Lenny White

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lenny White ja Stanley Clarke esiintymässä vuonna 1976.

Lenny White (oik. Leonard White III, s. 19. joulukuuta 1949, New York) on yhdysvaltalainen jazzia ja rockia soittava rumpali.

Rumpalina itseoppinut White aloitti uransa New Yorkin paikallisissa yhtyeissä ja soitti usein esimerkiksi Jackie McLeanin kanssa 1960-luvun lopulla. Vuonna 1969 hän oli kohonnut muusikkopiireissä jo niin korkeaan asemaan, että pääsi mukaan Miles Davisin kuuluisalle Bitches Brew levylle. Vuosina 1973–1976 White oli mukana Chick Corean Return to Forever -fuusioyhtyeessä. Nämä Corean ja Davisin kanssa tehdyt levyt ovat levytykset, joista White parhaiten tunnetaan. Return to Foreverin riveissä White sävelsi myös muutamia kappaleita. Yhtyeen lopettamisen jälkeen vuonna 1976 White julkaisi kaksi soololevyä Atlantic -yhtiölle, joista etenkin Venusian Summer on saanut hyviä arvioita, joskin levyä on nykyään vaikea löytää.

Tämän jälkeen White on soittanut esimerkiksi yhtyeissä Twenniynine, Jamaica Boys, Echoes of the Era sekä Griffith Park. Vuosien varrella hän on työskennellyt esimerkiksi Freddie Hubbardin, Joe Hendersonin, Woody Shaw'n, Gato Barbierin, Gil Evansin, Stanley Clarken sekä Stan Getzin kanssa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1975: Venusian Summer (Nemperor)
  • 1976: Big City (Nemporer)
  • 1977: The Adventures of Astral Pirates (Elektra)
  • 1978: Streamline (Elektra)
  • 1979: Best of Friends (Elektra)
  • 1980: 29 (Elektra)
  • 1983: Attitude (Wounded Bird)
  • 1983: In Clinic (DCI)
  • 1995: Present Tense (Hip Bop/Koch)
  • 1996: Renderers of Spirit (Hip Bop Essence)
  • 1999: Edge (Hip Bop Essence)
  • 2002: Collection (Hip Bop)
  • 2004: Tribute to Earth, Wind, and Fire (Trauma)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]