Georg Philipp Telemann

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georg Philipp Telemann

Georg Philipp Telemann (24. maaliskuuta (J: 14. maaliskuuta) 1681 Magdeburg25. kesäkuuta 1767 Hampuri) oli saksalainen säveltäjä. Hän oli eläessään suosituin barokin ajan säveltäjä. Hän yhdisti ensimmäisenä saksalaisena säveltäjänä teoksissaan musiikillisia vaikutteita koko Euroopan alueelta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemann syntyi Magdeburgissa Saksassa 1681 sukuun, jolla oli pitkä historia kirkon palveluksessa. Hänen äitinsä Maria oli protestanttisen papin tytär ja hänen Georg-isänsä oli opettaja, myös hänestä tuli pappi Georgen syntymän jälkeen. Telemannin vanhemmat uskoivat poikansa kouluttautuvan kirkolliseen virkaan ja hän aloittikin tähän vaadittavat opinnot. Georgen isä kuoli 1685, minkä jälkeen hänen äidillään oli vaikeuksia kasvattaa Georg ja hänen veljensä. Georg ei koskaan saanut muodollista musiikin opetusta. Tästä huolimatta hän osasi jo kymmenvuotiaana soittaa huilua, viulua, sitraa ja kosketinsoittimia. Hän teki samoihin aikoihin ensimmäiset sävellyksensä. Kaksitoistavuotiaana hän sävelsi jo ensimmäisen oopperansa, Sigismundin. Georgen äiti oli kuitenkin sitä mieltä, että hänen poikansa käytti liian paljon aikaa musiikin opiskeluun muihin opintoihin verrattuna. Hän halusi olla varma siitä, että jos jotakin tapahtuisi, Georgella olisi tulevaisuudessa säännöllinen toimeentulo, koska perheen isän kuoltua perheellä ei ollut muita tuloja.

Voimatoimiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maria-äiti ryhtyi voimatoimiin varmistaakseen poikansa hyvän koulutuksen. Hän takavarikoi tältä kaikki soittimet ja lähetti hämmentyneen kaksitoistavuotiaan Georg-pojan kouluun pitkän matkan päähän Zellerfeldiin. Hän antoi koulun rehtorin tehtäväksi varmistaa, ettei Georg tuhlaisi aikaansa joutaviin sävellyksiin. Ironista onkin, kuinka rehtori itse ymmärsi, kuinka lahjakas nuori Georg oli ja rohkaisi tätä musiikin opinnoissa. Georg lahjoittikin kiitokseksi varhaisimmat sinfoniansa kaupunginorkesterille. Neljän onnellisen Zellerfeldin vuoden jälkeen Georg aloitti ylemmän asteen koulussa Hildesheimissä, jossa hän sävelsi musiikkia koulun näytelmiin sekä kantaatteja paikalliseen katoliseen kirkkoon. Kaksikymmentävuotiaana Georg alkoi opiskella oikeustiedettä Leipzigin yliopistossa. Hän oli hyvin päättäväinen ja halusi toteuttaa äitinsä toiveet ja jätti siksi kaikki soittimensa kotiinsa. Tästä huolimatta hän jatkoi säveltämistä piilottaen nuottikäsikirjoituksia huoneeseensa. Hänen ystävänsä löysi sattumalta Georgen säveltämän kantaatin ja antoi sen soitettavaksi paikallisessa kirkossa, tämän jälkeen Georg ei voinut enää pitää salassa musikaalista lahjakkuuttaan. Jopa Leipzigin kaupungin pormestari pyysi häntä säveltämään musiikkia kuuluisaan Thomaskircheen. Alle vuoden opintojen jälkeen Georgen äiti sai hylätä haaveet poikansa kirkollisesta urasta. Telemannin musiikillinen ura alkoi lopulta, kun hän oli 21-vuotias. Uransa alkuaikoina hän ei saanut hyviä tuloja säveltämisestä ja lisätuloja saadakseen hän alkoi antaa musiikin tunteja. Hän ei saanut osakseen huomiota ulkomuodollaan - hän oli lihavuuteen taipuvainen ja hänen nenänsä oli kasvoihin nähden liian suuri - mutta hänen ystävällisen luonteensa vuoksi oppilaat pitivät hänestä. Pian tämän jälkeen hän perusti oman musiikkioppilaitoksen. Hän uskoi, että lahjakkaiden muusikoiden tuli ansaita tuloja taidoillaan, siksi hän opettikin oppilaitaan esiintymään julkisesti - ammattimuusikkoina. Tämä oli aikaan nähden vallankumouksellista. Monet hänen muusikkoystävistään olivat järkyttyneitä. He pitivät musiikkia herrasmiesten harrastuksena. Telemann ei tästä välittänyt, hän oli liian kiireinen, sillä hänet oli juuri valittu Leipzigin oopperan johtajaksi. Hän sävelsi neljän vuoden aikana neljä oopperaa, joiden esityksissä hänen oppilaansa soittivat.

Traditionalistien raivo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemann otti vastaan muiden töidensä ohessa urkurin paikan Neuerkirchestä, jossa hänen tehtäviinsä kuului myös kantaattien säveltäminen. Hänestä niiden säveltäminen oli helppoa ja niiden tekeminen sopi hyvin yhteen hänen muiden tehtäviensä kanssa. Mutta traditionalistien mielestä hengellisen musiikin säveltämisen ei kuulunut olla tuottoisaa, mutta vielä pahempaa oli jos säveltäjä sai tuloja dekadentin musiikin kuten oopperoiden säveltämisestä. Telemannin kriitikot vastustivat häntä kuitenkin ennen kaikkea sen vuoksi, etteivät he voineet kilpailla hänen kanssaan - Telemann monopolisoi alaa lahjakkuudellaan ja tuotteliaisuudellaan. Eivätkä hänen kriitikkonsa saaneet vastaavasti töitä samassa määrin kuin hän. Telemann sieti kateellisten kuiskauksia aina siihen asti, kun hänelle tarjottiin uutta kapellimestarin - musiikillisen johtajan - virkaa Edmurtin kreivin palveluksessa Soraussa (nykyisessä Puolassa). Hän muutti sinne 1705.

