Putto
Wikipedia
Léon Bazile Perrault: Nukkuva putto, 1882.
Putto (ital. pieni poika[1]) on kuvataiteessa siivekäs tai siivetön, pulska alaston poikalapsi. Muita nimityksiä ovat amoriini ja erootti.[2] Putto symboloi joko jumalallista tai maallista rakkautta. Putot ovat tyypillisiä renessanssin, manierismin, barokin ja rokokoon taiteelle. [3]
Puttojen esikuvana olivat antiikin Kreikan ja Rooman taiteessa esiintyneet rakkauden henkilöitymät, Eros-hahmot. Italian 1400-luvun taiteessa Neitsyt Mariaa ja kristuslasta esittävissä maalauksissa putot kuvasivat kerubeja. Kun antiikin mytologian aiheet tulivat renessanssin myötä suosituiksi, saivat putot myös Cupidon roolin.[4]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.