Kellopeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo soittimesta. Philip Pullmanin lastenkirjaa käsittelee artikkeli Kellopeli eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin.
Kellopeli.

Kellopeli (saks. Glockenspiel) kuuluu kromaattisiin lyömäsoittimiin. Kellopelin kielet ovat metallista, ja niitä lyödään useimmiten metallisilla tai kovilla muovisilla malleteilla (kapuloilla). Kellopelin ääniala vaihtelee kahdesta kolmeen oktaaviin. Kielet voivat olla järjestetty samalla tavalla kuin pianon koskettimet (ylennetyt ja alennetut äänet ovat erillään "valkoisista" koskettimista). Yksiriviseen kellopeliin on saatavissa erilliset ylennys- ja alennuspalat. Nimitystä kellopeli käytetään joskus myös carillonista eli tornikellopelistä.

Kellopelin ääni on kirkas ja kuuluu helposti suurenkin orkesterin läpi. Useimmiten kellopeliä käytetäänkin melodian korostamiseen tai sointujen tai lopukkeiden täydentämiseen. Lyyran muotoisia kellopelejä (engl. bell lyra) käytetään usein sotilasorkestereiden melodiasoittimena.

Kellopeliä käytetään muun muassa Paul Dukasin teoksessa Noidan oppipoika.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kellopeli.