan pohjalta tehty seinämaalaus
Syntynyt 30. lokakuuta 1930
Kuollut 26. kesäkuuta 1956 (25 vuotta)
Tyylilajit jazz
Soittimet trumpetti
Levy-yhtiöt Blue note
Prestige Records
Emarcy / PolyGram

Clifford Brown (30. lokakuuta 193026. kesäkuuta 1956) oli yhdysvaltalainen jazz-trumpetisti ja säveltäjä. Clifford Brownia pidetään yhtenä kaikkien aikojen etevimmistä trumpetisteista, ja lyhyeksi jääneestä urasta huolimatta hänen vaikutuksensa oli suuri.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clifford Brown syntyi ja varttui Wilmingtonin pikkukaupungissa Delawaressa vuonna 1930. Hän sai trumpetin kolmetoistavuotiaana ja oppi sen salat nopeasti. Lupaavaan nousuun lähtenyt ammattimuusikon ura oli kuitenkin katketa keväällä 1950 sattuneeseen auto-onnettomuuteen, jonka jälkeen Brown makasi vuoteen omana yli puoli vuotta. Dizzy Gillespien vierailu nuoren soittajan luona sairaalassa auttoi häntä kokoamaan voimansa ja palaamaan jazz-lavoille.

Loppuvuodesta 1951 Brown liittyi Chris Powellin yhtyeeseen, ja ammattiura pääsi jatkumaan. Uran kannalta merkittävä harppaus oli Euroopan kiertue Lionel Hamptonin Big Bandin kanssa; ei niinkään vanhoillisen Hamptonin takia, vaan siksi, että yhtye oli täynnä nuoria muusikoita, jotka karkasivat salaa levyttämään muun muassa ranskalaisten ja ruotsalaisten muusikoitten kanssa. Brown soitti myös Art Blakeyn kuuluisassa Jazz Messengers -yhtyeessä ennen kuin muodosti oman kokoonpanonsa rumpali Max Roachin kanssa.

Clifford Brown-Max Roach Quintet ehti olla koossa vain pari vuotta, 1954-1956, mutta se on arvioitu yhdeksi hard bopin merkittävimmistä jazz-kokoonpanoista. Brownin ja Roachin lisäksi yhtyeessä soittivat tenorisaksofonisti Harold Land, pianisti Richie Powell ja basisti George Morrow. Viime vaiheessa Landin tilalle tenorisaksofoniin pestattiin Sonny Rollins.

Clifford Brownin ura katkesi auto-onnettomuuteen kesäkuussa 1956. Samassa kolarissa kuolivat myös yhtyeen kvintetin pianisti Richie Powell sekä tämän vaimo Nancy, joka kuljetti onnettomuusautoa.[1]

Brownia jäi suremaan nuori leski LaRue sekä heidän alle 1-vuotias poikansa Clifford Brown Jr.

Tyyli ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clifford Brownin sai tärkeimmät vaikutteensa trumpetisti Fats Navarrolta, jonka lämmintä saundia hän ihaili. Puhdas, pyöreä, lämmin saundi on myös Brownin oman soiton tunnusomainen piirre, huomattavan nopeana mutta kontrolloituna ryöppyävän soolosoiton ohella. Navarron lisäksi Brownin nopeissa, sointuvaihdoksiin herkästi reagoivissa sooloissa on havaittavissa selvästi myös Charlie Parkerin vaikutusta.

Brown on saanut paljon seuraajia. Muun muassa Donald Byrd, Lee Morgan, Freddie Hubbard, Wynton Marsalis, Nicholas Payton ja Arturo Sandoval ovat maininneet hänet esikuvakseen.

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Joy Spring
  • Daahoud
  • Bones for Jones
  • George's Dilemma
  • Gerkin for Perkin
  • Sandu
  • Swingin'
  • Tiny Capers
  • Brownie Speaks

Levyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Beginning and the End
  • Clifford Brown Memorial
  • Clifford Brown - The Complete Paris Collection
  • A Night at Birdland with Art Blakey Quintet
  • The Complete EmArcy Recordings of Clifford Brown - Brownie
  • Clifford Brown and Max Roach
  • Brown and Roach Incorporated
  • Study in Brown
  • More Study in Brown
  • Clifford Brown with Strings
  • Clifford Brown and Max Roach at Basin Street
  • Sonny Rollins Plus 4

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nick Catalano: Clifford Brown: The Life and Art of the Legendary Jazz Trumpeter

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Clifford Brown all music guide. Viitattu 1.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]