Miles Davis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miles Davis
Miles Davis 22.jpg
Syntynyt 26. toukokuuta 1926
Kuollut 28. syyskuuta 1991 (65 vuotta)
Kotipaikka Alton, Illinois, Yhdysvallat
Aktiivisena 19441991
Tyylilajit jazz, hard bop, bebop, cool jazz, fuusiojazz, jazz-rock, modaalinen jazz
Ammatit muusikko, säveltäjä
Soittimet trumpetti, flyygelitorvi, urut, piano, laulu
Levy-yhtiöt Prestige/Debut, 1945–1961
Columbia, 1955–1975
Columbia/Warner Bros., 1981–1991

Miles Dewey Davis III (26. toukokuuta 1926 Alton, Illinois Yhdysvallat28. syyskuuta 1991) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko ja -säveltäjä, jonka pääsoitin oli trumpetti. Häntä pidetään yhtenä jazzin keskeisimmistä suunnannäyttäjistä ja ylipäänsä modernin musiikin vaikutusvaltaisimmista hahmoista.[1]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davis syntyi varakkaaseen afroamerikkalaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli hammaslääkäri Miles Dewey Davis ja hänen äitinsä Cleota Mae (Henry) Davis oli soitonopettaja. Perhe muutti vuotta myöhemmin itäiseen St. Louisiin. Hänen äitinsä Cleota halusi poikansa soittavan viulua.[2] Hän oli kyvykäs bluespianisti, mutta piti tämän salaisuutena pojaltaan, sillä ei pitänyt bluesia tarpeeksi hienona.[3] Davis sai ensimmäisen trumpettinsa 9-vuotiaana, mutta aloitti trumpetinsoiton varsinaisesti vasta 13 vuoden iässä, kun hänen isänsä hankki uuden trumpetin lisäksi poikansa soitonopettajaksi paikallisen trumpetisti Elwood Buchananin. Buchanan painotti soittamista ilman vibratoa, ja tämä painuikin nuoren Davisin mieleen koko hänen tulevan uransa ajaksi. Myös Clark Terry vaikutti vahvasti hänen soittoonsa. 16-vuotiaana Davis liittyi paikalliseen muusikkojen liittoon ja aloitti ammattimaisen soiton. Pian hän soitti Eddie Randlen yhtyeessä "Blue Devils" ja vuoden pestin jälkeen Davisiä pyydettiin erilaisiin yhtyeisiin, mutta hänen vanhempansa halusivat pitää opinnoista kiinni, niin että Miles kävisi koulun loppuun. Vuonna 1944 Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien tähdittämä Billy Eckstinen yhtye vieraili St. Louisissa. Davis pääsi soittamaan sairastuneen Buddy Andersonin tilalle kolmanneksi trumpetiksi pariksi viikoksi. Yhtyeen matka jatkui kuitenkin pian ilman Davisiä, sillä hänen vanhempansa olivat edelleen ankaria opintojen suhteen.

Vuonna 1944 Davis aloitti opinnot New Yorkissa koulussa joka otti myöhemmin nimekseen Juillard. Hän alkoi pian soitta Parkerin kanssa klubeissa, ja vuona 1945 hän hylkäsi akateemiset opinnot kokonaan ja ryhtyi täysipäiväiseksi jazz-muusikoksi. Hän soitti sekä Parkerin että Eckstinen kanss,a ja kokosi myös oman epätavallisen yhdeksän miehen yhtyeen, jossa oli trumpetin lisäksi alttosaksofoni, baritonisaksofoni, pasuuna, käyrätorvi ja tuuba. Yhtye äänitti Capitol Recordille materiaalia, joka julkaistiin 1957.[4]

1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miles Davis vuonna 1955

Davis sain vuonna 1951 pitkän levytyssopimuksen Prestigen kanssa. Vuonna 1955 hän alkoi levyttää Columbialle, mutta vanhan sopimuksen takia joka toinen levy ilmestyi Prestigeltä.[4]

Modaalinen levy, jossa pianisti Bill Evansilla on tärkeä rooli uuden harmonisen ajattelun hienostuneen sointivärin sekä tunnelman luomisessa Gil Evansin kanssa.

