Pulcinella (baletti)
_(14783341015).jpg)
Pulcinella on Igor Stravinskyn säveltämä 21-osainen baletti, jossa on aarioita sopraanolle, tenorille ja bassolle sekä kaksi laulettua trioa.[1]
Baletti perustuu 1700-luvun näytelmään Quatre Polichinelles semblables (”Neljä samanlaista Pulcinellaa”) tarinaan, joka liikkuu Commedia dell’arten hahmon ympärillä. Teos sai ensi-iltansa Pariisin oopperassa 15. toukokuuta 1920 kapellimestari Ernest Ansermetin johdolla. Baletin keskeinen tanssija Léonide Massine teki sekä libreton että koreografian[2][3], ja taiteilija Pablo Picasso suunnitteli puvut ja lavasteet. Baletin tilasi Ballets russes -balettiseurueen impressaari Sergei Djagilev. Koko esitys kestää 35–40 minuuttia. Stravinsky teki sävellyksestä uusintaversion vuonna 1965.[1]
Léonide Massine tanssi Pulcinellan roolin, Vera Nemtštinova Rosettan roolin ja Ljubov Tšernišova Prudenzan roolin.[4]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pulcinella on peräisin Napolista vuodelta 1700 peräisin olevasta käsikirjoituksesta, joka sisältää useita komedioita, jotka kuvaavat napolilaisen kansannäytelmän perinteisiä hahmoja. Tämä libretto perustuu näytelmään Quatre Polichinelles semblablesista (”Neljä samanlaista Pulcinellaa”).
Yksinäytöksisessä baletissa esiintyvät Pulcinella, hänen tyttöystävänsä Pimpinella, ystävänsä Furbo, Prudenza ja Rosetta sekä Florindo ja Cloviello. Tarina alkaa Florindon ja Cloviellon pitäessä serenadia Prudenzalle ja Rosettalle. Naiset eivät ole tästä vaikuttuneita ja vastaavat kosijoille ruiskuttamalla heidän päälleen vettä. Prudenzan lääkäri-isä tulee paikalle ja ajaa serenadinpitäjät pois.
Uusi kohtaus alkaa Rosettasta, kun hänen isänsä ilmestyy paikalle. Rosetta tanssii Pulcinellalle ja he suutelevat, mutta Pimpinella näkee tämän ja keskeyttää heidät. Florindo ja Cloviello saapuvat paikalle ja kateellisina Pulcinellalle he pieksevät hänet. Pulcinellaa puukotetaan, mutta se on hämäys, jonka tarkoituksena on saada Pimpinellan anteeksianto. Taikuriksi naamioitunut Furbo tulee ja herättää Pulcinellan henkiin kaikkien edessä. Pimpinella antaa anteeksi Pulcinellalle, ja Prudenza ja Rosetta antautuvat Florindon ja Cloviellon kosiskeluun. Baletti päättyy kolmen parin avioliittoon.
Baletin taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sergei Djagilev halusi baletin, joka perustui 1700-luvun alun Commedia dell’arte -librettoon ja musiikkiin, jonka uskottiin tuolloin olevan Giovanni Battista Pergolesin säveltämä. Tämä tieto on sittemmin osoittautunut harhaanjohtavaksi.[5] Osa musiikista on saattanut olla Domenico Gallon[6], Unico Wilhelm van Wassenaerin[5], Carlo Ignazio Monzan ja Alessandro Parisottin.[7]
Kapellimestari Ernest Ansermet kirjoitti projektista Stravinskylle vuonna 1919. Säveltäjä ei aluksi pitänyt Pergolesin musiikista, mutta tutkittuaan Napolin ja Lontoon kirjastoista Djagilevin löytämiä partituureja hän muutti mielensä. Stravinsky sopeutti vanhempaa musiikkia nykyaikaisempaan tyyliin lainaamalla tiettyjä teemoja ja tekstuureja, mutta sekoittelemalla sisään moderneja rytmejä, kadensseja ja harmonioita.[8]
Pulcinella aloitti Stravinskyn toisen vaiheen säveltäjänä, hänen uusklassisen kautensa. Stravinsky kirjoitti: ”Pulcinella oli löytöni menneisyydestä, ilmestys, jonka kautta urani loppupuolen työt tulivat mahdollisiksi. Se oli tietysti katsomista taaksepäin – ensimmäinen monista rakkauksista siihen suuntaan – mutta se oli myös katsomista peiliin”.[9]
New York City Balletin balettimestarit George Balanchine ja Jerome Robbins herättivät baletin henkiin ja uudistivat sen vuoden 1972 Stravinsky-festivaaleilleen. He molemmat tanssivat esityksessä, Robbins nimiroolissa, ja heidän kanssaan ensi-illassa oli Francisco Moncion, joka tanssi Paholaisen roolin.[10][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pulcinella British Library. Arkistoitu 2.5.2023. Viitattu 2.5.2023.
- ↑ a b Francisco Moncion as The Devil in the premier of Balanchine's "Pulcinella" "Pulcinella" - Francisco Moncion, The George Balanchine Foundation balanchine.com.
- ↑ Leonide Massine - Biography massine-ballet.com.
- ↑ E. O. Hoppe Galleries eohoppe.com.
- ↑ a b Dunning, Albert (1988). "Un gentilhomme hollandais, diplomate-compositeur, à la cour de Louis XV : Nouvelles recherches sur le comte Unico Wilhelm van Wassenaer". Revue de Musicologie 74, no. 1:27–51.
- ↑ Domenico Gallo Oxford Reference.
- ↑ Hubscher, Philip. "Program Notes" (PDF) Arkistoitu Archived from the original (PDF) on 2020-11-05.
- ↑ White, Eric Walter (1966). Stravinsky : The Composer and His Works, second edition. Berkeley: University of California Press. ISBN 978-0-520-03983-4.
- ↑ Saint Louis Symphony Program Notes fmg-www.cs.ucla.edu. Arkistoitu 19.6.2007. Viitattu 2.5.2023.
- ↑ Barnes, Clive: Ballet. "New" Pulcinella The New York Times. 14.10.1974.
| ||||||||||||||
