Voodoo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haitilaista voodoo-esineistöä

Voodoo, toisinaan myös esimerkiksi vodou tai vodoun, on afrikkalais-karibialainen uskonto. Voodoo on animistinen, monijumalainen uskonto, jossa esi-isien palvonta ja fetisseille uhraaminen ovat tärkeässä osassa. Voodoo on lähtöisin Länsi-Afrikasta, missä sitä harjoitetaan edelleenkin yleisesti etenkin Beninissä. Voodoo levisi orjakaupan myötä Amerikkaan, missä se on suosittua etenkin Haitissa. Amerikkalaisen voodoon ajatusmaailma on säilynyt afrikkalaisena, mutta se on saanut vaikutteita myös etenkin orjuudesta ja katolisuudesta. Koko maailmassa voodoon sukuisilla uskonnolla on nykyisin yli 70 miljoonaa harjoittajaa.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnon nimi on kirjoitettu muodossa voodoo [vudu] viime aikoihin saakka. Kirjoitusmuoto vodou [vodu] on kuitenkin äänteellisesti oikeampi muoto sanan alkuperän kannalta. Afrikkalaisissa fon-kielissä vodu tarkoittaa monia asioita, kuten jumaluuksia, henkien palvomista, pyhiä esineitä sekä kauheaa, näkymätöntä ja käsittämätöntä voimaa. Sillä viitataan myös tietynlaiseen tanssiin, joka tuo yhteisön lähemmäksi henkiä.[1]

Ranskalaisen tutkijan Bruno Gillin mukaan sanan vodun alkuosa vo viittaa reikään tai aukkoon ja dun merkitsee viestintuojaa tai merkkiä, jolloin nimi tarkoittaisi etymologisesti aukon, piilotetun ja läpinäkyvän viestin tuojaa. Tutkija Suzanne Preston Blierin Beninissä tekemien haastattelujen mukaan vo tarkoitti lepäämistä ja rentoutumista ja loppuosa dun veden nostamista. Silloin termi viittaisi ihmisen tarpeeseen olla tyyni ja rauhallinen.[2]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voodoo-sukuisissa uskonnoissa on kaksi päähaaraa: Beninin ja Togon fonien, ewejen ja näiden lähikansojen voodoo (Afrikassa yleensä nimellä vodou), sekä Nigerian, Beninin ja Togon jorubien jorubauskonto. Kaikki voodoo-sukuiset uskonnot edustavat paljolti samaa perinnettä monine yhteisine jumaline ja muine piirteineen. Haitissa harjoitettava voodoo perustuu Afrikan voodoohon. Kuubassa harjoitettavan santerian ja Brasilian candomblén juuret ovat jorubauskonnossa. Brasiliassa harjoitetaan lisäksi umbandaa sekä Trinidadissa ja Tobagossa Shango-uskontoa.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beniniläinen voodoon harjoittaja vuonna 2013. Pöydällä on voodolle tyypillisiä fetissejä.

Voodoo-sukuiset uskonnot syntyivät Länsi-Afrikassa nykyisten Beninin, Nigerian ja Togon alueella luultavasti jo ainakin 3000−4000 vuotta sitten.[4][2] Vanhin tunnettu kirjallinen merkintä voodoosta on 1500-luvulta Togon ja Beninin rajajoen tienoilta.[5] 1600- ja 1700-luvulla voodoo levisi Etelä-Amerikkaan ja Karibiaan, missä etenkin Haitin voodoo muistuttaa Beninin alueen uskontoperinnettä.[4] Siirtolaisten mukana voodoo ja sen sukuiset uskonnot ovat levinneet myös Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, missä ne ovat saaneet vaikutteita paikallisista kulttuureista ja uskonnoista.[4] Yhdysvalloissa voodoon leviämistä rajoitti se, ettei siellä ollut katolisten pyhimysten perinnettä tai trooppisia yrttejä kuten Karibialla. New Orleansin kaupungissa voodoosta tuli kuitenkin suosittua: sinne alkoi kerääntyä vapaata afrikkalaisperäistä väestöä jo 1700-luvulla, ja Haitin vallankumousta paenneet orjat toivat 1800-luvulla kaupunkiin lisää voodoo-vaikutteita. New Orleansin tunnetuin voodoo-papitar oli 1800-luvulla elänyt Marie Laveau, jonka ansiosta voodoo levisi kaupungin valkoisenkin väestön keskuuteen.[6]

