Saksalainen kirkko (Tukholma)
| Saksalainen kirkko Tyska kyrkan |
|
|---|---|
 Kirkon torni Vanhankaupungin kattojen yllä. |
|
| Sijainti | Tukholma, Ruotsi |
| Kirkkokunta | evankelisluterilainen kirkko |
| Hiippakunta | Tukholman hiippakunta |
| Seurakunta | Tukholman saksalainen pyhän Gertrudin seurakunta (Deutsche St. Gertruds Gemeinde) |
 |
|
.jpg)
Saksalainen kirkko (ruots. Tyska kyrkan) eli Pyhän Gertrudin kirkko (ruots. Sankta Gertruds kyrka) on kirkkorakennus Tukholman vanhassakaupungissa. Kirkko kuuluu Ruotsin kirkon saksalaiselle Pyhän Gertrudin seurakunnalle. Kirkon torni kohoaa 96-metrisenä Tukholman vanhankaupungin muiden tornien yllä.
Kirkkorakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennus toimi alun perin saksalaisten kauppiaiden kiltatalona hansaliiton aikakaudella. Kirkoksi se muutettiin 1570-luvulla, ja nykyisen ulkonäkönsä se sai 1600-luvulla. Vuosina 1613–1618 rakennetun tornin suunnitteli Hubert de Besche vanhempi. Muu osa kirkkoa rakennettiin nykyiseen asuunsa 1638–1642 strasbourgilaissyntyisen arkkitehdin Hans Jacob Kristlerin johdolla. Alkuperäinen torni tuhoutui tulipalossa vuonna 1878, ja se korvattiin 1880–1884 berliiniläisen Julius Carl Raschdorffin suunnittelemalla uudella kuparikattoisella tornilla. Myös sisätiloja uusittiin tulipalon jäjiltä, ja seurakuntatalo rakennettiin uusiksi 1884.[1]
Kirkon sisätilat ovat hyvin koristeelliset. Niihin kuuluu vuonna 1672 valmistunut Nicodemus Tessin vanhemman suunnittelema kuninkaallinen lehteri, joka oli tarkoitettu saksalaissyntyiselle kuningatar Hedvig Eleonooralle.[1]
1500-luvun lopulta vuoteen 1607 saakka Pyhän Getrudin kiltatalo oli myös Tukholman suomalaisen seurakunnan kokoontumispaikka. Kirkkoa on silloin kutsuttu myös Suomalaiseksi kirkoksi ja Pyhän Henrikin kirkoksi. Suomalaiset joutuivat kuitenkin jättämään kirkon, kun saksalaiset ottivat haltuunsa koko kirkon.[2]
Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkkoon valmistui urut 1609, rakentajana Paulus Müller Spandausta, ja niissä oli alkuaan 21 äänikertaa. Urkuja muunneltiin vuosien mittaan eri mieltymyksien mukaisiksi monta kertaa. Niitä laajennettiin erityisesti kapellimestari, urkuri Gustaf Dübenin aikana (1628–1690). Ne olivat Tukholman merkittävimmät urut, ja niissä oli 35 äänikertaa. 1700-luvulla ne kuitenkin katsottiin vanhentuneiksi ja myytiin 1777. Urkujen ylä- ja pääpillistöt siirrettiin Ylitornion (Matarengin) kirkkoon ja selkäpillistö Hietaniemen kirkkoon. On oletettu, että Vasa-laivan veistonkoristeiden valmistaja koristeveistäjä Mårten Redtmer olisi tehnyt suurimman osan näiden urkujen koristeista.
1990-luvulla heräsi ajatus rakentaa uruista kopio Tukholman saksalaiseen kirkkoon, ja ajatus toteutui, kun Matarengin kirkon urut korjattiin soittokuntoisiksi ja dokumentoitiin. Tämän pohjalta urut voitiin rekonstruoida, ja ne valmistuivat 2004. Urut ovat kirkon eteläisellä sivulehterillä eivätkä alkuperäisellä paikallaan länsilehterillä. Nämä urut tunnetaan nimellä Dübenurut (Dübenorgel). Urut on rakentanut Grönlundin urkurakentamo Luulajan Gammelstadissa.[3]
Kirkon toiset urut ovat kirkon länsilehterillä. Ne ovat romanttiset Åkerman & Lund -urut vuodelta 1887, jotka oli rakennettu 1779–1781 valmistuneiden Olof Schwanin urkujen tuhouduttua kirkon tulipalossa 1878. Ne varastoitiin vuonna 1972 Tukholman vanhankaupungin Juno-korttelissa olevaan seurakunnan omistamaan kellariin. Urut entistettiin 2017–2018 ja sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen, ja niissä on 32 äänikertaa. Ne vihittiin käyttöön 29. syyskuuta 2018 ja ne tunnetaan nimellä Juno-urut (Juno-orgel) varastointipaikkansa mukaan.[4]
Vuosina 1972–1916 oli kirkon länsilehterillä uusbarokkityyliset urut, jotka oli rakentanut Willi Peterin urkurakentamo Kölnissä. Nämä Peter-urut on myyty Pietarin saksalaiselle St. Petri -seurakunnalle, ja ne ovat seurakunnan kirkossa.[5]
Kellot ja kellopeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon tornissa on neljä kelloa. Suurin niistä on samalla Ruotsin toiseksi suurin kirkonkello ja painaa noin 5,5 tonnia.[6] Kirkon tornissa on myös kellopeli (carillon) vuodelta 1887. Kellopelissä on 37 kelloa. Kellopeli soittaa päivittäin klo 8, 12, 16 ja 20 vuorotellen kahden virren sävelmää (Martin Rinkartin virsi ”Käy, kansa laulamaan”, Ruotsin kirkon virsikirjan virsi numero 5 ja Joachim Neanderin virsi ”Kiitos nyt Herran”, Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 2, Suomen ev. lut. kirkon virsikirjan virsi 329). Etenkin kesäaikana kellopelillä soitetaan lyhyitä konsertteja keskiviikkoisin klo 15.30.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Fredric Bedoire: Stockholms byggnader: Arkitektur och stadsbild, s. 34–35. Norstedts, Tukholma 2012.
- ↑ Junhani Rekola: ”Menneisyyden taipaleelta”, Suomalainen kirkko – Finska kyrkan 250 v/år, s. 26. Tukholman suomalainen seurakunta, 1975.
- ↑ Düben-orgel Svenska kyrkan. Viitattu 27.5.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Juno-orgel Svenska kyrkan. Viitattu 27.5.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Peter-Orgel Svenska kyrkan. Viitattu 27.5.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Tyska kyrkan (S:ta Gertrud) Orgelanders. Viitattu 27.5.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Glockenspiel-Carillon Svenska kyrkan. Viitattu 27.5.2019. (saksaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksalainen kirkko (Tukholma) Wikimedia Commonsissa
- Saksalainen Pyhän Gertrudin seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Stockholm Gamla Stan: Tyska kyrkan (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirkon urkujen esittely (Arkistoitu – Internet Archive) Organspace (englanniksi)
- Kirkon urkujen esittely, s. 111 Ars Organi. Svenska kyrkanin sivulta (saksaksi)
