Chick Corea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chick Corea
Chick Corea vuonna 2018.
Chick Corea vuonna 2018.
Henkilötiedot
Syntynyt12. kesäkuuta 1941
Chelsea, Massachusetts
Kuollut9. helmikuuta 2021 (79 vuotta)
Tampa, Florida
Ammatti muusikko
Muusikko
Taiteilijanimi Chick CoreaView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1966–2021
Tyylilajit jazz
Soittimet piano, koskettimet
Yhtyeet Circle
Chick Corea Elektric Band,
Return to Forever
Five Peace Band
Levy-yhtiöt ECM, Polydor, Stretch, Warner Bros.
Aiheesta muualla
www.chickcorea.com

Armando Anthony ”Chick” Corea Jr. (12. kesäkuuta 1941 Chelsea, Massachusetts9. helmikuuta 2021[1] Tampa, Florida[2]) oli yhdysvaltalainen jazzpianisti ja -säveltäjä, joka aloitti levytysuransa 1960-luvulla ja kuului 1970-luvulta lähtien aikamme suosituimpien jazzmuusikoiden joukkoon.[3]

Corea teki akustisten jazzlevyjen lisäksi paljon sähköistä fuusiojazzia, ja häntä on kutsuttu joskus ”jazzin kameleontiksi”, koska hän vaihtoi tyyliään jatkuvasti. Corean pitkäikäisimmät ja tunnetuimmat yhtyeet olivat 1970-luvun Return to Forever ja 1985 perustettu Chick Corea Elektric Band.

Corean säveltämiä jazzstandardeja ovat esimerkiksi ”Litha”, ”Matrix”, ”Windows”, ”Crystal Silence”, ”La Fiesta” ja ”Spain”. Corea on säveltänyt myös pianokonserton. Hänen keskeisimpiä vaikuttajiansa olivat Bud Powell, Thelonious Monk ja Béla Bartók. Corea itse vaikutti myöhemmin seuraaville jazzpianistien sukupolville ja myös muusikoille laajemmin. Esimerkiksi Suomessa Iiro Rantala pitää Coreaa yhtenä tärkeimmistä vaikuttajistaan, ja toinen suomalainen pianisti, Lenni-Kalle Taipale, on jopa kertonut siirtyneensä alun perin jazzmusiikin pariin nähtyään Corean esityksen.[4]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corean isä Armando oli trumpetisti, joka johti dixieland-musiikkia soittanutta yhtyettä Bostonin alueella 1930- ja 1940-luvuilla. Hän laittoi poikansa pianon ääreen tämän ollessa neljävuotias.[3] Corea kasvoi jazzmusiikin ympäröimänä, ja hänen tärkeitä vaikuttajiaan olivat bebopia edustaneet suuret hahmot, kuten Dizzy Gillespie, Charlie Parker, Bud Powell, Horace Silver ja Lester Young. Kahdeksanvuotiaana Corea oli alkanut soittaa myös rumpuja ja saada pianotunteja konserttipianisti Salvatore Sullolta. Hänen kauttaan Corea tutustui enemmän myös klassiseen musiikkiin ja kiinnostui säveltämisestä.

High school -aikoinaan Corea alkoi tehdä esiintymiskeikkoja, ja hänellä oli myös trio-kokoonpano, joka soitti Horace Silverin kappaleita paikallisella jazzklubilla. Näihin aikoihin lyömäsoittaja Bill Fitch tutustutti Corean latinomusiikkiin, josta tuli hänelle tärkeä vaikutin. Corea piti varsinkin kuubalaista tanssimusiikkia hyvänä ”vastalääkkeenä” hänen soittamiensa jazztyylien vakavuudelle. Corean suurimpien latinosuosikkien joukossa oli Tito Puente yhtyeineen. Latinomusiikin lisäksi Corea viehättyi kohta myös espanjalaisesta flamencomusiikista. Corea lähti opiskelemaan musiikkia New Yorkiin, jossa hän opiskeli yhden kuukauden Columbian yliopistossa ja alle puoli vuotta Juilliard Schoolissa.[5] Hän ei innostunut opiskelemaan laitoksissa, mutta New Yorkin musiikkipiireistä tuli silti hänen ammatillisen muusikkouransa lähtökohta.

Uran alkuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chick Corea vuonna 1976.