Koko maailmassa on yli 70 miljoonaa voodoon seuraajaa. Afrikassa voodoota harjoitetaan Norsunluurannikosta Kameruniin, ja Beninissä ja Togossa väestöstä yli puolen arvioidaan harjoittavan sitä pääuskontonaan.[7] Nykyisin voodoolla on Beninissä virallisen uskonnon asema.[5] Myös paikalliset kristityt ja muslimit turvaavat ajoittain voodoojumaliin.[7] Haitilaisista huomattava osa harjoittaa voodoota. Vuodesta 2003 voodoo on ollut Haitissa virallisesti tunnustettu kirkkokunta, jonka papeilla on oikeus antaa kaste, vihkiä laillisesti sitovaan avioliittoon ja siunata vainaja hautaan.[8]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voodoo ei ole tarkasti organisoitu eikä hierarkkinen järjestelmä. Voodoo on ihmisten tapa olla suhteessa henki­maailmaan ja käsitellä niin mennyttä, tulevaisuutta kuin nykyisyyttäkin. Voodoo on käytännön uskonto, jossa omakohtainen kokeminen on oleellista. Voodoota harjoitetaan kokonaisvaltaisesti ja se on osa arkea: esimerkiksi beniniläisillä on kotonaan ja mukanaan pieniä voodoo-nukkeja.[2]

Jumalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä 1880-luvulla julkaistu samoalaisen käärmeenlumoojan juliste antoi kasvot myös voodoon harjoittajien palvomalle afrikkalaiselle Mami Wata -jumalattarelle.

Voodoo perustuu ajatukseen, että jumalat ja henget johtavat myös elollista maailmaa ja päättävät niin yksityisten ihmisten kuin yhteisöjenkin kohtalosta. Henkien käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa uhrein, lahjoin ja lupauksin, ja niitä voidaan karkottaakin erityisissä juhlamenoissa. Yhteyden jumaliin voivat saada vain erityisesti koulutetut papit.[5] Jumalat vierailevat ihmisten luona meedioiden kautta, kun nämä menevät transsiin. Kullakin jumalalla on omanlaisensa tapa liikkua ja pukeutua, joita meedio ilmentää. Vierailunsa aikana jumalat neuvovat tai toruvat ihmisiä ja ennustavat tulevaisuutta, joskus jopa tappelevat keskenään.[9]

Kaikkien voodoon jumalien uskotaan olevan alkujaan esi-isien henkiä. Rajan takana he voivat keskustella jumalten kanssa ja vedota näihin elävien sukulaistensa puolesta, joskus jopa kohota jumalten joukkoon. Tämän vuoksi edesmenneitä muistetaan lahjoin ja uhrein.[4] Kaikki jumalat edustavat samaa elämänvoimaa, jota kutsutaan nimellä ashé. Animismin tapaan voodoo-sukuisissa uskonnoissa jokainen kivi ja puu on elävä, luonto on täynnä henkiä, ja jumalien asuinsijoja ovat pyhät paikat kuten korkeat vuoret.[4]

Voodoon sadat jumalat muistuttavat jossain määrin antiikin Kreikan tai hinduismin jumalia, sillä voodoossakin jumalat saavat inhimillisiä piirteitä.[2] Ne ovat olemassa ihmisiä varten, ja ne ovat kuolevaisia, jotka voivat menettää voimansa ja lakata olemasta, jos niistä ei pidetä huolta.[4] Vaikka henkien kanssa on pysyttävä hyvissä väleissä, hautausmenoissa tehdään selvä ero elävien ja kuolleiden välillä. Henget pyritään pitämään turvallisen kaukana, ja lapsia suojellaan edesmenneiltä vanhemmiltaan amulettien avulla.[10]

