Flamenco

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Flamencon uudistaja Belén Maya Gilles Larrainin kuvaamana

Flamenco on Andalusiassa kehittynyt espanjalainen musiikki ja -tanssilaji. Flamencon ylläpitäjinä ja kehittäjinä andalusian mustalaiset ovat jättäneet taiteenlajiin pysyvät merkit mutta sen historialliset juuret ulottuvat maurien ja juutalaisten musiikkiperinteisiin.

Flamenco nimityksen alkuperästä ei olla yksimielisiä. Uskotaan että nimi tulee arabiankielisestä Fellahmengu-sanasta, joka tarkoittaa ”paimenta ilman maata”. Sana flamenco tarkoittaa kuitenkin espanjaksi myös flaamilaista. Yhteensattuman on oletettu johtuvan siitä että mustalaiset saapuivat maahan Kaarle V hallituskaudella samaan aikaan kun maahan tuli runsaasti flaamilaisia sotilaita.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Flamencon historiaa

Flamenco oli alun perin laulua ilman soitinsäestystä, mutta myöhemmin sille vakiintuivat säestyssoittimiksi flamencokitara ja lyömäsoittimia. Flamencoon toisinaan yhdistetyt kastanjetit kuuluvat itse asiassa andalusialaiseen kansantanssiperinteeseen ja niitä käytetään nykyään flamencossa harvemmin. Flamencon, ja erityisesti tanssin ja kitaran käytön huima kehitys 70-luvusta tähän päivään on luonut termin ”nuevo flamenco” (uusi flamenco) erotuksena perinteiselle flamencolle tai Francon suosimalle viihteellisemmälle ”turistiflamencolle”. Nykyflamencon yleisimmät vaikutteet ovat musiikissa latinalaisen amerikan salsa ja rumba jonka vaikutukset kuuluivat jo 1900-luvun alun ns. ”ida y vuelta” -lauluissa (suom. meno/paluu) kuten colombiana ja guajira. Myöhempiin vaikutteisiin kuuluvat jazz, pop sekä rock. Nykyflamencoa toteutetaan käytännössä lähes kaikilla mahdollisilla instrumentaatioilla eri yhteyksissä, mutta vaikka esimerkiksi alun perin perulainen rytmisoitin Cajon (Esp. Cajón) on saanutkin flamencomuusikoiden keskuudessa yleisen hyväksynnän ”flamencosoittimena” se oli Paco de Lucian 70-luvun lopulla lanseeraama ”tuliainen” Etelä-Amerikan kiertueeltaan. Tanssiin on vaikuttanut viime vuosikymmeninä lähinnä nykytanssi ja baletti.

Flamencon synty ajoitetaan yleensä 1400-luvun uskonnollisiin ja etnisiin vainoihin Espanjassa, joiden seurauksena maurit, juutalaiset ja mustalaiset pakenivat vuoristoihin syvemmälle asumattomille etelän seuduille. Näistä oloista katsotaan flamencon saaneen syvimmät ja rikkaimmat piirteensä sekä kolmen kulttuurin yhdistymisen myötä kehittyneet ainutlaatuiset rytmiset ja ilmaisulliset ominaisuutensa. Kirjallisuudesta löytyvät ensimmäiset maininnat flamencosta ovat peräisin vasta 1700-luvun lopulta.

Flamencon ”kultainen kausi” ajoittui 1800 ja 1900-luvun taitteeseen, jolloin andalusian kaupunkien kahviloista alkoi nousta suosittuja esiintyjiä jotka myös mullistivat taidetta merkittävästi. Tähän aikakauteen ajoittui myös naisten ja miesten tanssien eroavaisuuksien selkeytyminen, jotka sata vuotta myöhemmin ovat taas hyvin lähellä toisiaan. 1900-luvun alun tärkeimpiä nimiä olivat muun muassa laulaja Silverio Franconetti, kitaristit Sabicas ja Ramón Montoya sekä tanssija Vicente Escudero. 1900-luvun puolivälissä vaikuttanutta tanssijaa Carmen Amayaa voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä naistanssijoista kautta aikojen.

