Carillon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carillon Virginiassa Yhdysvalloissa
Carillonin soittopöytä
Carillon Münchenissä

Carillon eli tornikellopeli on kartionmuotoisista eri sävelkorkeuksille viritetyistä kelloista koostuva soitin, jota soitetaan koskettimistolla. Se on suurin ja voimakasäänisin kaikista lyömäsoittimista ja samalla myös maailman painavin soitin. Carillonissa on vähintään 23 kelloa, suurimmissa jopa 76. Normaalikokona pidetään 47-kelloista soitinta eli konsertticarillonia, jonka ääniala on neljä oktaavia. Soittimet rakennetaan torniin, joka voi olla esimerkiksi kirkon tai raatihuoneen torni, taikka myös yksinään seisova torni.

Carillonia soitetaan hieman urkujen soittopöytää muistuttavasta soittopöydästä, jossa on manuaalikoskettimet ja jalkio. Manuaalikoskettimia soitetaan kämmenillä tai nyrkeillä. Koskettimet on yhdistetty tanko-, vipu- ja vaijerivälityksin kelloja soittaviin vasaroihin.

Carillonille sovitetut kappaleet on yleensä nuotinnettu siten, että bassoavaimelle kirjoitetut nuotit soitetaan jalkiolla ja diskanttiavaimelle kirjoitetut manuaalikoskettimistolla.

Carillon on alun perin hollantilainen soitin, ja siellä niitä tavataankin eniten. Soittimia on erityisen paljon myös Belgiassa ja Pohjois-Ranskassa. Soittamista voi opiskella Hollannissa, Belgiassa ja Yhdysvalloissa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suuri carillon Berliinin Tiergartenissa
  • Boogert, Loek, André Lehr, and Jacques Maassen. 45 Years of Dutch Carillons, 1945-1990. Asten, the Netherlands: Netherlands Carillon Society, 1992. ISBN 90-900-3450-1.
  • Keldermans, Karel, and Linda Keldermans. Carillon: The Evolution of a Concert Instrument in North America. Springfield, IL: Springfield Park District, 1996. ISBN 0-9652252-0-8.