Länsi-Afrikan voodoon ylijumala tunnetaan monilla nimillä, kuten Oloddumare tai Mawu.[11] Alijumalat eli vodut ovat ihmisille läheisempiä ja auttavat heitä jokapäiväisessä elämässä[11]: heistä tärkeimpiä on Legba, jonka vastuulla on tämän- ja tuonpuoleisen maailman viestiliikenne sekä yhteydet voodoopappien ja jumalien välillä.[5] Jumalien lisäksi voodoon henkimaailmaan kuuluu satamäärin loa-henkiä, joiden voima ja merkitys vaihtelevat alueittain.[5]

Joitain tärkeimpiä jumalia yleisimpine nimineen:[12]

  • Oloddumare tai Olorun, Olofi, Mawu, Dada Segbo tai Segbo Lisa; maailman luoja, joka teki myös alemmat jumalat[11]
  • Obatala, ihmisen pään luoja, ajatusten ja unien valtias
  • Legba eli Eleggua, Eshu tai Elegbara, ovien ja tienristeysten valvoja, jumalten sanansaattaja, keskeisen tärkeä jumala uhraamisen kannalta. Afrikassa Legban patsaita tai kumpuja on pihoilla ja kylien edustoilla, Kuubassa (missä hänen nimensä on Eleggua) sisällä ulko-oven pielessä. Eshu on odottamaton muodonmuutosten mestari ja esiintyy eri muodoissa; eri maissa myös erilaisena. Beninissä Legba yhdistetään aurinkoon, jonka voimaa kuvaamassa hänen fetisseillään on usein suuri fallos. Haitissa hän on Papa Legba, vanha keppiä käyttävä mies mutta silti energinen ja brutaali.[13]
  • Da, käärmejumala jolla on monia piirteitä ja tehtäviä: pitkulainen ja ympyrälle kiertynyt kuin sateenkaari ja aurinko, yhtä aikaa mies ja nainen, maailman luomisen avustaja, rikkauksia tuova maailman ylläpitäjä, kauan sitten kuolleiden esivanhempien edustaja ja sukupolvien välinen linkki, välittäjä elementtien kuten taivaan ja veden välillä.[14] Haitissa nimellä Danbala, vanhin ja Jumalan lähin loa, joka edustaa Afrikkaan jääneiden tai tuntemattomien esivanhempien henkiä.[15]
  • Orula eli Fa tai Ifa, kohtalon ennalta määrätty ja ennakoitava puoli
  • Yemaya, merten ja vesien mahtava valtijatar, elämän alkuäiti
  • Olokun eli Hu tai Mami Wata, valtamerten herra, joskus nainen
  • Ochun, naisellisuuden ja aistillisuuden jumalatar
  • Shango eli Chango tai Heviosso, ukkosen herra
  • Babalu Aye eli Sakpata tai Soponna, joidenkin tautien jumala
  • Orishaoko tai Zaka, maanviljelyksen jumala
  • Oggun eli Ogun, Gu tai Egu, raudan jumala
  • Ochosi, metsästäjä
  • Osain, luonnon ja kasvien jumala
  • Oya, myrskyjen emäntä
  • Aggayu Sola, tulivuorten ja erämaan jumala
  • Ibeyit eli Hoho tai Marassat, lapsien ja kirurgien suojelija

Jotkut jumalista ovat todellisia historiallisia henkilöitä, kuten ukkosenjumala Shango, Oyon kuningaskunnan neljäs kuningas. Haitilla jumalaksi nostettiin orjajohtaja Francois Makandal ja itsenäisen Haitin isä Jean Jacques Dessalines.[16] Voodoo-jumalia syntyy edelleen uusia, ja vanhoja kuolee. Joskus uudet jumalat ilmoittavat olemassaolostaan unessa tai meedion kautta, tai joskus joku vain löytää fetissin näköisen kiven.[17]

Kun voodoo siirtyi orjalaivoissa Amerikkaan, moni jumala koki muodonmuutoksen ja sulautui usein samankaltaiseen katoliseen pyhimykseen. Legbasta tuli vanhus, käärmejumala Damballahista tuli Pyhän Patrickin kaltainen, Sakpatasta tuli Pyhän Lasaruksen kaltainen, Changosta tuli Pyhä Barbara mutta joskus myös Johannes Kastaja, Pyhä Pietari tai Pyhä Hieronymus, raudanjumala Oggunista tuli Pyhä Pietari, ja rakkaudenjumalatar Ezili nivoutui Neitsyt Mariaksi. Karkeat afrikkalaiset fetissit korvattiin Karibialla pyhimyksenkuvilla ja nukeilla. Samalla suurin osa jumalista katosi, ja esimerkiksi Kuuban santeriassa palvotaan enää noin kolmeakymmentä.[18]