Ammattiura alkoi 1960-luvulla trumpetisti Blue Mitchellin sekä latinomusiikin suurten nimien kuten Willie Bobon ja Mongo Santamarian yhtyeissä. Corean ensimmäinen soololevy, Tones for Joan's Bones, ilmestyi vuonna 1966, ja se sisälsi tuolle ajalle ominaista hard bopiksi kutsuttua jazzia. Lopullinen läpimurto tapahtui levyllä Now He Sings, Now He Sobs (1968), jossa hän soittaa basisti Miroslav Vitoušin ja rumpali Roy Haynesin kanssa. Kyseistä levyä pidetään edelleen jazzin tärkeimpiin pianotrio-levytyksiin kuuluvana. Corea soitti 1960-luvun lopussa Miles Davisin kuuluisimmilla fuusiolevyillä In a Silent Way ja Bitches Brew sähköpianoa, ja perusti sen jälkeen basisti Dave Hollandin kanssa avant-garde jazzia soittaneen yhtyeen nimeltä Circle. Tämän vahvasti free jazziin nojaavan kauden keskeisiä levyjä ovat esimerkiksi vapaata kollektiivista improvisointia sisältävä Is (1969) sekä Hollandin ja rumpali Barry Altschulin kanssa tehty trio-levy The Song of Singing (1970). 1970-luvun alussa Corea kuitenkin viehättyi skientologiasta, josta tuli hänen uskontonsa. Kääntymyksensä seurauksena Corea sanoi halunneensa ”kommunikoida” ihmisten kanssa eli tehdä suositumpaa musiikkia. Tämän seurauksena hän jätti avantgarde-jazzin ja perusti fuusioyhtyeen nimeltä Return to Forever.

Return to Forever[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Return to Forever

Return to Foreverin kaksi ensimmäistä levyä, Return to Forever (1972) ja Light as a Feather (1973) olivat sähköistettyä lattari-vaikutteista jazzia. Bassossa oli tuolloin vielä tuntematon Stanley Clarke, laulajana toimi Flora Purim, rummuissa oli Floran aviomies Airto Moreira, ja mukana oli myös multipuhaltaja Joe Farrell. Kahden lattarivaikutteisen levyn jälkeen Corea muutti Return to Foreverin jazz-vaikutteista rockia soittavaksi kokoonpanoksi. Stanley Clarkea lukuun ottamatta vanhat jäsenet saivat poistua, ja rumpuihin tuli nyt Lenny White ja kitaristiksi otettiin Bill Connors, jonka ensimmäisen levyn jälkeen korvasi Al Di Meola. Tämän rock-kauden tuloksena syntyivät levyt Hymn of the Seventh Galaxy (1973), Where Have I Known You Before (1974), No Mystery (1975) ja Romantic Warrior (1976). Stanley Clarkesta ja Al Di Meolasta tuli 1970-luvulla soittimiensa vaikutusvaltaisimpia taitajia. Corea itse kehitti jazzpianotyylinsä rinnalle persoonallisen tavan käyttää syntetisaattoreita.

Vuonna 1976 Corea julkaisi espanjalaisvaikutteisen fuusiolevyn My Spanish Heart, joka usein luetaan hänen parhaisiin julkaisuihin. 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa Corea teki yhteistyötä perinteisemmän jazzin merkeissä muun muassa rumpali Steve Gaddin, basisti Eddie Gomezin ja saksofonisti Michael Breckerin kanssa. Tuon ajan kenties merkittävimmät levyt olivat Friends (1978) sekä Three Quartets (1981). Corea jatkoi myös jo aikaisemmin aloittamaansa yhteistyötä Gary Burtonin kanssa. Lisäksi Corea innostui klassisesta musiikista ja levytti Mozartia pianisti Friedrich Guldan kanssa.

Elektric Band[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1986 Corea perusti Chick Corea Elektric Bandin, joka koostui nuorista, lahjakkaista muusikoista. Tämän lähinnä fuusiojazzia soittavan yhtyeen kautta tulivat tunnetuiksi esimerkiksi rumpali Dave Weckl, basisti John Patitucci, kitaristi Frank Gambale sekä saksofonisti Eric Marienthal. Elektric Band julkaisi lukuisia suosittuja, tyyliltään vaihtelevia fuusiolevyjä kuten Elektric Band (1986), Light Years (1987), Eye of the Beholder (1989) ja Inside Out (1990). Vastapainoksi Elektric Bandille Corealla oli Patituccin ja Wecklin kanssa myös Akoustic Band -niminen trio, joka julkaisi ainoan studiolevynsä vuonna 1989. Vuonna 1992, Elektric Bandin jälkeen, Corea perusti oman levymerkkinsä, Stretch Recordsin. Sen alaisuudessa ovat levyttäneet myös muut jazzmuusikot.

Myöhemmät ajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chick Corea esiintymässä vuonna 1992.

Corea ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan on levyttänyt akustista ja sähköistä jazzia tasaiseen tahtiin usein nuorien, lupaavien muusikoiden kanssa. 1990-luvun lopussa hän muodosti Origin-nimisen yhtyeen, jossa soittivat esimerkiksi basisti Avishai Cohen ja rumpali Jeff Ballard, joiden kanssa hän muodosti 2000-luvun alussa uuden pianotrio-kokoonpanon. Vuonna 1999 Corea levytti pianokonserttonsa Lontoon filharmonisen orkesterin kanssa. Työtään taidemusiikin parissa hän on jatkanut säveltämällä esimerkiksi jousikvarteton, joka esitettiin ensi kertaa vuonna 2004. Corea sai 2000-luvullakin Grammy-palkintoja sekä julkaisi kunnianhimoisia, perinteisestä jazzista ja fuusiosta ammentavia teema-albumeita kuten esimerkiksi To the Stars (2004) ja The Ultimate Adventure (2006).

