James Brown
| James Brown | |
|---|---|
|
James Brown esiintymässä vuonna 2001. |
|
| Syntynyt | 3. toukokuuta 1933 Barnwell, Etelä-Carolina, Yhdysvallat |
| Kuollut | 25. joulukuuta 2006 (73 vuotta) Atlanta, Georgia, Yhdysvallat |
| Kotipaikka | Augusta, Georgia, Yhdysvallat |
| Aktiivisena | 1956-2006 |
| Tyylilajit | R&B, funk, soul |
| Laulukieli | englanti |
| Ammatit | laulaja-lauluntekijä, tanssija, musiikkituottaja |
| Soittimet | laulu kitara huuliharppu basso koskettimet rummut perkussiot |
| Levy-yhtiöt | Federal King Try Me Smash People Polydor Scotti Bros. Dade Records |
James Brown (oikealta nimeltään James Joseph Brown, Jr., 3. toukokuuta 1933 Barnwell, Etelä-Carolina – 25. joulukuuta 2006 Atlanta, Georgia) oli yhdysvaltalainen afroamerikkalaisen populaarimusiikin parissa toimiva laulaja, yhtyejohtaja ja lauluntekijä. Häntä pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista 1900-luvun populaarimusiikin edustajista.
James Brown aloitti uransa 1950-luvun lopussa tuon ajan rhythm and blues -musiikin nousevana tähtenä, ja hän nousi 1960-luvun alkupuolella soul-musiikin kärkihahmoksi muokaten soulia edelleen funkiksi. 1970-luvulla hän jatkoi funk-tyylin parissa luoden samalla pohjaa sitä seuranneelle hip hopille.
Sisällysluettelo |
Elämä ja ura [muokkaa]
Uran alkuajat [muokkaa]
Brown työskenteli nuoruudessaan kengänkiillottajana. Hän onnistui kuitenkin musiikillisten avujensa ansioista pääsemään Little Richardin taustalaulajaksi. Brownilla oli suuri halu nousta Little Richardin tavoin suureksi tähdeksi. Hän pääsi levyttämään vuonna 1956, ja hänen kappaleensa "Please, Please, Please" nousi R&B -singlelistalla sijalle viisi yltäen samalla korkeisiin myyntilukuihin.
Tämän jälkeen lisää hittejä ei kuitenkaan aluksi meinannut syntyä. Yhdeksän epäonnistuneen singlen jälkeen Brown oli jo saada potkut levy-yhtiöltään, kunnes hän sai lopulta aikaan R&B-singlelistan ykköseksi nousseen balladin "Try Me" (1958). Lisää menestyneitä kappaleita seurasi, ja Brown kuului jo 1960-luvun alussa R&B -musiikin keskeisiin nimiin. Vuonna 1962 Brown teki nyttemmin erittäin arvostetuksi nousseen live-levyn nimeltä Live at the Apollo.
Soulin kummisetä, funkin perustaja [muokkaa]
Brown otti uuden soul -musiikkina tunnetun tyylin omakseen, ja häntä kutsutaan yhä usein "soulin kummisedäksi". Tämän ajan kuuluisimpia kappaleita olivat "Out of Sight" (1964), "It's a Man's, Man's, Man's World" (1964) sekä "I Got You (I Feel Good)" (1965). Toinen vuoden 1965 suuri hitti, "Papa's got a Brand New Bag", oli rytmiltään yhä intensiivisempi, ennakoiden afroamerikkalaisen musiikin tulevia suuntauksia. Tätä linjaa vei eteenpäin vuonna 1967 levytetty merkittävä single "Cold Sweat".
Brownin musiikki oli nyt etääntynyt jo kovasti tyypillisestä soulista. Kappaleet muodostuivat yhden tai kahden mutkikkaan riffin ympärille, ja yhtye keskittyi basistin ja rumpalin johdolla muodostamaan mahdollisimman intensiivisen rytmin. Lisäksi Brown oli omaksunut uudenlaisen laulutyylin, joka koostui pitkälle erilaisista huudahduksista, jotka tukivat musiikin perkussiivista painotusta. Brownin musiikki oli siis siirtymässä hyvää vauhtia kohti funkia. Live-esiintymisistään Brown teki omalaatuista show’ta, joissa hän ohjaili yhtyettään huudoilla ja esitteli yleisölle tanssiliikkeitä. Brownin lavashow't olivat yleisölle uudenlainen kokemus. Varsinkaan mustilta artisteilta ei oltu nähty ennen mitään vastaavaa. Brownin yhtyeessä soittivat tuohon aikaan monet R&B:n kärkinimet kuten pasunisti Fred Wesley, saksofonisti Maceo Parker ja kitaristi Jimmy Nolen.