Kasvit ja eläimetkin saattavat kohota jumaliksi. Tärkein on Länsi-Afrikassa palvottava iroko (Chlorophora excelsa), puu jossa asuu jumaluus. Käärmeet omaavat jumalallista voimaa sateenkaarta muistuttavan muotonsa vuoksi, ja beniniläisen Ouidahin kaupungin python-temppelin portit avataan joka ilta, jotta käärmeet saavat vaellella kaupungin kaduilla vapaasti ruokaa etsimässä. Beninissä palvotaan lisäksi leopardia.[19]

Papit ja meediot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voodoon tärkeimpiä henkilöitä ovat papit ja meediot, jotka kommunikoivat jumalien kanssa oraakkelien ja transsin välityksellä ja toimittavat monia muitakin tehtäviä yhteiskunnassa. Heidän initiaationsa alkaa nuorena ja kestää useita vuosia, minä aikana he opiskelevat luostareissa ulkomaailmasta eristyksissä rukouksia, tansseja, uhreja, yrttejä ja tabuja.[20]

Seremoniat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voodooseremonioissa tärkeä osa on rummutuksella ja tanssilla, joilla saavutetaan transsi ja possessio, jossa jumala asettuu palvojansa ruumiiseen.[2] Jumalille myös uhrataan seremonioissa eläinten verta. Sen jälkeen eläimet syödään ja näin päästään osallisiksi jumalien olemuksesta.[21]

Fetissit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beniniläinen voodoo-alttari, jolla on fetissejä.

Fetisseillä on tärkeä osa voodoossa, ja ne ovat uskonnon näkyvin ulkoinen merkki. Fetissi on väline, joka mahdollistaa viestimisen henkimaailman ja fyysisen maailman välillä tai jumalan voiman valjastamisen käyttöön. Fetissiä kutsutaan usein sen edustaman jumalan nimellä. Fetissi on tietylle jumaluudelle rakennettu ja pyhitetty esine, kuten iso toteemipaalu tai patsas, joka on sijoitettu talon pihamaalle. Se voi myös olla vain ylösalaisin käännetty saviruukku, maakumpu tai kasa rautaromua. Legban fetissi on usein ihmisen kaltainen: sillä voi olla sarvet, nuija tai miekka, hampaat, silmät ja suuri sojottava penis.[22] Fetissi on ladattu jumalallisella voimalla eli ashélla. Fetissin voima tulee niistä aineista, joista se on koottu eli ladattu ja mitä sille on uhrattu. Fetissille uhrataan usein päivittäin vettä ja ruokaa, ja yleensä sen päälle kaadetaan myös verta, joka tuo siihen elämänvoiman.[4] Amerikassa fetissien eteen asetetaan kukkia ja kynttilöitä. Fetissien rumuus kauhistutti siirtomaaisäntiä ja antoi heille käsityksen afrikkalaisuskonnoista primitiivisinä ja pahoina. Fetissin ulkonäkö on voodoossa kuitenkin toisarvoinen asia.[23] Fetissitarvikkeita kuten kuivattuja eläintenraatoja, luita ja kalloja, sarvia, sulkia, kiviä ja yrttejä myydään afrikkalaisilla toreilla.[24]

Kohtalo ja ennustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska ihmisen kohtalo riippuu kokonaan henkiolennoista, voodoo on hyvin fatalistinen uskonto, jolle länsimainen vapaan tahdon ja oman vastuun käsite on vieras.[25]

