Kerubi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kerubi. Keskiaikaisen käsikirjoituksen kuvitusta.

Kerubit ovat kristillisessä mytologiassa esiintyviä enkelihahmoja. Kerubit mainitaan usein Vanhassa testamentissa ja kerran myös Uudessa testamentissa. Nimi kerubi on peräisin assyrian sanasta kirubu "olla lähellä". Tällä viitataan siihen, että kerubit ovat Jumalan lähimpiä seuralaisia ja palvelijoita. Kerubi-sanan alkuperän on nähty myös viittaavan joko esirukoilijapappiin tai eläinhahmoiseen olentoon, jollaiseksi se esimerkiksi Hesekielin kirjassa (1:5-12) kuvataan. Keskiaikaisen katolisen teologian mukaan kerubit ja serafit olivat enkeleiden hierarkiassa ylimpänä. Kirkkotaiteessa kerubi esitetään yleensä nelisiipisenä.

Vanhassa testamentissa kerubi esiintyy tavallisimmin kohdissa, joissa kerrotaan liiton arkun ja temppelin koristelusta. Kerubihahmo on siis pyhien paikkojen ja Jumalan ilmestyksen vertauskuva.

Taidehistoriassa kerubeiksi kutsutaan toisinaan puttoja, pullukoita pikkuenkeleitä, joita varsinkin barokin aika suosi. Tällainen hahmo on varsin kaukana Hesekielin kirjassa mainitusta tetramorfista, nelihahmoisesta enkeliolennosta, jolla on ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot. Tästä hahmosta on myös johdettu Raamatun neljän evankelistan vertauskuvat: Matteus on ihminen, Markus on leijona, Luukas on härkä ja Johannes on kotka.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.