Hietaniemen kirkko
| Hietaniemen kirkko Hietaniemi kyrka |
|
|---|---|
 |
|
| Sijainti |
Kyrkvägen, Hietaniemi, Ylitornion kunta, Ruotsi |
| Koordinaatit | |
| Kirkkokunta | Ruotsin kirkko |
| Hiippakunta | Luulajan hiippakunta |
| Seurakunta | Övertorneån seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1747, tapuli 1773 |
| Suunnittelija | Hans Biskop |
| Materiaali | puu |
| Poistui käytöstä |
2023 Tuhoutui kokonaan tulipalossa tapuleineen. |
 |
|
Hietaniemen kirkko (ruots. Hietaniemi kyrka) oli Ruotsin Ylitornion seurakunnan kirkkorakennus Ylitornion kunnassa Ruotsissa. Tornionjoen niemellä Hietaniemen taajamassa sijainnut kirkko oli valmistunut vuonna 1747.[1]
Ensimmäinen kirkko Hietaniemeen rakennettiin vuonna 1617. Vuonna 1744 se todettiin niin ränsistyneeksi, että päätettiin uuden kirkon rakentamisesta. Hietaniemen ensimmäinen ja toinen kirkko palvelivat vuoteen 1809 saakka joen molemmilla puolilla asuvia ylitorniolaisia.[1]
Kirkko tuhoutui täysin aamuyöllä 26. syyskuuta 2023 syttyneessä tulipalossa. Palo sai alkunsa kellotapulista ja levisi kirkkorakennukseen. Syttymiseen ei epäillä liittyvän rikosta.[2]
Kirkkorakennus ja sen korjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuhoutunut kirkko oli rakennettu vuosina 1744–1747 hirrestä kruunupyyläisen kirkonrakentaja Hans Biskopin johdolla. Seinät oli myöhemmin paneloitu sekä ulko- että sisäpuolelta. Kirkko maalattiin alun perin ulkoa punaiseksi.[1] Pitkänomainen runkohuone oli kahdeksankulmainen, kirkon kuori oli itäpäässä. Sekä länsipäässä että eteläsivulla oli asehuone ja pohjoispuolella sakaristo. Kirkon katto oli korkea aumattu paanukatto, ja harjalla oli viiritangot tuuliviireineen. Runkohuoneen sisäkatto oli muodoltaan puolikupoli. Erillinen kellotapuli oli vuodelta 1773.[1]
Kirkossa tehtiin vuosina 1892–1893 merkittäviä ulkonäköön vaikuttaneita muutoksia. Kirkon ikkunoita suurennettiin, ja niiden määrää lisättiin neljällä. Ilmeisesti tässä vaiheessa kirkko maalattiin ulkopuolelta valkoiseksi. Sisällä saarnastuoli siirrettiin kuoriin, ja se kytkettiin yhteen kuoriaidan kanssa. Alttarikaidetta jatkettiin kuorin seiniin saakka ja siihen tuli kaksi ovea. Kirkkoon tehtiin uudet penkit ja pitkän harkinnan jälkeen lämmityslaitteeksi kamiina. Kirkon lattia varustettiin multapenkillä.[1]
Kirkkoa korjattiin vuosina 1930–1931 ja myös 1943–1945, jolloin se sai sähkölämmityksen. Vuosina 1967–1973 toteutettiin perusteellinen kunnostus arkkitehti Bertil Franklinin suunnitelmien mukaan. Korjauksessa pyrittiin palauttamaan sekä kirkon ulkopuoli että sisätilat alkuperäiseen ulkoasuun. Ulkolaudoitus uusittiin ja kirkko maalattiin jälleen punaiseksi. Sisäpuolella seinien ja katon puuverhouksista ja ovista poistettiin vanhat käsittelyt. Saarnastuoli siirrettiin alkuperäiselle paikalleen, ja myös kuoriaita palautettiin alkuperäiseen muotoon erilliseksi saarnastuolista. Kirkkoon tehtiin uudet ovelliset penkkirivit. Saarnastuolin, kuoriaidan, alttarin kaiteen, alttaritaulun kehyksen ja lehterin kaiteen alkuperäiset maalaukset palautettiin. Myös kattomaalaus alttarin yläpuolella palautettiin. Alttaritauluksi vaihdettiin oululaisen Johan Gustav Hedmanin vuonna 1826 maalaama teos. Alttaritaulun päällä oli ”Usko, toivo ja rakkaus” aiheinen koriste ja taulun sivuilla kerubikoristeet, jotka kaikki olivat peräisin kirkkoon hankituista uruista.[1]
Sisätilat ja irtaimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alttaritaulua kehystivät marmoroidut pylväät. Kuoriaidan ja saarnastuolin teki Hans Biskop, joka teki myös ensimmäisten penkkirivien pyramidi- ja kruunukoristeet.[1]
Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urkukaappi ja fasadi olivat peräisin vuodelta 1622, ja ne oli tehty alun perin Tukholman saksalaiseen kirkkoon, josta ne ostettiin Ylitornioon vuonna 1770. Ylä- ja pääpillistö asennettiin seuraavana vuonna Matarengin kirkkoon, sinne sopimaton selkäpillistö rakennettiin Hietaniemen kirkkoon. Urut vihittiin käyttöön vuonna 1781, ja niitä uudistettiin vuonna 1893. Vuosina 1945–1947 Grönlunds Orgelbyggeri rakensi kirkkoon uudet urut, joissa käytettiin joitakin pillejä vanhoista uruista, osia urkukaapista ja fasadi. 1950-luvulla osa julkisivun mykistä pilleistä otettiin käyttöön. 1970-luvun lopulla Grönlund alkoi rakentaa jäljellä olevista Saksalaisen kirkon urkujen osista uusia urkuja, jotka muistuttaisivat 1700-luvun urkuja. Puuttuvia osia tehtiin uudelleen mahdollisimman alkuperäisen kaltaisista materiaaleista, osin käyttäen mallina Matarengin kirkon urkuja. Rekonstruktio valmistui vuonna 1984. Urkufasadi entisöitiin vuonna 1991.[1]
Kellotapuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korkea kellotapuli valmistui vuonna 1773, sen uskotaan olleen Hans Biskopin suunnittelema. Kellotapuli oli kymmenmetrinen tornipiikki mukaan lukien 37 metriä korkea. Portaalien yläkaariin oli maalattu raamatunlauseita suomeksi. Tornissa uskottiin olleen 1930-luvulla tehtyjen valkoisten maalinpintojen alla koristemaalauksia.[1]
Ryssänkello[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläiset ryöstivät kirkon vuonna 1716. He veivät mukanaan muun muassa vuonna 1688 ostetun kirkonkellon. Seurakunta hankki varastetun kirkonkellon tilalle uuden vuonna 1729. Kun Ruotsin ja Venäjän raja vedettiin pitkin Tornionjokea vuonna 1809, luovutettiin tämä kello uudelle Suomen puoleiselle Ylitornion seurakunnalle. Kello riippuu nyt yhdessä Matarengin kirkosta saadun kellon kanssa Ylitornion kirkon vuonna 1819 valmistuneessa kellotapulissa. Seurakunta osti luovutetun kellon tilalle uuden kellon vuonna 1820.[1]
Noin 170 vuoden kuluttua kellon ryöstöstä seurakunnalle tuli tieto, että varastettu kello oli nähty Strelnan linnan kappelissa Pietarin lähellä. Seurakunta pyysi saada ostaa kellon takaisin. Vuonna 1885 Hietaniemeen tuli lähetys, jossa oli kyseinen kirkonkello lahjana suurruhtinas Konstantin Nikolajevitšilta.[1]
Tuhoutuneessa kirkon tornissa oli kolme kelloa: Suomeen luovutetun kellon tilalle hankittu isokello, ryssänkello ja pikkukello.[1]
Tulipalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkko syttyi tuleen 26. syyskuuta 2023.[3] Palohälytys tuli aamulla kello 3.20 paikallista aikaa. Ruotsin yleisradioyhtiön (SVT) tietojen mukaan tulipalo oli alkanut kellotapulista ja pelastuslaitoksen tullessa paikalle tuli oli jo levinnyt kirkkorakennukseen. Paikalle tulleiden 12 pelastusyksikön ponnisteluista huolimatta palo oli niin voimakas, että kirkkoa ei voitu pelastaa, vaan se paloi kivijalkaan. Kirkosta pystyttiin pelastamaan joitakin esineitä. SVT:n mukaan Ruotsin poliisi ei epäile asiassa rikosta. Paikalle hälytetyistä pelastusyksiköistä kaksi oli Suomesta Lapin pelastuslaitokselta.[4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Hietaniemi kyrka overtorneaforsamling.se. Arkistoitu 1.4.2023. Viitattu 9.8.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Lähes 300-vuotias puukirkko paloi maan tasalle Övertorneålla Yle Uutiset. 26.9.2023. Viitattu 27.9.2023.
- ↑ Lehtonen, Joonas: Hietaniemen kirkko tulessa Ylitorniolla iltalehti.fi. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ Niskasaari, Elina & Niemelä, Niina: Hietaniemen vanha puukirkko Ruotsin Ylitorniolla tuhoutui tulipalossa Kaleva. 26.9.2023. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ Haupt, Inger: Kyrkan i Hietaniemi är totalförstörd efter brand 26.9.2023. SVT. Viitattu 26.9.2023. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hietaniemen kirkko Wikimedia Commonsissa