Voodoon mukaan jokainen ihminen valitsee kohtalonsa eli orinsa, "sisäisen päänsä" ennen syntymäänsä. Orit muovaa savesta Ajala, jonka työ on usein niin huolimatonta, että monen orit ovat rikkinäisiä tai kypsymätöntä savea. Ori vastaa ihmisen sisäistä persoonaa ja on sukua esimerkiksi egyptiläisten ka'lle ja kreikkalaisten daimonille. Ori määrää ihmisen voimavarat ja heikkoudet, mahdollisuudet ja vaarat. Orille suoritetaan uhreja ja sille voidaan valmistaa fetissi. Orin tahdon voi selvittää Ifa-papin, babalawon eli bokonon avulla. Nämä koulutetut miespuoliset ylipapit käyttävät ennustamiseen Ifa-oraakkelia ja sen merkkejä, joita he tulkitsevat. Ennustamisessa eli divinaatiossa papit käyttävät apunaan usein palmunpähkinöitä. Pähkinät muodostavat heiteltäessä yhden 256 kuviosta, joista jokainen vastaa tiettyjä ruonomuotoisia legendoja. Babalawo valitsee legendoista asiakkaan tarpeeseen sopivat ja antaa niiden pohjalta neuvoja esimerkiksi vaaran torjumiseksi tai menestyksen varmistamiseksi. Babalawo voi myös selvittää ihmisen kohtalon paljastavan elämän merkin, joka on yksi Ifan 256 merkistä.[26]

Parantaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parantaminen ja puhdistaminen ovat olennainen osa voodoo-sukuisia uskontoja. Potilasta voidaan sivellä yrteillä tai esineillä, jotka imevät pois tämän huonoa ashéa ja tuovat tilalle uutta voimistavaa energiaa.[4]

Voodoo-nukke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voodoo-nukke on ihmistä muistuttava figuuri, jollaisen avulla pyritään vaikuttamaan nuken esikuvana olevaan henkilöön. Nukkea voidaan käyttää niin hyvään kuin pahaankin. Nukke yhdistetään esikuvaansa kiinnittämällä siihen aluksi tämän kuva tai nimi. Sen jälkeen nukesta tehdään yhtä kohteensa kanssa kiinnittämällä siihen jotain tälle kuuluvaa tai tämän koskettamaa, kuten hiuskiehkura tai vaatekappale. Kohde ei itse ole tietoinen nukesta. Jotta nukke toimisi, nuken käyttäjän on tunnettava oikeat henget eri tarkoituksiin.[27]

Naisten asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisilla on voodoossa näkyvä asema. Naisilla katsotaan olevan salattuja voimia, jotka voivat niin luoda kuin hävittääkin elämää. Etenkin noituus yhdistetään feminiiniseen voimaan, mikä perustuu naisten kykyyn tuoda syntyvien lasten sielut maailmaan. Noitavoimiaan naiset käyttävät luovasti etenkin divinaatiossa ja yrttiparantamisessa. Jumalattaria on useita ja naispapittaret ovat yleisiä. Meediot ovat useimmin naisia. Naisten yhteiskunnallinen asema on ollut luultavasti melko vahva voodoo-uskontojen alueella vielä ennen orjakaupan aikaa. Toisaalta kuukautistabu on voodoossa voimakas: naiset eivät saa käsitellä rituaalisia esineitä tai osallistua seremonioihin kuukautisten aikana.[28]

Noituus ja musta magia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voodoo-sukuisten uskontojen piirissä harjoitetaan jonkin verran myös mustaa magiaa, jota ei pidä samastaa voodoohun. Entisaikoina ihmisten uhraaminen voodooriiteissä oli tosin tavallista. Se on nykyisin kiellettyä, mutta joidenkin käsitysten mukaan sitä tapahtuu edelleen salassa.[29] Haitilainen voodoopappi boko voi uskomusten mukaan muuttaa ihmisen zombiksi. Zombi on elämän ja kuoleman välitilassa häilyvä olento, jonka boko kutsuu haudasta ja tekee tahdottomaksi orjakseen. Zombiuskoa esiintyy etenkin Haitilla, mutta se on luultavasti peräisin Afrikasta.[30] Kun voodoo-nukkea käytetään pahaan, kyse on varsinaisen voodoon vastaisesta pahasta noituudesta.[27]

Haitin voodoon erityispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papa Legban vèvè. Vèvèt ovat maahan piirrettäviä maagisia kuvioita, joiden avulla jumalia kutsutaan haitilaisen voodoon uhrausseremonioissa.[31]