Barbaarinen kauneus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolassa ollessaan Telemann seurasi innokkaasti puolalaisten talonpoikien tanssi- ja lauluesityksiä. Hän oli lumoutunut musiikin "barbaarisesta kauneudesta", josta hän sai vaikutteita omiin sävellyksiinsä. Telemann rakasti yksinkertaisia säveliä, joita kuulijoiden oli vaivatonta seurata ja hän tulikin pian kuuluisaksi helposti ymmärrettävästä musiikistaan, mikä teki hänestä yhden Saksan johtavista säveltäjistä. Leipzigissa Telemann sai vihollisia tuotteliaisuutensa vuoksi, minkä vuoksi hän muutti moneen kertaan, mutta Eisenachissa (jossa hän tapasi Bachin), Frankfurtissa ja Hampurissa kävi samoin. Työkiireidensä ohessa hän ehti avioituakin. Hänen ensimmäinen vaimonsa Louise Eberlin oli säveltäjä Danielin tytär. Hän kuoli heidän ensimmäisen yhteisen lapsensa syntyessä 1711. Kolme vuotta myöhemmin Telemann rakastui uudelleen ja avioitui Maria Katharina Textorin kanssa. Tämä oli Frankfurtin kunnan palveluksessa työskennelleen kirjurin tytär. Telemann ja Maria saivat yhdessä kymmenen lasta, surullista kyllä heistä suurin osa kuoli jo lapsina. Lopulta Maria jätti Telemannin ja lähti ruotsalaisen upseerin matkaan.

Ainutlaatuinen menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemannin nimitys ensin viiden hampurilaisen kirkon musiikilliseksi johtajaksi ja sitten Hampurin oopperan johtajaksi aloitti 20 vuotta jatkuneen menestyksen ajan hänen elämässään. Hän sävelsi yli 40 oopperaa ja satoja kantaatteja - normaalisti kaksi viikossa. Hän sävelsi kuuluisan 18-osaisen Tafelmusik-kokoelmansa (musiikki oli tarkoitettu soitettavaksi juhlallisten aterioiden aikana tai niiden jälkeen) 1733. Hän perusti myös toisen musiikkioppilaitoksen ja toimi monien oopperoiden ohjaajana. Telemann oli väsymätön, hänen työteliäisyytensä takana oli halu menestyä. Hän halusi varmistaa, että sai parhaan mahdollisen tuoton työstään, siksi hän julkaisi itse omat käsikirjoituksensa ja kirjoitti jopa mainokset kortteihinsa ja teki kaiverrukset painettujen sävellystensä kansisivuille.

Musiikin teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemann lopetti säveltämisen yhtäkkisesti 1740. Hän päätti omistaa elämänsä musiikin teoriaa käsittelevien kirjojen julkaisemiseen. Hän ei säveltänyt mitään viiteentoista vuoteen, sitten hänen vanha säveltäjäystävänsä Händel rohkaisi häntä aloittamaan työt uudelleen ja Telemann aloitti työt uudelleen 1755 74 vuoden iässä. Vaikka hänen näkönsä alkoi heikentyä, hän jatkoi säveltämistä. Hän sävelsi useita oratorioita ja muuta musiikkia kuolemaansa asti 1767, jolloin hän oli 86-vuotias.

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Telemannille liikeasiat olivat usein hyvin tärkeitä. Hän oli Pariisissa kahdeksan kuukautta vuonna 1737. Vaikka hän konsertoi siellä, oli hän kaupungissa ennen kaikkea estääkseen töidensä laittomien kopioiden myymisen.

Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luukaspassion partituuria vuodelta 1728.

Soitinsävellysten luettelo Jaakko Tuohiniemi: Yhtenäistetty Georg Philipp Telemann. II osa, soitinteokset (Suomen musiikkikirjastoyhdistys 1995, ISBN 951-8903-48-4)

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Satyyrit Arkadiassa
  • De Guldige Sokrates
  • Der neumodische Liebhaber Damon
  • Orfeus
  • Pimpinone

Oratoriot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomiopäivä
  • Jeesuksen kuolema
  • Jeesuksen ylösnousemus
  • Luukaspassio
  • Markuspassio
  • Matteuspassio

Maalliset kantaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauniisti laulavan kanarialinnun hautajaismusiikki
  • Rehtori
  • Maalaiselämän ihanuus

Hengelliset kantaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harmoninen kirkkotoimitus
  • Musiikkia Jumalan kunniaksi

Orkesteriteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tafelmusik, kokoelmat I, II ja III
  • Don Quijote
  • La Lyra

Konsertot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolmoiskonsertto, a-molli
  • Huilukonsertto, D
  • Trumpettikonsertto, D
  • Konsertto kahdelle käyrätorvelle ja orkesterille, Es
  • Konsertto alttoviululle ja orkesterille, G
  • Kaksoisalttoviulukonsertto

Alkusoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ouverture des nations anciens et modernes
  • Hampurin vuoksi ja luode

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georg Philipp Telemann.