[muokkaa] Flamencon lajit

Flamenco jakautuu yli viiteenkymmeneen eri tyylilajiin eli ”palo”:n. Eri tyylilajeista voi olla jopa tuhansia eri variaatioita ja lisää syntyy jatkuvasti. Laji sisältää oman rytmiikkansa sekä musiikillisen että liikkeellisen ominaispiirteensä. Keskeisiä lajeja ovat muun muassa Sevillanas, Toná, Siguiriyas, Bulerías, Alegrías, Soleá, Tangos, Fandangos, Tientos ja Verdiales.

[muokkaa] Flamenco nykyään

Nykyflamencon keskeisimpiin vaikuttajiin voidaan lukea musiikin puolella 1960-luvulla yhteistyönsä aloittaneet kitaristi Paco de Lucia sekä laulaja Camarón de la Isla. Heidän yhteistyönsä kesti lopulta aina Camarónin viimeiseksi jääneeseen levyyn asti vuodelta 1992. Tosin Camarónin huumeiden käytön sävyttämät elintavat johtivat ajoittain parin työskentelemään tahoillaan, jättäen Paco de Lucialle aikaa toteuttaa kitaristisia seikkailujaan muun muassa jazzin ja flamencon fuusioilla kokeillen ja vaikuttaen syvästi koko taiteenlajin tunnettuvuuteen sekä tulevaisuuteen elävänä taiteena. Paco de Lucian apuna oli ja on lajin harrastajien keskuudessa lähes tarunomaisena pidetty tekninen osaaminen. Tanssin viimeisimpiä uudistajia ovat muun muassa 1990-luvulla maineensa luonut Antonio Canales ja Eva La Yerbabuena. Keskeisenä suosion luojana espanjan ulkopuolella pidetään flamenco-elokuvista tunnettua Carlos Sauraa.

[muokkaa] Flamenco Suomessa

Flamencon suosioon Suomessa on vaikuttanut laaja määrä harrastajia sekä useimpien kansainvälisesti keskeisimpien artistien sekä ryhmien tiiviit vierailut 1990-luvun alusta lähtien. Tähän on vaikuttanut erityisesti vuosittain järjestettävä Tampereen Flamencoviikko, joka on saanut myöhemmin seurakseen Helsingin Flamencofestivaalin. Uusin tulokas flamencofestivaalirintamalla on Oulussa järjestettävä Oulu Feria. Suurimmassa osassa isoimpia suomalaisia kaupunkeja on flamencoyhdistys, joista vanhimpia ja isoimpia ovat Helsingin, Tampereen ja Oulun yhdistykset. Erityisesti suomalainen flamencotanssi on nostanut profiiliaan viime vuosina ja nykyään suomessa toimii useita eri tasoisia flamencotanssiryhmiä, joista merkittävimpinä mainittakoon muun muassa vuonna 2003 Kalevalan flamencona toteuttanut Compañía Kaari Martin sekä Canela. Kesällä 2006 suomalainen flamenco sai kansainvälistä tunnustusta, kun Kaari ja Roni Martinin teos ”Kerro minulle sade” palkittiin ensimmäisenä ulkomaisena teoksena Madridin koreografiakilpailun viisitoistavuotisessa historiassa. Vuonna 2007 ”Kerro minulle sade” kutsuttiin Madridiin ”La otra mirada del flamenco” -sarjaan, jossa se sai erityisesti huomiota osakseen ensimmäisenä kansainvälisenä esityksenä sarjan 12-vuotisessa historiassa, jossa on aiemmin nähty useita Espanjan nimekkäimpiä esiintyjiä.

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Flamenco.



Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Henkilökohtaiset työkalut