Haitin voodoo pohjautuu Dahomeysta tuotujen fon-orjien uskontoon, johon sekoittui katolisuutta sekä taino-, arawak- ja karibi-intiaanien uskontoa. Haitin voodoota leimaa etenkin orjuudesta vaikutteita saanut kuoleman tematiikka, johon kuuluvat zombit, ihmissudet, vampyyrit ja ihmisuhrit.[32]

Haitiin tuodut orjat saivat Haitilla muodollisen kristillisen kasteen, mutta eivät muuta uskonnollista kasvatusta. Haitin itsenäistyttyä 1804 myös maan katolinen vaikutus väheni Vatikaanin katkaistua välinsä siihen.[33] Haitilaiset jatkoivat afrikkalaisjumaliensa palvontaa mutta samaistivat heidät katolisiin pyhimyksiin. Katolisuus jäi vain pintasilaukseksi kun uskonnon ajatusmaailma säilyi afrikkalaisena.[34]

Haitin voodoossa on yksi Jumala, Bondye. Muut henkiolennot kuuluvat kolmeen pääluokkaan:[25]

  • Loat: sukulaisten henget, maailmankaikkeuden päävoimien kuten hyvyyden, pahuuden, lisääntymisen, terveyden ja kaiken päivittäisen elämän osa-alueiden henget. Loat ovat yhteydessä Maan ihmisiin ja valtaavat ihmisen uskonnollisissa seremonioissa antaakseen viestejä tulevista hyvistä ja pahoista asioista.[25]
  • Kaksoset: vastakohtaisuuksien voimat, hyvä/paha, onnellinen/surullinen jne. joita kunnioitetaan, jotta ne auttavat saavuttamaan paremman puolen elämästä.[25]
  • Vainajat: lähinnä oman suvun vainajien sielut, joita suku ei ole vielä lunastanut itselleen.[25]

Loia on kolmea tyyppiä: rada, petro ja ghede. Radat ovat afrikkalaisten esi-isien henkiä, ylväitä ja hyväntahtoisia. Heitä säestävä rummutus on tasaista ja heidän valtaamansa ihmiset tanssivat ja laulavat kauniisti. Petrot syntyivät orjuuden aikoihin ja ovat siksi raivoissaan. Petroja säestää epätasainen rummutus ja heidän valtaamansa ihmiset voivat sylkeä verta ja vahingoittaa itseään, joskin heidän vammansa katoavat heidän palatessaan omaksi itsekseen. Ghedet ovat esi-isien henkiä, jotka ovat linkki Afrikan ja Haitin välillä. He ovat öykkäröiviä ja rivoja ja haluavat shokeerata ja huvittaa ihmisiä. Gheden valtaama ihminen tanssii kaksimielisesti, juopottelee ja käyttäytyy törkeästi.[35]

Haitilainen voodoo-alttari bostonilaisella ghede-festivaalilla. Oikealla ylhäällä uhrilahjoja rada-hengille, vasemmalla ylhäällä uhrilahjoja petro-hengille ja alhaalla uhrilahjoja ghede-hengille.

Keskeisiä loia ovat:[25]

  • Legba: vanha mies, joka on Maan ja Näkymättömien maailman välinen portinvartija. Hän on elämän alku.
  • Kalfu: vaarallinen yön henki, jonka tunnus on Kuu.
  • Papa Ghede: kuoleman ja ylösnousemuksen loa, hassuttelija ja eroottinen.
  • Dumballah: isähahmo, hyvä käärme, rauhan lähde, jota rakastetaan.
  • Agwe: merien valtias, rannikon asukkaiden suuresti kunnioittama.
  • Ogoun: soturi, politiikan voima, väkivaltainen.
  • Erzulie: maanäiti, rakkauden jumalattaren henki, kauneuden muusa. Yhdistetään vahvasti Neitsyt Mariaan.