1960-luku ja hard bop[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun alkupuolella Davis soitti konserteissaan samoja standardeja, kuten oli tehnyt 1950-luvulla. Hänen oli vaikeaa löytää tenorisaksofonisti, joka olisi paikannut John Coltranen jättämän aukon. Davis tiesi, että Art Blakeyllä oli yhtyeessään saksofonisti nimeltä Wayne Shorter, jonka soittoon Davis oli ihastunut. Vasta Wayne Shorterin liityttyä yhtyeeseen sai Davis haluamansa kokoonpanon valmiiksi. Siinä soitti Davisin ja Shorterin lisäksi rumpali Tony Williams, basisti Ron Carter ja pianisti Herbie Hancock. Tällä kokoonpanolla Miles Davis saavutti yhden uransa hienoimmista vaiheista. Yhtyeen kollektiivinen osaaminen oli vailla vertaa.

Merkittäviä levytyksiä 1960-luvulta:

  • Miles Davis, Sonny Stitt – Stockholm 1960
  • Someday My Prince Will Come 1961
  • Miles Davis in Person, Vol. 1 – Friday Night at the Blackhawk 1961
  • Miles Davis in Person, Vol. 2 – Saturday Night at the Blackhawk 1961
  • Quiet Nights 1962
  • Seven Steps to Heaven 1963
  • E.S.P. 1965
  • Complete Live at Plugged Nickel 1965
  • Miles Smiles 1966
  • Water Babies 1967
  • Nefertiti 1967
  • Miles in the Sky 1968
  • Filles de Kilimanjaro 1968

Fuusion merkkipaalut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davisin 1960-luvun kvintetti hajosi lopulta, kun mukaan alkoi tulla yhä uusia muusikoita. Hancockin ollessa häämatkalla Brasiliassa, hänen saappaisiinsa astui Tony Williamsin tuttava, Chick Corea. Studiossa oli toisinaan mukana myös toinen tunnettu pianisti, Joe Zawinul. Bassoon tuli Dave Holland, rumpalina kuultiin esimerkiksi Jack DeJohnettea ja kitaraa soitti nuori John McLaughlin.

Miles Davis ei ollut ensimmäinen niistä monista artisteista, joka rupesivat yhdistelemään jazzia ja pop-musiikkia 1960-luvulla, mutta hän sai kuitenkin lopulta aikaan merkittävimmät levytykset tällä saralla. Davis lähestyi selvästi fuusiota jo levyillään Miles in the Sky (1968) ja Filles de Kilimanjaro (1968). Ensin mainitun levyn avausraidalla Herbie Hancock siirtyi sähköpianon ääreen, Ron Carter sähköbassoon ja Tony Williams soitti tango-komppia muistuttavaa rytmiä. Lisää oli kuitenkin luvassa: vuosina 1969 ja 1970 Davis julkaisi kolme levyä, joita pidetään fuusiojazzin ehdottomina merkkipaaluina: In a Silent Way (1969), Bitches Brew (1971) ja Tribute to Jack Johnson (1970).

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmen merkittävän fuusiolevyn jälkeen Davis julkaisi vielä muutamia vastaavia levyjä. Vuonna 1972 ilmestynyt On the Corner vei rytmit vielä lähemmäksi funkia. Davis ihaili Sly Stonen ja James Brownin musiikkia. Näiden lisäksi hän otti mukaan vaikutteita esimerkiksi intialaisesta musiikista. On the Corner -levystä tuli lopulta melkoinen keitos. Davis oli tähän aikaan toivonut saavansa yleisökseen mustan nuorison, mutta levy oli hyvin hankala pala nieltäväksi monille kuulijoille. 1970-luvun puoliväliin mennessä Davis julkaisi vielä muutamia fuusiolevyjä, joista osa oli äänitetty konserteissa. Tämän jälkeen Davis vetäytyi asuntoonsa käyttämään huumeita. Omien sanojensa mukaan hän ei kolmeen vuoteen koskenutkaan trumpettiinsa. Davis oli tuolloin ajoittain varsin huonossa kunnossa. Hänen uransa ei päättynyt kuitenkaan vielä tähän.

