Charlie Parker

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Charlie Parker
Charlie Parker, Tommy Potter, Miles Davis, Max Roach (Gottlieb 06941).jpg
Syntynyt 29. elokuuta 1920
Kuollut 12. maaliskuuta 1955 (34 vuotta)
Taiteilijanimet Bird, Yardbird
Kotipaikka Kansas City, Kansas, Yhdysvallat
Aktiivisena 1937–1955
Tyylilajit jazz, bebop
Ammatit muusikko, säveltäjä
Soittimet alttosaksofoni, tenorisaksofoni
Levy-yhtiöt Savoy, Dial, Verve

Charles Parker, Jr., lempinimeltä Bird, (29. elokuuta 1920 Kansas City12. maaliskuuta 1955 New York) oli saksofonisti ja säveltäjä, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä jazzmuusikoista. Virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana tunnettu Parker oli ehkä vaikutusvaltaisin hahmo ”bebopiksi” kutsutun modernin jazzin synnyssä 1940-luvulla.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlie Parker syntyi 1920 Kansas Cityssä. Hän oli Charles ja Addie Parkerin ainoa lapsi. Isäänsä hän näki hyvin harvoin tämän alkoholistisen elämäntavan vuoksi. Myöhemmin Charles Parker katosikin kokonaan pikku Charlien elämästä, luultavasti lähdettyään toisen naisen mukaan.

Parker ei lapsena näyttänyt erityisiä musikaalisia kykyjä. Hän aloitti varhaisella iällä soittamaan koulun bändissä baritonitorvea, mutta vaihtoi saksofoniin 11-vuotiaana.

Teini-iässä Parker alkoi kiertää öisin Kansas Cityn jameissa katsomassa ja kuuntelemassa soittajia. Hän ihastui erityisesti Count Basie -yhtyeen tenorisaksofonisti Lester ”Pres” Youngin tyyliin. Näihin aikoihin hän sai myös luultavasti lempinimensä ”Yardbird”, joka myöhemmin lyheni yksinkertaisemmaksi ”Birdiksi”. Charlie kokeili itsekin osallistua kaupungin kovatasoisiin jamisessioihin, mutta hänet naurettiin ulos. Tästä hän sai vain lisää intoa harjoitella. Hänen kerrotaan viettäneen 3–5 vuotta harjoitellen 15 tuntia päivässä.

Vuonna 1937, 17-vuotiaana hän liittyi Jay McShannin yhtyeeseen. Hän oli kehittynyt soittajana huimasti lyhyessä ajassa ja hallitsi soittimensa jo virtuoosimaisesti. Jay McShannin kanssa hän pääsi myös suuriin amerikkalaisiin kaupunkeihin kuten New Yorkiin ja Chicagoon.

New York[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1939 Parker muutti New Yorkiin, jossa hän loi uransa. Soittamisen lisäksi hän teki myös muita töitä. Hän muun muassa tiskasi klubilla, jossa esiintyi pianistilegenda Art Tatum, jolta Charlie otti vaikutteita, jotka näkyvät hänen tuotannossaan. Hän soitti myös tanssikeikkoja, joilla oppi ulkoa valtavan määrän amerikkalaisia iskelmäkappaleita. 1942 Bird erosi McShannin yhtyeestä ja liittyi Earl Hinesin yhtyeeseen puoleksi vuodeksi. Näihin aikoihin hän alkoi käydä jamisessioissa "Minton Playhousella". Jameissa soittivat Parkerin lisäksi mm. sellaiset jazzlegendat kuin Thelonious Monk, Dizzy Gillespie ja Charlie Christian. Näissä jameissa syntyivät myös puitteet tulevalle "bebopille". Näitten muusikoiden kanssa Bird alkoi soittaa keikkoja kuuluisilla 52nd streetin jazzklubeilla.

Bebop[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näihin aikoihin Charlie Parkerista alkoi tulla "bebopliikkeen" johtohahmo. Hänen legendansa alkoi kasvaa ja saavutti lopulta valtavat puitteet.