Corea kuoli 9. helmikuuta 2021 harvinaiseen syöpään 79-vuotiaana. Syöpä oli löydetty vain vähän aikaa ennen kuolemaa.[6]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corea vieraili ensimmäisen kerran Suomessa 31-vuotiaana Pori Jazz -festivaaleilla kvintettinsä kanssa 1972.[7][8] Muita esiintymisiä Porissa ovat olleet Chick Corea Quartet 1981, Chick Corea & Origin 1998, Chick Corea New Trio 2001 sekä Return to Forever 2008.[9] Corea esiintyi The Vigil -yhtyeensä kanssa Finlandia-talossa maaliskuussa 2013[10][11] sekä vuonna 2015 kulttuuritalolla.[12]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tones for Joan's Bones (1966)
  • Now He Sings, Now He Sobs (1968)
  • Is (1969)
  • Sundance (1969)
  • The Song of Singing (1970)
  • Circulus (1970)
  • Piano Improvisations Vol. 1 (1971)
  • Piano Improvisations Vol. 2 (1971)
  • The Leprechaun (1976)
  • My Spanish Heart (1976)
  • Friends (1978)
  • The Mad Hatter (1978)
  • An Evening with Chick Corea & Herbie Hancock (1978)
  • Secret Agent (1978)
  • Delphi I (1979)
  • CoreaHancock (1979)
  • Delphi 2 & 3 (1980)
  • Tap Step (1980)
  • Live in Montreux (1980)
  • Three Quartets (1981)
  • Touchstone (1982)
  • Trio Music (1982)
  • Again & Again (1983)
  • On two pianos (1983, Nicolas Economun kanssa)
  • The Meeting (1983, Friedrich Guldan kanssa)
  • Children's Songs (1984)
  • Fantasy for Two Pianos with Friedrich Gulda (1984)
  • Voyage - with Steve Kujala (1985)
  • Septet (1985)
  • Trio Music Live in Europe (1987)
  • Akoustic Band (1989)
  • Akoustic Band: Alive (1991)
  • Play (1992, Bobby McFerrinin kanssa)
  • Expressions (1994)
  • Time Warp (1995)
  • The Mozart Sessions (1996, Bobby McFerrinin kanssa)
  • Remembering Bud Powell (1997)
  • Like Minds (1998, Gary Burton, Chick Corea, Pat Metheny, Roy Hanes, Dave Holland)
  • corea.concerto (1999)
  • Solo Piano - Originals (2000)
  • Solo Piano - Standards (2000)
  • New Trio: Past, Present & Futures (2001)
  • Rendezvous In New York (2003)
  • The Ultimate Adventure (2006)

Gary Burtonin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Crystal Silence (1972)
  • Duet (1979)
  • In Concert, Zürich (1980)
  • Lyric Suite for Sextet (1983)
  • Native Sense - The New Duets (1997)

Circle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Circle Gathering (1970)
  • Circle Live in Germany (1970)
  • ARC (1970)
  • Circle - Paris Concert (1971)

Return to Forever[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Return to Forever (1972)
  • Light as a Feather (1973)
  • Hymn of the 7th Galaxy (1973)
  • Where Have I known You Before (1974)
  • No Mystery (1975)
  • Romantic Warrior (1976)
  • MusicMagic (1977)
  • RTF Live (1978)

Chick Corea Elektric Band[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chick Corea Elektric Band (1986)
  • Light Years (1987)
  • Eye of the Beholder (1988)
  • Inside Out (1990)
  • Beneath the Mask (1991)
  • Elektric Band II: Paint the World (1993)
  • To the Stars (2004)

Chick Corea & Origin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Live at The Blue Note (1998)
  • A Week at The Blue Note (1998)
  • Change (1999)

Béla Fleckin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Enchantment (2007)

Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaaoszine: Jazz-pianon legenda Chick Corea menehtynyt 79-vuotiaana kaaoszine.fi. Viitattu 11.2.2021.
  2. Chick Corea, Jazz Keyboardist and Innovator, Dies at 79. The New York Times 11.2.2021.
  3. a b Early Years. (Arkistoitu – Internet Archive) Chick Corea.
  4. Lenni-Kalle Taipale Fimic 2003
  5. Contemporary Musicians (Arkistoitu – Internet Archive) e-Notes
  6. Artistin viralliset Facebook-sivut
  7. Festivaalivuosi 1972: Legenda Teljänhovin jameista elää yhä Pori Jazz. Arkistoitu 23.6.2015. Viitattu 20.7.2013.
  8. Festivaalivuosi 1972: Chick Corea hyppää suosikiksi Pori Jazz. Arkistoitu 23.6.2015. Viitattu 20.7.2013.
  9. Pori Jazz -historia: Esiintyjät (C) Pori Jazz. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 20.7.2013.
  10. Uusitorppa, Harri: Pianisti Chick Corea palasi menneisyyteensä Helsingin Sanomat. 17.3.2013. Viitattu 14.2.2021.
  11. Historia: Esiintyjät R Pori Jazz. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 20.7.2013.
  12. Metro Helsinki 16.10.2015, s. 5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]