Levytyksiä 1970-luvulta:

  • 1970 Black Beauty: Miles Davis at Fillmore We… Columbia/Legacy
  • 1970 Miles Davis at Fillmore: Live at the Fil… Columbia/Legacy
  • 1971 Live-Evil Legacy / Columbia…
  • 1972 In Concert: Live at Philharmonic Hall Columbia/Legacy
  • 1972 Miles Davis at the Lincoln Center
  • 1972 On the Corner Sony Music Distri…
  • 1974 Dark Magus Legacy / Sony Mus…
  • 1974 Big Fun Legacy / Columbia…
  • 1974 Get Up with It Legacy / Sony Mus…
  • 1975 Agharta Columbia
  • 1975 Pangaea Columbia
  • 1976 Water Babies

Davisin paluu ja viimeinen vuosikymmen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun lopussa Davis päätti taas tarttua trumpettiinsa ja teki paluun. 1970-luvulta kuolemaansa vuoteen 1991 asti Davis levytti 1970-luvun funkista ja 1980-luvun pop-musiikista vaikutteita saaneita levyjä. Myös hip hop -vaikutteinen levy ehti ilmestyä. Sanotaan että Miles Davis ei koskaan pysähtynyt. Tällä tarkoitetaan, että hän ei koskaan palannut vanhan akustisen jazzin pariin (paitsi ehkä muutamassa konsertissa). Davisin 1980-luvun tuotanto on varsin kiisteltyä. On kuitenkin lähes yleisesti hyväksytty, että varsinaisia klassikkolevyjä Davis ei enää tehtaillut 1970-luvun lopussa tapahtuneen paluunsa jälkeen. Jazz-puristit eivät tietenkään lämpene Davisin 1980-luvun tuotannolle sen enempää kuin hänen aiemmillekaan fuusio-levyilleen, mutta tämän ajan levyt ovat saaneet osakseen myös arvostusta jazzin ja laajemmin afroamerikkalaisen musiikin uudemmista suuntauksista kiinnostuneiden ihmisten parissa. 1980-luvun levyillä Davis sävelsi itse tuskin ollenkaan. Yksi syy oli, että tehdessään levytyssopimusta hän päätyi erehdyksessä antamaan tulevien sävellystensä oikeudet levy-yhtiölle. Monella levyllä hän tukeutui basisti-multi-instrumentalisti Marcus Milleriin ja hänellä oli yhtyetovereinaan vanhaan tapaan muita nousevia kykyjä, kuten kitaristi John Scofield.

Vuonna 1991 Davis soitti Montreux’n jazzfestivaaleilla Quincy Jonesin yhtyeen kanssa materiaaalia, jota Gil Evans oli sovittanut hänelle 1950-luvulla. Tämä hämmästytti yleisöä, sillä Davis ei ollut aiemmin palannut menneisiin. Elistyksestä tehty taltiointi voitti Grammy-palkinnon.[4]

Syyskuussa 1991 Davis joutui keuhkokuumeen johdosta santamonicalaiseen sairaalaan. Hän sai siellä aivoinfarktin ja koomaan vaivuttuaan kuoli 28. syyskuuta.

Davis konsertoi Suomessa 1964, 1967, 1984[5] ja 1987[6].

Viimeiset levyt

  • 1981 The Man with the Horn Columbia
  • 1982 We Want Miles Columbia ( Grammy-palkinto "Best Jazz Instrumental Performance by a Soloist")
  • 1983 Decoy Columbia / Sony
  • 1983 Star People Sony
  • 1985 You're Under Arrest Columbia
  • 1986 Tutu Warner Bros. (Grammy-palkinto "Best Jazz Instrumental Performance")
  • 1987 Music from Siesta Warner Bros.
  • 1989 Amandla Warner Bros.
  • 1989 Aura Sbme Special Mkts.
  • 1990 Dingo Warner Bros.
  • 1991 Miles & Quincy: Live At Montreux Warner Bros. (Grammy-palkinto "Best Large Jazz Ensemble Performance")
  • 1992 Doo-Bop Warner Bros.
  • 1996 Live Around the World Warner Bros.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Miles Davis." Who2? Biographies. Who2?, 2008. Answers.com 02 Mar. 2009. http://www.answers.com/topic/miles-davis
  2. About Miles Davis Viitattu 2.3.2009. (englanniksi)
  3. "Miles Davis." Contemporary Black Biography. The Gale Group, Inc, 2006. Answers.com 02 Mar. 2009. http://www.answers.com/topic/miles-davis : "His mother, Cleota, played the violin and encouraged her son to take up that respectable, classical instrument. Miles would later learn that his genteel mother, whose sartorial splendor he took as a model, was also well versed in the decidedly more homely musical phrases of the blues."
  4. a b c Miles Davis all music guide. Viitattu 5.5.2013.
  5. Miles Davis Festivaalivuosi 1987, Piri Jazz
  6. Miles Davis Pori Jazz

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miles Davis.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]