Vuonna 1945 Parker levytti ensimmäiseksi beboplevytykseksi kutsutun levytyksen Savoy-levymerkille. Sessioon osallistui myös myöhemmin suureen maineeseen nousseet Miles Davis ja Dizzy Gillespie. Parker soitti mahtavan soolon nopeaan, Cherokee -nimiseen kappaleeseen perustuvaan Kokoon. Miles Davis väläytteli kykyjään Now The Timen mietteliäässä soolossaan. Pian tämän jälkeen Bird lähti länsirannikolle, Kaliforniaan. Lyhyen oleskelun jälkeen muu bändi päätti palata New Yorkiin, mutta Charlie Parker jäi Los Angelesiin, jossa hänen itsetuhoinen elämäntyylinsä, runsas heroiinin ja alkoholin käyttö, riistäytyivät käsistä. Tämä johti Birdin henkiseen ja fyysiseen romahtamiseen Dial-levymerkille äänitetyssä "Lover Man"- sessiossa. Session jälkeen Parker sytytti hotellihuoneensa tuleen, ja hänet passitettiin Camarillon mielisairaalaan.

Päästyään sairaalasta 1947 Parker oli päässyt irti huumeista ja oli terve. Näinä aikoina hän levytti kenties parhaimmat beboplevytyksensä Max Roachin, Duke Jordanin, Tommy Potterin ja Miles Davisin kanssa muodostamassaan kvintetissä. Parker sortui kuitenkin pian huumeisiin ja jo vuonna 1949 hänen kanssaan oli vaikeaa soittaa samalla lavalla. Parker muun muassa päristeli ilmapallolla mikrofoniin ja ampui pianistia nallipyssyllä. Tällaiseen käytökseen kyllästyneenä yhtye lähti muihin töihin.

Jazztähteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen hajoamisen jälkeen Charlie alkoi tehdä konsertteja ja levytyksiä jousiorkesterin kanssa. Nämä olivat aikanaan hyvin suosittuja esityksiä, mutta monien nykyisten jazzharrastajien mielestä ne eivät ole kestäneet aikaa kovinkaan hyvin. Tunnetuin näistä jousilevytyksistä oli "Just Friends", jonka Parker on maininnut onnistuneimmaksi esityksekseen.

1950-luvulle tultaessa Parker oli jo valtava kulttisankari ja monet saksofonistit kopioivat ahkerasti hänen tyyliään. Parker itse ei ollut enää kovimmassa terässään, ja hänen terveytensä alkoi horjua. Hän teki kiertueita Eurooppaan ja viihtyi erityisesti Ranskassa ja Ruotsissa. Parker käytti yhä heroiinia, minkä lisäksi hänen alkoholinkäyttönsä oli riistäytynyt hallinnasta. Hän myöhästeli esiintymisistä, ja soiton laatu oli epätasaista.

Merkittävin Birdin 1950-luvun esitys oli Charles Mingusin äänittämä konsertti Jazz at Massey Hall, jossa hän näytti vielä pystyvänsä huimiin suorituksiin.

Kuolema ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlie Parkerin hautakivi

Vuonna 1955 Charlie Parkerin henkinen ja fyysinen tila oli hyvin heikko. Hän oli yrittänyt itsemurhaa, oli erossa vaimostaan, ja hänen lapsensa oli kuollut sairauteen. Hän vietti öitä metroasemilla, kulki yksinään New Yorkin jazzklubeilla ja oli koko ajan huumausaineiden vaikutuksen alaisena.

Eräänä päivänä hän kävi vierailemassa ystävänsä paronitar Nica de Koenigswarterin luona. Birdin tila oli surkea. Paronitar käski Charlien jäädä luokseen ja sai hänet suostuteltua lääkärin tutkittavaksi. Tästä huolimatta Parker kuoli pian tämän jälkeen sairaskohtaukseen 34-vuotiaana. Lääkäri arvioi hänen iäkseen 50–60 vuotta.

Birdin kuoleman jälkeen New Yorkin kaduille ilmestyi graffiteja, joissa julistettiin "Bird Lives!" (Bird elää!).

Charlie Parkerin vaikutus jazzmusiikkiin oli valtava. Hyvin monet nykyajan jazzmuusikot laskevat hänet tärkeäksi esikuvakseen. Monet saksofonistit ja muidenkin instrumenttien soittajat harjoittelevat hänen soolojaan ulkoa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charlie Parker.