1970-luvun funk-levytykset [muokkaa]
1960-luvun lopussa Brownin vanha taustayhtye lähti matkoihinsa, ja tilalle tuli nuoria muusikoita, kuten Collinsin veljekset Bootsy (basso) ja Catfish (kitara). Uuden yhtyeen kanssa vuonna 1970 levytetyt singlet "Get Up (I Feel Like Being a) Sex Machine", "Super Bad" ja "Soul Power" muodostuivat funkin ehdottomiksi klassikoiksi. 1970-luvun alkupuoliskolla Brown teki yhtyeineen vielä lukuisia hittejä ollen funk -tyylin kenties tärkein edustaja. Siinä missä useimmat muut funk -artistit levyttivät myös paljon hitaita balladeja, ei Brown poikennut juuri hikisestä ja intensiivisestä tyylistään. Brownin musiikki ennakoi myös myöhempää hip hopia, kuten voi kuulla esimerkiksi vuonna 1974 julkaistuista singleistä "Payback" ja "Papa Don't Take No Mess".
Myöhemmät vaiheet [muokkaa]
Brownia oli luonnehdittu "show-bisneksen koviten töitä paiskivaksi mieheksi" ("the hardest working man in show business"). Varsinkin 1970-luvun alkupuolella uusia singlejä ja albumeita ilmestyi hurjaa vauhtia. Mutta 1970-luvun puolivälin jälkeen Brownin 20 vuotta kestänyt luova kausi alkoi olla ohi, minkä hän myönsi itsekin. Vuoden 1976 Bodyheat -levyn kappaleet olivat hänen kolmen tyttärensä säveltämiä (mikä myöhemmin johti tekijänoikeuskiistoihin). Brown sai 1970-luvun puolivälin jälkeen vielä muutamia hittejä listojen kärkikymmenikköön (esimerkiksi kuuluisa "Living in America", 1985), mutta hän ei enää säveltänyt useimpia uusia kappaleitaan itse.
Viimeisten vuosikymmeniensä aikana Brown teki yhä useita levyjä sekä kiertueita, ja hänen tyylinsä säilyi intensiivistä funkia painottavana. Brown nousi lehtien otsikoihin myös esimerkiksi marijuanan hallussapidon, rahasotkujen ja ahdistelusyytösten takia. Hän esiintyi viimeisen kerran Suomessa vuoden 2006 marraskuussa. Seuraavana jouluaattona Brown joutui sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi ja menehtyi joulupäivänä 73-vuotiaana. Hänet piti haudata ennen vuodenvaihdetta, mutta suku ei ollut päästä yhteisymmärrykseen miten ja minne tähti haudataan. Helmikuun 2007 lopussa Brownin hautauksesta päästiin yksimielisyyteen, mutta hautapaikka päätettiin pitää salassa tähden lasten toivomuksesta.
Levytyksistä [muokkaa]
Brownin keskeiset singlet on nykyään saatavilla esimerkiksi Star Time-nimisenä neljän CD:n laatikkona sekä tupla-CD:nä nimellä 50th Anniversary Collection. Brownin uralla täyspitkät studioalbumit eivät olleet niin keskeisessä osassa kuin useimmilla muilla tuon ajan artisteilla, mutta albumeitakin ilmestyi kymmenittäin, ja niistä kuuluisimpiin kuuluvat esimerkiksi Get On the Good Foot (1972), The Payback (1974) sekä Hell (1974).
Myöhemmin hip hopin tekijät ovat käyttäneet paljon Brownin levyistä nauhoitettuja sampleja. Epäillään että Brown olisi maailman samplatuin artisti. Brownin yhtyeen kurinalainen ja rytmikäs soitto sopii hyvin samplattavaksi.
Top ten -singlet [muokkaa]
Seuraavat James Brownin singlet nousivat kärkikymmenikköön joko R&B- tai POP-singlelistalla
|
|
Aiheesta muualla [muokkaa]
- James Brownin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- James Brown - Godfather of Soul, Viralliset sivut.
- YLE Elävä arkisto: James Brown, soulin Kummisetä
- Interview with James Brown, Haastattelu Guardian-lehdessä (vuodelta 2004)
- Brownin biografia englanniksi
- James Brown Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
Sivulta puuttuu