Keskeistä Haitin voodoossa on parantaminen. Parantajat parantavat yrteillä, uskolla ja nykyisin myös lääkkeillä.[25]

Miespapit (houngan) ja naispapit (mambo) toimivat parantajina, uskonnollisten seremonioiden johtajina henkien lepyttämiseksi, uusien pappien initioijina, ennustajina ja unien selittäjinä, loitsujina ja suojelijoina, sekä taikajuomien tekijöinä.[25]

Voodoo-menot järjestetään Legballe pyhitetyn paalun ympärillä joko temppelissä tai ulkona katoksen alla. Alttarin merkitys on suuri, ja se on usein koristeltu prameasti kankailla, henkiin liittyvillä esineillä, kynttilöillä ja veve-kuvioilla. Seremonioissa soitetaan rumpuja ja tanssitaan ahkerasti. Loat valtaavat osallistujia. Usein suoritetaan eläinuhri, jolla vapautetaan elämä loille. Yleisimpiä uhrieläimiä ovat linnut. Eläinten veri pirskotellaan alttarille, minkä jälkeen eläimet keitetään, ja ne syödään yhdessä. Hengille uhrataan myös muuta ruokaa.[35]

Yhdysvaltalaisissa elokuvissa ja kirjallisuudessa haitilainen voodoo on usein esitetty ennakkoluuloisen karmivana, seksuaalisena ja verenhimoisena mustana magiana, mistä tunnetuimpia esimerkkejä ovat zombielokuvat.[36]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tarvainen, Sinikka: Voodoo: Afrikkalainen menestystarina. Helsinki: Yliopistopaino, 2002. ISBN 951-570-518-5.
  • Tarvainen, Sinikka: Ennen syntiinlankeemusta: Vodoun maailma. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-125-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Murrell, Nathaniel Samuel: Afro-Caribbean Religions : An Introduction to Their Historical, Cultural, and Sacred Traditions, s. 58–59. Philadelphia: Temple University Press. ISBN 9781439901755.
  2. a b c d e Heli Suominen: Beniniläinen menestystarina: Voodoo 25.5.2007. Maailman kuvalehti. Viitattu 13.8.2013.
  3. Tarvainen 2007, s. 10.
  4. a b c d e f g h Voodoo-sukuiset uskonnot Lehto. Viitattu 13.8.2013.
  5. a b c d e Pesonen, Hannu: Voodoo Kaikkea muuta kuin mustaa magiaa 29.03.2006. Tiede.fi. Viitattu 13.8.2013.
  6. Tarvainen 2007, s. 125–129.
  7. a b Tarvainen 2002, s. 8–9.
  8. Markel Thyforsin artikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä Suomen antropologi 2/2008
  9. Tarvainen 2002, s. 49–51.
  10. Tarvainen 2002, s. 67–68.
  11. a b c Tarvainen 2007, s. 29–31.
  12. Tarvainen 2002, s. 46–49.
  13. Tarvainen 2007, s. 229–236.
  14. Tarvainen 2007, s. 73–75.
  15. Tarvainen 2007, s. 76.
  16. Tarvainen 2002, s. 22–24.
  17. Tarvainen 2002, s. 24–25.
  18. Tarvainen 2002, s. 120–122.
  19. Tarvainen 2002, s. 20.
  20. Tarvainen 2007, s. 62–71.
  21. Tarvainen 2002, s. 56.
  22. Tarvainen 2002, s. 29–30.
  23. Tarvainen 2002, s. 31–32.
  24. Tarvainen 2002, s. 39.
  25. a b c d e f g h Bob Corbett: Introduction to Voodoo in Haiti 1988. Viitattu 5.1.2014.
  26. Tarvainen 2002, s. 70–73.
  27. a b Voodoo dolls New Orleans Historic Voodoo Museum. Viitattu 6.1.2014.
  28. Tarvainen 2007, s. 135–145.
  29. Tarvainen 2002, s. 155.
  30. Tarvainen 2007, s. 257.
  31. Tarvainen 2007, s. 305.
  32. Tarvainen 2007, s. 46–48.
  33. Tarvainen 2007, s. 43.
  34. Tarvainen 2007, s. 44–45.
  35. a b An Introduction to Vodou - a Traditional African Religion 27.9.2010. h2g2. Viitattu 5.1.2014.
  36. Tarvainen 2007, s. 54–55.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]