Räikkä
Räikkä on hammasidiofoneihin kuuluva soitin. Räikässä on hammaspyörä, kädensija ja kehys, joka pyörii hammaspyörän ympärillä, kun räikkää pyöritetään. Kehykseen kiinnitetty puinen tai metallinen kieli osuu hammaspyörän hampaisiin muodostaen voimakkaan rätisevän äänen. Hammaspyörää voidaan pyörittää myös kammen avulla eritoten orkestereissa käytetyissä räikissä.[1]
Räikkää on perinteisesti käytetty myös metsästyksessä merkinantolaitteena ja eläinten pelotteena (esimerkiksi jänisräikkä). Se on myös lasten käyttämä leikkikalu. Räikkiä käytettiin myös varoitusmerkkinä kulkutauteihin sairastuneiden ihmisten kohdalla.[1]
Edmund Angerer käytti 1760-luvulla räikkää Lapsisinfoniassaan luomaan lapsenomaista ja leikkisää tunnelmaa. Sitä on käytetty myös efektinä monissa moderneissa musiikkiteoksissa.[1]
Laajemmin sana räikkä voi viitata mekaaniseen toimintaperiaatteeseen, joka on räikän ohella käytössä myös esimerkiksi hylsyavaimessa ja nippusiteessä. Tätä voidaan käyttää myös kielikuvana palautumattomista ilmiöistä, kuten esimerkiksi evoluutiogeneettisessä käsitteessä Mullerin räikkä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Suuri Musiikkitietosanakirja 5 O-See, s. 57. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4729-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Räikkä Wikimedia Commonsissa
